Hyppyjumppaa!

Eilen suunnattiin Mörkön kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikkatunnille. Edellisestä hyppytekniikkasessiosta onkin jo kaksi kuukautta aikaa... selkeästi asia missä saisin itse tsempata!

Mörköllä oli haastava tunti. Aloitettiin tekemällä taivutuksia niin, että tehtiin ikään kuin kasia. Taivutus, suoralla hyppy, takaaleikkauksella toiselle taivutukselle, hyppy, takaaleikkausella ensimmäiselle taivutukselle... Taivutuksessa viisi hyppyä. Kun aloitettiin niin että ensimmäinen taivutus oli vasemmalle ja ensimmäinen takaaleikkaus (ja taivutus) oikealle niin homma sujui niin kuin kuuluikin. Kun taas tehtiin toisin päin, Mörköllä oli selkeästi vaikea hahmottaa mitä pitää tehdä ja mistä taivutus alkaa. Menneisyydestä jo tiedetään että Mörkö taipuu vasemmalle huonommin ja ilmeisesti vasemmalle taipuminen tällaisessa harjoituksessa oli vain liian vaikeaa. Jos otettiin pelkästään hypyltä vauhtia niin taivutus takaaleikkauksineen onnistui hyvin.

Tätä harjoitusta tehtiin kahteen kertaan, piti katsoa olisiko harjoituksen idea muhinut tauolla Mörkön päässä. Ei ollut, ja "vaikeaa" ajatteli Mörkö. Selkeästi näki miten se käytti aivojaan ja onneksi saatiin helpotettuna harjoituksena niitä tärkeitä onnistumisiakin.

Viimeisenä treeninä tehtiin radanomaisempaa. Alkuun perus etäisyyden arviointi (4-4-6) mistä putkeen, putken jälkeen kaksi okseria ja taas putkeen. Itse etäisyyden arviointia ei lopulta tehty, koska Mörkö oli todella hämmentynyt kahdesta peräkkäisestä okserista. Muutenkin meno vaikutti väsyneeltä. Tätä tehtiin nelisen kertaa, jokainen kerta suoritus parani ja lopulta Mörkö paineli koko tehtävän hyvällä itseluottamuksella.

Alkujaan olin elätellyt toivetta päästä tekemään puomia ja pujottelua jälleen eri paikassa, mutta kumpikin este oli niin hankalassa paikassa etten jaksanut alkaa niitä sieltä siirtämään. Toisaalta harmitti, toisaalta tosi hyvä näin koska hyppytekniikkaharjoitukset oli tosi kivoja. Antoivat myös itselle ajatusta miten voisin itseksenikin treenailla. Myönnän, omastakin mielestäni perusharjoitteet ovat hieman tylsiä... ja Mörkö vasta onkin sitä mieltä. Joten vaihteluvuutta ja yllätyksellisyyttä mukaan!

Tehtiin heti treenin perään 20 minuutin loppuverryttely, minkä aikana Mörkö lepuutti aivojaan juoksemalla kohtuullisen innokkaasti ympäriinsä. Liekö otus itsekin tyytyväinen itseensä. Rankkaa näytti kuitenkin olevan, sillä iltalenkillekään koira ei lähtenyt tavanomaisella innolla (ei hanskan repimistä jne) ja Mörkö jatkoi aamulla tyytyväisenä uniaan minun jo noustua (mikä ei ole Mörkölle tavallista). Ehkä tullut hieman liian paljon aktiviteettia yhtäkkiä kun tällä viikolla Mörkö on käynyt kahteen kertaan juoksulenkillä, (lyhyissä) agilitytreeneissä, hyppytekniikassa ja ollut tämän lisäksi vielä mukana kerran töissä (ulkoduuni). Antaa pikku-ukon levätä nyt, käydään korkeintaan palauttavalla kävelylenkillä tänään.

Pitkästä aikaa viikkotreenit!

Hiukan turhan kireä pakkanen on perunut Mörkön osalta agilityn viikkotreenit kahtena viime viikkona. Vaikka Mörkö onkin kasvattanut miehekkäät villapöksyt itselleen, en silti viitsi riskeerata liian kylmässä treenaamisella koiran (tai omaa) terveyttä. Vaikka miten lämmittelisi koiran, niin silti taka-ajatuksissa jäytää koko ajan että onko koira kuitenkaan tarpeeksi hyvin lämmitelty... joten mieluummin jään suosiolla pois treeneistä.

Tänään pohdin pitkään menekö treeneihin pakkasen pyöriessä siinä -7 asteen paikkeilla. Lopulta päätin käydä treenaamassa ihan kevyesti eli

• Kotona aloitettiin keinulla. Olin nostanut keinun akselin korkeutta 5cm ja vastaavasti laitoin 5cm verran pyyhkeitä alastulon alle vaimentamaan pamausta ja pienentämään kiikkausta. Mörköllä ei ollut pienintäkään epäröintiä mielessä kun se iloisesti suoritti keinua. Olen alkanut ottamaan pikkuhiljaa käskyä mukaan keinulle, ja käskystä onkin muovautunut niinkin ainutlaatuinen kuin "pam!"
• Hallille päästyämme tehtiin ensin mukavaa harjoitusta pituudella, missä koira hyppäsi seinää kohden. Pituudella tehtiin joka takaaleikkus tai jaakotus. Kumpikin ohjaustyyli sujui hyvin kumpaankin suntaan. 
• Seuraavaksi pujottelun kimppuun. Olin itsekseni pähkäillyt että oma ääneni indikoi Mörkölle mun (väärää) viretilaa. Toki varmasti eritän kaikenlaisia hajuja adrenaliinipöhinässäni, mutta selkeimmin itseni kontrolloitavana on kuitenkin ääni. Kokemuksesta voin sanoa, että jännittävässä tilanteessa ei oman ääneenkään kontrollointi liian helppoa ole... joten päätin kokeilla pujottelua hiljaisuudessa, niin etten käskyn jälkeen sano mitään. Ensimmäisellä toistolla Mörkö oli selkeästi hieman hämillään, mutta seuraavat kolme meni jo normaalisti. Että oli itselle vaikeaa olla hiljaa! Onnistuineita suorituksia joka tapauksessa, namikippo apuna.
• Loppuun putki - puomia. Ensimmäisellä toistolla Mörkö meni matalana ravilla, selkeästi oli epämukavuusalueella. Seuraavat kolme toistoa olivatkin jo mallikkaita suorituksia, Mörkö laukkasi (ainakin) suoran osan loppuun saakka. Ehkä hiukan alastuloakin... Palkka targetilta.

Tämän jälkeen suunnattiin Mörkön kanssa tekemään vielä reipas tunnin lenkki mäkiseen maastoon, luulisi siinä olleen tarpeeksi loppuverryttelyä :)

Voitto!

Mörkö teki perjantaina ilkeän näköisen kynttilähypyn ulos lähtiessä. Hyppy oli korkea ja ponnistuksessa Mörkön takajalat vielä luistivat. Iltalenkillä ei ollut kuitenkaan havaittavissa mitään erikoista. Ennen nukkumaan menoa koira olikin käytännössä kolmijalkainen, Mörkö ei käyttänyt vasenta takajalkaa ollenkaan. Jalka tai tassu ei kuitenkaan ollut kosketusarka, Mörkö antoi hyvin painella ja taivutella koipea. Lauantaina ontuminen jatkui sisällä, ulkona lenkillä ei jälleen ollut merkkiäkään ontumisesta. Kerkesin tässä vaiheessa ilmoittamaan poissaolosta toko-treeneistä. Puolen päivän jälkeen Mörkö alkoi jälleen käyttämään takajalkaa normaalisti ja lenkillä Mörkö purki energiaansa hillittömällä hepulikohtauksella - eikä ontumista enää näkynyt. Hämilläni olen, mutta ehkä kynttilähypyssä oli jokin nivel muljahtanut ja nyt ei enää oireillut?

Tänään, kun ontumattomuutta oli ollut vuorokauden verran, päätin lopulta mennä agility-kisoihin. Hieman mieltä painoi ajatus, että jos jalka ei olekaan kunnossa. Toisaalta, jos yhtään havaitsisin ontumista voisin aina jättätytyä kisasta pois.

Olin ilmoittanut Mörkön ainoastaan hyppyradalle. Ainoa tavoitteeni oli että saataisiin ehjä suoritus pujottelussa. Harjoittelijatuomari Janne Karstunen oli suunnitellut oikein mielenkiintoisen mutta mukavan radan, ja rataan tutustuessa onnistuin tekemään hyviä mielikuvaharjoituksia pujottelulla. Kuitenkin juuri ennen omaa vuoroani itseäni alkoi hillittömästi jännittää, ja pujottelun puolessa välissä alkoi korvissa jälleen kohisemaan oman kupin mennessä nurin. Samassa kohtaa Mörkö keskeytti pujottelun, mistä ohjasin käsiavuin loppuun. Pöh, mulle. Tokavikalla esteellä piti vielä kokeilla itselleni hieman uudempaa ohjauskuviota ja kiellonhan sain tällä aikaiseksi oman liikkeen pysähtyessä. Maalissa vielä muutamalla yliaikasekunnilla. Hiemanko olin kuitenkin yllättynyt, kun tuloksia katsoessani selvisi että olimme voittaneet kisan! Me häröilimme, mutta niin on näemmä muutkin häröilleet. On muuten ensimmäinen voitto ikinä oman agility-uran aikana (23v), mistä tämä sitten kertoo... ;)

Mitä ihmettä mä teen tuon pujottelun kanssa? Epävirallisia kisoja tietenkin, mutta niitäkään ei tähän vuodenaikaan kovinkaan paljon ole tarjolla. Vieraita pujotteluita kanssa. Ehkä kuitenkin kisaamisen kannalta minulle helpointa katsella omalla hallilla pidettäviä kisoja. Pujottelu on vain saatava onnistumaan kisaympäristössä, mitä vähemmillä epäonnistumisilla niin sen parempi.

Keinun kanssakin alkaa kuviot selkenemään :) Jatkan nyt kotona tuolla keinulla. Aluksi vielä varmuutta nykyiseen suoritukseen, sen jälkeen nostan keskiakselia 5cm korkeammalle. Keskiakselin noston jälkeen laitan laskevaan päätyyn paksun pyyhkeen vähentämään liikerataa ja pienentämään ääntä. Sitten vain häivyttelemään pyyhettä taitos taitokselta. Ehkä sitten vielä keskiakselin nosta jne. Joka tapauksessa homma huipentuu maaliskuussa kolmen kerran kontaktikurssilla. Hienoa, että voin ohjaavan silmän alla siirtää nykyinen osaaminen oikealle keinulle. Toiveissa siis että huhtikuussa Mörkö tekisi keinun (ja puomin) iloisen itsevarmasti.

Kisataukoa tiedossa noin toukokuulle saakka. Näiden kolmen kuukauden aikana agenda on hyvinkin simppeli:

• Peruskunnon kohotusta vaihtelevilla ja monipuolisilla lenkeillä. Muutaman viime viikon koirien lenkkeilytys on ollut aivan liian vähäistä.
• Keinu kuntoon.
• Puomia mahdollisiman paljon eri paikoissa, eri puomeilla.
• Pujottelussa ainakin paljon onnistumisa omalla hallilla, 9/10 pitää olla supereita eli käytännössä käytetään loppupalkkaa. Myös pujottelua mahdollisimaan paljon eri paikoissa.
• Unohtamatta tokoa! Tokoilua ohjatusti pari kertaa viikossa.

Ulkona paukkuu pakkanen, sisällä keinu

Jäänyt koirien kanssa touhuilut vähiin, näin se on aina tammikuussa kakkostyön viedessä vuorokauden kaikki vapaat tunnit. Onneksi tätä kestää vain kuukauden, niin sen jaksaa. Huonoa omatuntoa pitää yllä se, ettei kerkeä oikein lenkittämään koiria niin paljon kuin haluaisin ja treenailutkin on jäänyt aika vähiin. Onneksi pakkanen omalta osaltaan helpottaa omatuntoa, vakituiset treenit on peruttu pakkasrajojen paukkuessa eikä ihan niitä kaikkein pisimpiä lenkkejä tahdo karvallisten varpaat kestää.

Onneksi on keinu-projekti!

Keinussa ollaan päästy siihen, että olen ottanut oman liikkeen ja käskyn mukaan. Mörkö suorittaa vauhdikkaasti keinun, kummassakin päässä on vielä kaksinkertainen pyyhe vähentämässä pauketta (tai ainakin luomassa minulle illuusion pienemmästä äänestä). Tänään viimeksi vähennettiin pyyhkeestä taitoksia, tästä ei aiheutunut minkäänlaista muutosta Mörkön suorituksessa. Ehkä seuraavalla kerralla uskaltaa ottaa jo pyyhkeet kokonaan pois? Tai sitten varmuuden vuoksi mennään vielä tällä hetki.

Suorituskriteeristä pitää minun muistaa olla tarkkana. Välillä Mörkö loikkaa pois keinulta, kun taas tarkoitus on palkata ainoastaan keinun läpi ravatuista suorituksista. Onneksi Mörkö on jo niin itsevarma, että huonommista suorituksista voi tylysti jättää palkkaamatta. Hyvistä sitten palkataan senkin edestä :)

Mietiskelin mielessäni jo seuraavaa suurempaa steppiä. Jatkaako keinun työstämistä kotona nostamalla harjoituskeinun keskiakselia kymmenen sentin korkeuteen? Onko siitä oikeasti hyötyä? Jos on, niin pitääkö liikerataa jälleen aluksi pienentää ja ääntä vaimentaa? Vai siirtyäkö suoraan oikealle keinulle?

Kiirettä pitää

Päivä mennyt eläimellisesti, koirien kanssa touhuillessa ja ratsastustunnilla käydessä.

Ozzy on ollut hieman paitsiossa viime aikoina ja sen on kyllä Ozzyn haikeasta katseesta huomannut. Kovin on koiruus yrittänyt päästä mukaan treeneihin ja luonut pitkiä syyttäviä katseita kun mukaan ei oile päässyt. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja treenailtiin hieman kotosalla. Rally-kisat on kuitenkin jo muutaman viikon päästä ja käytännössä Ozzyn kanssa ei ole tehty mitään "jumppaa" pariin kuukauteen... Joten aloitetaan kisakunnon hakeminen nyt!

Alkuun käytösruudun istumista, palkkailin noin 10s välein ja pidin Ozzya istumassa noin 2min. Istuminenhan on asennoista se vaikein Ozzylle, kun ei takapäässä ole enää niin hyvin lihaksistoa. Tsekkasin asennonvaihdot, ja kaikki meni mallikkaasti. Poispäinkäännöksiin (kuten valkovuokko) aloin opettamaan vihjettä, jotta saisin käännöksestä varmemman ja jotta sekä minun että koiran käännökset varmasti tapahtuisivat samaan aikaan. Ozzy oli kovin onnellinen jumppatuokiosta :)

Mörkön kanssa kennelpiirin tokossa tehtiin ensin omatoimisesti perusasentoa ja seuraamista. Seuraamisesta seis oli tänään hukassa tyystin :/ Mörkö istui ainoastaan istu -käskyllä. Tosin eipä tätä nyt ole niin paljoa treenattukaan. Tein myös omatoimisesti luoksetuloa. Muuten oikein hyvä, mutta kaipaa vielä apukäskyn sivu -käskyn. Kokeilin myös liikkeestä maahan, mikä on lähes kisavalmis. Samaa ei voikaan sitten sanoa liikkeestä seiso... täytyy ottaa kunnon tehotreeniin liikkeestä pysähtyminen.

Ohjatusti tehtiin ensimmäistä kertaa merkkiä. En olisi kovinkaan yllättynyt, jos Mörkö sai ajatuksesta kiinni jo nyt. Sen verran hyvin se tarjosi oikeaa paikkaa merkin takana. Katsottiin myös noutoa, tai paremminkin palautuksen vauhtia. Mikään lelu ei ole niin hieno kuin kapula, ja hiukan samaa olen huomannut myös makupaloista... joten jäljelle jäi minun oma liike. Ja niinhän Mörkö palautti nätisti laukalla kapulaa kun itse pinkaisin eri suuntaan :) Täytyy treenata noudon osa-alueet kuntoon yksittäin (kapulalle meno, nosto, palautus ja pito), itselleni suurin ahaa-elämys tänään oli juurikin miten opettaa pelkästään palautusta.

Loppuun tehtiin kaksi paikallaoloa. Ensimmäisellä käskytettiin koirat samaan aikaan maahan. Jäin muutaman metrin päähän noin minuutiksi, palkkaus, tämän jälkeen kisamatkan päässä noin 20s ja palkka. Muut koirat häröilivät sen verran että tässä vaiheessa kaikki ohjaajat käskytettiin koirien luokse. Toisella kertaa käskytettiin koirat erikseen maahan, Mörkö meni viereisen koiran käskyllä :/ Paikallaolossa jälleen muutama palkkaus ja itse olin eri etäisyyksillä, yhteensä 3min 10s. Erinomainen Mörköläinen! Täytyy ensi kerralla malttaa tehdä paikallaolot paljon lyhyempänä, nyt kun oli näin pitkiä.

Illalla kurvattiin Mörkön kanssa vielä Ojangolle. Olin katsonut agility-kisojen toisen radan loppuvan iltasella, ja toivoin että siellä olisi mahdollista käydä nopeasti puomilla ja pujottelussa. Puomia ei ollut koko radalla, joten sen tekeminen jäi haaveeksi. Pujottelua otettiin kolmen toiston verran, ensin palkalle, sitten ilman ja lopuksi taas palkalle. Mörkö pujottli oikein, joskin mielestäni hieman hitaasti.

Ojangossa käynti oli lähinnä oman pään hoitoa. Jos nyt olisi hieman helpompaa mennä ensi viikonlopun hyppyradalle kisoissa... Mieli vetää kisoihin, ja keksin tuossa joku aika sitten että hyppyratojahan voin kisata nyt kun puomi ja keinu ovat työn alla. Ehkä ihan hyväkin käydä muutama hyppyrata, sillä silloin on vain yksi vaikea asia - eli pujottelu - radalla. Ehkä yhteen asiaan kerrallaan keskittymällä tulee parempaa tulsota. Jos ei kisatuloksena niin ainakin onnistumisina.

Se on terve!

Torstaina käytiin näyttäytymässä Kaiparlan luona. Ensimmäisellä kerralla kaksi kuukautta sitten oli selkeästi positiivinen vaikutus Mörköön. Leikkisyys ja eloisuus lisääntyi, enkä ole huomannut Mörköläisessä mitään poikkeavaa / outoa. Joka tapauksessa halusin kontrollin vuoen alkuun, jotta saadaan varmuus siitä että Mörkö on kunnossa.

Kaiperla kävi koiran läpi ja sanoi että se on terve :) Takaosaan oli tullut hyvin lihaksia ja etuosa ei ollut liian kuormittunut. Pientä tukkoisuutta oli oikeassa lavassa ja vasemmassa polvessa, mutta nämä aukesivat hyvin hoidon aikana.

Voidaan jatkaa normaalia elämää hyvillä mielin ja hiukka ehkä nostaakin treenien intensiteettiä. Toisaalta tämä tapahtunee ihan itsestään kun ohjattujen treenien määrä lisääntyy kevään mittaan. Jatkossa ennakoivaa hoitoa noin kahden kuukauden välein.

Keinu - etenee. Viimeksi lisäsin liikettä, eli kuusinkertaiseksi taitellut pyyhkeet keinun molempien päiden alla madallettiin nelinkertaisiksi. Laajentunut liike jännittää selkeästi Mörköä, mutta hienoja suorituksia se silti teki useita. Tässä vaikeusasteessa ollaankin varmaan jonkin aikaa. Eteen päin vasta sitten kun nykyinen liike ei jännitä enää koiruutta.

Töihin, töihin!

Eilen oli Ojangossa epäviralliset kisat. Arvelin ulkona paukkuvan pakkasen ajavan ihmisiä lämpimään halliin kisaamaan, joten omista aikatauluista johtuen päätin ilmoittaa Mörkön ainoastaan kisat aloittaviin mölleihin kisaavien sijaan. Tämä ihan siitä syystä koska halusin treenata ja palkata puomia uudessa paikassa, niin on aivan sama missä luokassa startataan kun tulosta ei kuitenkaan saada. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Ojankoon saapuessani ruuhka oli valtava. Koska ei ollut vielä kiirettä ilmoittaa Mörköä päätin käydä vilkaisemassa rataa. Onneksi vilkaisin, sillä järkytyksekseni mölli-radalla ei ollut puomia ollenkaan! Hetken asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen ettei Mörkö varsinaisesti kaipaa kisakokemusta, ja varsinkaan kun se ei oikeasti ole edes mölli, niin päätin jättää epikset kokonaan väliin. Hiukka potutti ajella turhaan Ojangolle, mutta minkäs teet. Ratahan on sellainen kun tuomari on määritellyt ja tänään se ei ollut meidän tarpeisiin sopiva.

Ojangosta kurvasin töihin. Olin ottanut Mörkölle toppavaatetta mukaan, sillä tiesin töissä olevan paljon ulkohommia ja näissä pakkasissa saattaisi Mörkölle tulla kylmä. Ja mitä vielä! Mörkö paineli iloisesti pomppa päälle viisi tuntia perässäni ulkona, kertaakaan en nähnyt sen edes nostelevan tassujaan. Toisaalta miksipä olisi nostellutkaan kun vapaana sai olla ja kulkea oman mielen mukaan. Muutenkin koko viisituntinen oli yhtä ylämäkeen nousua tai alamäkeen laskeutumista, joten lämpimänä pysyi niin koira kuin omistajakin. Lisäksi tuli erinaomainen syvien lihasten treeni Mörkölle askel askeleelta kiivetessä jyrkkää mäkeä missä sopivasti heinää alla ja pari senttiä lunta päällä.

Mörkö otti työtehtävät niin vakavasti, että mäen päällä valtakuntaansa valvoessaan ilmoitti niin tiellä kulkevat autot kuin alhaalla pihan poikki kulkevat toiset työntekijätkin :) Tuo koira kun ei yleensä turhaan meteliä pidä itsestään, niin olin hiukan yllättynyt käytöksestä. Mikäpä siinä, kunhan ei tavaksi tule turhasta haukkuminen.

Tämän päivän treenit jätetään suosiolla väliin. Ei ole mitään järkeä riskeerata omaa ja koiran terveyttä näissä pakkasissa. Kerkeää sitä lämpimämmälläkin säällä treenata.

Keinu edistyy

Ollaan oltu säännöllisen epäsäännöllisiä keinun treenailun suhteen. Joinakin päivinä on treenaiilu jäänyt tyystin väliin, toisina päivinä ollaan otettu kolmekin settiä toistoja. Tähän mennessä ollaan keskitytty täysin keinun paukutteluun viime aikojen kriteerin ollessa "paina tassulla lauta alas ja nouse seisomaan laudalle". Tämän päivän sarjoissa Mörkö paukutteli lautaa sellaisella tahdilla etten kerennyt edes joka väliin palkata sitä :)

Pohdiskelin päivän mittaan että mitä seuraavaksi. Jatkaako edelleen paukuttelua? Vai edetäkö liikkeen harjoittelemiseen? En missään nimessä halua edetä liian nopeasti, toisaalta vaikeusasteen sopiva nosto pitää Mörkönkin mielenkiinnon yllä.

Joten, äsken taittelin käsipyykeitä moninkerroin pienentämään keinun liikerataa. Eihän liikerata ole muutenkaan suuren suuri kun keskikohta on noin viiden sentimetrin korkeudessa... muttta halusin pienentää kuitenkin liikerataa sekä minimoida äänen. Ajattelin että liikettä treenatessa ääntä pienemmäksi, ja ääntä treenatessa liikettä pienemmäksi.

Apuohjaaja istumaan lattialle keinun toiseen päähän namien kanssa ja minä toiseen päähän. Ja Mörkö laudalle kävelemään edes takaisin. Hieman liike aluksi jännitti Mörköä, mutta muutaman toiston jälkeen Mörkö meni sujuvasti edes takaisin :)

Olen tyytyväinen, luultavasti en tehnyt tehtävää liian vaikeaksi ja siten pilannut sitä missä ollaan jo hyvin edistytty (eli ääni/paukuttelu). Pienen tauon jälkeen vielä uusi setti edes takaisin laudalla mennen.

ps. tämä typerä ohjaaja UNOHTI eilen kokonaan toko-treenit!!! Arvaa vaan harmittiko. Rutiinit puuttuu itseltä, eikä käynyt edes treenit mielessä päivän aikana. Nyt on kännyyn viritelty muistutukset perjantaille SEKÄ lauantaille, luulisi akan nyt muistavan tärkeät ja mieluisat toko-treenit.

Keinu edistyy! Ja toko-suunnitelmia.

Pakko tuulettaa, sillä tämän päivän naksuttelussa en päässyt pelkästään siihen että Mörkö seisoi tassulla keinun päällä paukautuksen jälkeen.... vaan Mörköpä pamauksen jälkeen seisoo etujalat keinulla :) Palkan suunnalla oli todella iso merkitys tässä, niin kuin eilen pohdinkin. Ensin palkka keinulla ja vasta sitten (huonompi) palkka heitettynä kauemmaksi.

Samalla havaitsin, että estämisellä voi saada myös haluttua tulosta. Kun työnsin Mörköä keinun luota kauemmaksi jotta saisin siivottua sen syrjään keskeltä lattiaa, niin Mörköläinen punkeamalla punki itsensä laudalle. Pakkohan se oli superisti palkata, mun hassu :)

Illalla vielä toinen sessio, ehkä. Samalla kriteerillä. En nyt uskalla muuta kuin vahvistaa tämän hetkistä tilaa.

Tokossa tuli jälleen otettu askel lähemmäs tämän vuoden tavoitetta (kisaaminen), sillä ilmoitin Mörkön Jessica Svanlungin mölli-tokoon maaliskuussa. Tuolla pääsee harjoittelemaan kisanomasita tilannetta. Suorituksia ei pisteytetä, mutta saadaan mukaamme kirjalliset kommentit. Vajaa kaksi kuukautta siis aikaa parannella eri osa-alueita, tai pikemminkin rakentaa peruspalasista niitä osa-alueita. Kuitenkin tosi kiva että on mahdollista käydä maaliskuussa treenaamassa kokeenomaista suoritusta. Tuo antaa hyvin suuntaa millä aikataululla uskaltaisi sitten ilmoittautua ensimmäiseen viralliseen kisaan.

Vähäsen ollaan tehty sivulle tuloa, sekä paikallaan kääntymisiä vasemmalle ja oikealle. Sivulle tulossa on taas alkanut ilmenemään hyppimistä. Samaa on myös käännöksissä. Pitää nyt olla tarkkana palkkauksen suhteen etten vahingossakaan ainakaan palkkaa hyppimisestä. Käännöksessä oikeaan olen tainnut viimeinkin keksiä miten minun tulee askeltaa, niin että se on mahdollisimman helppoa ja loogista koiralle.

Viikkotreenit, pitkästä aikaa!

Olipas mukava mennä hallille viikkotreeneihin! Alunperin suunnittelin käyväni ahkerasti treenailemassa joulutauolla (kestoltaan kolme viikkoa), mutta enhän sitten käynytkään kuin kerran. Muissa koulutuksissa tuli käytyä sen verran usein ettei intoa enää riittänyt omalle hallille lähtemiseen. Onneksi näin, sillä olin itsekin tänään ihan intopiukeena menossa treeneihin :)

Meille oltiin suunniteltu kakkosen hyppyrataa hieman mukaeltuna. Rata itsessään meni hyvin, tosin toiselle kerralle vaihdettiin hieman ohjausteknisiä kuvioita (pakkovalssi persjättöön yms), jotta saan oman liikkeeni pysymään paremmin yllä ja sitä myöten Mörkönkin vauhdin parempana.

Radalla oli neljäntenä esteenä myös pujottelu. The Este mikä jaksaa kummitella mun korvien välissä. Päätin mennä ilman etupalkkaa, tosin varmuuden vuoksi annoin etupalkan treenikaverille jos minua alkaisikin ahdistamaan. Ei onneksi alkanut, vaikkei pujottelu nyt ihan onnistuneesti mennyt. Ensimmäisellä radalla Mörkö pujotteli aina vikaan väliin, mistä ohjasin lopulta kädellä törkäten loppuun ja jatkettiin eteen päin. Toisella varvilla Mörkö jätti homman keskeen siinä petollisessa toiseksi viimeisessä välissä, jälleen ohjasin kädellä loppuun. Taisin itse mennä liian lähelle koiraa painostamaan, sillä kolmannella kerralla annoin kunnolla Mörkölle etumatkaa ja pujottelu oli tosi hyvä. Ensi viikolla pitää varmuuden vuoksi käyttää taas etupalkkaa ihan vain että saadaan välillä hyvän mielen pujotteluja useampia.

Muiden treenivuorolla tein puomia, kahden toiston verran. Ensimmäisellä Mörkö laukkasi noin puoleen väliin puomia mistä ravilla loppupalkalle. Toisella kerralla Mörkö laukkasi koko puomin! Tai ainakin mielestäni näin. Voihan olla että Mörkö tiputti raville laskevan osan loppuvaiheessa, mutta joka tapauksessa se aloitti laskevan osan laukalla. Ihan superia!

Ennen treenejä naksuttelin jälleen keinua kahden päivän tauon jälkeen. Mörkö painaa suuremmalla itsevarmuudella keinua yhdellä tassulla ja ihan kivasti. Tänään palkkasin ainoastaan sellaisista painalluksista mistä kuului selkeä ääni. Mietiskelin loppuverryttelylenkillä mikä olisi seuraava kriteeri. Nyt Mörkö perääntyy heti tassun painalluksen jälkeen. Ehkä kriteeri tulisi olla että "paina tassulla keinu alas ja jää seisomaan keinulle". Joka tapauksessa mietin palkkauksen suuntaa ja se ei ehkä ole ollut paras. Olen heittänyt palkan keinun sivuun jotta saisin Mörkölle tilaisuuden palata nopeasti takaisin. Tämä ei taas tue ollenkaan painalluksen jälkeen paikalla pysymistä. Joten jatkossa palkka keinulla ja vasta sen jälkeen heitän makupalan jonnekin lähettyville.

Kiva nähdä kuitenkin että keinun kanssa on ollut edistymistä. Mörkö ei enää säpsähdä kolausta. Se on ihan erinäköinen painaessaan keinun tassulla alas. Nyt kun vain osaisin pilkkoa naksuttelun tarpeeksi pieniin ja loogisiin osiin niin uskon kyllä vahvasti että tästä vielä hyvä tulee.

Niinun treeneissä (sis. pohdintaa puomistakin)

Kävi hyvä tuuri ja sain hommattua Niinun Linnan koulutuksesta tuurauspaikan tälle iltaa. Hyvillä mielin treeneihin, jälleen yksi uusi paikka kontaktiesteineen. Univet-areenalla olen Mörkön kanssa käynyt lähes kaksi vuotta sitten, ja tällöinkään ei tehty kontaktin kontaktia joten lasken paikan uudeksi Mörkölle.

Niinu oli suunnitellut mahdottomalta tuntuneen radan. Vaikka kuinka koitin ratapiirrosta tuijotella ja rataan tutustumisessa omia suunnitelmia tehdä niin tuntui vain niin vaikealta. Lyhyen konsultoinnin jälkeen päätin että koitan selviytyä esteistä 1-12 ja tämän jälkeen keskitytään puomiin - se kun oli kuitenkin pääosassa tänään. Yllättäen koiran kanssa rata ei sitten ollutkaan hankala. Suunnittelemani pakkovalssi + persjättö toimi juuri niin kuin pitikin. Viimeinen este oli pujottelu todella hankalasta sisäänmenokulmasta, joten varmuuden vuoksi pyysin Niinua palkkaamaan pujottelusta. Tämä ihan sen takia, etten halunnut kuluttaa aikaa pujottelun uusimiseen vaan keskittyä siihen puomiin. Vaikka tiesin että Niinu palkkaa pujottlun jälkeen niin siitäkin huolimatta jostain syystä oma stressireaktio nousi liian suureksi. En tiedä miksi näin. Joka tapauksessa Mörkö kesti tämän hyvin ja pujotteli loppuun saakka, tässä vaiheessa näki vasta namikupin.

