Jäänyt koirien kanssa touhuilut vähiin, näin se on aina tammikuussa kakkostyön viedessä vuorokauden kaikki vapaat tunnit. Onneksi tätä kestää vain kuukauden, niin sen jaksaa. Huonoa omatuntoa pitää yllä se, ettei kerkeä oikein lenkittämään koiria niin paljon kuin haluaisin ja treenailutkin on jäänyt aika vähiin. Onneksi pakkanen omalta osaltaan helpottaa omatuntoa, vakituiset treenit on peruttu pakkasrajojen paukkuessa eikä ihan niitä kaikkein pisimpiä lenkkejä tahdo karvallisten varpaat kestää.
Onneksi on keinu-projekti!
Keinussa ollaan päästy siihen, että olen ottanut oman liikkeen ja käskyn mukaan. Mörkö suorittaa vauhdikkaasti keinun, kummassakin päässä on vielä kaksinkertainen pyyhe vähentämässä pauketta (tai ainakin luomassa minulle illuusion pienemmästä äänestä). Tänään viimeksi vähennettiin pyyhkeestä taitoksia, tästä ei aiheutunut minkäänlaista muutosta Mörkön suorituksessa. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaa ottaa jo pyyhkeet kokonaan pois? Tai sitten varmuuden vuoksi mennään vielä tällä hetki.
Suorituskriteeristä pitää minun muistaa olla tarkkana. Välillä Mörkö loikkaa pois keinulta, kun taas tarkoitus on palkata ainoastaan keinun läpi ravatuista suorituksista. Onneksi Mörkö on jo niin itsevarma, että huonommista suorituksista voi tylysti jättää palkkaamatta. Hyvistä sitten palkataan senkin edestä :)
Mietiskelin mielessäni jo seuraavaa suurempaa steppiä. Jatkaako keinun työstämistä kotona nostamalla harjoituskeinun keskiakselia kymmenen sentin korkeuteen? Onko siitä oikeasti hyötyä? Jos on, niin pitääkö liikerataa jälleen aluksi pienentää ja ääntä vaimentaa? Vai siirtyäkö suoraan oikealle keinulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti