Ollut vaikea kevät agilityn parissa. Niin vaikea ettei siitä ole tehnyt mieli edes kirjoittaa itselle muistiin mitään. Jos itselle tähän koittaisi jonkin tiivistelmän tehdä.
5.5. kisojen jälkeen alkoi ulkokausi, ja sitä myötä viimeistäänkävi selväksi että Tikru paineistuu uusissa kisapaikoissa ja paineistuminen näkyy hitautena varsinkin radan alussa sekä virheinä puomilla ja pujottelussa. Noh, minkäs teet asialle. En keksinyt muuta kuin lähteä kiertämään mahdollisimman paljon uusia paikkoja. Ennen tätä kevättä Tikru oli harjoitellut tai kilpaillut kymmenessä paikassa. Tämän urakan jälkeen 2,5 kuukautta myöhemmin Tikru on käynyt harjoittelemassa tai kilpailemassa 21 eri paikassa. Paikka nro 19 oli ensimmäinen missä Tikru ei lämmittelyssä näyttänyt paineistumisen merkkejä ja tuli normaalinan Tikruna lähtöön. Sama toistui paikka nro 20ssa ja 21ssa. Toivon todella että vanha ohje, että koira on tottunut eri paikkojen tuomaan häiriöön siinä vaiheessa kun on käynyt 20 eri paikkaa pitää tosiaan paikkaansa.
19.5. oli Mia Laamasen kolme starttia ASTn kentillä. Oli kyllä kuumakin, mutta enemmän koiraa hidasti sisäinen paine. Tikru ei pystynyt suorittamaan edes putkea ilman kieltoa. Sitkeästi kuitenkin kannustin koiran radan läpi, vaikka oikeasti hävetti todella paljon. Tässä kohtaa aloin miettimään kehtaanko koskaan edes mennä SM-kisoihin jos nyt sattuisin saaman tulokset... Tikru paransi joka rata ja viimeinen oli jo melkein Tikrun tasolla suoriuduttu rata. Pientä hitautta, puomilta vitonen kun ei pystynyt venyttämään, ja minulla pieni toivo siitä että ehkä tämä tästä.
1.6. Hyvinkäällä Marko Kivihalmeen radoilla usko oli koetuksella. Ensimmäiselle radalle Tikru lähti vähemmän paineistuneena kuin edellisen kisan ensimmäiselle radalle. Mutta toisella radalla olin juuri antanut lähtöluvan kun päivän ainoa välähdys ja pamahdus tapahtui ja se rata oli sitten siinä. Hieman harmittaa ettei tuomari tai vkt tullut sanomaan miten olisi tullut toimia tällaieslla (kohtuuttomassa häiriössä?) mutta ehkä lopulta kuitenkin parempi että lähdin vain kotiin.
9.6 Marko Mäkelä ratoja HAUlla. Usko siihen että oman hallin tuttuus kantaa loi toivoa. Ensimmäinen rata sujuikin tosi hyvin, yksi inni vilahti takaakierroksi. En tiedä olisiko aika riittänyt, mutta koira tuntui mukavalta. Toinen rata meni sekoiluksi mutta tätä ei voi laittaa koiran piikkiin.
11.6. Palsolan Mikon radat HAUlla ja olikin vasta mukavat radat Tikrulle. Jostain syystä Tikru ei suostunut lähtemään yhdessä lähdöstä joten jouduinkin kutsumaan koiran ja tästä aiheutui kaikenlaista säätöä radalla. Kuitenkin puolista välistä loppuun mentiin rennosti yhdessä. Tältä radalta nolla! Kävin verryttelemässä koiraa seuraavaan starttiin ja valitettavasti Tikru jäi maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi kisapaikalla oli eläinlääkäri tarvkkeineen joten hoito saatiin heti, mutta kisathan jäivät tietänkin meidän osalta tästä eteen päin väliin. Kyllä harmitti!
16.6. kisareviirin laajennusta Valkeakoskelle Anne Saviojan radoille. Tuloksena yliaikaa ja vielä enemmän yliaikaa. Ensimmäisellä radalla Tikru myös törmäsi jostain syystä A-esteeseen, mikä tietty säikäytti kovin. Toisella radalla koira kyllä teki, mutta keskittyi enemmän radan reunalla olleisiin ihmisiin. Kenttää ei oltu aidattu vaan kehänauha oli maassa ja sekös häiritsi Tikrua. Turha tietty sanoa että näissäkin kisoissa oli kuuma niin kuin kaikissa kesän kisoissa oli.
30.6. Kirkkonummella Mia Laamanen ja Salme Mujunen. Ensimmäiselle radalle ulos Tikru meni aivan karmit kaulassa ja liikkui hyvin. Tällä radalla vitosen edestä epäilyä A-esteellä ja ohjaajan kiireen vuoksi väliin jäänyt pujottelun viimeinen keppi. Luottavaisin mielin seuraavalle radalle sisälle, missä oli hyppy-puomi-pujottelu ja näin jo puomilla että nyt on koiralla vaikeaa. Tikru ei vaan pystynyt tekemään pujottelua. Uusin pujottelun minkä jälkeen loppurata vauhdikkaasti maaliin. Puuttuvat onnistumiset söivät tätä akkaa paljon.
Tässä kohtaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Olin jättänyt löwchenien clubshown väliin kisojen takia. Päätös ei ollut helppo, sillä olisin todella halunnut mennä sinne. Lopulta päätin panostaa agilityyn ja tuloksena "ei mitään". Alkava kesäloma myös mietitytti, sillä en halua loman aikana kisojen määrittelen aikataulujani. Kuinkas sitten kävikään? Puolet lomasta mentiin ympäri Suomea kisojen määrittelemässä aikataulussa. Todella toivon ettei tällaista tarvitse kokea enää ikinä.
6.7. käytiin Tamperella Kari Jalosen radoilla. Siistit radat hieman hitailla etenemillä 3.54 ja 3.46. Positiivista on se että juoksupuomi on taas alkanut toimimaan ja pujottelunkin koira pystyy suorittamaan loppuun. Nopeudet ei vain riitä nykyagilityssä ja tiedän että Tikru pystyy paineettomassa tilassa menemään kovempaakin.
10.7. Miia Kallio HAUlla. Kiva uusi tuomari. Hiukan vauhti oli koko radan hidas mutta puomi ja pujottelu onnistui taas. Yliaikanolla etenemällä 3.53. Suunta selkeästi oikea, mutta realisoituminen on tuskaisen hidasta. Olin jälleen varma että aika loppuu SMien suhteen. Kahta agilitynollaa vaille.
16.7. Kirkkonummella Miia Kallio jälleen. Ratojen järjestys agility-hyppy-agility, joista päätin jo ilmoittautuessa että palkkaan hypärillä alun jälkeen. Halusin kokeilla vaikuttaisiko se koiran suoritumiseen. En havainnut suurta merkitystä. Agilityradat olivat taas mukavia, molemmat yliaikanollia jälleen. Etenemät 3,08 ja 3,6. Jälleen pieni valonpilkahdus että kehitystä tapahtuu vaikka tilanne tuntuukin toivottomalta.
23.7. Porvooseen Mika Kankaalle. Tämä oli kisa missä ensimmäistä kertaa Tikru näytti ja tuntui omalta itseltään lämmittelyssä ja radalle mennessä. Tämä lämmitti mieltä kovasti. Ensimmäinen rata oli yliaikanolla (etenemä vain 3.3) ja toiselta radalta rikko pujottelussa. Heti jos alan hoputtamaan pujottelussa pakka leviää. Jälleen turha mainita että kuumakin oli.
Viimein se viimeinen mahdollisuus kohdallani etli 27.7. I-HAHilla Salme Mujunen. Ensimmäinen rata meni rennosti. Rengas-puomi-pujottelu onnistui ja etenemä 3.34. Liian hidasta mutta tarpeeksi nollaan. Toinen rata meni "mailaa puristaessa" ja lopulta varmistelin niin paljon että meinasi nolla lähteä käsistä. 0.07s turvin kuitenkin nolla ja meillä Tikrun kanssa SM-nollat kasassa!
Helpottunut olo. Nyt ne on kasassa. Seuraavaksi voikin taas nauttia agilitystä. Meni vähn liikaa suorittamiseksi homma, mutta siksi ehkä tuntuukin nyt niin hyvältä. En olisi koskaan uskonut että Mörkön jälkeen menee viisi vuotta ennen kuin olen SM-kisoissa uudestaan. Pikkulapsiaika vei huomiota tärkeämpään, korona hidasti eikä loukkaantumisiltakaan ole vältytty. Tiedostan, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia SMissa, mutta edustamaan mennään joka tapauksessa. Tässä on nyt muutama viikko aikaa pohtia miten kisanopeutta voisi kaivella esiin. Nopeutta kerran koirassa on enemmän. Luulen, että Tikru on virheellisesti nyt omaksanut hitaamman tavan liikkua. Ensimmäinen viikko on mennyt asiaa pohtiessa ja lenkkeillessä. Vielä ei ole mitään ahaa-elämystä tullut, ja jos ei tulekaan niin sekään ei haittaa. Mennään SMiin tällä kertaa rennolla asenteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti