Tänään kisat omalla hallilla. Mörkö kävi älyttömillä kierroksilla, silleen hyvällä tavalla. Jännä miten paljon vaikuttaa se onko kisat tutulla vai vieraalla maaperällä. Selkeästi vieraita kisoja lisää kalenteriin.
Ensimmäisenä ratana oli Henri Luomalan oikein kiva rata. Tältä radalta irtosi myös himoittu LUVA ja sijoituksena 2. :)
Vartin tauon jälkeen oli jo seuraava startti, Arto Laitisen mutkaisella radalla. Tällä radalla oli todella hieno keinu - ja joku aivopieru pujottelussa. Mörkö meni pujotteluun hyvin mutta jostain syystä numerokyltti vei huomion ja piti käydä tarkistamassa mikä se oli. Otin rauhakseen uusinnan pujotteluun. Katselin sekkarilla jälkikäteen, että tuohon menin non 7s. Vaikka siis tätä aivopierua ei olisi tapahtunut niin luulen että olisi tullut taas noin 1s yliaikaa. Ehdottoman hyvää oli kuitenkin se, ettei kumpikaan meistä paineistunut vaikka tapahtuikin rikko pujottelussa.
Yhteenvetona
hyvät pujottelut (vaikka kyllähän ajasta saisi vielä hiukan nipistettyä pois)
erinomainen keinu
A-esteen alastuloa pitää hieman tuumata, sitä pitää saada nopeammaksi
puomin suoritusnopeutta paremmaksi! Ensimmäisellä radalla noin 5s ja toisella radalla 4s ravilla suoritettuna. Kokeneemmathan nauraa jos tuollaisella suortuksella kolmosiin mennnään... Keinun kanssa oli alkuvuodesta hyvinkin selkeät sävelet miten etenen sen kanssa, puomin kanssa pitää suunnitella vastaavanlaiset askelmerkit ja alkaa rakentamaan puomia suorituksena uudestaan. Hieman olin toivonut että keinun suorituksen parantuessa myös puomi paranasi, mutta eihän ihmeitä tapahdu - ainakaan kovin usein.
Huh, olipas reipas vuorokausi. Mahtui niin agility-kisaa, tokotreeniä ja agilitytreeniä. Itsellä on ikävästi flunssan partaalla oleva olo ja tänään sen treeneissä kyllä tunsi... Toivottavasti säikyttellee vain, muuten jää keskiviikon treenit väliin.
[agility-kisat]
Sunnuntaina olin ilmoittanut Mörkön Kirkkonummella hyppyradalle. Hyppyradalle sen takia ettei minun tarvinnut keskittyä kuin pujotteluun (keinun lisäksi). Yhdelle radalle sen takia että halusin suunnata kaiken keskittymisen yhteen onnistumiseen. En tiedä olisiko oma pää riittänyt vielä kuitenkaan kahteen starttiin vieraasa paikassa. Niin, tämä kisa on ensimmäinen kisa vieraassa paikassa sitten alkuvuoden.
Fiilis oli muuten hyvä, mutta jännitti pirusti! Ei pitäisi pitää kisataukoja, ainakaan usean kuukauden mittaisia. Ei tee hyvää sellainen. En tiedä johtuiko omasta jännittämisestä (todennäköisesti) vaiko siitä että Mörkö olisi oppinut vieraassa paikassa "hyytymisen", mutta Mörkö oli todella tahmainen. Ei oikein lähtenyt leikkimään, vältteli kontaktia ja oli ylipäätänsä tavattoman hidasliikkeinen. Hieno homma, ei muuta kuin koira istumaan lähtöön ja radalle. Rata itsessään meni ihan kivasti, joskin Mörköksi hitaasti. Alkupäässä ollut pussi hieman jännitti minua, kun ei olla ikuisuuksiin pussia tehty - ja aikaahan siinä sitten paloi. Pujotteluun Mörkö lähti ihan hyvin, mutta tuntui että se olisi mennyt pujottelun todella hitaasti. Mietin pujottelun aikana "ihan kohta se jättää pujottelun kesken" ja teki mieli ennakoida ja alkaa ohjaamaan kädellä. Onneksi maltoin pitää näppini omalla puolella, sillä Mörköhän pujotteli virheettömästi. Jännää on myös se ettei videolla pujottelu näytä mitenkään tavattoman hitaalta... taisi jännittää oikeasti tosi kovasti.
Lopputuloksena virheetön rata, mutta harmillisesti 0,62s yliaikaa. Tosin, eipä tuo yliaika harmittanut ollenkaan kun tavoite saavutettiin. Pujottelu puhtaasti vieraassa paikassa. Voisin vielä alkaa juoksemaan itse... run whale run :D Videolta katsoin että pussiin tuhraantui 3s (voi mennä selkeästi nopeamminkin), pujotteluun 3s (mikä on Mörkölle perushyvää suorittamista) ja ylimääräiseen mutkaan noin 1s. Kyllä ne ihanneajatkin on ihan saavutettavissa.
[toko-treenit]
Illalla suunnattiin vielä tokotreeneihin. Aloitin tekemällä alkuun kaukokäskyjä niin että vapautin namikupille taakse. Tein ensimmäisen kerran avon kaukokäskyjä kisamatkalta ja ilokseni myös ensimmäinen istumaan nousu onnistui pariinkin kertaan. Koiran ollessa edessä tein kaikkia asennonvaihtoja, ja yllätyin miten hyvin Mörkö osaa vaihdot. Hissukseen hyvää tulee, nyt ei ole kiire kasvattaa matkaa.
Jatkettiin hypyllä. Paljon aloituksia käskytettynä ja palkkaa maltista. Mörkö on alkanut varastaa käsky -sanasta. Ensimmäinen hyppy niin että palkkasin heittämällä lelun eteen. Toinen hyppy taakse seisomaan pysäyttäen. Kolmas hyppynoutona, palkkasin lelulla itseni taakse.
Omaa vuoroa jälleen odotellessa tein seuraamista. Yksi noin 20m pätkä, kerran tipahti kontakti mistä huomautin muuten ihan ok. Tämän jälkeen 1-5 askeleen seuraamisia muutama. Liikkeestä maahan meno. Päätin hieman riskillä kokeilla voisinko seuruuttaa koitaa jalkapallomaalin ympäri ja takaisin. Tein väliin liikkeestä seis sekä juoksua. Ei niin tiivis seuraaminen kuin toivoisin, mutta Mörkö ei hyytynyt, jätättänyt tai tiputtanut kontaktia. Oma hiljaisuus-treeni on siis tuottanut jo nyt tulosta.
Ruudun paikkaa harjoiteltiin niin että kävin ensin taputtamassa maata ja seuraavilla kerroilla vain tömistelemällä maata. Lähetin Mörkön noin viiden metrin päästä. Hyvin Mörkö meni ruutuun ja kivasti sain sitä palkattuakin oikeasta paikasta. Näitä täytyy tehdä vain tosi paljon lisää. Loppuksi jätettiin palkka ruutuun ja täydestä matkasta ruutuun lähetys.
Paikallamakuu tuli tehtyä ensimmäisen kerran piilossa. Alkuun oltiin piilossa ehkä 15s ja sen jälkeen jatkettiin niin että odoteltiin kehänauhan vieressä kouluttajan kierrellessä koiria. Mörkö vaikutti luottavaiselta joskin hieman ylivirittyneen tarkkaavaiselta. Pysyi kuitenkin todella hyvin.
Tunnarissa etsittiin omaa yhden vieraan kapulan ja lelunoppien joukosta. Jostain syystä nämä eivät onnistu jos on useita tunnareita. Vaikka Mörkö haisteleekin todella hyvin, niin silti se nappaa randomilla jonkun. Se voi olla ekana vastaan tullut, tai vikana haisteltu, tai kenties jopa vaihdettu kapula. Hieman alkoi epäilyttämään että olenko kehunut liian aikaisessa vaiheessa kapulan nostosta Mörköä ja nyt kun en kehukaan niin sitten se epävarmuuttaan tuo jonkun. Mutta kun en aina tiedä onko sillä oma vai väärä niin en uskalla kehuakaan. Tähän täytyy miettiä suullisen kehun kohtaa sekä palkan suuntaa.
Lopuksi tein luoksetuloja. Ensimmäisen tein läpijuokuna ja toisen koemaisesti. Mörkö tuli lujaa ja ilolla. Viime viikon toko-kolarista ei onneksi jäänyt Mörkölle mitään hampaan koloon.
[Niinun treenit]
Tänään vuorossa Niinun treenit. Hieman mietin omaa kuntoani, että onko reilua mennä lievästi vaisuna Mörkön kanssa treeneihin. Menin kuitenkin. Kun en poiskaan malttanut olla. Onneksi treenit olivat noin 10 esteen harjoituksia eri teemoilla kuten serpenttiini, välistäveto sekä päällejuoksu.Serpentiini onnistui ja päällejuoksu toimii niinkin hyvin että Niinu sanoi että välistävetojen sijasta kannattaa tehdä päällejuoksuja kisoissa aina kun se on mahdollista. Enpä ollut koskaan ajatellut että välistävedon vastakohta on päällejuoksu. Toisaalta, enpä muutenkaan hallitse kumpaakaa ohjauskuviota (ainakaan niin hyvin että uskaltaisin hyvillä mielin ko ohjauskuvioita kisoissa käyttää) :)
Agilityä vuorossa, toisen minulle uuden talvikouluttajan vetäjänä. Treeninä 27 esteen ratatreeni edellisten treenaajien jäljiltä. Vaikken niin ratatreeneistä välitäkään, niin tämä rata oli kiva. Radalla oli kaikki kontaktiesteet (hyvä, pääsee palkkaamaan), pujottelu mentiin kahdesti (hyvä, pääsee palkkaamaan), pitkiä luukutuspätkiä sekä sujuvia käännöksiä ja kaarroksia. Oli radalle vielä upotettu pari pommiakin, jotka vältti helposti jos vain osasi katsoa oman sijoittumisen ja ajoituksen kohdalleen. Juurikin hyvä treeni kisojen alle!
Päätin heti alkuunsa että palkkaan neljäntenä olevan puomi. Samoin päätin palkata kummankin pujottelun jälkeen (esteet 7 ja 11). Keinulla myös palkka (este 13). Loppurata suoraan maaliin (eli 14 estettä). Ehkä hieman katkonainen kokonaisuus, mutta varsin toimiva. Mörkö meni todella kovaa, suoritti estett teknisesti hyvin ja kuunteli ohjausta erinomaisesti. Oma ohjaukseni tosin ei ollut ihan joka kohdassa priimaa, sen verran vauhdikkaasti Mörkö liikkui että meinasi tulla hieman kiire :)
Muiden tehdessä sama rata uudestaan toisella kierroksella päätin itse ottaa varman päälle. Suoritin esteet 1-4 ja palkkasin lelulla puomilla. Tämän jälkeen jätin suosiolla pujottelun ja keinun väliin ja tehtiin vauhdikas 15-27 loppuun.
Kunpa tämä fiilis kantaisi sunnuntain kisoihiin! Hieman tekisi mieli käydä itsekseen tekemässä vielä pujottelua ja keinua, mutta ehkä kuitenkin olisi hyvä nauttia nyt tästä tilasta. Kun koira kulkee! Kun koira osaa! Kunpa saataisiin pitkästä aikaa ehjä syksy ilman vammautumisia.
Olen tätä jo pohtinut useamman kuukauden, että mistä tietää ettei ole enää hyvä kilpailla? Mistä tietää että koira haluaa eläkkeelle (jos ei kyse kropan kulumista vaan henkisestä jaksamisesta)? Onneksi minulla on maailman kultaisin koira, joka näemmä kertoo lähes jokaisen lajin kohdalla milloin on oikea aika. Poikkeuksen tekee agility, missä Ozzy olisi ennemmin rikkonut itsensä kuin jättänyt leikin kesken... joten agilityn suhteen jouduin itse tekemään päätöksen.
Lauantaina oli rally-tokokisat jälleen. Jo autosta tullessaan Ozzya kiinnosti poikkeuksellisesti pientareiden hajut enemmän kuin kontaktin otto. Hyvin epätyypillistä Ozzya. Pienen kovistelun jälkeen Ozzy ryhdistäytyi ja työskentelikin ihan kivasti, mutta se jokin puuttui. Nimittäin fiilis! Häntä kyllä liehui, mutta ei heilunut samalla tavoin ilosta. Ozzy piti kontaktia, mutta katseesta puuttui tietty innostus. Tehtiin yhdessä rata, mutta kummallakaan ei ollut niin hauskaa kuin voisi olla.
Ennen suoritusta jo mietin, että olikohan tämä nyt viimeinen kerta. Suorituksen jälkeen olin jo lähes varma että tämä oli viimeinen kerta. Vuorokautta myöhemmin tiesin, että Ozzyn eläkepäivät ovat alkaneet ja peruin seuraavan viikonlopun kisastartit. Itselläni on helpottunut olo, päätös on nyt tehty. Enää ei ole virallisia kisastartteja. Jatkossa harrastellaan rallya/tokoa mielen ja kehon hoitona ja nautitaan pitkistä lenkeistä. Ehkä pyörähdetään kehässä. Tai sitten ei.
Ozzy on hieno koira, niin hyvin omaan käteeni sopiva. Reilu ja rehellinen. Yritteliäs. Oppivainen. Kauniskin :) Kymmenen vuoden aikana elämää pelkäävästä koirasta on kehittynyt mitä luotettavin kaveri. Ozzyn kanssa olen päässyt tekemään monta asia "ensimmäistä kertaa". Agility ja toko olivat jo ennestään itselleni tuttuja, mutta BH-koe, jäljestäminen, paimennus ja rally-toko eivät. Jos Ozzy olisi tullut minulle heti pentuna, niin miten paljon enemmän oltaisiin vielä koettu. Toisaalta, Ozzy tuli sen ikäisenä kuin tuli ja juurikin sen takia opetti minulle niin mahdottoman paljon.
Toivon Ozzylle terveitä päiviä ja pitkää elämää! Monen monta hyvää hetkeä tulevaisuuteen :)
Nyt Mörkö on talouden ainoa harrastava koira. (Ihan pienen pientä ahdistusta havaittavissa itsessäni, ja orastavaa pentukuumetta.)
Mörkö astui näihin saappaisiin rennosti eilisissä toko-treeneissä. Tokossa oli kunnon loma edellisten treenien ollessa reilu kuukausi sitten. Pari viikkoa sitten ollut toko-koe on tosin edelleen hyvin omassa muistissa ja kisan pohjalta päätin treenailla.
Alkuun tehtiin seuaamista käskytettynä kahden koiran tehdessä paikalla istumsita ja paikalla makuuta. Pidin Mörkön tietoisesti remmissä ja koitin pitää oman suuni kiinni. Hieman Mörkössä näkyi epävarmuutta, mutta loppua kohden parani sekä tekeminen että asenne. Hiljaisuustreeniä siis lisää, tietty palkkausta unohtamatta. Vaihdettiin vuoroa ja Mörkö teki oikein siistit paikalla istumisen ja paikalla makuun seuraavien koirakoiden kävellessä meidän välistä.
Yksilöliikkeiksi valitsin tunnarin ja luoksetulon. Tunnaria pitää treenata aina kun on mahdollisuus, olen itse niin ulalla tuon liikkeen kanssa etten yksin osaa treenata. Luoksetulossa oli taasen ongelmia kisoissa. Tunnari tehtiin niin että oma piilotettiin lasten leikkikuutioiden joukkoon. Oma löytyi hienosti ja Mörkö kantoi kapulan tosi nätisti. Yhtään hampaanjälkeä ei kapulaan jäänyt :) Luoksetuloa tehtiin juoksuttamalla targetin ja minun väliä. En tiedä vahvistiko tämä sinänsä luoksetuloa, mutta saatiinpa uudella tavoin tehtyä toistoja. Ei varmastikaan hukkaan mennyt.
Omalla ajalla tein tolpan kiertoa ja pari stoppia. Hömppä ennakoi stoppeja. Pysähdykset sinällään oli todella hienoa. Hieman myös kaukokäskyjumppaa. Kaikissa vaihdoissa pystyin hieman pidentämään matkaa. Pitkä matka tässä on vielä kisamatkoihin... täytyy vain luottaa että hitaasti hyvä tulee.
Loppuun tehtiin häiriönä liikkestä seiso, vieressä olevien koirien tehdessä saman aikaisesti liikkeestä maahan ja liikkeestä istu. Hyvin Mörkö stoppasi. Tällaisia pitäisi tehdä enemmänkin.
Tänään tutustuttiin talvikauden uuteen kouluttajaan. Mielenkiinnolla odotan mitä aika tuo tulessaan. Että saisiko enemmän tekniikkaa kuin ratatreeniä. Kun pitkien ratojen suorittaminen on vain tylsää. Mieluummin opettelisi ohjauskuvioita, uusia sekä hinkata vanhoista parempia.
Tänään oli kuitenkin ratatreenin vuoro, onneksi sentään oli mukavan vauhdikas rata. Ennakoivaa valssia, persjättöä, onnistunut pujottelu, vauhdikas puomi sekä juoksu A-este. Puomilta palkkasin joka kerta, ja suoritusnopeus onkin ihan kiva. Ensimmäisen pujotelun palkkasin, toista en. A-este meni joka kerta pitkäksi, mutten oikein tiedä pitäisikö asiaa sittenkään puuttua vaiko ei. Mörkö kun tulee ihan kontaktin alareunaan asti ennen kuin hyppää pois. Nopeampihan A-este olisi pysähtymättä suorittaa. Pysyisiköhän suoritus tuollaisena siistinä jos vain antaisi olla, vai saako tuosta vain itselleen jatkossa ongelman?
Treeneistä jäi vallan hyvä mieli, vaikka menikin kauan omaa vuoroa odotellessa. Vauhdikasta suoritusta, ja Mörkö oli aivan intona. Varmaankin viileämpi sääkin tuo oman lisänsä.
Koira tuntuu hyvältä, yksittäisten esteiden tekniikka vaikuttaa hyvältä, sää on lämpötilan suhteen hyvä. Nyt pitäisi vaan kisata. Mutta kun ei tahdo mahtua kalenteriin kuin vasta ensi kuussa...
Viimeisestä lomaviikosta "pyhitin" lähes puoli viikkoa maailman voittaja - näyttelyyn. Tämä siitä syystä että katsoin vähemmän stressaavaksi osallistua näyttelyjärjestelyihin vielä lomalla ollessani ennemmin kuin olisin töissä murehtinut vähäksi jääviä työtunteja ja yötunteja. Vietin siis torstaina kellon ympäri rakentamassa näyttelyä, perjantaina välipäivä Tallinnassa, lauantaina kehässä esittämässä volpinoja ja sunnuntaina viimein Ozzyn kanssa kehässä + näyttelyn purku.
Asetin pari vuotta sitten varovaisen tavoitteen että pääsisin Ozzyn kanssa MV-näyttelyyn. Varovainen tavoite siitä syystä ettei kukaan voi tietää onko lähes 12,5v partis näyttelykuntoinen vaiko ei. Ozzynkin kunto on ollut vaihteleva. Keväällä Ozzy sairasti pitkän ripulin jolloin lihaksen hävisivät pahoin. Kesällä lihaksia ja painoa saatiin ihan kivasti takaisin, kunnes taas heinäkuun lopussa iski viikon ripuli. Onneksi Ozzyn vatsa rauhoittui viikko ennen näyttelyä, niin uskalsi koiran kehään viedä. Mutta olihan tuo kieltämättä aikastamoinen silakka, minkä onnistuin tosin kohtuu hyvin piilottamaan turkin alle.
Veteraaneja oli paikalla neljä, joista Ozzy valittiin toiseksi. Joku totesikin että "se on sellainen vara-voittaja" :) Tyytyväinen pitää kyllä olla.
Mitä sitten tästä eteen päin, jää nähtäväksi. Alustavasti olin ajatellut tämän näyttelyn olevan Ozzyn viimeinen. Mutta kun koira on edelleen (tarpeeksi) hyvässä kunnossa ja tykkää olla kehässä niin miksi ei ilmoittaisi vielä jonnekin. Tiedä häntä, mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen ei ole tehty. Muutenkin mennään Ozzyn kanssa päivä kerrallaan iloiten elämän pienistä hineoista hetkistä.
Eilen aloitettiin treeniurakkamme Mörkön kanssa Niinun opissa. Olen jo parin vuoden ajan mietiskellyt, miten saisin itseäni eteen päin agilityssä. Meillä on seuran treeneissä erinomaiset kouluttajat tänäkin vuonna, mutta jotenkin on ollut kasvava tunne etten heidän opeissaan etene nykytasoa pidemmälle. Aika asiaa ainakaan ole auttanut se, että valitettavasti ryhmämme koostuu tällä hetkellä sellaisista koirista jotka eivät kestä saman aikaista treenaamista. Joten treeneissä varsinainen treeniaika jää aika vähäksi ja treenit ovat enemmän ja vähemmän ratatreeniä. Itse kaipaisin kuitenkin "vanhan ajan" treenejä, missä olisi useita treenipisteitä joidenkin ollessa omatoimitreenejä varten ja kouluttajan ollessa yhdessä.
Samoin talviaika on aina kysymysmerkki. Yleensä tammikuusta on tullut taukokuukausi omien menojen takia muutenkin, mutta muuten ei voi ollenkaan tietää minkälainen talvi on pakkasten suhteen. Taidan olla meidän ryhmästä herkin jättämään treenit kylmällä väliin, ihan ehdoton pakkasraja on -10 astetta mutta kyllä useimmiten treenit ovat alkaneet jäämään jo lämpimmillä keleilläkin väliin. Mörkön kanssa on ollut ihan tarpeeksi muutenkin tapaturmia ilman agilityvammoja, joten en halua ottaa turhaa riskiä liian kylmässä treenaamisen kanssa.
Näinpä sitten päätin kysyä Niinulta josko löytyisi joko ilta-aika tai mahdollisesti jonkun kanssa jaettu vuoro. Jälkimmäinen löytyi niin että treenit ovat jokatoinen viikko maanataisin 17-18. Sopii hyvin mulle, kun en kuitenkaan joka viikko pääse noin aikaisiin treeneihin. Onhan Niinunkin treenit (nykyajan tavan mukaisesti) ratatreeniä, mutta saanpahan ainakin ohjausteknisesti niistä enemmän. Näin pääsen toivottvavasti edes hieman lähemmäksi asettamaani tavoitetta.
Näinpä aloitimme eilen kautemme. Jostain syystä jännitin ihan älyttömästi treenejä, ja tästä syystä päätin että lähden tekemään kisamaista treeniä. En palkkaa pujottelusta, eikä radalla ollut puomia tai keinua (mikä oli palkkaamattomuuden kannalta hyvä juttu). Treenien teemana oli persuasiat ja persuohjaukset, joten radalta löytyi valssia, persjättöä ja takaa-leikkausta. Yhteen väliin halusin välttämättä kokeilla jaakotusta, onnistuneesti. Radan pituus oli 32 estettä, ja me tehtiin rata yhdessä alusta loppuun saakka virheettömästi! Hieman loppupuolella alkoi tulla lipsumista, mutta yhteistyössä saatiin nuo paikattua. Mörkö meni pujottelun hyvin, mutta karkasi jostain syystä A-esteeltä. Tätä pitää vahvistaa siis, vaikkei karkaamisesta virhettä tulekaan. Itse pitää treenata takaaleikkausta niin että maltan ja uskallan lähteä leikkaukseen tarpeeksi aikaisin, ennen kuin koira lähtee ponnistamaan.
Muutamia yksittäisiä kuvioita kokeiltiin vielä koko radan suorittamisen jälkeen, mutta koska sää oli todella kuuma ja painostava päätin pitää treenit lyhyenä. Olen erityisen iloinen siitä miten hyvin Mörkö työskenteli vaikka olikin kuuma ja tukalaa. Mun Mörö <3
Omaa lomaa on vielä jonkin verran jäljellä, mutta koiramaiset aktiviteetit ovat alkaneet. Ja itsehän iloisesti olin jättänyt huomioimatta tällaisen! Lomasta vietettiin suurin osa mökillä kesäpäivistä nautiskellen, ja puolivahingossa yleiskuntoa nostaen. Varsinaisilla lenkeillä ei käyty kertaakaan, mutta koirien juostessa irrallaan pitkin mäkiä ja peltoja kuntokin kehittyi huomaamatta. Koirat elivät "kuin pellossa" lähes kuukauden ajan, minäälaista treeniä ei käytännössä ollut.
Eilen oli ensimmäiset kisat, joihin olin ilmoittautunut jo pitkälti ennen lomien alkuja. What was I thinking? No en tiedä, ja varsin epävarmana lähdin kokeilemaan onneani toko-kisoihin. Olisi voinut jättää kyllä kokeilematta, 111p ei pahemmin naurattanut. Toisaalta, oli ehkä hyödyllisin koe aikoihin sill oikeasti jäin miettimään mihin seuraavaksi kiinnitetään huomiota.
Koe lyhykäisyydessään:
- paikalla olossa Mörköä alkoi kiusaamaan kutka palleissa, ja pitihän ne arvokkaimmat huoltaa. Huolellisesti, melkein koko paikallaolon ajan. Koska asennonvaihdoksia vain yksi niin pisteitä kuitenkin 5
- seuraamiset vieläkin ongelmaisempia kuin ekassa kisassa. Ilmeisesti treenatessa "höpötän" koiralle lähes koko ajan, ja sekös vasta onkin Mörköstä hämmentävää kun kisoissa olenkin hiljaa. Siispä treenilistalle hiljaisuuden opettelemista, sekä koiralle ja omistajalle. Pistetiä hihnassa 7, vapaana 0
- jäävät olivat ok paitsi valmistelevien osuuksien osalta. Pisteet: maahan 5, seisominen 7
- luoksetulossa jostain syystä tarvittiin tuplakäsky liikkeelle lähtöön, loppuasento ok. Pisteitä 7 tai 8
- hyppy hyvin muuten mutta perusasentoa ei lopussa löytynyt millään. Tästä 8
Tuomarin sanoin "kumpa tietäisi mitä tuon koiran päässä liikkuu". Teknisesti muuten asiat kunnossa, seuraamista ei osaa. Mitäpä sitä kieltämään tuota, _luulin_ koiran osaavan seuravaan mutta asia ei selkeästi näin ole. Oli järkyttävän kuuma, mutta oli ilahduttavaa huomata ettei lämpö Mörköä haitannut.
Tänään 19.32 tajusin yhtäkkiä olevan keskiviikko ja että agility-treenit olivat juuri alkaneet. Äkkiä hameen vaihto parempaan treenivaatteeseen ja nakit paloiksi. Treeneissä oltiin 19.45. Teemana helppoa ja mukavaa. Tehtiin alkuun pari lyhyempää pätkää, lopuksi yhdisteltiin osat. Palkkasin puomit ja keinut, sekä pujottelun. Mörkö oli tavattoman vauhdikas ja teknisesti teki todella kivaa suoritusta. Hyvä startti kaudelle! Joskaan myöhästyä en aio jatkossa...
