Pohdintoja keinusta

Edellisten agility-treenien jälkeen heti vuoden alussa olin jotenkin tosi allapäin Mörkön agilityn suhteen. Ollaan yhdessä edetty jo pitkän matkaa, mutta jotenkin jäljellä oleva etappi (puomi, keinu) näytti tuskastuttavan ja väsyttävän pitkältä. En missään vaiheessa ole miettinyt agilityn jättämistä, mutta treenaamisen mielekkyyttä on tullut pohdittua paljonkin. Onko järkeä panostaa niin paljon ja treenata mahdollisimman suunnitelmallisesti, jos ei koskaan ole mahdollisuuksia oikeasti pärjätä? Myönnän olevani sen verran kilpailuviettinen, että harva harrastus on pysynyt ainoastaan harrastuksena. Jossain vaiheessa on aina tehnyt mieli kisaamaan. Joten vastaus agilityn kannalta on kohdallani "ei", merkittävä osa harrastamista on myös kilpaileminen. Joskin pääpaino kuitenkin treenaamisessa.

Teki oikein hyvää saada realisoitua toko-suunnitelmia muutamallakin rintamalla. Hieman jo pohdiskelin, josko tämä olisikin Mörkön toko-vuosi. Panostaisi tokoon täysillä ja tekisi agilitya pienemmällä panostuksella. Kääntäisi siis tokon ja agilityn painopisteet toisin päin. Onneksi ääripäiden välillä on olemassa myös "tasapaino", ja kun nyt viimeinkin olen saanut pilkottua keinun ja puomin ongelmaa niin kokonaisuus alkaa olemaan jo melkein jäsenneltyä. Ja sitä myöten epäilen kovasti että agility jäisi tänäkään vuonna "vain" harrastukseksi :)

Aloitan palastelun keinusta.

Ensinnäkään en ole varma mikä asia Mörköä jännittää keinussa. Olen pohdinnoissani päätynyt neljään vaihtoehtoiseen asiaan

1. ääni (pamaus)
2. liike (kiikkaus)
3. korkeus
4. mikä tahansa yllä olevien yhdistelmä

Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin en ole oikeastaan edes opettanut Mörkölle keinua. Olen enemmänkin mennyt toivotaan-toivotaan mentaliteetilla. Miksikö? Koska en ole asonnut parempaakaan. Mörkö on ujo koira, ja nyt sen menoa tarkemmin seurattuani väitän että säikähtäessään otus käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ellei tietty säikähdä tosi kovin. Eli vaikka Mörkö onkin suorittanut keinua aluksi tosi hienosti, niin ei se todennäköisesti ole tarkoittanut etteikö se olisi kuitenkin säikähtänyt estettä ja sitä myöten saanut nykyisen hidastelun aikaiseksi.

Joten... soitto kaverille ja harjoituskeinu lainaan. Eikös jokaisen olohuoneeseen yksi keinu sovi sisustuselementiksi? Tuohan ei ole oikeaa keinua edes lähelläkään. Laudan pituus on hieman reilu metri, ja keinun keskikohtaa voi säädellä 5-30cm välein (5cm kerrallaan). Siitäkin huolimatta Mörkön käytös tällä harjoituskeinulla oli täysin sama kuin virallisella keinulla. JES! Väittämä: väitän että jos saan Mörkön suorittamaan harjoituskeinun reippaasti ja hyvällä itseluottamuksella sama tulee onnistumaan myös virallisella keinulla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Tavoitteena on työstää yhtä asiaa kerrallaan, ääntä tai liikettä. Jos liikettä lisätään niin ääntä vähennetään ja päin vastoin. Aloitin aluksi helpoimmasta mahdollisesti, eli laitoin pelkän laudan maahan (siinä on noin 1cm akseli eli lauta on hieman kiikkerä). Ilman sen kummempaa kriteeriä aloin naksutella Mörkölle aina kun se jollakin tavoin koski lautaan. Aika nopeasti pystyin nostamaan kriteeriä niin, että jokaisen tassun on oltava laudalla. Ja tästä päästiin todella nopeasti siihen, että Mörkö käveli laudan päästä päähän (kummassakin päässä kuppi minne heittelin nameja).

Äsken naksuttelin samaa hommaa niin, että keinun akseli on 5cm korkeudella ja lauta on tuettu vaakasuoraan. Ensin tavoitteena Mörkön tassulla laudan liikuttelu ja tällä hetkellä kriteerinä on laudalle astuminen niin että lauden pää menee maahan. Saatiin session aikana useita tosi hyviä suorituksia.

Käskyä ei ole ollenkaan käytössä, joskin ajattelin samalla opettaa keinulle kokonaan uuden käsky . Käskyn aika ei ole kuitenkaan vielä.

Naksutellen harjoituskeinulla siis eteen päin. En edes leikittele ajatuksella kisaamisesta seuraavaan pariin kuukauteen, luultavasti seuraavan kerran kisataan ulkokautena. Olen luvannut itselleni että saan käyttää koko kuukauden paukuttelun opetteluun (tavoite: akseli 5cm korkeudella, keinun yläasennosta maahan luottavainen paukutus). Tämän jälkeen menkööt vaikka koko helmikuu siihen, että Mörkö liikkuu luottavaisesti kiikkaavan keinun ylitse. Jos sittenkään nämä kaksi asiaa ei onnistu hyvällä itseluottamuksella, niin pitää miettiä taas tulevaa uudesta näkökulmasta.

Nyt ainakin jatkamme paukuttelua!