SM-kisoissa Valkeakoskella

 Me tehtiin se! Vaikeuksien kautta päästiin omaan voittoon! Näillä lähtökohdilla mitä itsellä oli oman terveyden suhteen ja minkälaisia haasteita Tikrun jännittäminen ulkokentillä aiheutti me oltiin vain ja ainoastaan voittajia kun tulimme virheettä maaliin! 

Perjantaina piti lähteä reissuun jo heti aamusta kun esikisojen ensimmäinen startti oli jo klo 12. Koko perheen voimin kävin juoksemassa tämän startin. En ollut ollenkaan yllättynyt että Tikru oli hidas ja pujottelu tuotti päänvaivaa. Näin se on ollut jokaisessa kisoissa ensimmäisellä radalla. Ensimmäisen radan jälkeen kävin viemässä loppuperheen Nokian Edeniin. He menivät kylpylään, minä ajelin takaisin Valkeakoskelle. Toiselle radalle Tikru oli selkeästi haluton lähtemään, mutta kun päästiin kolmannesta esteestä niin loppurata menikin oikein mallikkaasti. Päätin ottaa riskillä eli siis minulle vaikean tuntuisen ohjauksen pujotteluun ja Tikru suoriutui siitä ilman mitään ihmettelyjä. Takaisin Nokialle ja iltaruoka Nokian panimolla. Hyvää oli!

Lauantaina roikuttiin hotellin aamiasihuoneen ovenkahvassa varttia ennen avaamista ja onneksi he avasivatkin etuajassa. Pikainen aamiainen, koira autoon ja nokka kohta Valkeakoskea. Tikru lähti radalle heti toisena, joten paljon ei jäänyt ylimääräistä rataan tutustumisen ja lähdön väliin. Havaitsin Tikrussa pientä epäröintiä lähdössä, mutta ensimmäisen hypyn jälkeen teimme kivasti rataa yhdessä virheettä maaliin. Ihana kanssakilpailija kysyi "Mikä fiilis?" melko pian radan jälkeen ja fiilishän oli mahtava! Minä muistin radan. Koiran pystyi suoriutumaan sen hetkisellä tasollaan. Me mentiin ja tehtiin yhdessä. Olin varovaisesti ajatellut että jos sadan parhaan joukkoon pääsisisimme, lopullinen sijoitus oli 102/144 (etenmällä 3,39 ja lopullisena tuloksena 13.65). 

Maalihyppy, nolla!

Kisoista alkoihin pitkä agilitytauko. Päädyin pitämäään lopulta pidemmän tauon kuin olin alkujaan suunnitellut ja lomailtiin aivan koko syyskuu. 

Paras Tikru! SM-rata taustalla