Hiphei! Näyttäisi siltä että hieman reissussa olut motivaatioa olisi löytänyt takaisin tähän osoitteeseen. Kun motivaation lisäksi tuntuu treeni-ideaakin olevan niin eikun hallille keinun pariin. Keinu on esteenä Mörkölle varmaankin se jännittävin. Mörkö ei niin arvosta korkeutta, liikkuvaa alustaa ja vaikkei paukkuarko olekaan niin ei myöskään nauti äänestä. Tämä kombinaatio tarkoittaa ilmeisesti sitä, että keinu tulee aina olemaan yksi koko ajan ylläpidettävistä esteistä. Este, mitä pitää harjoitella kokonaisten suoritusten lomassa koko ajan helpotettuna. Kokonaisten suoritusten ja helpotettujen suoritusten suhdetta en tiedä. Vielä. Eiköhän se ajan kanssa yrityksen ja erehdyksen myötä löydy.
Onhan merkit keinun suoritusten huonontumisesta ollut ilmassa jo marraskuulta saakka. Jokainen suoritus on aavistuksen edellsitä hitaampi, Mörkö ennakoi pamahdusta joka kerta sentti sentiltä aikaisemmin. Siltikään en ole saanut tehtyä asialle mitään, vaikka aikaakin olisi ollut. Viimeisimpiin kisoihin mennessä tiesin että keinu tulee olemaan hitaanlainen jos sellainen radalla on - ja olihan se. Harmitti olla niin huono ja saamaton että siltikin pyysin Mörköä keinulle, ja Mörkö suoriutui juurikin niin hyvin kuin pystyi. Ei suoritus nyt järin pahakaan ollut (vieraan silmiin) mutta näin epävamuuden.
Tänään sitten korjaussarjaa, ensin maksipöydän kautta. Tämä kun alkoi sujumaan hyvin niin nopeasti vaihdettiin minipöytään, sillä Mörköä jännittää myös minipöydältä maksipöydälle hyppääminen. Tehtiin molemmin puolin todella hyvät suoritukset ja lähdettiin tyytyväisenä kotiin. Kotiin kävellessä suunnittelin jos seuraavaa kertaa. Kerran minipöydältä, kerran koko keinu ja taas minipöydältä. Jos ensimmäisessä toistossa on yhtään epävarmuutta niin sitten ainostaan minipöydältä. Tuntuu hyvältä kun on taas ajatusta ja ideaa ja ennen kaikkea halua jälleen treeanata :)
Kävin kuuntelemassa Anna Boströmin luentoa urheilukoidan fysiikaan treenaamisesta tänään. Suosittelen kyllä kaikille, sillä ei niinkään ole väliä mikä koiran päälaji on. Ensisijaisesti jäi mieleen helpotus siitä, että olen onnistunut tekemään Tikrun kanssa hyviä valintoja. Sen sijaan että olisin liikuttanut pentua hirveästi olen panostanut kokemuksiin, ja niitäkin hyvin rajallisesti kerrallaan. Nyt kun kasvulevyt ovat todennäköisesti kiinni, niin pikkuhiljaa voi kasvattaa lenkkeilyn määrää ja alkaa hieman suunnitelmallisemmin tekemään kehon jumppaa. Aikasemmin tekemäni päätös sai vahvistusta, ettei yhtään agility-estettä tulla tekemään ennen kuin koira on vuoden ja mieluiten kuvattukin.
Mörkön suhteen sain paljon hyviä ajatuksia peruskunnosta, kestävyydestä ja voimasta. Vielä kun keksisi miten näitä toisi mukaan arkeen, perslenkit kun eivät harjoita kestävyyttä tai voimaa - ainakaan tavoitteellisesti. Näiden lisäksi tuli hyviä vinkkejä liikkuvuuden kehittämiseen sekä toisaalta kuinka pystyy treenaamaan hartiarenkaan ja takaosan kontrollia kotioloissa. Pohdinnassa on että jonkinlainen harjoituspäiväkirja pitää kehittää, jotta pystyy suunnittelemaan ajatukselle tekemsiä ja välttämään kuitenkaan liikarasitusta. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä samaan aikaan, mutta mitään ei olisi suotavaa unohtaakaan. Peruslenkit, kestävyys, voima, koordinaatio, tasapaino, lajitreenit, kisat ja lepo. Siinäpä pähkinä purtavaksi. Nämä pitäisi vielä yhdistää omiin aikatauluihin ja menoihin sekä muistaa se tärkein että harrastuksen pitää olla molemmille osapuolille antoisaa. Miten tämän kaiken saisi helposti visualisoitua ja tehtyä ylläpidettävään muotoon? Liekö paperilappu jääkaapin ovessa jälleen se helpoin ja tehokkain tapa?
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
perjantai 29. tammikuuta 2016
Viimeinkin tarpeeksi lämmintä agilityyn!
Alkuvuoteen tuli tahaton, joskin varmasti hyödyllinen agilitytauko. Olisi minulla ollut mahdollisuus treenata lämpimässä hallissa, mutten usko että koiran lämmittely tai loppuverryttely olisi onnistunut kovinkaan kattavasti -20 asteen pakkasessa. Vaikka Mörkö kyllä olisi pärjännyt tuossa pakkasessa ja itselläkin on pukeutumisesta kiinni, niin en vain usko että lihaksia yksikertaisesti saa noin kylmässä tarpeeksi lämmiteltyä ja kroppaa valmisteltua agility-suoritukseen. Joten myin vuoroni sovinnolla pois. Kerrankin tuli huilattua pari viikkoa, muuten terveenä ja reippaana.
Lenkkeiltiin se minkä pystyttiin, joskin kylmyyden takia hieman rajallistahan se oli. Varsinkin Tikrun kanssa oli hieman haastavaa, kun koira vielä kasvaa... Selän mitaltaan on aika samoissa lukemissa kuin Mörkökin, mutta Tikru on vielä niin kovin lapsukainen rungoltaan. Tikru on kuin haamu mennessään Mörkön manttelin helmat maata viisteän lenkeillä. Onneksi Mörkön puvusta saatiin muokattua Tikrulle sopiva ja kun puvun alle laittoi vielä fleecen niin ei ollut esteitä Tikrun ulkoilulle. Mörkö kyllä tarvisisi uuden ulkopuvun, taitanee jääden ensi talven hankinnoiksi se. Uuden puvun Mörkö olisi tarvinnut joka tapauksessa Tikrulle siirtyneen puvun ollessa hieman liian pieni Mörkölle ja sitä myöten puku takutti Mörköä todella pahasti.
Eiliset Niinun treenit: tämän viikon treeniratana oli todella kiva vauhtirata, missä tarvittiin kuitenkin myös kontrollia. Niin minäkin menin sanomaan radan alkua katsellessa hyvin lähekkin olevaa putkea ja hyppyä "ei Mörkö putkista tykkää, ei se sinne mene". Ja menihän se tietenkin! Niinun kanssa oltiin kylläkin sitä mieltä että Mörkön tapauksessa se on oikeastaan ihan positiivinen juttu (että meni sinne minne huomaamattani ohjasin ja että irtosi itsenäisesti putkeen) . Mörkö ei ole koskaan oppinut oikein putkista pitämään.
Treeneistä jäi itselle eniten mieleen Mörkön innokkuus, joka oli jo melkein lähteä lapasesta (jes!). Mörkö myös irtoaa enemmän ja enemmän itsenäisiin estesuorituksiin, mikä taas vaatii minun ohjaamiseltani enemmän. Minun täytyy myös opetella luottamaan Mörköön vieläkin enemmän, lähettää aikaisemmin, jättää Mörköä itsenäisemmin suorittamaan tehtävää ja varsinkin ahtaissa paikoissa lähteä itse rohkeammin haluttuun suuntaan / halutulle esteelle. Viimeisenä esteenä oli sopivasti puomi. Mörkö otti kontaktin, joskin aika korkealta mutta palkattiin etupalkalla kuitenkin. Pitkähkön tauon jälkeen halusin katsoa minkälaista suoritusta Mörkö pystyy tekemään. Oikein hyvät treenit!
ps. saisi kyllä pakkanen tulla takaisin!
Lenkkeiltiin se minkä pystyttiin, joskin kylmyyden takia hieman rajallistahan se oli. Varsinkin Tikrun kanssa oli hieman haastavaa, kun koira vielä kasvaa... Selän mitaltaan on aika samoissa lukemissa kuin Mörkökin, mutta Tikru on vielä niin kovin lapsukainen rungoltaan. Tikru on kuin haamu mennessään Mörkön manttelin helmat maata viisteän lenkeillä. Onneksi Mörkön puvusta saatiin muokattua Tikrulle sopiva ja kun puvun alle laittoi vielä fleecen niin ei ollut esteitä Tikrun ulkoilulle. Mörkö kyllä tarvisisi uuden ulkopuvun, taitanee jääden ensi talven hankinnoiksi se. Uuden puvun Mörkö olisi tarvinnut joka tapauksessa Tikrulle siirtyneen puvun ollessa hieman liian pieni Mörkölle ja sitä myöten puku takutti Mörköä todella pahasti.
 |
| Mörköllä merinovillamantteli, fleece-mantteli ja toppa-pomppa. Tikrulla fleece-mantteli ja tuolensuojalla varustettu fleece-haalari. |
 |
| Tikru the Leijona tuleee!!! |
 |
| Ja menee! Ei yhtään haitannut vaatteet menoa. |
Eiliset Niinun treenit: tämän viikon treeniratana oli todella kiva vauhtirata, missä tarvittiin kuitenkin myös kontrollia. Niin minäkin menin sanomaan radan alkua katsellessa hyvin lähekkin olevaa putkea ja hyppyä "ei Mörkö putkista tykkää, ei se sinne mene". Ja menihän se tietenkin! Niinun kanssa oltiin kylläkin sitä mieltä että Mörkön tapauksessa se on oikeastaan ihan positiivinen juttu (että meni sinne minne huomaamattani ohjasin ja että irtosi itsenäisesti putkeen) . Mörkö ei ole koskaan oppinut oikein putkista pitämään.
Treeneistä jäi itselle eniten mieleen Mörkön innokkuus, joka oli jo melkein lähteä lapasesta (jes!). Mörkö myös irtoaa enemmän ja enemmän itsenäisiin estesuorituksiin, mikä taas vaatii minun ohjaamiseltani enemmän. Minun täytyy myös opetella luottamaan Mörköön vieläkin enemmän, lähettää aikaisemmin, jättää Mörköä itsenäisemmin suorittamaan tehtävää ja varsinkin ahtaissa paikoissa lähteä itse rohkeammin haluttuun suuntaan / halutulle esteelle. Viimeisenä esteenä oli sopivasti puomi. Mörkö otti kontaktin, joskin aika korkealta mutta palkattiin etupalkalla kuitenkin. Pitkähkön tauon jälkeen halusin katsoa minkälaista suoritusta Mörkö pystyy tekemään. Oikein hyvät treenit!
ps. saisi kyllä pakkanen tulla takaisin!
lauantai 23. tammikuuta 2016
Noudon ja pidon solmuja avaamassa
Perjantaina otin härkää sarvista kiinni kun pääsin Auli Kiminkin valvovan silmän alle hakemaan ajatuksia ja oppeja. Mörkön noutohan ei ole edistynyt kahteen vuoteen mihinkään, paremminkin ollaan tultu pari askelta taakse päin. Suurimpana syynä se että itselleni nouto on kovin suuri mysteeri joten en osaa valita oikeita suuntia tai soveltaa oppeja. Sen myötä en oikein uskalla kokeillakaan ja kun uskokaan ei oikein tahdo riittää niin kokeilutkin ovat kestoltaan hyvin lyhyitä. Kisoihin pitäisi kuitenkin päästä ja kisoissa eteen tulee taas nouto.
Alkuun katsottiin ihan miltä vauhtinouto näyttää. Mörkö tietää "nouda" merkityksen mutta "kiitos" on sille näemmä täysi mysteeri. Joten ihan ensiksi vahvistettiin sitä että kun Mörkö irrottaa kapulasta käskystä niin tietty palkataan. Käsky taas koitetaan sanoa hieman ennakoiden ennen kuin koira itse irrottaa. On muuten harvinaisen vaikeaa ajoituksellisesti.
Tehtiin myös niin että Mörkö istuu noin puolen metrin päässä edessäni ja laitan kapulan varpaitteni eteen maahan. Vain ja ainoataan käskyllä Mörkö saa nostaa pepun, ottaa kapulan ja jälleen pyrin käskyttämään irroituksen ennen kuin koira tiputtaa. Istumista vaaditaan sen takia että koira patoutuu hieman, joskin tämä osa on itselleni kyllä täysin hepreaa... Mörkö nosti kapulan suullisella kannustuksella ja istui vielä kivasti kapula suussa, mikä on tietenkin hyvä asia.
Koitin ymmärtää ajatusta siinä että nyt ei vielä haittaa vaikka Mörkö pyöritteleekin kapulaa. Että se korjataan vasta sitten kun koiralle on selvänä nouda- ja irti-käskyt. Näytin että pystyn leikkimään (kotona paljon harjoiteltua) vetoleikkiä kapulalla, niin että Mörkö pysyy kapulassa kiinni. Tästä jatkoalostettiin niin että koitin saada Mörkön istumaan ja kun näin tapahtui päästin kapulasta irti ja otin muutaman askeleen taakse päin. En tiedä veikö tämä noutoa mihinkään suuntaan, mutta en ikinä ole nähnyt Mörkön niin kiihkeänä että meinasi sormista lähteä paloja palkatessa. Yleensä Mörkö on todella varovainen namin ottaja. Jätkä hiukan kuumeni.
Ihan lopuksi pelatessani Mörkön kanssa temppuleikkiä, eli ihan vain hömpöteltiin ja olin polvillani maassa niin Auli sanoi että anna kapula Mörkölle kun Mörkö istuu. Annoin, ja pyysin irroittamaan. Sain kannustusta jatkaa tämän tyypisesti myöskin ettei kapulaan kohdistuisi meiltä kummaltakaan niin suurta jäykkyyttä kuin nyt ilmenee, että nouto on temppu muiden joukossa. No niinhän se onkin, mutta jotenkin minun on niin kovin vaikea ottaa noutoon liittyviä asioita rennosti.
Lyhykäisyydessään mitä treenaan seuraavat viikot
1. Koitan itse ensisijaisesti rentoutua ja miettiä noutoa temppuna muiden joukossa.
2. En yritäkään ahnehtia kaikkia osa-alueita kerralla kuntoon, vaan nyt ensimmäisenä treenataan vain ja ainoastaan irroitus-käskyä. Pidon kesto ja kapulan pyörittely ovat toistaiseksi asioita joilla en vaivaa päätäni.
3. Irroituskäsky, Mörkön tulee tietää mitä "kiitos" tarkoittaa. Pito tulee vasta sen jälkeen kun koira tietää milloin pitää irroittaa.
Varsin selkeää ja järkeen käypää - paitsi että toteutus on vain niin pirun vaikeaa. Yritän kuitenkin, sillä pakko näinkin pieni asia on vain saada selätettyä jotta päästään keskittymään muuhunkin.
Kotiin ajaessa tajusin että kaipaan tokossa samankaltaista tukiverkkostoa kuin mitä olen onnistunut rakentamaan agilityssä. Jos agilityssä koen osaavani jonkin verran jopa soveltaa tietojani, niin tokossa ei kyllä tasan ole niin riittävä osaaminen että siihen pystyisin. Tykkään tokosta, ja jostain ihmeen syystä tykkään "hinkuttaa" yksityiskohtia, mutta en osaa läheskään tarpeeksi paljon tokon ajatusmaailmaa että osaisin oikeasti rakentaa kokonaisuuksia. Tarvitsen tukea, ja kaipaan ehkä ennenkaikkea pitkäjänteistä ja eteen päin pyrkivää asennetta myös kouluttajalta. Olenhan käynyt Mörkön kanssa parin vuoden ajan hyvillä kouluttajilla joilla osaamista riittää yli oman tarpeen, mutta koska heidän tavoitteena ei ole ollut saada meitä kisoihin (vaan tarjota meille laaudasta koulutusta juuri sinä kertana) niin juuri se tietynlainen sitoutuminen puuttuu. Tietenkin minun itse on tehtävä työni ja suurin osuus, mutta jos olisikin joku joka sitoutuisi tavoitteeliseen treenaamiseen ja sparraisi jumien ja mietteiden kanssa niin toko-taitoni kehittyisivät edes hieman enemmän samalle tasolle agilitytaitojeni kanssa. Että osaisiin soveltaa, että näkisin tehtävän eri osa-alueet, jotta osaisin treeanata asia kerrallaan.
Tätä kohden on tokossa hyvä matkata. Ei missän nimessä niin että agilityyn panostus pienenee, mutta viimeistään parin vuoden päästä kun Mörkö jäänee agilitystä eläkkeelle. (Hui, Mörkö ei ole enää lapsonen vaan mies!)
Alkuun katsottiin ihan miltä vauhtinouto näyttää. Mörkö tietää "nouda" merkityksen mutta "kiitos" on sille näemmä täysi mysteeri. Joten ihan ensiksi vahvistettiin sitä että kun Mörkö irrottaa kapulasta käskystä niin tietty palkataan. Käsky taas koitetaan sanoa hieman ennakoiden ennen kuin koira itse irrottaa. On muuten harvinaisen vaikeaa ajoituksellisesti.
Tehtiin myös niin että Mörkö istuu noin puolen metrin päässä edessäni ja laitan kapulan varpaitteni eteen maahan. Vain ja ainoataan käskyllä Mörkö saa nostaa pepun, ottaa kapulan ja jälleen pyrin käskyttämään irroituksen ennen kuin koira tiputtaa. Istumista vaaditaan sen takia että koira patoutuu hieman, joskin tämä osa on itselleni kyllä täysin hepreaa... Mörkö nosti kapulan suullisella kannustuksella ja istui vielä kivasti kapula suussa, mikä on tietenkin hyvä asia.
Koitin ymmärtää ajatusta siinä että nyt ei vielä haittaa vaikka Mörkö pyöritteleekin kapulaa. Että se korjataan vasta sitten kun koiralle on selvänä nouda- ja irti-käskyt. Näytin että pystyn leikkimään (kotona paljon harjoiteltua) vetoleikkiä kapulalla, niin että Mörkö pysyy kapulassa kiinni. Tästä jatkoalostettiin niin että koitin saada Mörkön istumaan ja kun näin tapahtui päästin kapulasta irti ja otin muutaman askeleen taakse päin. En tiedä veikö tämä noutoa mihinkään suuntaan, mutta en ikinä ole nähnyt Mörkön niin kiihkeänä että meinasi sormista lähteä paloja palkatessa. Yleensä Mörkö on todella varovainen namin ottaja. Jätkä hiukan kuumeni.
Ihan lopuksi pelatessani Mörkön kanssa temppuleikkiä, eli ihan vain hömpöteltiin ja olin polvillani maassa niin Auli sanoi että anna kapula Mörkölle kun Mörkö istuu. Annoin, ja pyysin irroittamaan. Sain kannustusta jatkaa tämän tyypisesti myöskin ettei kapulaan kohdistuisi meiltä kummaltakaan niin suurta jäykkyyttä kuin nyt ilmenee, että nouto on temppu muiden joukossa. No niinhän se onkin, mutta jotenkin minun on niin kovin vaikea ottaa noutoon liittyviä asioita rennosti.
Lyhykäisyydessään mitä treenaan seuraavat viikot
1. Koitan itse ensisijaisesti rentoutua ja miettiä noutoa temppuna muiden joukossa.
2. En yritäkään ahnehtia kaikkia osa-alueita kerralla kuntoon, vaan nyt ensimmäisenä treenataan vain ja ainoastaan irroitus-käskyä. Pidon kesto ja kapulan pyörittely ovat toistaiseksi asioita joilla en vaivaa päätäni.
3. Irroituskäsky, Mörkön tulee tietää mitä "kiitos" tarkoittaa. Pito tulee vasta sen jälkeen kun koira tietää milloin pitää irroittaa.
Varsin selkeää ja järkeen käypää - paitsi että toteutus on vain niin pirun vaikeaa. Yritän kuitenkin, sillä pakko näinkin pieni asia on vain saada selätettyä jotta päästään keskittymään muuhunkin.
Kotiin ajaessa tajusin että kaipaan tokossa samankaltaista tukiverkkostoa kuin mitä olen onnistunut rakentamaan agilityssä. Jos agilityssä koen osaavani jonkin verran jopa soveltaa tietojani, niin tokossa ei kyllä tasan ole niin riittävä osaaminen että siihen pystyisin. Tykkään tokosta, ja jostain ihmeen syystä tykkään "hinkuttaa" yksityiskohtia, mutta en osaa läheskään tarpeeksi paljon tokon ajatusmaailmaa että osaisin oikeasti rakentaa kokonaisuuksia. Tarvitsen tukea, ja kaipaan ehkä ennenkaikkea pitkäjänteistä ja eteen päin pyrkivää asennetta myös kouluttajalta. Olenhan käynyt Mörkön kanssa parin vuoden ajan hyvillä kouluttajilla joilla osaamista riittää yli oman tarpeen, mutta koska heidän tavoitteena ei ole ollut saada meitä kisoihin (vaan tarjota meille laaudasta koulutusta juuri sinä kertana) niin juuri se tietynlainen sitoutuminen puuttuu. Tietenkin minun itse on tehtävä työni ja suurin osuus, mutta jos olisikin joku joka sitoutuisi tavoitteeliseen treenaamiseen ja sparraisi jumien ja mietteiden kanssa niin toko-taitoni kehittyisivät edes hieman enemmän samalle tasolle agilitytaitojeni kanssa. Että osaisiin soveltaa, että näkisin tehtävän eri osa-alueet, jotta osaisin treeanata asia kerrallaan.
Tätä kohden on tokossa hyvä matkata. Ei missän nimessä niin että agilityyn panostus pienenee, mutta viimeistään parin vuoden päästä kun Mörkö jäänee agilitystä eläkkeelle. (Hui, Mörkö ei ole enää lapsonen vaan mies!)
maanantai 18. tammikuuta 2016
3,93m/s
Sunnuntaina oli jo innolla odotetut kaksi starttia. Olin viikkoa aikaisemmin miettinyt kisan suoritustavoitetta ja päättänyt että keskityn omaan liikkumiseen ja pidän huolen että itse liikun ripeästi. Huomasin suoritustavoitteen asetettuani että paine juoksupuomilta ja keinulta pieneni huomattavasti, jopa niin paljon etten jaksanut murehtia keinun treenaamattomuutta laisinkaan.
Kisat menivät huonosti ja erinomaisesti. Ensimmäisen startin Mörkö oli jotenkin kuutamolla. Ei taida sopia Mörkölle tällaiset useamman viikon kisatauot. Mörkö kuunteli tuomarin vihellystä, keinun pauketta ja muutenkin näytti kovinkin huolestuneelta. Rata alkoi ensimmäisen esteen kiellolla ja hyllytettiin suoritus toisella esteellä. Päätin tehdä loppuradan kuitenkin täysillä, ja vaikka radalle mahtui vielä kaksi virhettä lisää niin sain kiitosta omasta liikkumisestani - se näytti kuulemma jo juoksulta. Kuuma ainakin tuli.
Toisen startin rataan tutustumisessa kävi ilmi että radan ihanneaika on laskettu 3,77m/s mukaan. Selvä, ajattelin. On vain tartuttava haasteensa ja pyrkiä liikkumaan hyvin. Tähän mennessä meidän paras etenemä on ollut jotain 3,8m/s suuntaan... mutta ei pidä lannistua. Mörkö vaikutti lähdössä omalta innostuneelta itseltään ja radalla meno tuntui oikeasti välistä hurjalta. Tarkoituksena oli tehdä esteelle 6 persjättö mutta kun huomasin olevani edeltävällä esteellä samaan aikaan koiran kanssa vaihdoinkin takaaleikkaukseen. Putkesta Mörkö lähti sellaisella imulla hypyille, etten ole sellaista ikinä kokenutkaan. Eihän se videolta näytä mitenkään hurjalta irtoamiselta, mutta on meille iso askel oikeaan suuntaan kun Mörkö ei ole IKINÄ lähtenyt suorittamaan estettä minun eteeni. Iloa tuotti myös se että ennen viimeistä estettä Mörkö paineli menemään häntä suorana. Myös todella harvoin nähty ilmiö. Tämä kaikki yhdessä tuotti etenemän 3,93m/s! Kyllähän tähähnkin rataan paranneltavaa jäi, mutta mitä sitten? Pääsin suoritustavoitteeseeni ja meillä oli toisella radalla tosi kiva tekemisen meininki.
Ei kyllä voi kun nöyränä olla kiitollinen Mörkön ja minun kehityskaaresta vajaassa puolessa vuodessa. Niin paljon ollaan saavutettu, niin monessa asiassa ollaan edistytty, mutta niin kovin monessa asiassa ollaan myös käytetty tunteja treeniaikaa. Tärkeimpänä kuitenkin oma usko siihen ettei vielä olla saavutettu meidän rajoja. Mun pieni taitava eläin <3
Kisat menivät huonosti ja erinomaisesti. Ensimmäisen startin Mörkö oli jotenkin kuutamolla. Ei taida sopia Mörkölle tällaiset useamman viikon kisatauot. Mörkö kuunteli tuomarin vihellystä, keinun pauketta ja muutenkin näytti kovinkin huolestuneelta. Rata alkoi ensimmäisen esteen kiellolla ja hyllytettiin suoritus toisella esteellä. Päätin tehdä loppuradan kuitenkin täysillä, ja vaikka radalle mahtui vielä kaksi virhettä lisää niin sain kiitosta omasta liikkumisestani - se näytti kuulemma jo juoksulta. Kuuma ainakin tuli.
Toisen startin rataan tutustumisessa kävi ilmi että radan ihanneaika on laskettu 3,77m/s mukaan. Selvä, ajattelin. On vain tartuttava haasteensa ja pyrkiä liikkumaan hyvin. Tähän mennessä meidän paras etenemä on ollut jotain 3,8m/s suuntaan... mutta ei pidä lannistua. Mörkö vaikutti lähdössä omalta innostuneelta itseltään ja radalla meno tuntui oikeasti välistä hurjalta. Tarkoituksena oli tehdä esteelle 6 persjättö mutta kun huomasin olevani edeltävällä esteellä samaan aikaan koiran kanssa vaihdoinkin takaaleikkaukseen. Putkesta Mörkö lähti sellaisella imulla hypyille, etten ole sellaista ikinä kokenutkaan. Eihän se videolta näytä mitenkään hurjalta irtoamiselta, mutta on meille iso askel oikeaan suuntaan kun Mörkö ei ole IKINÄ lähtenyt suorittamaan estettä minun eteeni. Iloa tuotti myös se että ennen viimeistä estettä Mörkö paineli menemään häntä suorana. Myös todella harvoin nähty ilmiö. Tämä kaikki yhdessä tuotti etenemän 3,93m/s! Kyllähän tähähnkin rataan paranneltavaa jäi, mutta mitä sitten? Pääsin suoritustavoitteeseeni ja meillä oli toisella radalla tosi kiva tekemisen meininki.
Ei kyllä voi kun nöyränä olla kiitollinen Mörkön ja minun kehityskaaresta vajaassa puolessa vuodessa. Niin paljon ollaan saavutettu, niin monessa asiassa ollaan edistytty, mutta niin kovin monessa asiassa ollaan myös käytetty tunteja treeniaikaa. Tärkeimpänä kuitenkin oma usko siihen ettei vielä olla saavutettu meidän rajoja. Mun pieni taitava eläin <3
lauantai 16. tammikuuta 2016
Tavoitteet 2016
Olen miettinyt tämän vuoden tavoitteita paljonkin, mutta jospa tavoitteet konkretisoituisivat kirjoitettuani ne alas. Välillä tuntuu että tavoitteet ovat hyvinkin selkeät, välillä taas tuntuu umpihangessa tarpomiselta. Valintoja on tehtävä mihin panostaa, ja se tässä ehkä tekeekin vaikeaa... aikaisemmin kun olen voinut selkeästi asettaa tavoitteita useammassa lajissa laajemmin.
Vuosi 2015
Vuosi sitten suunnittelin seuraavaa
Ozzyn tavoitteet 2015
Ozzyn kanssa vuosi meni pääsääntöisesti duurissa, vaikka mollisointuja aiheuttikin hieman kenkkuileva suolisto. Ozzylla oli pari todella pahaa ripulia ja vanhan koiran ollessa kyseessä pelkäsin aina pahinta.
Kesäkuussa käytiin viimeisessä näyttelyssä partacollieiden erkkarissa ja ERIn on hyvä lopettaa pitkä näyttelyura. Jotten muuttaisi mieltäni, niin näyttelypäivän jälkeen otin trimmikoneen käteen ja leikkasin Ozzylle kesätukan. Itselleni tehtävä oli haasteellinen, sillä olen aina halunnut pitää koirat rotuisensa näköisenä. Nyt oli vain pakko ajatella koiran parasta ja kun peseminen alkoi olla liian rankkaa Ozzylle pitkällä karvalla niin helpotettiin (meidän kummankin) oloa leikkaamalla turkki pois.
Mörkön tavoitteet 2015
Mörkön kanssa ei saatu ehjää kautta, vaan vuosi alkoi kolmen kuukauden levolla hauislihaksen vammasta parantuessa. Tiesinkin että näin pitkä tauko vaatii veronsa, mutta en osannut kuvitella miten perusteista piti kuntoa lähteä kasvattamaan. Eikä pelkästään fyysisen kunnon kasvattaminen riittänyt, vaan suurempi osa ajasta kului kehonhallinan ja ketteryyden parantamiseen. Edelleenkään ei olla aivan siellä mistä lähdettiin, mutta suunta on ollut hyvä koko loppu vuoden.
Agilityssä ylitimme kaikki tavoitteet. Keväällä aloin treenaamaan juoksupuomia ja tämä toi toivottua itsevarmuutta Mörkölle. Juoksupuomin treenaaminen on edelleen kesken ja taitaa olla sellainen asia mitä voi parantaa aina... Loppukesästä palasin aivan perusasioiden äärelle, kun tajusin etten ole koskaan opettanut Mörkölle oikeasti hypyn tarjoamista niin kuin olen kuitenkin opettanut esimerkiksi kontaktien ja pujottelun tarjoamista. Näiden perusharjoitusten pohjalta kuvioihin tuli myös meille uusi takaaleikkaus ja vastoin kuvitelmiani kyseinen ohjaus on myös nähty kisaradoilla muutaman kerran. Syys-marraskuussa kisattiin kaikkinensa 15 kertaa ja näistä kertyi SM-kisaoikeus tuplanollalla, triplanolla ja parilla yksittäisellä nollalla. Yllätykseksni olimme kerran jopa palkinnoilla :) Loppuvuodesta päätin hakea tekemiselle suuntaa, tukea ja ajatusta Niinun valmennuspilotista, ja toistaiseksi voin sanoa sen että agility on muuttanut hyvin paljon sisältöään muutaman kuukauden aikana.
Tokossa päätin odottaa uusi sääntöjä, mutten sitten uusilla säännöillä kuitenkaan kisannut. Kesän treenasin viikottain tokoa, mutten saanut alokas-luokan pitoa opetettua Mörkölle. Syksyn aikana painopiste siirtyi niin reilusti agilityn puolelle, että valitettavasti toko sai väistää.
Rally-tokossa taasen kisattiin RTK1 sekä RTK2. Syyskaudella treenasin säännöllisessä viikkoryhmässä, mikä näkyi heti Mörkön itsevarmuudessa, asenteessa sekä tekemisen vireestä. Olen hieman aloitellut oikealla puolella perusasennon opettamista, mutta kovin vähäistä on ollut agilityn viedessä aikaa.
Säännöllisen juoksemisen aloitin helmkikuussa ja neljän kuukauden treenaminen toi 2h4min loppuajan puolimaratonilla. Kahden tunnin alitus antaa silti odottaa itseään! Asiaa olisi helpottanyt painon pudotus mitä ei tapahtunt. Liikkuvuutta, ketteryyttä sekä tasapainoa olen tehnyt satunnaisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin sen verran että edistymistä on näkynyt. Nyt kun en enää pelkää nilkkojen muljahtelua niin uskallan liikkua agilityssä huomattavasti reippaammin. Ei meidän etenemät edelleenkään ole huippua, mutta sen verran parannusta kuitenkin että useimmiten päästään ihanneaikoihin - tai ainakin kovin lähelle niitä.
Pentukuume äityi melkein ahdistukseksi kun ei mielekästä partista tuntunut löytyvän. Niinpä päätin ottaa aikalisän asiaan ja "vaihtaa rotua". Ozzyn jäljellä olevasta ajasta ei voi tietää enkä halua Mörkön joutua olevan ainoana koirana. Vielä kun keväällä syntyi toivomani värinen löwchen joka oli luonteeltaankin kutkuttavan mielenkiintoinen niin se oli siinä. Tikru liittyi laumaan heinäkuussa :) Jälkeen päin voin todeta että tosi hyvä ettei tullut partista tähän kohtaan, Ozzylle se olisi ollut epäreilua ja liikaa.
Tavoitteet vuodelle 2016
Ozzylle paljon iloisia ja terveitä päiviä!
Mörkön tavoitteisiin kuuluu
Vuosi 2015
Vuosi sitten suunnittelin seuraavaa
Ozzyn tavoitteet 2015
- Nautitaan joka ikisestä päivästä :)
- JOS kuntoa ja huumoria riittää niin mahdollisesti käydään erkkarissa
Ozzyn kanssa vuosi meni pääsääntöisesti duurissa, vaikka mollisointuja aiheuttikin hieman kenkkuileva suolisto. Ozzylla oli pari todella pahaa ripulia ja vanhan koiran ollessa kyseessä pelkäsin aina pahinta.
Kesäkuussa käytiin viimeisessä näyttelyssä partacollieiden erkkarissa ja ERIn on hyvä lopettaa pitkä näyttelyura. Jotten muuttaisi mieltäni, niin näyttelypäivän jälkeen otin trimmikoneen käteen ja leikkasin Ozzylle kesätukan. Itselleni tehtävä oli haasteellinen, sillä olen aina halunnut pitää koirat rotuisensa näköisenä. Nyt oli vain pakko ajatella koiran parasta ja kun peseminen alkoi olla liian rankkaa Ozzylle pitkällä karvalla niin helpotettiin (meidän kummankin) oloa leikkaamalla turkki pois.
Mörkön tavoitteet 2015
- Ylläpitää koiralla hyvää kuntoa ja sitä myöten toivoa ehjää kautta
- Agilityssä saavuttaa ainakin yksi 0-tulos. Hieman elättelin toiveita SM-kisoihin pääsystä, mutta tavoitteena taitaa olla epärealistinen.
- Tokossa TK1, täytyy vain päättää että pyrinkö tähän vanhoilla säännöillä vai odotanko uusia sääntöjä
- Rally-tokoissa startti/startteja jos kisapaikkoja vain saa... en jaksa ottaa tästä kovinkaan suurta stressiä
Mörkön kanssa ei saatu ehjää kautta, vaan vuosi alkoi kolmen kuukauden levolla hauislihaksen vammasta parantuessa. Tiesinkin että näin pitkä tauko vaatii veronsa, mutta en osannut kuvitella miten perusteista piti kuntoa lähteä kasvattamaan. Eikä pelkästään fyysisen kunnon kasvattaminen riittänyt, vaan suurempi osa ajasta kului kehonhallinan ja ketteryyden parantamiseen. Edelleenkään ei olla aivan siellä mistä lähdettiin, mutta suunta on ollut hyvä koko loppu vuoden.
Agilityssä ylitimme kaikki tavoitteet. Keväällä aloin treenaamaan juoksupuomia ja tämä toi toivottua itsevarmuutta Mörkölle. Juoksupuomin treenaaminen on edelleen kesken ja taitaa olla sellainen asia mitä voi parantaa aina... Loppukesästä palasin aivan perusasioiden äärelle, kun tajusin etten ole koskaan opettanut Mörkölle oikeasti hypyn tarjoamista niin kuin olen kuitenkin opettanut esimerkiksi kontaktien ja pujottelun tarjoamista. Näiden perusharjoitusten pohjalta kuvioihin tuli myös meille uusi takaaleikkaus ja vastoin kuvitelmiani kyseinen ohjaus on myös nähty kisaradoilla muutaman kerran. Syys-marraskuussa kisattiin kaikkinensa 15 kertaa ja näistä kertyi SM-kisaoikeus tuplanollalla, triplanolla ja parilla yksittäisellä nollalla. Yllätykseksni olimme kerran jopa palkinnoilla :) Loppuvuodesta päätin hakea tekemiselle suuntaa, tukea ja ajatusta Niinun valmennuspilotista, ja toistaiseksi voin sanoa sen että agility on muuttanut hyvin paljon sisältöään muutaman kuukauden aikana.
Tokossa päätin odottaa uusi sääntöjä, mutten sitten uusilla säännöillä kuitenkaan kisannut. Kesän treenasin viikottain tokoa, mutten saanut alokas-luokan pitoa opetettua Mörkölle. Syksyn aikana painopiste siirtyi niin reilusti agilityn puolelle, että valitettavasti toko sai väistää.
Rally-tokossa taasen kisattiin RTK1 sekä RTK2. Syyskaudella treenasin säännöllisessä viikkoryhmässä, mikä näkyi heti Mörkön itsevarmuudessa, asenteessa sekä tekemisen vireestä. Olen hieman aloitellut oikealla puolella perusasennon opettamista, mutta kovin vähäistä on ollut agilityn viedessä aikaa.
... ja ne omat tavoitteet 2015...
Oman juoksukunnon parantaminen ja toivottavasti myös painon tiputtaminen samoihin lukuihin kuin vuosi sitten (eli -10kg). Toukokuussa on edessä joka vuotinen puolimaraton, joten juoksumotivaation kanssa on parempi olla olematta motivaatio-ongelmia. Toivottavasti painonhallinta onnistuu lisääntyneellä liikunnalla sekä huolellisemmalla ruokavalion seuraamisella.
Agilityn kannalta olisi suotavaa keksiä jotain liikkuvuuden, tasapainon ja ketteryyden kehittämiseksi. En usko että Mörkö menee vielä täysiä, joten kun saan petrattua omaa juoksemista radalla niin varmasti suoritusajat paranevat. Tällä hetkellä meidän etenemä on noin 3,3m/s ja tuo pitäisi saada hilattua 3,6m/s - vähintään. Ajallisesti tarkoittaa noin kolmea sekuntia.
Pentukuumekin on iskenyt ;) Tuskailun jälkeen löytyi toivoa ja tällä hetkellä on kiva partis-narttu tiedossaa Suomessa. Ozzyn sukulainen. Uroksiakin on katseltu. Saa nähdä syntyykö pieniä partiksia tänä vuonna vaiko seuraavana.
Pentukuume äityi melkein ahdistukseksi kun ei mielekästä partista tuntunut löytyvän. Niinpä päätin ottaa aikalisän asiaan ja "vaihtaa rotua". Ozzyn jäljellä olevasta ajasta ei voi tietää enkä halua Mörkön joutua olevan ainoana koirana. Vielä kun keväällä syntyi toivomani värinen löwchen joka oli luonteeltaankin kutkuttavan mielenkiintoinen niin se oli siinä. Tikru liittyi laumaan heinäkuussa :) Jälkeen päin voin todeta että tosi hyvä ettei tullut partista tähän kohtaan, Ozzylle se olisi ollut epäreilua ja liikaa.
Tavoitteet vuodelle 2016
Ozzylle paljon iloisia ja terveitä päiviä!
Mörkön tavoitteisiin kuuluu
- Terveenä ja hyväkuntoisena pysymistä jotta voidaan päästä vuoden muihin tavoitteisiin
- Agilityn SM-kisat kesäkuussa. Tulostavoitteena päästä finaaliin.
- Agilityssä se tarkoittaa juoksupuomi-projektin edistämistä, meidän yhteisen tekemisen rohkeuden lisäämistä, sekä eri toten tekemisestä nauttimista.
- Iänikuinen TK1...
- Rally-tokon kanssa päätin viettää hiljaiseloa, vaikka alkuun mietiskelinkin maaliskuussa VOI-luokassa kisaamista. Ei vaan riitä aika kaikkeen, pitää muistaa lepopäiviäkin pitää tarpeeksi muun tekemisen ohella. Olkoot rally-toko Mörkön veteraanilaji
Tikrun tavoitteisiin kuuluu
- kasvaa terveeksi ja energiseksi koiraksi
- terveystutkimusten jälkeen voidaan aloittaa agilitytaitojen treenaaminen
- alkuvuosi perehdytään kuitenkin oppimisen oppimiseen, kehonhallinnan parantamiseen sekä henkisten kokemusten kartuttamiseen
Omat tavoitteet
- olen jälleen ilmoittautunut toukokuun puolimaratonille, tänä vuonna tapahtuu kahden tunnin alitus!
- oman liikkumisen parantaminen agilityssä
- koitan pitää sopivaa tasapainoa treenaamisen, kilpailemisen sekä muun tekemisen suhteen ettei elämästä tule ainoastaan koirien täyttämää
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
2 x 2 -pujottelua
Viime vuoden aikana seurasin useamman koiran tietä 2x2-pujottelulla Mörkön juoksukontaktitreenien rinnalla. Ajatuksena 2x2-menetelmä on kiehtova, ja ainakin alkuopetus on tehokasta, hauskaa ja enpä ole nähnyt niin varmoja sisäänmenoja muilla tavoin opetettavan. Hieman olenkin miettinyt jos Tikrun kanssa alkaisi pujottelun opettelun näin... vaikken edelleenkään ole aivan vakuuttunut onko tapa kuitenkaan (tarpeeksi) tehokas opettamaan koko pujottelun. Joillekin koirille sopii ja on sitä kautta nopeahkoa, toisien kanssa sitten hinkataan, hinkataan, hinkataan. Yksi tapa sopii yhdelle ja toinen toiselle - tässähän ei ole mitään uutta.
Mörkön pujotteluhan on hyvä ja mukavan nopea. Sisäänmenot noin 90 asteen avo- ja umpikulmiin saakka toimii myös hyvin. Mutta ne vaikeammat kulmat ovat jääneet opettamatta ja kolmosissa törmää säännöllisemmin vaikeampiin kulmiin. En taas ole halunnut alkaa opettelemaan vaikeampia kulmia normaalilla pujottelulla, kun meillä on Mörkön kanssa kuitenkin oma taustamme pujottelun suhteen enkä halua pujottelusta enää ongelmaa.
Joten, aikani tarvetta ja ratkaisua miettieessäni päädyin kokeilemaan 2x2-pujottelua vaikeampien sisäänmenokulmien opetteluun. Ajatuksena se, ettei käytetä aikaa pujotteluun vaan nimen omaan sisäänmenojen määriin. Oletuksena oli myös että avokulmat ovat vaikeimmat ja että umpikulmat sujuvat jotenkin.... joka kyllä osoittautui heti alkuunsa vääräks tiedoksi.
Mitä sain 2x2-treeneistä? Ainakin ihan hillittömän määrän toistoja. Etäisys pujotteluun kasvoi entisestään. Avokulmat alkoivat sujumaan todella hyvin, mutta hieman yllättäen umpikulmien kanssa on vielä työstettävää. En ole vielä kokeillut kokonaista pujottelua, mutta uskon vahvasti että nämä kolme kertaa vahvistivat pujotteluun sisäänmenoa. Samalla tuli huomaamatta treenattua sitä että olen Mörkön edellä pujottelussa, tästähän Mörkö normaalisti paineistuu. Parhaimpana, pääsin itse treenaamaan omaa päätäni. Välillä alkoi itseäni ahdistamaan kun tiesin että tehdään meidän osaamisen rajalla. Ahdistuksestani huolimatta Mörkö pystyi toimimaan normaalisti ja varmuuden myötä oma ahdistuksenikin jos ei vähentynyt niin ainakin alkoi pysymään paremmin hallinnassa. Tämä ihan yllätyksenä ja extrana kaiken muun hyvän päälle.
Kaiken kaikkiaan oli kolmet treenit kymmenen päivän aikana. Treeniaikaa (eli videota) tuli 45min, toistoja paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen olin hieman epävarma viekä tämä mihinkän toivottuun tavoitteeseen, toisen kerran jälkeen tuntui ajanhaaskuulta ja turhalta hinkuttamiselta koko homma ja kolmannella kerralla editymisellä ja innostuksellani ei ollut enää rajoja.
En ole ikinä nähnyt Mörköä sellaisessa tilassa, ettei se yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään seitsemän minuutin treenin jälkeen. Ensimmäinen kerta 2x2 aiheutti tämän. Jokaisella kerralla oli tarkoitus tehdä kaksi settiä treeniä, mutta Mörkö ei enää jaksanut tehdä toista settiä. Joutui ressukka käyttämään aivojaan niin paljon ja miettimään tekemisiään :) Seuraavilla kerroilla ei tällaista enää tapahtunut, joskin ajatustyötä kyllä tapahtui Mörkön päässä.
Mörkön tapauksessa käytettiin namikuppia, vaikka yleensä 2x2-treeneissä heitetäänä lelu tai nami pujottelun taakse. Mörkö ei leluista niin välitä, eikä löydä maahan heitettyjä nameja. En usko että namikupiin käyttö sisäänmenoharjoituksissa on mikään ongelma, sillä kuppi vaan korosti sitä että vaikka haluat kupille niin ensin on maltettava tehdä tehtävä.
Mörkön pujotteluhan on hyvä ja mukavan nopea. Sisäänmenot noin 90 asteen avo- ja umpikulmiin saakka toimii myös hyvin. Mutta ne vaikeammat kulmat ovat jääneet opettamatta ja kolmosissa törmää säännöllisemmin vaikeampiin kulmiin. En taas ole halunnut alkaa opettelemaan vaikeampia kulmia normaalilla pujottelulla, kun meillä on Mörkön kanssa kuitenkin oma taustamme pujottelun suhteen enkä halua pujottelusta enää ongelmaa.
Joten, aikani tarvetta ja ratkaisua miettieessäni päädyin kokeilemaan 2x2-pujottelua vaikeampien sisäänmenokulmien opetteluun. Ajatuksena se, ettei käytetä aikaa pujotteluun vaan nimen omaan sisäänmenojen määriin. Oletuksena oli myös että avokulmat ovat vaikeimmat ja että umpikulmat sujuvat jotenkin.... joka kyllä osoittautui heti alkuunsa vääräks tiedoksi.
Mitä sain 2x2-treeneistä? Ainakin ihan hillittömän määrän toistoja. Etäisys pujotteluun kasvoi entisestään. Avokulmat alkoivat sujumaan todella hyvin, mutta hieman yllättäen umpikulmien kanssa on vielä työstettävää. En ole vielä kokeillut kokonaista pujottelua, mutta uskon vahvasti että nämä kolme kertaa vahvistivat pujotteluun sisäänmenoa. Samalla tuli huomaamatta treenattua sitä että olen Mörkön edellä pujottelussa, tästähän Mörkö normaalisti paineistuu. Parhaimpana, pääsin itse treenaamaan omaa päätäni. Välillä alkoi itseäni ahdistamaan kun tiesin että tehdään meidän osaamisen rajalla. Ahdistuksestani huolimatta Mörkö pystyi toimimaan normaalisti ja varmuuden myötä oma ahdistuksenikin jos ei vähentynyt niin ainakin alkoi pysymään paremmin hallinnassa. Tämä ihan yllätyksenä ja extrana kaiken muun hyvän päälle.
Kaiken kaikkiaan oli kolmet treenit kymmenen päivän aikana. Treeniaikaa (eli videota) tuli 45min, toistoja paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen olin hieman epävarma viekä tämä mihinkän toivottuun tavoitteeseen, toisen kerran jälkeen tuntui ajanhaaskuulta ja turhalta hinkuttamiselta koko homma ja kolmannella kerralla editymisellä ja innostuksellani ei ollut enää rajoja.
En ole ikinä nähnyt Mörköä sellaisessa tilassa, ettei se yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään seitsemän minuutin treenin jälkeen. Ensimmäinen kerta 2x2 aiheutti tämän. Jokaisella kerralla oli tarkoitus tehdä kaksi settiä treeniä, mutta Mörkö ei enää jaksanut tehdä toista settiä. Joutui ressukka käyttämään aivojaan niin paljon ja miettimään tekemisiään :) Seuraavilla kerroilla ei tällaista enää tapahtunut, joskin ajatustyötä kyllä tapahtui Mörkön päässä.
Mörkön tapauksessa käytettiin namikuppia, vaikka yleensä 2x2-treeneissä heitetäänä lelu tai nami pujottelun taakse. Mörkö ei leluista niin välitä, eikä löydä maahan heitettyjä nameja. En usko että namikupiin käyttö sisäänmenoharjoituksissa on mikään ongelma, sillä kuppi vaan korosti sitä että vaikka haluat kupille niin ensin on maltettava tehdä tehtävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)