Tikrun juoksupuomi on kauhun sekainen kokemus - minulle. Olen päässyt treenaamaan puomia aivan liian vähän ja toisaalta etenemistä on kuitenkin tapahtunut koko ajan. Jopa pelottavan nopeasti. Koska juoksareiden opettaminen "ei kuulu olla helppoa" olen alkanut hikoilemaan että minkälaiset vaikeudet meitä vielä odottaakaan kun niitä ei ole vielä näkynyt. Hermotreeniä siis, minulle.
Näillä surkeilla treenimäärillä ollaan nyt siinä pisteessä että Tikru juoksee puomista 2/3, eli tasaisen osan ja laskevan osan. Koska käytössä on ollut madallettava puomi on puomia tehty 90cm korkeutisena. Korkeus ei näytä olevan Tikrulle mikään juttu, mutta kun ei ole pakko käyttää kisakorkuista puomia niin olen nyt mennyt eteen päin madalletulla.
Tikrun osumaprosentti on lähempänä 90% ellei jopa ylikin. Vaikea sanoa kun en ole pitänyt kirjaa suorituksista. Tänään tehtniin kaikkinensa parisenkymmentä toistoa joista kaksi ei-osumaa. Näistäkin toinen osui kontaktille, mutta ei ollut oman kriteerini mukainen. Tikrun itsevarmuus on kasvanut koko ajan, joskin vauhtia saa vielä tulla rutkasti lisää. Jostain syystä Ojangon hallilla Tikru valitsee palkakseen mieluummin namin kuin lelun, joten pitää miettiä muita tapoja nostaa virettä sitten kun sen aika tulee. Annan koiran opetella tahdotun käytöksen maltilla, korkeampaa virettä voinee harjoitella myöhemminkin.
Jännäää! Kuinkakohan monta toistoa vielä menee ennen kuin suoritetaan puomi kokonaisuudessaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti