Lauantaina oli Lohjalla kaksi starttia. Oikein mukavat radat, sopivasti pään vaivaa ja reipasta etenemistä. Reissussa jälleen koko porukka.
Ensimmäisellä radalla päänvaivaa aiheutti alku. Sanoinkin että jos alusta selviää niin loppu menee omalla painollaan. Selvisinhän minä alusta, aina pujotteluun saakka. Pujottelun loppuun piti tehdä valssi ja oletin että koira tulee viimeisestä välistä minua kohti kyllä, mutta niin vain sain omalla liikkeellä koiran skippaamaan vikan kepin. Taikinointiin vikaa väliä kauan, ennen kuin lopulta (onneksi) osasin ottaa koko pujottelun uusiksi. Loppu radasta puhtaasti. Ilman taikinointia olisi ollut reilusti alle ihanneajan, mikä oli kiva viesti siitä että koira liikkuu ja oma kroppa pysyy perässä.
Toinen rata myös varmasti aina siihen saakka kunnes Mörkö päätti itsevarmasti mennä toiseen kertaan puomille. Siis Mörkö! Koira joka ei ikinä tee omia ratkaisuja. Harmittaa että ihmettelin ääneen että mitä sä siellä teet, koska samaan aikaan olin oikeastaan tyytyväinen että mamman poika uskalsi liikkua ja tehdä omia päätöksiä. Perässä juoksemalla kun ei kummoisia tuloksia tehdä, siis jos koira juoksee perässä... ensimmäinen aivan rehellinen väärä rata meidän kisauralla.
Niin... tulostavoita ja kisatavoite, kaksi aivan eri asiaa. Onneksi tästä muistutettiin heti kisakauden alussa. Keskity kisatavoitteeseen. Tee ensin puhdas rata. Katso riittikö ihanneaikaan. Nauti tulostavoitteesta. Näin se menee meidän kohdalla. Nyt kun lähdin kotoota kilpailuihin nollat mielessä niin melkein laittoi itkettämään harmistus maalissa kun tulosta ei sitten tullut. Niin väärä lähtökohta, mutta onneksi tämä on helppo korjata tuleviin kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti