Valehtelen jos väitän että hyppytekniikka kuuluu edes kuukausittain minun agendaan. Ei ole kuulunut ei, jotain satunnaisia sest point -harjoituksia lukuunottamatta. Niinpä sain viimein itseäni niskasta kiinni ja vein Tikrun Dea Ivanovin valvovan silmän alle.
Lähtökohtaisesti hyppyjen kanssa ei ole ongelmaa, joten pyynnöstäni jätettiin perusharjoitteet ja siirryttiin vaikeampiin joissa oletin tulevan ongelmia esiin. Lähinnä toiveena oli tsekata taipuminen ja laukanvaihdot, ja näiden parissa treeniaika menikin.
Alkuun tehtiin ihan perus taipumisharjoitus. Aloitettiin oikealle, koska Tikru käyttää enemmän oikeaa takajalkaa ja ajattelin tämän suunnan olevan helpompi. Kolme hyvää toistoa ilman isompia juttua. Suunnan vaihto, eikä vasemmallekaan ollut ihmeempää.
Tauon jälkeen yhdistettiin taipumiseen laukanvaihdot ja kolme toistoa kumpaankin suuntaan. Laukanvaihdot sujuviat yllätyksekseni hyvin, näissä olen havainnut joskus olevan vaikeutta. Toistojen lisääntyessä alkoi näkymään myös se, että vasemmalle taipuminen oli työläämpää. Perusasiat ovat kunnossa, mutta väsyy nopeammin vasemmalle mentäessä kuin oikealle.
Loppuun tehtiin kaksi suoristavaa perussarjaa.
Onpa hieno juttu ettei mitään suurta ja yllättävää löytynyt! Hyppytekniikka on kuitenkin tärkeä osa agilitykoiran treenikokonaisuutta, joten josko nyt suunnittelisin hieman useammin kuin muutaman vuodein välein tapahtuvua treenejä.
Parin kuukauden kisatauon jälkeen pääsin viimein osallistumaan Tikrun kanssa kisoihin Kirkkonummella Tommi Raita-ahon tuomaroimana. Tulosmielesssä aihetta juhlaan ei suuresti irronnut, mutta kokonaisuuden kanssa olemme Tikrun kanssa menneet eteen päin hurjasti!
Tikrua on aikaisemmin jännittänyt puomi vieraissa paikoissa ja tämä on näkynyt puomin ravaamisena tai ympäristön häiriöiden pälyilynä. Nyt Tikru teki töitä koko ajan minun kanssa. Ratatilanteessa hieman päänvaivaa tuottanut pujottelukin onnistui, kuten myös jostain syystä minun jännittämäni rengas. Puomin Tikru suoritti hitaalla laukalla. Tuomarin mielestä kontaktille ei tullut osumaa, itse näin toisin mutta kieltämättä osuma oli kovin korkea joten sitä myöten ei harmita tuomarointi kun ei osuma täyttänyt minunkaan kriteeriäni. Etenemä oli 3,6m/s ja vitosella irtosi ykkös sija. Puomi parantunee kunhan Tikru osaa suorittaa sen kisoissakin rennolla laukalla.
Hyppyradan rataan tutustumisessa selvisi ettei tutustumista tehdäkään kahdessa erässä, vaan yhdessä. Tämä tarkoitti minun kohdallani suunnitelman uusiksi menemistä, sillä olin ensimmäinen starttaava koirakko. Onneksi olin riisunut jo yhden vaatekerran pois aikaisemmin ja laittanut kisakengät jalkaan. Silti harmitti kun tiesin etten kerkeä tekemään Tikrun kanssa meidän lämmittelyrutiineja koska ei ollutkaan toisen rataantutustumisryhmän aikaa käytettävissä. Hiukan varmistellen suoritin siis radan, ja tämähän tietty kostautui 0.18s yliaikana. Tällä tuloksella olimme kuitenkin ykkösiä jälleen.
Kokonaisuutena tämä oli parhain kisapäivä meidän kisaurallamme. Molemmat startit onnistuivat, tähän mennessä on aina jälkimmäinen mennyt pipariksi. Kisatilanteiden sietokyky on siis parantunut, meillä kummallakin. Samoin kummankin radan tekeminen oli rentoa ja tämä näkyi ihanneajoissa, jotka olivat myös meidän kisauramme parhaimmistoa. Täysillä ei vielä menty, itse jostain syystä varmistelen ja himmaan ihan turhaan. Positiivisin mielin siis oletan etenemän vielä parantuvan. Tikru irtosi parissa kohtaa hämmästyttävän hyvin ja saatiinpa radalle useampi onnistunut persjättö. Kyllä niitä tuloksiakin vielä tulee, kun saadaan yhteisiä ratametrejä lisää.
Tikruhan kävi vuosi sitten ensimmäisen kerran luonnetestissä Kuopiossa. Olin ilmoittanut koiran jonoon ja lähdettiin pitkäksi viikonlopuksi mökille. En tiedä johtuiko ensimmäinen tulos siitä, että mökillä olo saa koirat aina juoksemaan itsensä tosi väsyneeksi ja varsinkin Tikru käy ylimääräisillä kierroksilla äänistä ja vieraista. Liekö sitten kuormitusta ollut liikaa jo luonnetestin alle, vai oliko koira kenties hieman kipeä (muistaakseni anaalit piti tyhjätä hyvin pian luonnetestin jälkeen) mutta tuloksena oli 10 pistettä ja hyvin hämmentynyt omistaja. En ollut järkyttynyt matalista pisteistä, vaan siitä etten oikein tunnistanut koiraani testissä enkä testin tuloksesta. Vaikka kuinka koitin avoimin mielin analysoida luonnetestin tulosta, niin en saanut siitä itselleni mitään sellaista mitä olisin voinut hyödyntää koulutuksessa.
Aikoinaan Mörkön luonnetestissä tuli myös sen verran matalat pisteet, 71p, että olisin voinut uusia testin myöhemmin. En kuitenkaan kokenut tätä tarpeelliseksi, sillä Mörkö oli luonnetestissäkin hyvin Mörkö. Ennen kaikkea opin ymmärtämään Mörköä, sen pehmeyttä, ja pystyin ottamaan asian vieläkin paremmin huomioon kaikessa kouluttamisessa ja puuhastelussa.
Nyt 10.10.2021 oli Tikrun kohdalla uusinta edessä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun en jännitänyt laisinkaan, lähinnä nauratti. Kyllä tässäkin testissä näkyi Tikrun peruspahe, eli epävarmuuden hetkellä pyrkii passivoitumaan. Eihän se temperamentti koirassa miksikään ajan mittaan muutu. Ja kun toimintakykyäkin on vähän, niin sillä ei edes korvata puutteita temperamentissa. Yleisesti ottaen luonnetestissä oli tällä kertaa mukana minulle tuttu koira, joka reagoi asioihin aika pitkälti miten oletinkin. Ensimmäiseen testiin ehdottomasti suurin muutos oli äänen käyttö. Nyt Tikru kommentoi useammassakin kohdassa, ekalla kerralla ei ensimmäisen ja ainoan haukun jälkeen inahtanut ollenkaan.
Tuomarin suullinen arvio vapaasti kirjoitettuna: Koira on hyvin luoksepäästävä, hyökkäyksen jälkeen ottaa meidät vastaan häntä heiluen. Ehkä se isoin häiritsevin asia on temperamentti. Sehän on pikkaisen välinpitämätön, saatiin kuitenkin tänään se reagoimaan vaikka koira olisi halunnut poisulkea asioita. Ottaa kuitenkin kantaa asioihin eikä ole välinpitämätön. Kovuus eli muistijälkiä jää, väistää haalaria mutta houkuttelun ja kannustettuna tulee tutustumaan omistajan avulla. Koska temperamentti on matala niin hermorakenne on hermostunein pyrkimyksin mikä ei näy jalkojen tepsotteluna mutta yleisilme on huolestunut. Taisteluhalua oli pienen verran lelulla ja kelkalla. Pieni koira puolusta pienen verran. Terävyydessä se oli itse asiassa aika topakka, vaikkei sillä olekaan itsenäistä rohkeutta paljon. Syvää aggressiota ei löydetty. Toimintakyky on myös koiran heikkolenkki. Aika paljon radalla nähtiin riittämätöntä toimintakykyä, tarvitsee paljon tukea ohjaalta. Taistelukohdat nostavat puolustushalun riittämättömästä pieneksi, seinällä se oli aikaisempaan nähden tosi rohkea. Pisteytettänyä miinuksia 25 ja plussia 120 eli pisteitä yhteensä 95.
Mitä sitten luonnetesti lopulta kertoo koirasta tai itse testistä, jos tulos voi vaihdella lähes sadalla pisteellä? En tiedä, mutta jatkossa katson muiden koirien tuloksia ehkä hieman suuremmalla kriittisyydellä. Tulen myös tulevaisuudessa testaamaan omat koirani, kyllähän näistä aina oppii. Jotain. Koiraahan testi ei miksikään muuta, yhtä ärsyttävinä ja yhtä rakkaina ne pysyy aina <3
Paras Tikru, olis sitten pisteitä 10 tai 95!
Luonnetesti 10.10.2021
Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Kauniina syyspäivänä ikkunan takaa aurinkoista säätä katsellessa se iski - lähdenpä oikeasti katsomaan mitä Mörkö osaa ja muistaa AVO-luokkaa silmällä pitäen. Tarkoituksena ei ollut tehdä täysiä liikkeitä ollenkaan, vaan katsoa kuinka raakileita ollaan ja suunnitella tulevaa sitä silmällä pitäen. Sen olen jo kuitenkin päättänyt että mahdollinen AVO-debyytti tapahtunee vuoden 2022 puolella. Loppuvuoden haluan panostaa enemmän Tikruun ja agilityyn.
Eli missä mennään?
Paikalla istuminen, 1min: tämän suhteen en ole huolissani, Mörkö istuu todistetusti 1min rauhassa koetilanteessa. Takaisin paluuta pitää vielä treenata, siitä on ikuisuus kun olen kävellyt koira ohitse.
Seuraaminen: Mörkön perusseuraaminen on hyvää, joten luotan sen riittävän. Pitää vahvistaa hitaassa seuraamisessa tapahtuvia käännöksiä. Peruutusta pitää työstää myös lisää.
Seisominen/istuminen/maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Liikkeestä seiso ja maahan ovat vahvoja, liikkeestä istuminen vaatii perusteellisemman ruosteen poiston. Sama homma myös tässä, että pitää vahvistaa koiran taakse kävelyä.
Luoksetulo: Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Ruutu: Tämä on suurin mysteeri. Ja saatan jopa jättää liikkeen tyystin väliin. 15m on hurjan pitkä matka koiralle jonka napanuora on 2-5m. En ole aikaisemminkaan keksinyt tapaa miten saan Mörkön irtoamaan ruutuun, hiukan epäilen että nytkään keksin. En toki aio liikettä unohtaa, mutta en odotakaan ihmeitä. Pysäytys ja maahanmeno onnistuu.
Kauko-ohjaus: Tätä alkuun epäilin että toimiiko liike pitkältä matkalta, mutta vahvoilla pohjilla on helppo lisätä vaikeuttakin. Kokeilin vain istumaan nousua 5m, 8m ja 10m etäisyydeltä. Joka kerta Mörkö nousi istumaan. Edottomasti liike mitä on kuitenkin yleistettävä ja ylitreenattava tosi paljon jos haluan tämän onnistuvan kokeessa.
Hyppy + nouto: Tämä olikin iloinen yllätys että liike yhdistyy. En ole koskaan jaksanut opettaa Mörkölle odottamista kun heitän kapulan. Kun kokeilin aikaisemmin tätä niin ei tarvitsekaan opettaa sillä hypyllä käsyn odotus on niin vahva Mörköllä että lähde kapulan perään. Mörkö lähtee hypylle ja hakee kapulan. Paluu hyppyä vahvistettava paljon, myös ilman kapulaa. Kokonaisuutena kuitenkin huomattavasti valmiimpi kuin oletin.
Merkin kierto: Toinen mysteeri ruudun ohella. 10m kierto aiheuttaa jälleen etäisyyten haasteita pienelle koiralle, toki merkin kierto on helpompi kun on selkeä tehtä (kierto) ja mamman luoksekin saa palata heti tehtävän jälkeen.
Kyllähän tässäkin työmaata riittää, mutta ruutua lukuun ottamatta kaikkiin liikkeisiin on sentään jonkinlaiset pohjat. Vähän kutkuttaisi kyllä lähteä katsomaan olisiko meillä riittävästi taitoa tulokseen AVOssa Mörkön kanssa.
Ihan älyttömän valutoinnin jälkeen päätin viimeisen ilmoittautumispäivän viimeisenä tuntina ilmoittaa Tikrun maailman voittaja- näyttelyyn. Olin asiaa jo miettinyt ennen koronaa, mutta korona pisti miettimään kuinka suuri pahis olen ja miten suuren riskin perheelleni muodostan jos lähden reissuun. Ilmoitin koiran lopulta ja toivoin ettei koronatilanne mene mahdottomaksi. Ilmoittautumisen jälkeen meni hetken löytäessä lentoja, lopulta lensin Wieniin ja vuokrasin sieltä auton. Täytyy myöntää, oli kutkuttavaa istua pitkästä aikaa lentokoneessa.
Pakollinen turistikuva :D
Itävällan vuokra-auto Unkarin rekkarissa?
Koska muut näyttelyt osuivat viikolle ja WDS oli Tikrun osalta sunnuntaina en ilmoittautunut muihin näyttleyihin. Toiset näyttelyyn löwchenit olivat myös laadukkaita ja pitkään jatkuneen vatvomisen jälkeen tuomari laittoi Tikrun valitetavasti valioiden toiseksi. Voittanut koira oli kaunis mutta isohko ja järkyttävässä trimmissä. Valehtelisin jos väittäisin ettei tuolloin harmittanut rotumääritelmän vastainen trimmi, ja olihan tuomarin päätös hiljainen hyväksyntä sillä että on ok trimmata löwcheniä liikaa. Mutta ylpeinä itsestämme kisasimme loppuun saakka saaden lopulta vara-CACIBin. Olen tyytyväinen siihen etten olisi voinut tehdä mitään enempää ennen näyttelyä enkä mitään paremmin kehässä. Me oltiin meidän parastamme Tikrun kanssa! Tikrukin ylitti itsensä.
Muuten Tsekit tarjosivat parastaan. Aurinko paistoi ja lämpötila oli 20-25 astetta. Itseäni yllätti se miten siistiä Tsekeissä on, miten puhtaina autot pidetään ja miten hyvin talot huollettiin. Ei kisata Suomalaisina ihan samassa sarjassa... Tsekkiläinen ruoka oli tosi hyvää, ihmiset avuliaita ja mielenkiintoisia retkikohteita olisi ollut vaikka miten paljon.
Ladyt Brnon linnan puistossa
Koirat sai tulla myös eläintarhaan
Lokakuun kesäkuva
Viimeisen hotellin näkymä, Mikulovin linna
Tästä se ajatus lähti... ylös on päästävä.
Ja 400 nousumetriä myöhemmin ylhäällä.
Januv Hrad, romahtaneen näköiseksi rakennettu ehjä linna.
Lednicen linna
Viiden päivän reissu sisälsi paljon naurua kummitädin kanssa, aivan liikaa ruokaa ja sopivasti aurinkoa. Vihreyttä ja vehreyttä sekä viiniköynnöksiä, maissipeltoja ja auringonkukkapeltoja. Maksullisia teitä ja sivuretkiä pieniin kyliin. Oli rikkaus että olin vuokra-autolla liikenteessä, moni paikka olisi jäänyt muutoin näkemättä. Tsekki on ehdottomasti maa minne voisi palata vielä uudestaan.
Tikru on kyllä mitä mainioin matkakaveri. Ei vedä eikä hötkyile hihnassa. Liikkuu rennosti alustalla kuin alustalla, niin lentokentällä ihmisvilinässä, kaupungin kaduilla kuin haastavassa rinteessäkin. Nukkuu yönsä kainalossa, eikä askartele yksin ollessaan. Tikru soluttautuu laumaan ihan tuosta noin vain, eikä katso kulmien alta myöskään uusia laumaan tulijoita. Joka paikkaan mennään iloisesti häntää heilutellen. Ihan paras koira, ja kultaisen luonteen lisäksi on kuorrutettu vielä kauniilla ulkomuodollakin <3
