Perjantai-illan idea: äkkilähdöllä TOKOon

 Joskus saa hyviä ideoita, joskus vähän vähemmän hyviä ideoita. Tiesin jo tämän idean syntyessä, etten ole menossa hakemaan menestystä vaan ennenmminkin kuntatsekkausta että missä mennään. Keksin nimittäin ilmoittaa Mörkön seuraavan päivän TOKO-kisoihin. Sinällään ihan pöhkö idea kun koiran kanssa ei olla tehty mitään tokoon viittaavaa reiluun kahteen vuoteen. 

Niin sitten tänään kävin kisaamassa, hyvin ja huonoin tuloksin. Eihän ALO3 117 pisteellä nyt mitenkään päin katsottuna ole hyvä tulos. Toisaalta taas koiran suoritus oli ihan odotettu pitkän tauon jälkeen. Oma näkemykseni koiran taitotasosta oli varsin realistinen. Nyt tiedän mitä pitää treenata, ei tarvitse arvailla. Mörkö paineistuessaan koittaa kadota omaan kuplaansa, ja niin koitti tälläkin kertaa seuraamisessa mutta olen tosi tyytyväinen että pystyin auttamaan koiran pois kuplastaan. Meidän epäonneksi liikkeiden suoritusjärjestyksen alussa oli heti ne vaikeimmat liikkeet, joten ei ollut mitenkään yllätys että neljäs liike meni aivan pelleilyksi.

Paikallamakuu: 5 - Mörkö meni jostain syystä vasta toisella alas ja vielä hämmästyttävämpää oli että nousi vasta kolmannella ylös

Estehyppy: 0 - Tämä jaksaa aina hymyilyttää kun agilitykoira kiertää esteen. En käsitä, mutta toisaalta ihmekkös tuo kun ei toko-hyppyä ole ikinä treenattu 

Kaukokäskyt: 10 - Iso yllätys että liike meni näin sujuvasti. Oletin että tarvitsee tuplakäskyt istumiseen

Kapulan pito: 9 - Mietin miten tämä mahtaa sujua kaukokäskyjen aiheuttaman paineen jälkeen... hyvin meni, siitäkin huolimatta että tämä on ehdottomasti vaikein asia Mörkölle.

Liikkeestä maahan: 0 - En saanut  koiraa ollenkaan kuulolle, turha odottaa silloin seuraamista tai muutenkaan käskyjen kuuntelua. Mörkö oli selkeästi paineistunut alun liikkeistä. 

Seuraaminen: 5 - Edelleen koira koitti sulkeutua omaan kuplaansa, mutta sinnikkäästi pääti yrittää loppuun saakka ja lopettaa vasta kun saadaan pari askelta kelvollista suoritusta. Mitäpä sitä itse turhaan asiasta menettään malttiaan, kun tässä vaiheessa tiesin jo tulosten menneen ja lähinnä keskittyväni koulutuksellisesti suoritukseen

Luoksetulo: 9 - Edellisen liikkeen sinnikyys näkyi siinä että Mörkö oli jälleen oma itsenä liikkeen alussa. Sivulle istumatta jättäminen jokin aivopieru, mutta ihan ymmärrettävää kun tosiaan en käynyt liikkeitä ollenkaan läpi.

Kyllä toko on vain kivaa :) En tiedä miksi, mutta tykkään lajista tosi paljon. Sinänsä hullua että 98% vietän aikani kuitenkin agilityn parissa. Pieni muutos tähän loppuvuodeksi, sillä katselin sillä silmällä tulevia kokeita että ehkä pariin voisi ilmoittautua.

Yllättäen luonnetestiin ja luonnetestiyllätys

 Joskus kannattaa herätä todellisuuteen. Havahduin siihen että ensi kesänä on viimeinen mahdollisuus luonnetestata Tikru. Pikainen katsaus Virkkuun ja viestiä Kuopiossa järjestettävään luonnetestiin, että jos tulee peruutuspaikka olen käytettävissä kahden tunnin varoituksella. Vietimme pitkää viikonloppua muutenkin mökillä, joten luonnetesti reilun tunnin päässä olisi kohtuullisen matkan päässä. Muistin jopa pakata mukaan rokotustodistuksen, rekisteripaperit ja solkipannan. Tosin kokeilin pannan sopivuutta vasta reissun päällä.... vähän löysä, mutta ajoi asiansa.

Sunnuntai tuli ja mitään ei kuulunut. Kunnes puolilta päivin soi puhelin että tuletko? No totta kai! Koira mukaan, tavarat matkaan ja menoksi. Olin onnekas ja testipaikalta löytyi kuvaaja. Video puhukoon puolestaan.

Sitten se yllätys. Olen aina sanonut etten oikein tiedä onko Tikru täysin lapanen vai kovempikin tyyppi. No nyt tiedän että 20.9.2020 klo 15.40 Tikru oli 10 pisteen arvoinen otus. Lapanen ilman peukkuja. Olin kieltämättä hyvin hämmentynyt, sillä olen pitänyt Tikrua paljon parempana harrastuskoirana Mörköön verrattuna ja Mörkönkin luonnetesti oli aikamoinen järkytys aluksi.  Mikä on se voima millä Tikru toimii? Mörkön testi auttoi minua ymmärtämään koiraa ja oli apuna siihen että muutin koulutustapojani Mörkölle paremmin sopivaksi ja sitä myöten saavutettiin "surkimuksella" paljon. Vajaa viikko myöhemmin en oikein tiedä miten osaisin luonnetestitulosta hyödyntää Tikrun kanssa, pitää vielä pohtia ja pyöritellä asiaa mielessäni. Tikru ei kuitenkaan testin jälkeen ollut muuta kuin oma itsensä, joten luulen vieväni Tikrun ensi kesänä uusintatestiin. Onneksi heräsin ajan kulumiseen, sillä nyt on ensi kesä aikaa (kun 6kk karenssiaika on kivasti mennyt ennen kevättä). Mielenkiintoista nähdä kuinka identtiset tulokset tulevat. Ihan helpolla tuomarit eivät nykyiseenkään arvioon päässeet, sillä pohtivat asiaa miltei puoli tuntia.

Luonnetesti 20.9.2020

 Toimintakyky -2 Riittämätön

Terävyys +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu +1 Pieni

Taisteluhalu -2 Riittämätön

Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti -1b Hieman välinpitämätön

Kovuus +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Loppupisteet 10

Mun sankarit ;)

Juoksariyksärillä Juulia Savolaisen opissa

 Olen jo pari vuotta ollut enemmän ja vähemmän hämilläni siitä kun Tikrun juoksupuomi ei oikein edisty. Tietty asiaan vaikuttaa pari minun raskautta ja siitä koitunutta pidempää taukoa. On vaikea edistyä jos treenaaminen tapahtuu useiden kuukausien välein, ja vieläpä opetustapaa kertaalleen muuttamalla. 

Viime syksynä tein juoksaria ensimmäistä kertaa enemmän ajatuksella neljän kuukauden ajan, mutta vaikka koko syksyn kävin joka toinen viikko ammattilaisen ohajuksessa ei homma oikein tuntunut edistyvän. Neljä kuukautta myöhemmin minulla oli tasaisella paljon varmemman oloisesti työskentelevä koira, mutta puomilla homma tuntui olevan aika suuri kysymysmerkki koiralle. Epäilin jo silloin ettei tehtävä ole oikeasti Tikrulle selkeä, mutten osannut kysenalaistaa sitä kun kaikki sanoivat Tikrun selkeästi ymmärtävän tehtävän kun teki tasaisella niin hyvää työtä.

Jälleen juoksari jäi kevääksi kunnes kesällä päätin ottaa viimeistä kertaa asian työn alle. Johan nyt on per**le jos ei yhtä juoksariprojektia saa valmiiksi. Muuten kisavalmis koira menee aivan hukkaan. Joten ostin ensin Ilomme-kurssin, jonka anti oli kohdallani äärimmäisen tärkeä mutta toisaalta mitätön. Tärkein anti koko kurssilla on ollut se, että otin itseäni niskasta kiinni ja tein kunnon juoksutargetin ja helposti puomiin kiinnitettävän maton. En vain jaksaa säätää treeneissä, kun treeneissä voi keskittyä itse asiaankin. Toki kurssin myötä aloin jälleen treenaamaan säännöllisemmin kropan hallintaa ja erilaisia takajalkojen taitotehtäviä, mutta eivät nämä mitenkään uusia juttuja olleet. Hyvänä katalysaattorina kurssi kyllä muuten toimi, sain viimein treenattua säännöllisesti ja pidettyä treenipäiväkirjaa.

Koko kesän treenasin vain targettia. Suoria lähestymisiä, vinoja lähestymisiä. Suoria poistumisia, vinoja poistumisia. Niin että itse olen liikehäiriönä tai jään taustalle. Oli muita koiria ja lapsia häiriönä. Ja Tikruhan suoritti targettia reilusti yli 90% onnistumisprosentilla. Elokuussa otin puomin rampin mukaan harjoituksiin ja kyllä Tikrun osumat puomilla olivat paremmat kuin ennen, mutta vieläkään se ei mitenkään hakeutunut targetille. Olin hämmästänyt sekä hämilläni. Koitin keksiä kuka voisi osata auttaa, keneltä kysyä neuvoa.

Tänään sitten Juulia Savolaisen yksärillä sain ymmärrystä ja selityksiä. Ei Tikru oikeasti ajatellut suorittavansa targetille, se oli vain opittu reitti namimaatille/namikupille/palkaavan ihmisen/piilossa olevan palkan luokse. Takajalkaosuma oli muovautunut sopivaksi tavaksi ylittää target, koska näin sai parhaimman pidon ja voiman poistua targetilta. Kun etupalkka otettiin pois, ei koiralla ollut mitään mielenkiintoa targettia kohtaan. Mielenkiinto kyllä syntyi erittäin suureksi kun laitoin koiran nähden targettia maahan, mutta tässäkin triggerinä toimi minun toiminta eikä niinkään koiran halu päästä targetille. No tämähän selittää sen miksei target tunnu olevan puomilla koiran tavoittelun kohde. 

Pohdittavaksi  jää nyt miten saada itse targetista toiminnan kohde, miten kasvattaa motivaatiota siihen. Lelupalkka tai ainakin namipallo tulee nyt käyttöön, ja tämä lisää asian monimutkaisuutta huomattavasti kun Tikru ei ole mikään maailman innostunein lentävän lelun perään lähtijä. Se jahtaa ja retuuttaa kaikkein mieluiten. Iso pähkinä on nyt purtavana, ja voin myöntää että juuri nyt hirvittää astua pitkälti omallekin epämukavuusalueelle. Omaa motivaatiota kasvattaa se, että todennäköisesti muu opittu toiminta siirtyy kyllä targetille nopeasti KUN nyt ensin keksin ratkaisun tähän tämän hetken ongelmaan. Kaikki tehty työ ei missään nimessä ole mennyt hukkaan, vaan se on nyt hetken tauolla.

Sain Juulialta myös puomilla olemiseen ja puomilla rentouden kasvattamiseen hyvät ja yksinkertaiset ohjeet miten edetä. Myös tulevaisuuden treenistepit ovat selvillä, sitten kun target on kohde myös koiralle. Pitkästä aikaa tiedän missä oikeasti mennään, mitä pitää tehdä ja aika pitkälti vielä miten kannattaa tehdä. 

Ylipäätänsä sain ensimmäistä kertaa vuosiin maksullisesta koulutuksesta ajatuksia, idoita ja konkreettisia ohjeita. Minusta tuntui pitkästä aikaa, että kouluttajaa oikeasti kiinosti viedä meitä eteen päin eikä vain ohjata ko kerran treenit läpi. Olen ollut monellakin hyvällä kouluttajalla viime vuosien aikana, mutten ole aikoihin ollut näin innostunut siitä että minua kuunneltiin kokonaisvaltaisesti. Ei vaan todettu että hyvinhän se meni, jatka samaan malliin. 

Viikkotreenit leikki-ikäisen kanssa

 Vaikka kuinka olen toivonut pääseväni itsekseni viikkotreeneihin, niin lopulta hellyin ottamaan leikki-ikäiseen mukaan. Hän kun on jo useamman viikon kysellyt milloin mennään hallille treenaamaan. Koita siinä sitten selittää ajatnajua ymmärtämättömälle että treeneissä menee sitten kaikkinensa 2h, hän kun varmasti mielikuvissaan oli käymässä 10min täsmätreeneissä. Tällaisissa nopeissa treeneissä kun lapsi on ollut useinkin mukana.

Onneksi lapsi opettaa joustavuutta, kekseliäisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Mukaan otettiin potkupyörä ja hallilta löytyy jonkun jäämistönä polkutraktori ja paloauto. Lapsi kun on järkevä niin oikeastaan hetkeäkään uskonut etteikö treenit onnistu. Se on vain aina hieman kysymysmerkki että miten hyvin pystyn paneutumaan treeneihin, tai toteuttamaan suunnitelmani.

Kotoa treeneihin. Hallista polkutraktori ja paloauto ulos kentänlaidalle. Tällä kertaa olin enemmän kuin kiitollinen että kentällä oli valmiiksi rakennettu rata. Säästetään näin paljon aikaa, vaikka lapsi kyllä tykkäisi laitella rimoja paikoilleen. Yleisesti en niin tykkää että koulutaja käyttää valmista ratapohjaa, mieluummin käytän aikaani sellaisen kouluttajan kanssa joka oikeasti haluaa viedä treenattaviaan eteen päin ja suunnittelee treenin ryhmän tarpeiden mukaisesti. Pikainen rataan tutustuminen ja lapsi potkupyörän selkään ja lämmittelemään. 25min aikana keretään ottaa pari kisaa (lämmittellyspurtit), ihmettelemään sorsia ja puskapissat. Oma treenivuoro.

Omalla vuorolla pääsin keskittymään täysin tekemiseen, sillä lapsi istui kuuliaisesti leikkimässä paloautolla toisen aikuisen katsoessa sivusilmällä hänen peräänsä. Halusin tehdä rataa lyhyissä 5-7 esteen pätkissä sillä siitä on ikuisuus kun ollaan treenattu häiriössä. Erinomaista oli Tikrun häiriönsieto, irtoaminen, vauhti ja palkkaantuminen. Tärkeät peruspilarit siis paikoillaan. Sanallisia suuntavihjeitä pääsin käyttämään parissa kohtaa, en tiedä toimiko vihje vai ohjaus mutta koira kääntyi kuin unelma. Keinun suoritus kahteen eri kertaan oli ehdottomasti parasta mitä olen nähnyt. Puomi veti Tikrua puoleensa ihan hirveästi, mutta ihmekkös tuo kun kesä on mennyt lähinnä puomin parissa. Ei ole huono juttu että puomi on mukava. Harjoitusta kaipaa pujottelu. Jostain syystä Tikru ei malta pujotella viimeistä väliä ja jos aletaan hinkkaamaan pujottelua niin sitten lässähtää fiilis. Tätä pitää nyt hieman miettiä mitä asialle tehdä, ja asialle pitää tehdä aika nopeasti jotain. Uskon korjaantuvan kohtuu pienellä vaivalla. Odotan myös kovasti hetkeä kun voin paneutua in-inin käskyn opettamiseen. Nyt suoriudun radalla puhtaalla ohjauksella ja olisi kiva saada ohjauksen tueksi sanallinen vihje.

Oman vuoron jälkeen pieni tauko ja lapsen kanssa polkutraktorin vetämistä. Tekniikkakentällä tein vielä hieman juoksutargetin vahvistamista maassa. Hetken pohdin myös puomin tekemistä, mutta en jaksanut (koska oletan lapsen olevan liian suuri häiriö tässä vaiheessa puomia). Lapsi palkkaa koiraa innoissaan kuppiin aina minun naksautuksen jälkeen. Kätevä etäpalkkaaja siis. Lapselta alkaa lähteä hieman mopo käsistä ja juoksee Tikrun perässä esteitä hyppien. Malttaa kuitenkin hienosti mielensä kun asiasta sanon hänelle. Treenaan viisi toistoa per puoli takaa-käskyä ja olen yllättynyt että koirahan osaa paremmin kuin luulinkaan. Hyvä havainto, täytyy viedä osaaminen vain sille tasolle mille haluankin. Matka tavoitteeseen onkin (ehkä) hieman lyhyempi tai ainakin suorempi kuin kuvittelin.

Koira autoon ja lapsen vetoa polkutraktorilla lopputreeni. Ainakin yksi meistä oli ihan innoissaan kun pääsi haravoimaan koiran jälkiä piiloon :) Kotiin lähdettiin iloisena mutta selkeästi väsyneenä. Kummasti lapsi piristyi kun lupasin tehdä iltapalaksi lettuja. Summa summarum: oikein mainiot treenit kaikkinensa! Koira sai sellaisen treenin kuin olin suunnitellutkin, lapsi ulkoilua ja me molemmat yhdessä vietettyä aikaa. En kuitenkaan toivo että tästä tulee tapa, mieluummin harkittu poikkeus.

Kaivari - vuoden ainoa näyttely

En ole muutenkaan ollut mikään näyttelyssä ravaaja Tikrun kanssa. Mutta kieltämättä hiukan ihmetyttää että Kaivarista tulee tämän vuoden ainoa näyttely. Alkuvuodesta ei kiinnostanut ja sitten ei edes voinut kun kiinnosti ja eiköhän loppuvuoden sisänäyttelyt vielä peruta joten näyttelyvuosi oli kohdallamme lyhyt ja erinomainen.

Leijonat arvosteli Kari Järvinen ja hän arvosti Tikrun valioiden parhaimmaksi. Valhtelisin jos väittäisin etten ole erittäinen tyytyväinen! Paras uros kisassa Tikrun paukut riittivät kolmanneksi. On ilo viedä perushyvää koiraa kehään. Toki Tikrussakin on moitteensa ja niistä suurin on tällä hetkellä koulutuksellinen asia. Alkujen alussa Tikru oli aikamoinen sähikäinen ja palkkasin sitä paljon maltillisesta käyttäytymisestä. Noh, sitä saa mitä palkkaa ja nykyään Tikru tekee tosi paljon töitä että sen meno on maltillista - ja hiukan liiankin maltillista minun makuun. Joten pitää hieman löysätä ruuvia ja antaa energian virrata hieman nykyistä villimmin.

En ole mikään ulkonäyttelyihminen. Joko sataa, tulee, on kylmä tai kuume tai vähintään on mäkäräisiä. On bajamaja ja surkeat ruoat. Olkootkin että sisänäyttelyt saattavat olla ahtaita niin ainakin peruspalvelut ovat saatavana. Enkä ole kyllä olllut kuin ihan pari kertaa ahtaassa näyttelyssä, jokainen kokee ahtauden eri tavoin. Tänään satoi, tuuli mutta hyvällä tuurilla juuri kehän alkaessa aurinko paistoi. Tästäkin huolimatta nautin näyttelyssä olosta. Oli ihanaa nähdä tuttuja, oli nautinto olla kehässä ja kyllä juoksukahvikin oli siinä vaiheessa iltapäivää ihan luksusta. Vaikka on toisaalta helpotus tietää ettei tälle vuodelle ole enää näyttelyitä, niin pieni haikeus jäi näyttelyihin.

Tikrun vuotuiset märkätassu pose-kuvat alla.