Otsikossa viime viikkojen ja kuukausien ongelma. Motivaatiouupelon negatiivinen kierre. Kun en treenaa, en halua mennä kisoihin (epäonnistumaan). Ja koska ei ole kisoja (eli tavoitteita) niin en jaksa treenatakaan. On minulla ollut vuosia sitten vastaava tilanne Ozzyn ja Ticon kanssa treenatessa, ja siihen auttoi lopulta vain aika ja kunnon tauko agilitystä. En kuitenkaan haluaisi pitää taukoa nyt, sillä agility tuo edelleen mielihyvää ja jos nyt pidän taukoa niin samalla voi melkeinpä vaihtaa lajia koska Tikrulla ei ole montaa aktiivivuotta enää jäljellä.
Kun pääsen treeneihin, niin saan aivan valtavan innostuksen. Joka ikinen kerta. Jos pääsen omatoimitreenaamaan heti ohjattujen treenien jälkeen innostus kestää. Harvoin vain viikonloppua vasten saan vapautettua aikaa treenille ja seuraavalla viikolla onkin jo helpompi jäädä kotiin kuin lähteä hallille. Tykkään valtavasti agilitystä, mutta se ei yksin kanna pitkälle kun tavoitteet puuttuvat.
Miksi tavoitteet sitten puuttuvat? Ensinnäkään en usko Tikrun taitojen vielä riittävän tarpeeksi korkealle. Olen niin lopen kyllästynyt juoksupuomin treenaamiseen, mutta vielä enemmän kyllästyttää hakea vitosia radalta. (Siispä en kisaa, enkä treenaa.) Tikrulta puuttuu myös ohjauskuvioista in-in, enkä edes tiedä miksi olen mielessäni tehnyt asiasta kauhean vaikean ja koska se on vaikaa niin en ole edes alkanut treenaamaan ohjausta. Eihän se voi olla tekemätön paikka, kun olen saanut koiralle opetettua kuitenkin vahvan takaakierron ja käännösvihjeet. Mutta silti jokin estää tarttumasta haasteeseen. Tikrulla on myös startteja ikäänsä nähden tosi vähän ja sitä myöten kokemuksen puute näkyy kisoissa. Jälleen on turhauttavaa hakea yliaikatuloksia, mutta eipä niitä kokemuksia kotisohvalla tule. Näistä syistä myös iso tavoite puuttuu. Kyllä se oli tänäkin vuonna että pääsisi SM-kisoihn, mutta realiteetit puhuvat kovasti sen puolesta ettei näy käy joten en tee mitään.
Luovuttaminen ei kuulu minun ominaisuuksiin. Siksi olenkin ollut ihmeissäni että miksi nyt luovutan. Vai onko se luovuttamista jos ajankäytön kohteet ovat lasten myötä muuttuneet? Tuntuu tosi vaikealta löytää hyvää treeniakaa, saati että viikonloppuisin olisi puolet päivästä poissa itselle tärkeiden ihmisten luota.
Syksyn myötä muuttuu myös omat treenikuviot täysin. Vielä en tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta sen tiedän että joka toinen viikko treenit jatkuvat Niinulla. Voihan se olla että totean ettei agility olekaan enää se mielenkiintoni kohde. Mökrön kanssa tokoillessa olen taas muistanut miten nautin myös tokosta. Tiedä häntä, aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti