Vuosi 2023 ja suunnitelmat 2024

 Vuosi 2023 oli meille monella tapaa muutosten vuosi. Suurimpana tietenkin paikkakunnan vaihto, mikä tarkoitti remponttia ja muuttoa. En ole kylläkään yhtään vakuuttunut että tuplaantuneet neliöt toivat kaivattua lisätilaa, sillä uudessa asunnossa on niukemmin kaappitilaa kuin vanhassa kaksiossa. Vaikka jokaiselle on oma huoneensa, niin se on enemmin poikkeus ettei kaikki oltaisi aamulle kuitenkin yhdessä ja samassa huonessa. Ennen sentään nukuttiin samassa huoneessa mutta eri sängyissä, nyt kaikki tunkee samaan sänkyyn nukkumaan.

Lapsen koulunaloitus jännitti lapsen lisäksi myös minua. Mielellään hän kouluun menee ja tunnollisesti tekee läksyt, joten kait koulu on alkanut ihan hyvin. Syysloman jälkeen tapahtui suuresti odotettu asia ja kirjaimet alkoivat muuttumaan sanoiksi. Nuorempi solahti uuteen päiväkotiin juuri niin ongelmattomasti kuin olin ajatellutkin. Aikuisten työt jatkuvat etänä kuten tähänkin saakka. Omat harrastukset ovat hiukan hakusessa, mutta eiköhän nekin vielä löydä paikkansa.

Koulun aloitus toi mukavan muutoksen myös lenkkeilyyn. Koska molemmat lapset saatellaan tahoillensa, niin kotiin tultua on helppo lähteä heti pitkälle lenkille kun on valmiiksi jo ulkovaatteet päällä. Niinpä lenkit ovat pidentyneet ja harvassa on ne päivät kun tehdään vain vartin korttelikierroksia. Tämä taas näkyy positiivisesti kummankin koiran voinnissa, ja myös Mörkö on tehnyt tunnin lenkkejä Tikrun kanssa. 

Tammikuussa ensimmäinen lentokonematka, tosin vain Ouluun.

Helmikuussa hiihtoretkeilyä parhaimmillaan

Maaliskussa kisattiin paljon hiihdossa

Huhtikuun hiihtelyä Rukalla

Nuoremman lapsen lajivaltaus

Toukouusa iskyn kanssa pottua maahan

Kesäkuussa juhannusta viettämässä

Heinäkuussa muutettiin

Elokuussa elämänmuutos ja koulun alku

Syyskuussa puolukkaan

Lokakuussa hiihto oli vaihtunut maastojuoksuun

Marraskuussa aikainen talven aloitus

Joulukuussa ihailtiin outoa valoilmiötä

Mörkön tavoitteet vuodelle 2023 olivat:

• terveyttä edelleen
• muutama AVOn koe
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Mörkö on ilokseni nauttinut terveen ja virkeän koiran elämää. Uudella paikkakunnalla on löytynyt muutamia paikkoja missä on uskaltanut antaa Mörkön olla vapaanakin ja kyllähän Mörkö on metsässä juoksemisesta nauttinutkin. Tämä on näkynyt luonnollisesti koiran parempana kuntona. 

Harrastusvuosi oli tunteiden aallokkoa laidasta laitaan. Koska vuoteen kuului myös remonttia ja muutto niin tiedostin ettei maaliskuun jälkeen ole kuukausiin aikaa tokon aktiiviseen ylläpitoon. Niinpä olin päättänyt että maaliskuussa Mörkön tokoilu jää tauolle. Viimeinen kisa oli liiankin tunteikas ja lopulta jäi harmittamaan minua niin paljon että kävin toukokuussa ja kesäkuussa ilman valmisteluja katsomassa miten sujuu ja kun elokuussa pääsin jälleen harjoittelemaan suunnitelmallisesti niin se viimeinen AVOn ykkönenkin tuli elokuussa. Mörkön on siis Suomen ensimmäinen TK2 löwchen :) Oman haasteensa toi Mörkön huononeva kuulo, ja viimeinen tarvittava tulos tuli aivan viime hetkillä ennen kuin Mörkön kuulo hävisi kokonaan. Mörkö on hassu koira, sillä sen kanssa ei voinut yhtään varioida treenejä, vaan kaikki liikkeet piti aina tehdä koemaisesti. Muutoin kokeessa Mörkölle iski ahdistus. Tämä rajoite vaati itseltäni paljon miettimistä että saadaan kuitenkin treenit pysymään mielekkäinä ja palkkaaminen vaihtelevana. Kiitos Mörkö näistäkin opeista.

Hetken aikaa harkitsin vielä VOIssa starttaamista, mutta lopulta päätin että tähän on hyvä lopettaa. Sen sijaan syksyllä pohdin useammankin kerran josko rally-tokossa käytäisiin vielä VOI-luokassa. Laiskuus voitti kunnianhimon ja syksyn nautiskelin jo saavutetuista saavutuksista. En sulje mahdollisuutta rally-tokossa kisaamiseen, Mörkö kuitenkin tykkää hirmuisesti touhuta kanssani. 

Mörkön tavoitteet vuodelle 2024:

• paljon paljon terveyttä ja virkeyttä
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2023 olivat:

• treenata ja kisata agilityssä, agilityn ilo minulle takaisin
• koska hankin Mörkön kisojen myötä pk-lisenssin, niin noudon pito pitää ainakin saada talven aikana haltuun. Iso ehkä rally-tokon startille.
• kait sitä veteraanina olisi hyvä joskus kehässäkin käydä
• muutoin toivon helppoa arkea, terveyttä ja iloa

Tikru on ollut pääsääntöisesti terve, joskin toukokuussa koira loukkasi vasemman etujalkansa jossain ja tästä seurasi pitkä tauko agilityssä. Sinällään se ei haitannut, koska en kesällä olisi kuitenkaan voinut paljoa treenata ja kisata. SM-haaveet hävisivät samalla. Syksyllä aloitin pitkästä aikaa säännöllisesti treenaamisen Niinulla ja on ollut tosi ilo huomata että tasonnousua on tapahtunut sekä muutama treeneissä uusi juttu on siirtynyt myös kisoihin. Juoksupuomiinkin löytyi simppeli apu rytmityksestä, enkä ole kuukausiin aktiivisesti treenannut juoksupuomia. Muutenkin harjoittelu on painottunut enemmän määrän sijasta laatuun, kun Tikrukin täytti jo kahdeksan vuotta. Toivottavasti terveys mahdollistaa agilityn vielä jatkossakin...

... mutta jos näin ei kävisikään niin varatoimena kävin Tikrun kanssa syksyllä toko-treeneissä. Tikrulla on monen asian perusteet hyvällä mallilla, seuraavaksi pitää keskittyä yleistämiseen ja häiriön sietoon enemmän. Agilitystä on Tikrulle tullut vahva pohja työskennellä vain minun kanssa ja koiralla on hurja motivaatio saada tehdä kanssani asioita. Ihana treenikaveri suorastaan!

Oma treenimotivaatio on myös tullut takaisin ja on ihana huomata miten pohdin erilaisia ratkaisuja treeniongelmiin. Hiukan päänvaivaa aiheuttaa treenitilat, mutta onneksi tähänkin on löytynyt parikin vaihtoehtoa. Kyllä me treenataan ensi vuonnakin!

Syksyllä intouduin kiertämään myös useammassa näyttelyssä ja toivottavasti into kantaa myös tulevaisuuteen. Tikru on kuitenkin hieno koira, joten sääli sitä vain kotona ihailla.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2023:

• treenata ja kisata agilityssä
• tokon ALOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokolle myös iso ehkä, vaikkei olekaan minulle tärkeä laji
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä myös Tikrulle

Itsellä alkaa olla pentukuumetta, mutta mitään aktiivisia suunnitelmia ei ole vielä olemassa. Olen avoin mahdollisuuksille.

Mörkö 14v

 Miten sitä aina unohtaa että Mörkö on jo 14 vuotias! On niin etuoikeutettua saada viettää aikaa terveän, virkeän, vetreän ja hyväkuntoisen koiran kanssa. Mörkö syö hyvin, nukkuu hyvin ja on aina valmis touhuamaan yhdessä kanssani. Rakas Mörkö <3

Pitkän tauon jälkeen Tikrun kanssa kisoissa

 Reilu puoli vuotta kisataukoa takana. Kevään vamma olisi ollut jo pidempään kunnossa, mutta halusin ottaa varman päälle ja kasvattaa kuormitusta maltilla. Niinpä heinäkuu ja elokuu ensisijaisesti lenkkeilimme ja syyskuussa tuli mukaan Niinun treenit joka toinen viikko. Syyskuussa hypyt olivat 20cm ja lokakuussa nostettiin viidellä sentillä. Samaan aikaan lenkkien määrää on kasvatettu hieman lisää, ja onhan tuo koira parhaimmassa kunnossa ikinä. Koitan vähintään kerran viikkoon tehdä jumppia ja lokakuussa mukaan tuli vielä toko-treenit, joten varsin monipuolista kropan käyttöä on Tikrulla. Marraskuussa käytiin koestamassa myös paikallinen vesijuoksupaikka, ja eiköhän tuokin ole jollakin tavoin  kuvioissa mukana varsinkin näin talvella.

Ensimmäiset kisat olivat lägilla 18.11. Olisi ollut tuplakin tarjolla, mutta menin itse sössimään agilityradalla. Yllätys oli kuitenkin suuri kun hyppyradalta irtosi nolla ja hetken aikaa oltiin kiinni sertissäkin. Lopulta sijoitus 2.,mikä sekin on Tikrun kanssa paras kolmosissa. Kyllähän ohjaamisessa näkyy epävarmuutta, mutta silti olen varsin tyytyväinen kisakauden aloitukseen.

26.11. oli vuorossa ensimmäinen kerta Hyvinkäällä. Halli oli hieman ahtaanpuoleinen ja tuomarin radat haastavat. Tikru oli harvoja koirakoita jolla oli tulos kahdelta radalta, vaikka ei näillä tuloksilla varsinaisesti juhlittu kun olivat yliaikanollia. Sijoituset 4. ja 5. Tyytyväinen olin varsinkin siihen että sain siirrettyä muutaman uuden ohjauksen treeneistä kisoihin. Ja toki Tikrun puomi oli hyvä.

Treenit jatkuvat ja koitan nauttia Tikrun kanssa agilitystä kun koirakin on vallan taitava. Jännä nähdä minne saakka taidot riittävät, vai onko taso karannut liian kauas viime vuosien aikana.

Uudet polut

Uusissa maisemissa eniten huolestutti uusi lenkkien löytyminen. Muutettiin Espoosta niin mielettömien lenkkipolkujen luota pois, että tiesin jo lähtökohtaisesti ettei uuden kodin ympäristö pysty tarjoamaan samaa. Eniten olen kaivannut puita, lehtien havinaa, polkuja ja lintujen laulua, eikä nykyisessä peltoympäristössä näitä oikein ole. Onneksi uusiin paikkoihin tutustuminen on tuonut pientä helpotusta sillä muutama mukava alue on tullut vastaan. Yksi isohko metäsalue on myös vielä tutkimatta, toivon kovasti että sieltä löytyy lisää mielekästä lenkkimaastoa.

Jos jouduttiin luopumaan huikeista lenkkimaastoista niin sain jotain sellaista mitä en osannut edes kaivata. Niillä kahdella metsäreitillä mitkä olen löytänyt on niin vähän käyttäjiä, että uskalla pitää jopa Tikrua hieman vapaana. Ja onhan se hellyyttävää nähdä miten koira nauttii kun saa liikkua omaan tahtiin! Mörkö ja Tikru ovat myös alkaneet rallaamaan keskenään, jotain mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Mörkökin jaksaa ihan hyvin vielä tunnin lenkitkin jos osa lenkistä tehdään metsässä poluilla. 

Lenkkeilyreittien muutos näkyy ehkä hieman yllätäen koirien lihaksistossa. Vaikka suurin osa lenkeistä on yksipuolista entisellä peltopohjalla liikkumista, niin nämä 10-20min vapaana juoksemiset ovat puolestaan mahdollistaneet lihaksiston kehittymisen. Espoossa koitin viedä koiria paljon mäkisillä teillä ja metsäpoluilla, mutta ei se hihnassa kulkeminen näemmä kuitenkaan vastaa edes murto-osaa vapaana kulkemisesta. 

Lenkkien jälkeen lepohetki

 

Tikru FI VMVA

 Vähän varkain tullut titteli, mitä en yhtään suunnitellut hakevani. Minusta oikeastaan ihan huijausta nämä juniori- ja veteraani-tittelit, mutta ei se minua mitenkään haittaa jos toiset noita haluvat hakea. Olin joka tapauksessa suunnitellut syksylle kolme näyttelyä ja näistä kaikista Tikru sai vet-sertin

13.8. Kaivari VSP-vet, vet-sert

17.9. Vihti ROP-vet, vet-sert

23.9. Hyvinkää VSP, VSP-vet, vet-sert -> FI VMVA

Jos Vihdissä selvittiin kehässä melkein kuivin jaloin niin Hyvinkäältä ei kyllä selvitty. Kehän ainoa kuiva kohta kuvassa ja oli aikamoista sammakkouintia. En kyllä ole yhtään ulkonäyttelyihminen, vaikka täytyy sanoa että vuosien aikana on ruokatarjonta onneksi parantunut! Vihdissä herkuteltiin hampurilaisella ja Hyvinkäällä oli tosi maukasta lohikeittoa. Seuraavaksi kuitenkin kuivia sisänäyttelyitä.

Kaivari 2023

Olen koittanut pitää kiinni siitä että Kaivariin mennään joka vuosi (vaikken itse erityisesti paikasta niin pidäkään hanhen kakkoineen). Jostain kumman syystä Kaivariin on lähes aina osunut aurinkoinen sää, ja tänä vuonna vasta hyvä sää olikin kun oli aurinkoista mutta ei liian kuumaa. Toteutettiin tänäkin vuonna hyväksy todettua kaavaa, eli aamupäivä näyttelyssä, lounaaksi turkkilaista ja iltapäivä lasten kanssa. Tänä vuonna vuorossa oli Korkeasaari.

Tikru oli mukavan eloisa kehässä ja yltyi välillä jopa riehumaan. Arvosteluna "8 years. Nice proportions. Masculine head. Enough dark eye, that could be a bit bigger. Excellent bite. Nice neck. Strong back. A bit long in loin. Well set tail. Should have more forechest and more filled out ribcage. Moving with nice reach and drive. A bit loose in front. Well prepared coat, that is a bit soft." ja näillä arvosteluilla lopulta PU4, VSP-VET ja yllätyksekseni käteen annettiin vielä VET-SERT. Kaikkea sitä nykyään onkin, mutta mikäs siinä.

Vispilällä Korkeasaareen!

Mörkö TK2!!

 Se on kuulkaa juhlan paikka nyt! 13v 8kk ja 9pv iässä me tehtiin se, saatiin kolmas ykkönen AVOsta! Kaikista koiristani Mörkö on se jonka kanssa olen saavuttanut tokossa eniten. Kaikista löwcheneistä juuri Mörkö on se joka on saavuttanut tokossa eniten. Korkeasta iästä huolimatta Mörkö on edelleen terve ja iloinen tokoilija! Vaikka toivoinkin saavuttavamme TK2sen, niin aika monesti tyydyin ajatukseen ettei näin tule tapahtumaan. Onneksi pienellä Mörköllä on myös sinnikäs, yritteliäs ja hiukan myös itsepäinen omistaja joka ei heti ensimmäisestä eikä kymmenennestäkään takaiskusta lannistunut ;)

Mörkön AVOn matka oli melko intensiivinen. Syykuussa 2021 saavutettu TK1 pisti miettimään voisiko AVOimessa starttaaminen olla edes mahdollista. Olisihan se niin siistiä että löwchen olisi kisannut AVOssa. Kuukauden päivät asiaa mielessäni pyörittelin ja päätin että jos saan Mörkölle opetettua merkin kierron saman vuoden puolella niin jatkan treenaamista. Onneksi merkkiä pystyy treenaamana pitkälti omalla pihalla, saatiin paljon toistoja ja lopulta metrin napanuoran omaava koira teki merkin itsevarmasti. Vuoden 2022 alussa aloin treenaamaan ruutua, ja olin hämmästynyt miten hyvät pohjat merkin kierrolla olinkaan onnistunut tekemään itsevarmaan irtoamiseen sillä ruutu eteni vauhdilla. Keväällä 2022 piti opettaa pito uusiksi kun Mörköltä jouduttiin poistamaan yksi kulmuri. Onneksi olin aikoinaan tehnyt vahvat kaukokäskyt joten se liike ei mietityttänyt. Jäävistä istuminen oli suuri mysteeri, ja ajattelin alkuun että luotan siihen ettei kisassa istumista tule kovinkaan usein. (Miten väärässä olinkaan...).

Kesäkuussa 2022 oli jännittävä ensimmäinen AVOn kisa, missä totesin että ruudun suhteen on paljon muutakin opetettavaa kuin tekninen ruutuun meno. Vaikka treeneissä Mörkö hakeutui ruutuun hyvin ja pysyi siellä, niin monessa kisassa ruutu aiheutti ongelmia koska Mörkö ei kyennyt jäämään ruutuun. Kolmessa kisassa ruutuun meneminen oli haasteellinen (tolppa, hyppy tai kentän laidalla olleet agilityesteet veivtä fokuksen). Kesän aikana koitin treenailla ruutua miten parhaaksi katsoin, kunnes lokakuussa totesin etten itse osaa asiaa viedä oikeaan suuntaan.

Lokakuussa 2022 otin yhteyttä Sirke Viitaseen ja muutaman kerran jälkeen palkkausta muuttamalla Mörkö oli ruudussa itsevarma koira. Sirken avustuksella treenattiin muutenkin liikkeiden välejä, kehään tuloa ja ylipäätänsä asioita joita pystyy vahvistamaan jotta koiran itsevarmuus on huipussaan. Tämä tuotti tulosta, kun lokakuun kisoista tuli se ensimmäinen himottu ykkönen!

Loppuvuotena oli intensiivinen treeni- ja kisaputki. Minulle muodoistui rutiiniksi käydä pari päivää ennen kisoja tekemässä treeni missä teen kaikki liikkeet läpi kisamaisesti. Mörkö osoitti syksyn aikana, ettei Mörkö ole koira joka kaipaa variaatioita. Koira halusi ennemminkin selkeyttä, että se tiesi koko ajan mitä on seuraavaksi tulossa. Onneksi Mörköllä ei ole taipumusta ennakointiin, niin Mörkön kanssa pystyi treenaamaan aina samalla kaavalla. Vaikka asioita tehtiin samalla tavalla aina, koitin panostaa monipuolisuuteen treeniympäristöjen ja palkkaamisen kanssa. Katon onnistuneeni tässä, sillä Mörkö oli aina motivoitunut treenikaveri. Työ palkittiin tammikuussa 2023 toisella ykkösellä.

Epätoivoisia kisayrityksiä oli vielä pari, sillä olin päättänyt että kisaaminen loppuu maaliskuussa 2023. Tämä siitä syystä että tiesin huhtikuussa tulevan pitkän treenitauon ja johtuen Mörkön iästä tiesin myös että pitkät tauot aiheuttivat koiralle aina epävarmuutta. Liekö aivosolut kerenneet ruostumaan käyttämättöminä. Lisäksi aloin alkuvuodesta epäilemään Mörkön kuuloa. Useampikin kisa kaatui siihe, että meidän suorituksen aikana pamahti ovi tai kuului jokin muu yllättävä ääni. Mörkö ei pelkää ääniä, mutta esimerkiksi luoksetulossa Mörkö lähti äänen kuultuaan. Se "viimeinen" kisa maaliskuussa päätyi keskeytykseen, sillä en voinut olla Mörkölle reilu ohjaaja kehässä kun samaan aikaan itseäni itketti ajatus viimeisestä kisasta tosi paljon.

Tästä viimeisestä kisasta jäi aika paljonkin paha mieli, sillä en halunnut muistoon jäävän monella tapaa surkeaa suoritusta vaan sen kun meillä on kehässä kivaa. Niinpä toukokuussa kokeilin miten hyvin koiralla on lähes kahden kuukauden tauon jälkeen asiat muistissa ja käytiin tekemässä toukokuussa 2023 hyvän mielen kisasuoritus. Tulosta ei tästä tullut kuin AVO3sen verran (ne äänet...) mutta sitäkin suurempi hyvä mieli. Kesäkuussa kävin kisapaikassa minkä tiesin rauhalliseksi. Tässä kisassa kuumuudesta huolimatta lämpötila ei ollut haaste vaan hyppy ruudun vieressä. Heinäkuu meni omissa jutuissa ja pääsin muutenkin vain varasijoille. Elokuussa 2023 sain viimein kisapaikan ja mietiskelin että kuinkahan kauan kisaamista kannattaa enää jatkaa...

Ja viimein se elokuun kisa 6.8. oli se kisa kun lähes kaikki onnistui! 

Paikalla istuminen 10 Ei mitään sanomista. (Onneksi treenasin tätä pari päivää aikaisemmin, koska silloin Mörkö meni maahan kesken kaiken)

Hyppynouto 9 Tavanomaista kapulan pyörittelyä. Minua jännitti 20cm korkeus sillä olen treenannut vain 10cm korkealla hypyllä. Hämmästyin että Mörkö teki palautuksen hypyn kautta.

Merkin kierto 9 Ei taidettu koskaan saada merkistä täysiä pisteitä, eikä minulle koskaan selvinnyt mikä olisi pitänyt olla paremmin.

Kaukot 5 Mörkö teki ekan istumisen ja maahan menon mutta ei tehnyt toista. Kerta se on ensimmäinenkin että näin käy.

Liikkeestä istu 8 Jonkinmoisilla ylimääräisillä avuilla autettu. Lopulta opetin Mörkölle liikkeestä istumisen kun se oli lähes joka kokeessa "arvottu" liike. Kymmenessä viimeisessä kokeessa istuminen oli aina.

Ruutu 10 Mörköstä näki että on vaikeaa, kun alla oli itsetunnon kannalta haastava liikkeestä istuminen. Mörkö meni ravilla ruutuun, pysähtyi ihan ruudun etureunalle ja meni maahan. Sanoisin jopa että hieman ennakoi mutta sain tämän korjattua nopeilla käskytyksillä kun tunnen koirani niin hyvin.

Seuraaminen 8 Alku meni haisteluksi (paineen nollaamista), suurin osa seuraamisesta juuri niin hienosti kuin Mörkö osaa!

Luoksetulo 10 Voi että kun jännitti! Mörkön kuulosta johtuen se oli monessa kisassa lähtenyt liikkurin käskystä ja kun olin treeneissä palauttanut koiraa paikoilleen niin lopputuloksena Mörkö harvoin lähtei enää ensimmäisellä käskyllä. Toivoin niin kovasti että Mörkö pysyy - ja lähtee. Ja Mörkö teki täydellisesti.

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 276 p, toinen sija, koulutustunnus TK2

Kysyin jo kehäsäs että riittääkö ykköseen. Ja kun sain vastauksen hämmensin tuomaria tuulettamalla kunnolla. Kerroin kyllä että viimeinen ykkönen rodun ensimmäiseen koulutustunnukseen tuli juuri :D

Mörkö sijoittui jokaisessa kokeessa toiseksi mistä sai ykköstyloksen

Mun pieni taitava löwchen <3 Mörkö on opettanut minulle valtavasti koulutustaitoa niin agilityssä kuin tokossa. Olen saanut nauttia Mörkön sokeasta luottamuksesta, myös vaikeita asioita opetellessa. On valtava etuoikeus että koira tässä iässä on edelleen fyysisesti kykenevä tavoitteelliseen treenaamiseen. Mörkö jättää suuret saappaat taakseen, ainoastaan rally-tokossa on Mörkön saavutus ohitettu. Toivottavasti uusia tekijöitä on kentillä pian.

Mörkö tokoilee edelleen

 Kevään mittaan on ollut kaikenlaista mielenpäällä, niin on jäänyt kirjaamatta ylös asioita jotka ovat kuitenkin oleellisia ja myöhemmin myös tärkeitä muistoja. 

Viimeisen kolmen kuukauden aikana Mörkö on startannut kolme kertaa tuloksena keskeytys, AVO3 ja AVO0. Maaliskuussa 25.3. Susa Berghäll tuomaroiman piti olla Mörkön viimeinen kisa. Tiesin että huhtikuussa tulee todella pitkä tauko ja myös menneisyydestä tiesin että vaatii tosi paljon työtä nostaa Mörkö sieltä taas itsevarmaksi toimijaksi. Kisa itsessään päätyi minun keskeytykseen, kun en vain pystynyt suorittamaan koetta kaikkien muistojen vilistäessä silmissä. Kiva ajaa Janakkalaan saakka muistelemaan, mutta toisaalta kertoo myös siitä miten merkityksellisiä asioita olen saanut Mörkön kanssa tehdä ja kokea.

Kisat meneem miten menee, mutta Mörkö on aina niin söpö

Huhtikuu meni reissussa ja minua alkoi painamaan mieltä etten halua viimeiseksi kisaksi tuollaista romahdusta muistoksi. Niinpä ilmoitin Mörkön 4.5 Maarit Hellmanin arvosteltavaksi. Koe itsessään meni todella ihanalla asenteella, mutta viereisessä hallissa haukkuvat koirat saivat Mörkön hieman epävarmaksi ja tästä syystä esimerkiksi kaukokäskyt nollaantuivat. Hypyssäkin oli kaikenlaista turhaa. Mutta fiilis oli kaikin puolin ihana. Olimme oikeasti voittajia (vaikkei se tuloksessa näkynytkään)! Alla olevat kuvat Heini Seppä, kiitos kun osallistuit kokeeseen kuvaamalla pyytämättä.

Hypyn jälkeen ilakointia

Todistetusti onnistunut peruutus

Seuraamisen perusasento

Sinne se juoksee...

Mörköllä on niin hieno paikka ruudussa

Kesäkuussa 11.6. oli Pirkko Bellaouin koe. Ihan törkän kuuma päivä ja koe vielä hiekkamontussa. Vastoin odotuksia Mörkö teki töitä hyvällä asenteella. Koe alkoi merkinkierrolla. Jostain syystä liikkuri tuli melko lähelle minua (oli koko koeen ns "iholla"). Mörkö lähti kiertämään merkkiä ja palasi täydellisesti - liikkurin viereen istumaan! Siinä mietin että mitä tekisin, kun Mörkö sai vieraan hajun nenäänsä, katsoi liikkuria, tuli nuuhkaisemaan minua ja muisti vielä tulla viereen istumaan. Liikkeestä 6, vaikka itse olisin antanut omatoimisesta ongelmanratkaisusta paljon enemmän :D Luoksetulo (9, en tiedä mistä vähennys) onnistui pitkästä aikaan ja ensimmäistä kertaa ikinä saatiin pisteitä liikkeestä istumisesta (6,5 kun oli runsaat avut). Kaukot sujui niin hyvin kuin yleensäkin (9, en tiedä mistä vähennys). Ruutuun lähestyessä Mörkö huomasi ruudun lähettyvillä olleen hypyn. Onneksi en ollut itse huomannut tätä aikaisemmin, niin en turhaan jännittänyt että kuinka käy. Ja niinhän siinä kävi, että Mörkö meni hypyn kautta ruutuun mutta ei enää maahan (0). Hypyn korkeuden kanssa oli ihmeellistä säätöä ja korkeutta vaihdettiin vielä pyynnöstäni ennen suoritusta. En tiedä hämäsikö tämä, mutta Mörkö suoritti vain hypyn ja palasi viereen (0). Tässä vaiheessa koko paketti oli aivan hajalla eikä seuraamisesta tullut oikeastaan yhtään mitään (0). Sääli, sillä tässä kokeessa tuntui pitkästä aikaa että nyt on mahdollisuus ykköseen.

Tänään kävin Mörkön kanssa treenaamassa mahdollista seuraavaa koetta silmällä pitäen. Onhan tämä nyt valtava etuoikeus että 13,5v tekee edelleen onnellisena, iloisena ja terveenä asioita. Ruutua harjoittelin merkki- ja hyppy-häiriöllä, jos vaikka joskus uudestaan tulee sellainen tilanne että hyppy ja ruutu ovat vierekkäin. Seuraaminen on vain ihanaa ja liikkeestä jäävätkin onnistuivat. Lopussa rauhallinen paikkis. Onneksi tänään oli huomattavasti viileämpää niin jaksoi treenata, vaikka kyllä tästäkin 10min pätkästä tuli Mörkölle tosi hiki. 

Kun ei treenaa, ei kilpailla ja koska ei kilpaile ei tule treenattua

 Otsikossa viime viikkojen ja kuukausien ongelma. Motivaatiouupelon negatiivinen kierre. Kun en treenaa, en halua mennä kisoihin (epäonnistumaan). Ja koska ei ole kisoja (eli tavoitteita) niin en jaksa treenatakaan. On minulla ollut vuosia sitten vastaava tilanne Ozzyn ja Ticon kanssa treenatessa, ja siihen auttoi lopulta vain aika ja kunnon tauko agilitystä. En kuitenkaan haluaisi pitää taukoa nyt, sillä agility tuo edelleen mielihyvää ja jos nyt pidän taukoa niin samalla voi melkeinpä vaihtaa lajia koska Tikrulla ei ole montaa aktiivivuotta enää jäljellä.

Kun pääsen treeneihin, niin saan aivan valtavan innostuksen. Joka ikinen kerta. Jos pääsen omatoimitreenaamaan heti ohjattujen treenien jälkeen innostus kestää. Harvoin vain viikonloppua vasten saan vapautettua aikaa treenille ja seuraavalla viikolla onkin jo helpompi jäädä kotiin kuin lähteä hallille. Tykkään valtavasti agilitystä, mutta se ei yksin kanna pitkälle kun tavoitteet puuttuvat.

Miksi tavoitteet sitten puuttuvat? Ensinnäkään en usko Tikrun taitojen vielä riittävän tarpeeksi korkealle. Olen niin lopen kyllästynyt juoksupuomin treenaamiseen, mutta vielä enemmän kyllästyttää hakea vitosia radalta. (Siispä en kisaa, enkä treenaa.) Tikrulta puuttuu myös ohjauskuvioista in-in, enkä edes tiedä miksi olen mielessäni tehnyt asiasta kauhean vaikean ja koska se on vaikaa niin en ole edes alkanut treenaamaan ohjausta. Eihän se voi olla tekemätön paikka, kun olen saanut koiralle opetettua kuitenkin vahvan takaakierron ja käännösvihjeet. Mutta silti jokin estää tarttumasta haasteeseen. Tikrulla on myös startteja ikäänsä nähden tosi vähän ja sitä myöten kokemuksen puute näkyy kisoissa. Jälleen on turhauttavaa hakea yliaikatuloksia, mutta eipä niitä kokemuksia kotisohvalla tule. Näistä syistä myös iso tavoite puuttuu. Kyllä se oli tänäkin vuonna että pääsisi SM-kisoihn, mutta realiteetit puhuvat kovasti sen puolesta ettei näy käy joten en tee mitään.

Luovuttaminen ei kuulu minun ominaisuuksiin. Siksi olenkin ollut ihmeissäni että miksi nyt luovutan. Vai onko se luovuttamista jos ajankäytön kohteet ovat lasten myötä muuttuneet? Tuntuu tosi vaikealta löytää hyvää treeniakaa, saati että viikonloppuisin olisi puolet päivästä poissa itselle tärkeiden ihmisten luota. 

Syksyn myötä muuttuu myös omat treenikuviot täysin. Vielä en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta sen tiedän että joka toinen viikko treenit jatkuvat Niinulla. Voihan se olla että totean ettei agility olekaan enää se mielenkiintoni kohde. Mökrön kanssa tokoillessa olen taas muistanut miten nautin myös tokosta. Tiedä häntä, aika näyttää.

Talven kruisailuja

 Vaikka tämä talvi on toivottoman tylsä sen suhteen että lunta sataa ja sitten sulaa pois niin välillä on ollut mukaviakin talvipäiviä. Alla muutama kuva viikonlopun metsälenkiltä.

Lumikuonot

Mörkö <3

Tikru lentää

AVO0 ja AVO2

 Tajusinpa helmikuun kisoissa, ettei Mörkö ole koskaan ollut rento itsensä tietyssä hallissa kisatessa. Turhautti hirveästi kun tämän tajusin, tietenkin tuore AVO0 käsissä. Samaan aikaan olisi ollut kisat kauempana, ja ärsytti kun olin valinnut kisan kilometrien perusteella enkä ollut osannut valita sen mukaan missä koira toimii parhaiten. Noh, olihan tämäkin hyvä havainto ja opiksi seuraavien koirien kanssa.

AVO0 Kaarina Pirilä

Paikalla istuminen: 10, hyvä istuminen mutta olin hämmentynyt miten löysästi Mörkö tuli kehään ja miten paljon koira pyrki haistelemaan

Noutohyppy: 0, jotain aivan kauheaa. Mörkö malttoi odottaa käskyä, nouti kapulan ja hyppäsi vielä takaisinkin - ja alkoi haistelemaan! Mörkö unohti täysin tehtävän.

Merkki: 9,5, lähestyminen vaikeaa ja jotenkin koko suoritus oli tahmea. Mörkö ravasi koko liikkeen.

Kaukokäskyt: 7, ylimääräisiä käskyjä niin istumisessa kuin maahan menosskin

Liikkeestä seiso: 0, Mörköllä ei ollut aikomustakaan pysähtyä. Alkaa kuulon aleneminen näkymään...

Ruutu: 0, Mörkö lähti hyvin ruutuun mutta ei pystynyt pysähtymään sinne ja uusinta lähtyksellä kiersi läheisen tolpan

Seuraaminen: 6, Itse seuraaminen oli ihan OK mutta askeleet tapahtuivat yleisöön päin ja Mörkö ei vain pystynyt tekemään askelia eteen eikä taaksi kun ihmisten läheisyys ahdisti

Luoksetulo: 10, ihan ok luoksetulo mutta Mörkö vilkuili yleisöä ja siksi juoksi ihan mutkalla

Kokonaisvaikutus 9, kuulemma ohjaajaan reiluudesta koiraa kohtaan vaikka myönnän kyllä että veetutti aika lailla

Tällä suorituksella 180/320 ja kiva kun kävit. 

Ja mitä teen seuraavaksi? Ilmoitan koiran samaan halliin kisoihin. Ihan siitä syystä ettei muita kisoja ole tarjolla ja hetken kisakalenteria tuijotellessa tajusin että Mörkön kisaaminen loppuu maaliskuun vaihtuessa huhtikuuksi. Huomasin vuodenvaihteessa ettei useamman viikon kisatauko tehnyt Mörkölle hyvää, ja nyt on niin nihkeä tilanne etten pääse huhtikuussa yksiinkään kisoihin. Joten, kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa kääntymään minua vastaan. Vaikka Mörkö on pirteä ja fyysisesti hyvässä kunnossa, niin koirassa on nähtävissä miten sen kuulo on mennyt jo paljon huonommaksi. Kuuron koiran kanssa on hankala kisata.

Kävin kisaviikolla treenamassa kertaalleen hallissa ja saatiin ihan kiva fiilis. Lähdin kisoihin ajatuksella ettei tälläkään kertaa tule tulosta, mutta ainakin aion pitää hauskaa kehässä.

AVO2 Susa Berghäll

Paikalla istuminen: 10, hyvä istuminen, mentiin ryhdikkäästi kehäänkin

Noutohyppy: 0, Mörkö varasti taas! Ja kiersi kaiken lisäksi vielä hypynkin. Mietin kyllä kun sanoin odota, että nyt ei ehkä ollut tarpeeksi painokkaasti. Nyt minun täytyy ryhdistäytyä ja keretä seuraavan kerran kutsumaan koira takaisin jos varastaa.

Merkki: 8, ensimmäisellä käskyllä karvakaan ei värähtänyt. Odottelin puolisen minuuttia ja käskytin uudestaan. Tällä kertaa Mörkö suoritti merkin laukalla.

Kaukokäskyt: 10, aivan nappiin

Liikkeestä istu: 0, taaskaan Mörköllä ei ollut yritystäkään pysähtyä. Se kuulo...

Ruutu: 10, meidän ensimmäinen 10! Ruutuun lähetys oli tolppien välistä, eikä Mörkö edes katsonut tolppia. Kaiken kaikkiaan erinomainen suoritus.

Seuraaminen: 8,5, jälleen yleisöön päin nihkeämpi seuraaminen, muutoin OK

Luoksetulo: 10, täydellinen suoritus

Kokonaisvaikutus 9

AVO2, pisteitä 234. Jossittelua, jos hypystä olisi tullut vaikka 6 niin olisi ollut ykkönen... Mutta mikä fiilis! Ihan parasta Mörköä, iloinen, reipas ja yhteistyökykyinen. Meillä oli tosi kivaa kehässä :)

Hiukan yllättäen haasteellisin liike ei olekaan enää ruutu vaan jäävät. Jos tietäisin että kisaamista on edessä vielä enemmän niin opettaisin koiralle eri käskyt seuraamiseen ja jäävän valmistelevaan osuuteen. Jos se auttaisi koiraa olemaan skarpimpana jäävän käsäkyn kuuntelun (ja vartaloeleiden lukemisen) kanssa. Mutta nyt kun kisoja on jäljillä enää kaksi niin en taida ihmeitä saada aikaiseksi. Pitää vaan hyväksyä että jäävät on jatkossakin 0. Mahdollisuus viimeiseen ykköseen on jäämässä kyllä tosi ohueksi. Kaksi kisaa jossain määrin kuuroutuneen koiran kanssa. Itkettää, sekä se että tämä matka on loppumassa sekä se ettei taideta saavuttaa (minun) tavoitetta. Mutta parhaamme kyllä yritämme, minulla ei ole tapana luovuttaa!

Kisatauon katkaisu

Päätin ilmoittaa Tikru aika ex tempore agilitykisoihin, vaikka tiesin ettei vielä olla vaadittavalla tasolla. Halusin myös kokeilla Tikrun kanssa uutta kisapaikkaa. En itse niin tykkää Ojangosta, joten usein siellä järjestetyt kisat jäävät väliin.

Jännä kun on useamman kuukauden kisatuko että miten nopeasti rutiinit unohtuvat! Aamulla mietin että että mitä ihmettä olen yleensä kisoihin pakannut mukaan. Kisapaikalla tein ilmoittautumisen kädet täristen. Mietin myö että mitenköhän tämän koiran kanssa oelnkaan tehnyt lämmittelyitä. Onneksi itse kisasuoritusten alkaessa jännitys oli painunut taka-alalle ja radalla olin kohtuulisen normaali.

Vaikka tulosten valossa meillä menikin kurjasti (7,26 ja HYL) niin olen tyytyväinen kisoihin. Tikru pystyi olemaan kummankin rdan lähdössä rentona, ja tämä mahdollisti radn onnistumisen heti alusta. Koira teki tehtävänsä hyvin, ja minun mielestä Tikru osui kontaktille puomilla vaikka tuomari toisin tuomitsikin. Sinällään tuolla ei ole merkitystä, minulle tärkeämpää oli se miten rennosti ja vauhdikkaasti Tikru teki puomin kokonaisuutena. 

Itse olen älyttömän tyytyväinen siitä, että tein radoilla viisi persjättöä ja vieläpä niin että se tuntui luontevalta! Tämä ohjaus on monille business as usual mutta itselle se on ollut vaikea jo vuosien ajan. Olen siis todella tyytyväinen että oma epävarmuus on korvautumassa mukavuudella ja vaikea alkaa tuntua helpolta ja varmalta. Oma oppipolku persjättöjen kanssa jatkuu! Osasin jopa yhdelllä radalla valita valssin oikeassa kohtaan persjätön sijaan. Olen tyytyväinen etten ole sokaistunut käyttämään pelkkää persjättöä. Toisella radalla oma ohjaus meni hiukan hutiloimiseksi ja tästä syystä HYL.

Vaikka Tikru olikin rento ja hyvin kuulolla, niin olin yllättynyt Tikrun vaisuun etenemiseen. Treeneissä on nähty viime aikoina ihan toisenlainen koira, joten tätä pitää hiukan miettiä. Paineistuko koira kuitenkin sen takia että jännitin? Jännittikö Tikru? Koirasta ei näkynyt että se olisi reagoinut kuulutuksiin, ihmisiin tai koiriin mutta mistä sitä tietää jos kuitenkin jännitti. Näkyykö Tikrun suorituksissa vielä kisakokemattomuus? Häviääkö vaisuus kokemuksen myötä? Itselle tärkeimmän jo poissulkinkin, ja käytin Tikrun tsekttavana. Jonkin verran oli jumia pohkeissa, vasemmalla puolella lantiota ja kallon takana niskassa. Voivathan nämäkin vaikuttaa liikkumiseen.

Tikrun agility - kun ilo tekemiseen on löytynyt!

Henkilökohtaisista syistä viime vuoden loppu oli todella hiljaista agilityn parissa. Ei innostanut treenit, ei kiinnostanut katsella kisoja ja suunnitelmallisuuskin puuttui täysin. Niinpä suosiolla jätin agilityn muutamaksi kuukaudeksi taka-alalle ja keskityin lenkkeilyyn (ja Mörkön kanssa tokoon). Ihmettelin tuolloin kovasti että miksi agility ei kiinnosta... ja näin vuoden alussa olen ymmärtänyt viimein ettei agilityn palo ole oikeasti minnekään kadonnut, mutta siinä hetkessä palo ei saanut tarpeeksi tilaa hengittää.

Aloitin vuoden alusta useamman vuoden jälkeen treenaaman Niinulla joka toinen viikko. Heti alkuun kerroin että nyt loppuu käsien heiluttelu ja aletaan tekemään töitä, ja Niinu on ihanasti vastannut tähän minun tarpeeseen ja olemme asia kerrallaan vieneet minun ja koiran taitoja seuraavalle tasolle. Juoksupuomi tuskin projektina loppuu koskaan, mutta vaihteeksi tuntuu että syksyllä vaivanneet epävarmuudet on sivuutettu ja asenteen lisäksi voisi alkaa muistuttelemaan hieman käännösten olemassa oloa. Samoin usean kuukauden itseni haastaminen minulle vaikeiden persjättöjen kanssa on alkanut tuottamaan tulosta ja niin vain ne onnistui tänään kaikki treeneissä. Eivätkä edes tuntuneet vaikealtta! Jotenkin hassua miettiä nyt, että aikaisemmin olisin moneen kohtaan tehnty (hitaan) valssin kun nyt pystyn tekemään (nopeamman) persjätön. 

Seuran treeneissäkin on tullut valtavia onnistumisia tässä kuussa, viimeksi pujottelun kanssa. Teemana oli pujottelun sisäänmenot ja vaikeista kulmista ja kovasta vauhdista huolimatta pujottelu löytyi aina. Samoin Tikru on nyt malttanut pujotella hienosti loppuun saakka ja minä olen viimeinkin uskaltanut ottaa myös etumatkaa. Jopa sen verran että pujottelun jälkeen olen tehnyt persjätön. Tämä ei ohjauksena tuntunut vielä luontevalta, mutta onhan se hienoa tietää että koiralla riittää taidot kunhan itse vain pystyn luottamaan.

Tänään siis pitkästä aikaa intoa ja motivaatiota agilityn suhteen. Ihanaa päästä tekemään lajin parissa mistä nauttii. Samalla surkuttelen kaikkia niitä hukattuja vuosia Tikrun kanssa, mutta koitan kääntää omaa näkökantaani siihen että kerran menneitä vuosia ei takaisin saa niin yritetään nyt tulevat pari vuotta ottaa agilitystä kaikki ilo irti. Tikru ainakin painaa menemään todella reipasta vauhtia, ja tänään innostui jopa haukkumaan radalle mennessä. Onhan se tärkeää että treenikaverikin tykkää :)

Tänään oli myös ensimmäinen treeni, kun Tikru ei väsähtänyt täysin. Jostain syystä Tikru kestää huonosti hapoille menemistä ja kun jalat hapottaa niin Tikrulta menee maku hommaan tyystin. Tätä on korjattu ajatuksella nyt useamman kuukauden ajan keskittymällä lenkkien laatuun. Joillakin lenkeillä spurttaillaan, toisilla kiipeillään mäkisessä maastossa, kolmas lenkki on ajallisesti pitkä. Tämän lisäksi jumpataan viikottain. Tikru on selkeästi saanut paremman lihaskunnon, paremman yleiskunnon ja nyt alkaa lajikuntokin olemaan siellä missä pitääkin. Ainahan kaikkea voi parantaa, ei tässä täydellisiä olla, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Toinen AVO1

 Kymmenes kisa tokon AVOssa toi toisen AVO1 tuloksen pistein 262. Tällä sijoituttiin 2/7. Kyllähän näitä kisoja on kerennyt alle jo turhankin monta, mutta näen tässä myös meidän oppimatkaa. Ensimmäiseen kisaan mennessäni olin ylpeä jo siitä että ylipäätänsä uskalsin mennä katsomaan onko oma käsitys osaamistasosta yhtään realistinen. Tavoitteena oli saada tulos ja tästä hieman jäätiin. Kisa kuitenkin toi esiin ongelman ruudun kanssa mitä en olisi treeneissä osannut koskaan nähdä. Seuraavat neljä kisaa (3. tulos,  2. tulos,  3. tulos, ei tulosta) koitin ratkoa ongelmaa yksin, mutta lopulta totesin etten osaa ja aloin etsimään ratkaisuna ulkopuolista apua. Tämä tuottakin heti tuloksen kun tuli ensimmäinen 1. tulos joskin seuraavissa kisoissa (2. tulos, 3. tulos, ei tulosta) näkyi miten olin keskittynyt pitkään vain ruutuun kun alkoi perusasiat tökkimään. Joskin näissä viimeisissä kisoissa myös Mörkön into suorittaa tehtäviä ennen lupaa aiheutti myös suuria pistementyksiä. Paluu perusasioiden äärelle tuotti tänään arvostelun ilman nollia.

Tuomarina Mari Väänänen (ja ei, en valikoi hänen tuomaroimia kokeitaan vaan joskus vain asiat menevät näin. Tämän päivän tuomari oli kipeänä ja häntä tuli Väänänen sijaistamaan.

Paikalla istuminen 8: taas Mörkö lähti sivulta juuri kun liikkuri sanoi liike alkaa. Tuli kuitenkin käskystä sivulle ja muuten siisti suoritus.

Luoksetulo 9: arvasin jo koiraa jättäessä että merkkikartio kiinnostaa Mörköä ennen sivulle tuloa. Koitin ottaa sivuttaisetäisyyttä kartioon mahdollisimman paljon että koira tulisi suoraan sivulle kun en mahtunut seisomaan kartio jalkojen välissä. Ei riittänyt etäisyys, vaan Mörkö kävi tsekkaamassa kartion ennen sivulle tuloa.

Kaukokäskyt 8: Ensimmäinen istumaan nousu hyvä, mutta toiseen piti antaa kaksi lisäkäskyä.

Liikkeestä seiso 10: Vihdoinkin onnistuminen! Tässä menikin useampi koe että jotenkin säädettiin liikkeen kanssa.

Merkki 9: Taattua Mörköä, merkille ravilla ja paluu laukalla.

Seuraaminen 7,5: Jos Mörkö olisi nuorempi tekisin seuraamiselle jotain sillä on sääli että Mörkön hyvä seuraaminen on hiljalleen murenemassa. Käännöksess vasempaan Mörkö jäi haistelemaan ja kutsuin lisäkäskyllä mukaan. Yhden perusasennon Mörkö kyllä teki mutta meni jostain syystä maahan. Tästä kuitenkin onnistunut peruutus! Täyskäännökset ovat liian väljiä. Muuten hyvää seuraamista iloisella ilmeellä :)

Hyppynouto 9: Edellisistä kisoista oppineena sanoin "odota!" kuuluvasti ennen kuin liike alkoi. Kannatti, sillä Mörkö pysyi käskyyn saakka paikoillaan. Nouto on kyllä tosi ihana kun Mörkö selkeästi tykkää siitä <3 Ja vaikka tälläkin kertaa näytti että Mörkö tulee hypyn ohitse niin korjasi viime hetkellä linjan niin että suoritti hypyn palatessakin.

Ruutu 5: meidän koko toko-uran työvoitto! Mörkö paineistuu hirveän helposti ja kun meidän kupla poksahtaa sielä on tosi vaikea enää nousta ylös. Jos Mörkö huomaa tehneensä jotain ei toivotusti, niin melkeinpä aina työkyky on siltä treeniltä / kisalta mennyt. Ruutu suoritettiin meille haastavasti yleisöön päin. Mörkö merkkasi ruudun hyvin, mutta lähti tavallisesta poikkeavasti ruutuun ravilla ja häntä hieman matalana. Ruudussa Mörkö ei pystynyt pysähtymään stanna-käskyllä, vaan sai päähänsä suorittaa oikean etukulman ruutumerkin ja palata luokseni. Tätä ei ole ikinä ennen tapahtunut, mutta onneksi kerrankin olin lukenut läksyni ja tiesin miten säännöt menee. Annoin Mörkön tulla takaisin lähelleni mutta ennen kuin Mörkö kerkesi tulla sivulle käskin uudestaan ruutuun. En muista käytinkö pelkästään suullistä käskyä vai myös käsimerkkiä. Ihme tapahtui! Vastoin omia odotuksia Mörkö lähti suorittamaan ruutua, tälläkin kertaa Mörkö lähti ravilla ja häntä selkeästi alhaalla. Ei tuntunut pienestä koirasta hyvältä. Tällä kertaa Mörkö pysähtyi stanna-käskyllä, meni maahan ekalla ja minun onnekseni nousi vielä istumaankin ensimmäisellä käskyllä. Pieni Mörköläiseni, koira ei ole ikinä pystynyt korjaamaan ruutua edes treeneissä ja nyt se teki sen kokeessa <3

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 262 ja toinen sija!

Taitava ja pätevä pieni suuri koira!

Kisa tuntui jotenkin kauttaaltaan vaikealta ja tahmealta, vaikka pisteet muuta näyttävätkin. Nyt pitää hetki miettiä että mitä ihmettä teen tulevina viikkoina ennen seuraavaa koetta. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, että päätin joustaa alkuperäisestä ajatuksestani eli että Mörkön kisat olisi kisattu vuoden vaihtuessa. Päätin jatkaa, koska koira on terve ja iloinen sekä treeneistä nauttii kumpikin. Toivottavasti se kolmaskin himoittu tulos vielä tulee...