Voitto!

Mörkö teki perjantaina ilkeän näköisen kynttilähypyn ulos lähtiessä. Hyppy oli korkea ja ponnistuksessa Mörkön takajalat vielä luistivat. Iltalenkillä ei ollut kuitenkaan havaittavissa mitään erikoista. Ennen nukkumaan menoa koira olikin käytännössä kolmijalkainen, Mörkö ei käyttänyt vasenta takajalkaa ollenkaan. Jalka tai tassu ei kuitenkaan ollut kosketusarka, Mörkö antoi hyvin painella ja taivutella koipea. Lauantaina ontuminen jatkui sisällä, ulkona lenkillä ei jälleen ollut merkkiäkään ontumisesta. Kerkesin tässä vaiheessa ilmoittamaan poissaolosta toko-treeneistä. Puolen päivän jälkeen Mörkö alkoi jälleen käyttämään takajalkaa normaalisti ja lenkillä Mörkö purki energiaansa hillittömällä hepulikohtauksella - eikä ontumista enää näkynyt. Hämilläni olen, mutta ehkä kynttilähypyssä oli jokin nivel muljahtanut ja nyt ei enää oireillut?

Tänään, kun ontumattomuutta oli ollut vuorokauden verran, päätin lopulta mennä agility-kisoihin. Hieman mieltä painoi ajatus, että jos jalka ei olekaan kunnossa. Toisaalta, jos yhtään havaitsisin ontumista voisin aina jättätytyä kisasta pois.

Olin ilmoittanut Mörkön ainoastaan hyppyradalle. Ainoa tavoitteeni oli että saataisiin ehjä suoritus pujottelussa. Harjoittelijatuomari Janne Karstunen oli suunnitellut oikein mielenkiintoisen mutta mukavan radan, ja rataan tutustuessa onnistuin tekemään hyviä mielikuvaharjoituksia pujottelulla. Kuitenkin juuri ennen omaa vuoroani itseäni alkoi hillittömästi jännittää, ja pujottelun puolessa välissä alkoi korvissa jälleen kohisemaan oman kupin mennessä nurin. Samassa kohtaa Mörkö keskeytti pujottelun, mistä ohjasin käsiavuin loppuun. Pöh, mulle. Tokavikalla esteellä piti vielä kokeilla itselleni hieman uudempaa ohjauskuviota ja kiellonhan sain tällä aikaiseksi oman liikkeen pysähtyessä. Maalissa vielä muutamalla yliaikasekunnilla. Hiemanko olin kuitenkin yllättynyt, kun tuloksia katsoessani selvisi että olimme voittaneet kisan! Me häröilimme, mutta niin on näemmä muutkin häröilleet. On muuten ensimmäinen voitto ikinä oman agility-uran aikana (23v), mistä tämä sitten kertoo... ;)

Mitä ihmettä mä teen tuon pujottelun kanssa? Epävirallisia kisoja tietenkin, mutta niitäkään ei tähän vuodenaikaan kovinkaan paljon ole tarjolla. Vieraita pujotteluita kanssa. Ehkä kuitenkin kisaamisen kannalta minulle helpointa katsella omalla hallilla pidettäviä kisoja. Pujottelu on vain saatava onnistumaan kisaympäristössä, mitä vähemmillä epäonnistumisilla niin sen parempi.

Keinun kanssakin alkaa kuviot selkenemään :) Jatkan nyt kotona tuolla keinulla. Aluksi vielä varmuutta nykyiseen suoritukseen, sen jälkeen nostan keskiakselia 5cm korkeammalle. Keskiakselin noston jälkeen laitan laskevaan päätyyn paksun pyyhkeen vähentämään liikerataa ja pienentämään ääntä. Sitten vain häivyttelemään pyyhettä taitos taitokselta. Ehkä sitten vielä keskiakselin nosta jne. Joka tapauksessa homma huipentuu maaliskuussa kolmen kerran kontaktikurssilla. Hienoa, että voin ohjaavan silmän alla siirtää nykyinen osaaminen oikealle keinulle. Toiveissa siis että huhtikuussa Mörkö tekisi keinun (ja puomin) iloisen itsevarmasti.

Kisataukoa tiedossa noin toukokuulle saakka. Näiden kolmen kuukauden aikana agenda on hyvinkin simppeli:

• Peruskunnon kohotusta vaihtelevilla ja monipuolisilla lenkeillä. Muutaman viime viikon koirien lenkkeilytys on ollut aivan liian vähäistä.
• Keinu kuntoon.
• Puomia mahdollisiman paljon eri paikoissa, eri puomeilla.
• Pujottelussa ainakin paljon onnistumisa omalla hallilla, 9/10 pitää olla supereita eli käytännössä käytetään loppupalkkaa. Myös pujottelua mahdollisimaan paljon eri paikoissa.
• Unohtamatta tokoa! Tokoilua ohjatusti pari kertaa viikossa.