Sitten puomin kimppuun. Niinu koitti kysellä mikä puomissa on ongelmana.

• kumirouhe alusta? - ei kun A-esteellä ei ole ongelmia
• korkeus? - hyvinkin mahdollisesti
• loppupaikka? - mielestäni Mörkö tietää 2on2offin hyvin
• motivaatio? - no ei ilmeisesti ole paras mahdollinen kun ei kerta mene puomia täysillä

Näillä saatesanoilla vein Mörkön kanssa namit puomin päähän, hetsaus ja puomille lähetys. Olin todella yllättynyt, sillä Mörkö suoritti reippaalla ravilla puomin. Niinu naureskelikin, että jos en olisi sanonut puomi-ongelmasta niin hän ei sellaista olisi huomannutkaan. Kuulemma autan = häiritsen Mörköä puomin suorituksesta vetämällä kädellä, olemalla lähellä puomia yms. Sain käskyn tehdä puomin uudestaan niin että en häiritse mutta muistan kannustaa. Uusinnalla maltoin pitää käteni omalla puolella ja otin enemmän etäisyyttä puomiin - ja Mörkö suoritti puomin laukalla aina laskevan osan alkuun! Olin niin yllättynyt ja riemuissani :)

Loppuarvelu: Mörkö tarvitsee kokemusta eri paikoista ja eri esteistä. Vähän niin kuin olin itsekin epäillyt olevan osasyy. Tämähän oli Mörkölle kaiken kaikkiaan vasta neljäs kokemus kontakteista (oman seuran kontaktit mukaan luettuna). Lisää siis vieraan paikan treeniä! Samoin Niinu kannusti tekemään lisää loppupaikan treeniä. Ei sen takia etteikö se olisi Mörkölle selvä homma, vaan sen takia että loppua treenaamalla voi pystyä vauhdittamaan puomin suoritusta kokonaisuudessaan. Vaikuttaa varmasti positiivisesti laskevan osan suoritusaikaan. Eihän tuolla treenillä mitään menetä, joten täytyy muistaa ottaa tuotakin treeneihin mukaan.

Yleisesti olin tosi tyytyväinen Mörköön. Se oli todella rennon ja itsevarman tuntuinen. Liikkui vauhdikkaasti, irtosi hyvin ja seurasi ohjausta mallikkaasti. Pujotteli loppuun oikein, vaikka itse stressasinkin olemattomista vieressä. Suoriutui superisti puomista. 

Hyvät treenit :) Ehkei tässä ollakaan niin suossa kun luulin. Antaa motivaatiota jatkaa myös keinun työstämistä. 

ps. keinun kanssa tänään välipäivä. Vähän vahingossa, kun tajusin vasta nyt että päivän aikana on tullut tehtyä kaikenlaista muuta itsekseni. Hyvä näin, välipäivä tekee varmasti hyvää niin minulle kuin Mörköllekin.

Pohdintoja keinusta

Edellisten agility-treenien jälkeen heti vuoden alussa olin jotenkin tosi allapäin Mörkön agilityn suhteen. Ollaan yhdessä edetty jo pitkän matkaa, mutta jotenkin jäljellä oleva etappi (puomi, keinu) näytti tuskastuttavan ja väsyttävän pitkältä. En missään vaiheessa ole miettinyt agilityn jättämistä, mutta treenaamisen mielekkyyttä on tullut pohdittua paljonkin. Onko järkeä panostaa niin paljon ja treenata mahdollisimman suunnitelmallisesti, jos ei koskaan ole mahdollisuuksia oikeasti pärjätä? Myönnän olevani sen verran kilpailuviettinen, että harva harrastus on pysynyt ainoastaan harrastuksena. Jossain vaiheessa on aina tehnyt mieli kisaamaan. Joten vastaus agilityn kannalta on kohdallani "ei", merkittävä osa harrastamista on myös kilpaileminen. Joskin pääpaino kuitenkin treenaamisessa.

Teki oikein hyvää saada realisoitua toko-suunnitelmia muutamallakin rintamalla. Hieman jo pohdiskelin, josko tämä olisikin Mörkön toko-vuosi. Panostaisi tokoon täysillä ja tekisi agilitya pienemmällä panostuksella. Kääntäisi siis tokon ja agilityn painopisteet toisin päin. Onneksi ääripäiden välillä on olemassa myös "tasapaino", ja kun nyt viimeinkin olen saanut pilkottua keinun ja puomin ongelmaa niin kokonaisuus alkaa olemaan jo melkein jäsenneltyä. Ja sitä myöten epäilen kovasti että agility jäisi tänäkään vuonna "vain" harrastukseksi :)

Aloitan palastelun keinusta.

Ensinnäkään en ole varma mikä asia Mörköä jännittää keinussa. Olen pohdinnoissani päätynyt neljään vaihtoehtoiseen asiaan

1. ääni (pamaus)
2. liike (kiikkaus)
3. korkeus
4. mikä tahansa yllä olevien yhdistelmä

Jos olen ihan rehellinen itselleni, niin en ole oikeastaan edes opettanut Mörkölle keinua. Olen enemmänkin mennyt toivotaan-toivotaan mentaliteetilla. Miksikö? Koska en ole asonnut parempaakaan. Mörkö on ujo koira, ja nyt sen menoa tarkemmin seurattuani väitän että säikähtäessään otus käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ellei tietty säikähdä tosi kovin. Eli vaikka Mörkö onkin suorittanut keinua aluksi tosi hienosti, niin ei se todennäköisesti ole tarkoittanut etteikö se olisi kuitenkin säikähtänyt estettä ja sitä myöten saanut nykyisen hidastelun aikaiseksi.

Joten... soitto kaverille ja harjoituskeinu lainaan. Eikös jokaisen olohuoneeseen yksi keinu sovi sisustuselementiksi? Tuohan ei ole oikeaa keinua edes lähelläkään. Laudan pituus on hieman reilu metri, ja keinun keskikohtaa voi säädellä 5-30cm välein (5cm kerrallaan). Siitäkin huolimatta Mörkön käytös tällä harjoituskeinulla oli täysin sama kuin virallisella keinulla. JES! Väittämä: väitän että jos saan Mörkön suorittamaan harjoituskeinun reippaasti ja hyvällä itseluottamuksella sama tulee onnistumaan myös virallisella keinulla. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Tavoitteena on työstää yhtä asiaa kerrallaan, ääntä tai liikettä. Jos liikettä lisätään niin ääntä vähennetään ja päin vastoin. Aloitin aluksi helpoimmasta mahdollisesti, eli laitoin pelkän laudan maahan (siinä on noin 1cm akseli eli lauta on hieman kiikkerä). Ilman sen kummempaa kriteeriä aloin naksutella Mörkölle aina kun se jollakin tavoin koski lautaan. Aika nopeasti pystyin nostamaan kriteeriä niin, että jokaisen tassun on oltava laudalla. Ja tästä päästiin todella nopeasti siihen, että Mörkö käveli laudan päästä päähän (kummassakin päässä kuppi minne heittelin nameja).

Äsken naksuttelin samaa hommaa niin, että keinun akseli on 5cm korkeudella ja lauta on tuettu vaakasuoraan. Ensin tavoitteena Mörkön tassulla laudan liikuttelu ja tällä hetkellä kriteerinä on laudalle astuminen niin että lauden pää menee maahan. Saatiin session aikana useita tosi hyviä suorituksia.

Käskyä ei ole ollenkaan käytössä, joskin ajattelin samalla opettaa keinulle kokonaan uuden käsky . Käskyn aika ei ole kuitenkaan vielä.

Naksutellen harjoituskeinulla siis eteen päin. En edes leikittele ajatuksella kisaamisesta seuraavaan pariin kuukauteen, luultavasti seuraavan kerran kisataan ulkokautena. Olen luvannut itselleni että saan käyttää koko kuukauden paukuttelun opetteluun (tavoite: akseli 5cm korkeudella, keinun yläasennosta maahan luottavainen paukutus). Tämän jälkeen menkööt vaikka koko helmikuu siihen, että Mörkö liikkuu luottavaisesti kiikkaavan keinun ylitse. Jos sittenkään nämä kaksi asiaa ei onnistu hyvällä itseluottamuksella, niin pitää miettiä taas tulevaa uudesta näkökulmasta.

Nyt ainakin jatkamme paukuttelua!

Tokotulokkaasta kilpailuvalmiiden ryhmään!

Tänään odotin oikeastaan koko päivän tokotulokas-ryhmän koulutusta. On niin helpottavaa taas olla ohjatuissa treeneissä. Mukavaa myös huomata että oma motivaatio on kohdillaan. Niin kuin näyttää olevan Mörkönkin :) Autolle mennessä Mörkö tappoi remmiä ennen näkemättömällä pieteetillä, sen jälkeen kun tajusi saaneensa pannan päälle.

Treeneissä lähdin siitä ajatuksesta, että koitetaan tehdä meidän tasoinen treeni. Pyrin välttämään liian vaikeaa tekemistä, mutta samalla myös koitan olla astumasta liian helpon treenin ansaan. Välillä kun huomaan liikaa auttavani koiraa, vaikka sen kanssa voisi tehdä jo vaikeampaakin.

Aloitettiin häiriöillä, eli kouluttaja häiriköi perusasennossa istuvaa koiraa potkien hiekkaa, kutsuen, käskyttäen, koittaen häiriköidä koiran lelulla. Mörkö oli kerrassaan mainio istuessaan perusasennossa ja pitäessään kontaktia. Ainoastaan silloin kontakti katkesi kun lelu tuotiin suoraan Mörkön katselinjalle, ja tällöinkin vain hyvin lyhyeksi aikaa. Pätevä otus!

Seuraavaksi paikallaolo. Mörkö ei mennyt ekalla käskyllä maahan, mutta eipä olla mitään tämän tyyppistä tehtykään pariin kuukauteen. Pysyi oikein hyvin maassa, laskin itsekseni noin 50s mielessäni, kun kävin välipalkkaamassa Mörkön. Tämä siitä syystä että viereinen koira oli koittanut nousta ja tämän ohjaaja kielsi koiraansa hyvinkin painokkaasti ja Mörköstä selkeästi näki ettei ollut ihan omalla mukavuusalueella maatessaan rivissä. Tämän jälkeen vielä täydeltä matkalta paikalla oloa noin 30s ja koiran luokse. Mörkö nousi pienellä käsiavulla ensimmäisestä käskystä niin kuin pitikin. Täytyy seuraavalla kerralla paikallaolosta irrallisena harjoituksena kokeilla noita sivulla maahanmenoja ja istumaan nousemisia.

Tämän jälkeen tehtiin ruutua lyhyeltä matkalta, usealta sivulta. Apuohjaajalla kävi lisäämässä palkkaa ruudussa olevaan kuppiin ja minä lähettelin Mörköä ruutuun eri suunnista. Mörkö tarvitsi vielä kohtuullisen suuren avun ruudun suunnan hahmottamisessa. En kuitenkaan käyttänyt käsiapuja, mutta pidin Mörköä lavoista kiinni niin kauan kunnes katsoi eteen päin (esimerkiksi apuohjaajan sijaan). Tällaisia toistoja viisi.

Omalla ajalla muistuttelin Mörkön mieleen liikkeestä maahan ja liikkeestä seisomista. Molemmat voisivat olla napakampia, ja kummatkin olivat parempia edessä tehtynä (kuin sivulla tehtynä). Treeniä vaan.

Sitten hyppyä. Vein Mörkölle namikipon hypyn toiselle puolelle, ja sitten oikein mallikas suoritus. Tämän jälkeen ohjaaja sanoi etten veisikään namia kippoon valmiiksi, vaan palkkaisin Mörkön hypyn jälkeen itse. Mutta Mörköpä ei edes aikonut lähteä suoritukseen. Se vaan tillitti minua eikä siirtänyt katsettaan hyppyyn. En ollut yhtään yllättynyt, ettei Mörkö lähtenyt hypylle käskystäkään. Tämän jälkeen ohjaaja vei namin kuppiin, hyppy onnistui. Taas ohjaaja vei namin ja kaikki meni ok. Tämän jälkeen kokeiltiin uudestaan käskyttää Mörkö hypylle, mutta taas sama homma että Mörkö valitsi mieluummin kontaktin pitämisen. Mikäpä siinä, täytyy treenata hyppyä siis paljon lisää.

Hieman seuraamisen askelia ja paikallaan käännöksiä. En ole aikaisemmin tehnyt Mörkölle sivusuunnassa askelia, enkä peruutuksiakaan. Senpä takia autoin sitä aika paljon käsiavuilla. Samoin käännöksissä käytin käsiapua, ehkä turhaankin. Vasemmalle käännös alkaa olla jo minunkin mielestä superhieno, mutta oikealle kääntyessä (tai täyskäännöksessä) tulee vielä liikaa väljyyttä. Tästä sanoi ohjaajakin, vaikka totesikin että Mörkö tietää ja pitää muuten paikkansa sivulla oikein mallikkaasti.

Loppuun vielä kaukokäskyjä niin että pysyin itse ihan Mörkön edessä polvillani. En kuitenkaan käyttänyt käsiapuja, vaan pelkillä sanallisilla käskyillä pyysin eri asentoja ja Mörkö teki nämä niin taidokkaasti! Jälkeen päin jäin miettimään että seiso - istu vaihtoon pitänneen vaihtaa "istu" vaikka "taka" käskyksi. Otin vielä pari ensimmäistä asennon vaihtoa (maahan - istu), kummatkin onnistuivat ekasta yrittämästä. Etäisyyyttä Mörköön noin metri.

Treenin lopussa tulikin sitten kunnon paukku, sillä kouluttajan mielestä me oltaisiin valmiita jo kilpailuvalmiiden ryhmään! Siis meikäläisen Mörkö, joka vasta opettelee asioita! Hän perusteli vaihtoa sillä, että Mörkö osaa perusasiat erinomaisesti ja kilpailuvalmiiden ryhmästä saisin itse enemmän irti + nopeamman edistymisen. Onhan se hienoa kuulla että välillä itseäni puuduttanut junnaaminen esimerkiksi sivulle tulon kanssa on tuottanut tulosta. Toisaalta taas tuntuu että ollaan liian raakoja vielä kilpailuvalmiiden joukkoon... mutta kun kerran annetaan mahdollisuus niin pitäähän sitä sitten mennä ja tehdä parhaansa!

Sinulla on treenipaikka...

Iloinen yllätys odotti sähköpostissa :)

"Hei,
Sinulla on treenipaikka Helsingin Seudun Kennelpiirin (HSKP) Tokolupausten ryhmässä. Ryhmässä harjoittelemme alokasluokan liikkeitä ja samalla etenemme siitä ylempien luokkien liikkeisiin."

Ainoa hieman harmaita hiuksia aiheuttava asia on se, että koulutus tapahtuu lauantaisin. Joten nyt pitää tyhjätä muutamia viikonloppuja toukokuun alkuun asti. Näyttelyjen kannalta tämä ei ole ongelmallista, ja koska agilityssäkin on edessä luultavasti muutaman kuukauden kisatauko niin tämänkään kanssa ei tarvitse stressata. Pari rally-tokokisaa olin suunnitellut Ozzyn kanssa tekeväni alkuvuodesta, mutta nämä osuu harmillisesti molemmat lauantaille. Täytyy toivoa että luokkajärjestys olisi meille suotuisa ja päästäisiin kuitenkin myös kisoihin.

Niin huippua!

Koska en ollut varma tokolupauksiin pääsystä, niin kerkesin miettiä jo muitakin kursseja. Nähtäväksi jää tokoillaanko Mörkön kanssa jopa kaksi kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä ennen kesän alkua ;) Joka tapauksessa tavoite tokossa kisaamisesta ja TK1stä on jo lähempänä toteutumista kun on ohjattu treenipaikka :)

Mur!

Niin vaihtui taas vuosi, rauhallisissa merkeissä kuten yleensäkin. Koirat eivät tänä vuonna turhia paineita raketeista ottaneet. Mitä nyt Mörkö ennen aattoa kommentoi jokaiseen liian aikaisin ammuttuun rakettiin "Mur!", ja uutena vuotena suurimpaan paukkeseen kuului jälleen kommentointina "Mur!".

Uusi vuosi aloitettiin tehokkaasti myös Sepon treeneissä, tällä kertaa ratatreenin sijaan keskityttiin puhtaasti kontakteihin. Aloitettiin puomilla. Viisi toistoa, joista 2., 3. ja 5. olivat "ihan ok". Keskityttiin oikeastaan vain nousevan osuuden suorituksen analysointiin. Kokeiltiin eri juoksuvauhteja minulla - ei vaikutusta. Kokeilitiin erilaisia käskytyksiä - ei vaikutusta. Nyt pitää pienen insinöörin hetkeksi miettiä mitkä ovat muuttujia puomin suorituksen suhteen, ja alkaa taulukoimaan jokaista suoritusta. Jos sieltä vaikka saisi haarukoitua mitkä ovat ne tekijät, jotka Mörköä häiritsevät. Ensimmäisellä toistolla selkeäsit hallissa aikaisemmin hiljaisena ollut ilmastointi häiritsi, muilla toistoilla ei sitten ollutkaan tällä enää vaikutusta.

Katsottiin myös keinua. Sepon analyysi on että Mörkö varoo paukahdusta. Minen osaa ihan varmaksi sanoa onko se ääni vaiko keinun liike. Ehdotuksena saatiin paukahduksen vaimentamista/pienentämistä tyynyllä tai vastaavalla. Pitää ottaa käyttöön, eihän siinä mitään menetäkään.

Vaikka selkeästi mennään Mörkön kontaktien kanssa eteen päin niin kyllä se edessä oleva matka kieltämättä uuvuttavan pitkältä vaikuttaa. Kisaamaan ei kyllä päästä aikoihin... Jottei ihan epätoivo pääse vallalle niin mietiskelin kotio ajaessa että puukeinu ja puupuomi eivät ole ongelmallisia (ainakaan tällä hetkellä). Täytyy siis koittaa rajata kisat puuesteille, ainoa ongelma vaan on se ettei ihan heti tule kovinkaan montaa seuraa mieleen joilla puuesteet olisivat. Ja jotka vielä järjestäisivät kisoja muulloinkin kuin kesällä. Toinen huomioon otettava asia on alusta. Hiekka/kivituhka on vähemmän kova kuin (ohut) tekonurmi sementin päällä. Jos koittaisi näillä muuttujilla ainakin helpottaa Mörkön kontaktien suorittamista.

Vaikkei Mörkö muutamia murinoita enempää raketteihin reagoinutkaan, niin voihan se olla että se teki tänään eilisellä stressikuormituksella niin hyvin töitä kun pystyi. Mielestäni Mörkö oli kuitenkin muuten nopea ja innoissaan, ja repipä koira remmiänsäkin treenien lopuksi. Tätä se tekee yleensä ainoastaan ollessaan tavanomaista kiihkeämmässä mielentilassa. Johtuiko mielentila sitten mielihyvästä vaiko stressistä niin paha mennä sanomaan.