Mörkö on monella tapaa ristiriitainen koira. Sen kanssa on maailman helpointa, koska se on koko ajan muutaman metrin päässä valitsemistaan jaloista. Tämä on elämää helpottava juttu kun Mörköä voi pitää vapaana melkeinpä missä vaan, mutta koira on myös koko ajan jaloissa. Pienen asunnon rajoitteet tekevät vielä sen, että koska koira on koko ajan jaloissa se stressaantuu kun joutuu väistelemään ettei tule päälle kävellyksi.
Mörkö on hyvä ja motivoitunut oppija, kunhan ei joudu liian epämukavuusalueelle. Mörkön kanssa olen joutunut itse opettelemaan tarjoamisen kautta opettamista ja sitä että edetään tosi pienen stepein eteen päin. Vuosien ja kokemuksen myötä Mörkö on kyllä oppinut myös epäonnistumaan, se ei mene enää täysin lukkoon jos koira sattuukin huomaamaan ettei tehnyt asiaa riittävän täydellisesti. Tämä on helpottanut hirmuisesti varsinkin kisaamista tokossa ja rally-tokossa, kun minun vääränlainen hengittäminen tai käden heilautus ei ole enää maailman loppu, puhumatta mitään minun jännittämisestä ja siitä johtuvista hormonaalisista muutoksista joihin en pysty itse edes vaikuttamaan. Minun raskausajat ovat olleet Mörkölle aikamoisia koetinkiviä ja stressin määrä on välistä ollut suurikin. Kuitenkin ehdoton vahvuus koirassa on se, että kun se jonkun asian osaa niin voin luottaa aina että koira suorittaa osuutensa kuten pitääkin.
Mörkö on Tikrua nopeampi kun koirat juoksevat keskenään, mutta tätä nopeutta en ole ikinä saanut siirrettyä agilityradalle. Hurjasti olemme kyllä edistyneet ja pari viime vuotta suoritusajat ovat riittäneet kohtuu hyvin nolliin. Toisaalta kun pehmeys estää Mörköä ottamasta muutamaa metriä enempää etäisyyttä, niin tämä tuo myös varmuutta ettei Mörkö valitse esteitä oman mielen mukaan suoritettavaksi ja koira pystyy tekemään tiukkoja käännöksiä. Mörkö on ketterä koira, jolla on kohtuullinen kehonhallinta. Rakenteestaan johtuen (lähes neliö) koiran laukka on enemmän ylöspäin suuntautuvaa pompottelua kuin eteen päin suuntautuvaa vauhdikasta laukkaa. Tämä on taas tuonut haasteita selän lihasjumeina. Vuosien aikana olen onneksi löytänyt muutamatkin pätevät sormet ja Mörkö pysyy pääsääntöisesti hyvässä kuosissa kunhan käy säännöllisesti hoidettavana.
Samaan aikaan kun Mörkö on maailman luotettavin se on myös epäluotettavin. En usko että Mörkö ikinä purisi toista koiraa, enkä usko että koira koskaan kohdistaisi aggressiivisuutta mitään elävää kohtaan. Samalla koen että Mörkö on meidän koirista se epäluotettavin lasten kanssa. En ikinä jätä Mörköä lasten kanssa samaan tilaan, enkä nykyään halua vieraiden lasten edes silittävän koiraa. Mörkön hermorakenne ei ole ihan huippua, ja kun se ahdistuu tai paineistuu tarpeeksi koira saattaa varoitukseksi naksutella hampaitaan. En ole nähnyt tätä käytöstä Mörköltä kuin pari kertaa, mutta se on riittävästi että mieluummin varmistan kuin kadun ettei lasten kanssa tapahdu mitään sopimatonta.
Mörkö jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja on säänkestävä. Iän myötä olen huomannut että Mörköstä on tullut kylmän arempi, mutta ei se edelleenkään tavallisilla lenkeillä takkia kaipaa. Treeneissä ja autossa olen käyttänyt takkia jo vuosia muutenkin. Eniten lämmönkaipuu näkyy siinä että nykyisin Mörkö nukkuu ennemmin peiton alla kuin peiton päällä.
Mörkö tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa. Eniten kitkaa on aiheuttanut Tikru, ja sekin Tikrun toimesta. Mörkö olisi läjäkoira, eli tykkäisi nukkua toisen koiran kyljessä mutta tämähän ei Tikrulle sovi. Mörkö ei vedä hihnassa, osaa matkustaa siististi autossa, on sisäsiisti eikä hauku sisätiloissa. Kaikin puolin helppo ja kiva koira perusarjessa siis.
Olen saanut elää nyt 10 vuotta Mörkön kanssa. Olemme yhdessä saavuttaneet harrastusrintamalla enemmän kuin ikinä uskalsin unelmoida. Olemme tehneet upeita lenkkejä lähikulmilla, Nuuksiossa ja Rukalla. Toivon todella, että vastaavia vuosia on edessä vielä useita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti