Kun eivät nämä hirmuhelteet näytä menevän ohitse, päätin ilmoittaa Tikrun viime lauantain kisoihin sillä ajatuksella että treenataan nesteytystä ja lämmönsäätelyä. Jotain meni oikein, sillä koira juoksi ensimmäisen (melko vaikean) agilityradan ihan jäätävää kyytiä ja mielestäni suoritti ensimmäistä kertaa juoksupuomin 10+ arvosanalla. Valitettavasti radalta ei ole videota, niin en voi tarkistaa onko fiilis väärä vai onnistuiko puomi oikeasti niin älyttömän hyvin kuin miltä se juuri siinä hetkessä vieressä juostessa näytti. Joka tapauksessa Tikru paineli puomin minun edelläni, mitä koira ei ole tehnyt puoleen vuoteen. Muuten täydelliseen rataan tuli yksi virhe pujottelussa, ihan koiran kokemattomuutta. Hieman erikoisempi sisääntulo sai Tikrun hetkeksi mietteliääksi, uusinnalla pujottelu meni ongelmitta. Tällä suorituksella kuitenkin irtosi voitto yhdeksän koiran luokasta.
Välissä juomista ja viilentelyä. Mietin itsekseni että onkohan kuinka hyvä juttu kun suoritusten välissä koira on viileässä ja sitten taas mennään paahtavaan aurinkoon. Valitettavasti koira ei osaa kertoa johtuiko olo nesteytyksen epäonnistumisesta vaiko liian suurista lämpötilaeroista, mutta toiselle radalle Tikru ei koskaan lähtenyt. Kiersi heti ensimmäisen esteen, fiksu koira! Ja tietty tähän jäi meidän kisa.
Illan mittaan katselin koiraa joka muuten vaikutti olevan kunnossa, mutta kevyeällä iltalenkillä pompotti koko takapäätä jotenkin hassusti. En osannut paikallistaa johtuuko pompotus jaloista, selästä vai jostain muusta. Seuraavan päivän aikana seurasin koiraa ja koko ajan liike normalisoitui. Olisiko jokin kramppi iskenyt? Vaikea sanoa, mutta hyvää oppia minulle. Nyt tiedän että Tikru juo palautusjuomaa kisoissa, tiedän miten viilentää koiraa (ja luultavasti välttää jatkossa liian suuret lämpötilavaihtelut) ja ennenkaikkea luotan koiran sen kertoessa onko kaikki hyvin vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti