Jes, kauan odotettu päivä kun kisasimme Mörkön kanssa puolen vuoden tauon jälkeen tosissaan. Toki kuukausi sitten kävimme SMissä, mutta noissa kisoissa ei oikeasti voinut tehdä tulosta "tosissaan". Minulla palautuminen täysin kesken ja molemmat puolikuntoisia. Kuukauden aikana olen itse koittanut löytää keskivartalon hallintaa pilateksessa, Mörkö on tehnyt jumppaa säännöllisesti ja olemme lenkkeilleet kohtuullisen hyvin. Uskalsin siis ilmoittautua kisaan.
Tuomarina Reeta Pirttikoski ja hän olikin suunnitellut varsin soljuvan hyppyradan. Onneksi en tiennyt etenemää ennen meidän suoritusta, koska olisin vain lannistunut turhaan. Kovaa sain juosta ja viimeiset kymmenet metrin tuntui jalat pettävän alta, mutta tultiin nollalla maaliin 4,07m/s etenemällä! Tekeminen tuntui muuten hyvältä, mutta oma kroppa on kyllä edelleen aika spagettia. Viisaammat kyllä sanovat että palautumiseen menee ennemmin kuukausia kuin viikkoja, joten ihan alkumatkallahan tässä vielä ollaan. Mörkö eteni hyvin, luki ohjauksia tosi kivasti ja hoiti oman tonttinsa muutenkin mallikelpoisesti.
Agilityradalla heti alussa oli haasteellinen putki puomin keskikohdan kohdalla ja sen jälkeen pujottelu. Tiesin kyllä että jos Mörkö ei irtoa putkeen niin pujottelun kanssa tulee ongelmia... ja niinhän siinä kävi. Jostain syystä ihan muutama sentti ennen putkea Mörkö päättikin kääntyä takaisin ja sitä putken suuta etsiessä kerkesi hyllyttää laittamalla etutassut puomin viistolle osalle. Muutoin hyvää etenemistä ja sujuvaa tekemistä. Pääsin myös haastamaan itseäni takaakierto-persjättö yhdistelmillä valitessani lennosta kolmeen kohtaa tämän ohjauksen alkuperäisin takaakierto-valssi ohjauksen sijaan. Puomilta olisi tullut vitonen, mutta keinu oli tosi hieno. Tietääpähän taas muistutella puomin suoritusta, mutta näin se taitaa ollakin että puomi ja keinu ovat niitä mitä pitää Mörkön kanssa ylläpitää ihan koko ajan.
Oli kyllä kivaa kisata pitkästä aikaa. Harmi ettei saatu suorituksia videoitua kun kaverin kädet olivat täynnä juuri rataan tutustumiseen herännyttä vauvaa. Harmi myös ettei lokakuussa ole kuin yksittäinen kisa mihin pääsen, mutta kisataan edes se yksi kisa.
maanantai 30. syyskuuta 2019
tiistai 24. syyskuuta 2019
Perusteita, perusteita
Nyt on kolmisen viikkoa tehty juoksareiden perusteita tasamaaalla mattotargetilla. Päätin ottaa varman päälle ja varmistaa että tasaisella homma sujuu ennen kuin otetaan itse puomi mukaan kuvioihin. Moni asia on ollut hyvin koiran muistissa, joidenkin asioiden kanssa olen itse aikoinani oikonut ja jotkin asiat ovat Tirkulle selkeästi ajattelemista vaativia. Helppoa on ollut suorat liikehäiriöllä. Itse olen kokenut jotenkin tylsäksi kulmien opettamisen (nyt ja aikaisemmin) ja samasta teemasta varsinkin variaatio missä namimaatin paikka vaihtuu lähetyspaikan pysyessä samana on ollut Tikrulle ajattelemista vaativa.
Kun koira ajattelee niin vauhti hidastuu, ja varsinkin tällä viikolla turhauduin tästä koska en ollut varma onko kyseessä ajattelu ja oppiminen vai motivaation puute. Turhautumisen takana on paremminkin epävarmuus siitä, että teenkö kuitenkaan oikeita asioita ja osaanko edetä sopivasti mutten liikaa haastaen. Minun syntini kun on pysytellä mukavuusalueella ja siten ei oppimista tapahdu, kummallakaan.
Tänään siirrellessäni namimaattia paikasta toiseen käännösten alkeita treenatessani onneksi huomasin että vauhti on tullut takaisin, joten kyseessä oli oppimisen takia tapahtunut hidastuminen. Tarkoittaa siis sitä, että voisin kohta ottaa puomin lankun mukaan harjoitteluun. Tässä kohtaa testataan oman motivaation lujuutta, sillä tämä tarkoittaa että muutaman minuutin treenit parkkipaikalla siirtyvät hallille ja nopeimmillaankin koko reissuun menee puolisen tuntia. Hieman pelkään että tuo aika on poissa koirien lenkityksestä, joita on nyt ollut melko mukavasti neljä pitkää lenkkiä viikossa. Tai sitten kehittelen jonkun muun luovan ratkaisun, jää nähtäväksi. Treenikertoja pitäisi kuitenkin saada 3-4 viikottain, joten ihan pienestä ajan organisoinnista ei ole kyse tässä kohtaa elämää kun lapsetonta aikaa ei käytännössä ole kuin ihan maksimissaan tunti muutaman kerran viikossa. Sen en anna olla kuitenkaan ratkaisu ettei puomia nyt työstetä valmiiksi, niin hyvällä mallilla perusteet kuitenkin jo ovat!
Kun koira ajattelee niin vauhti hidastuu, ja varsinkin tällä viikolla turhauduin tästä koska en ollut varma onko kyseessä ajattelu ja oppiminen vai motivaation puute. Turhautumisen takana on paremminkin epävarmuus siitä, että teenkö kuitenkaan oikeita asioita ja osaanko edetä sopivasti mutten liikaa haastaen. Minun syntini kun on pysytellä mukavuusalueella ja siten ei oppimista tapahdu, kummallakaan.
Tänään siirrellessäni namimaattia paikasta toiseen käännösten alkeita treenatessani onneksi huomasin että vauhti on tullut takaisin, joten kyseessä oli oppimisen takia tapahtunut hidastuminen. Tarkoittaa siis sitä, että voisin kohta ottaa puomin lankun mukaan harjoitteluun. Tässä kohtaa testataan oman motivaation lujuutta, sillä tämä tarkoittaa että muutaman minuutin treenit parkkipaikalla siirtyvät hallille ja nopeimmillaankin koko reissuun menee puolisen tuntia. Hieman pelkään että tuo aika on poissa koirien lenkityksestä, joita on nyt ollut melko mukavasti neljä pitkää lenkkiä viikossa. Tai sitten kehittelen jonkun muun luovan ratkaisun, jää nähtäväksi. Treenikertoja pitäisi kuitenkin saada 3-4 viikottain, joten ihan pienestä ajan organisoinnista ei ole kyse tässä kohtaa elämää kun lapsetonta aikaa ei käytännössä ole kuin ihan maksimissaan tunti muutaman kerran viikossa. Sen en anna olla kuitenkaan ratkaisu ettei puomia nyt työstetä valmiiksi, niin hyvällä mallilla perusteet kuitenkin jo ovat!
tiistai 17. syyskuuta 2019
Juoksukontaktien pariin, jälleen mutta viimeisen kerran
Tikrun juoksupuomi on ollut tauolla reilun puoli vuotta. Tai rehellisemmin sanottuna koko tämän vuoden. Alkuvuodesta oli liikaa pakkasta ja sitten en pystynytkään enää itse liikkumaan niin hyvin että olisi ollut mielekästä treenata juoksupuomia. Kauniina ajatuksena oli saada juoksupuomi keväällä kuntoon, mutta kuinkas sitten kävikään... no ei tullut valmista.
Joten nyt syyskuun alussa on tehty suunnitelmat loppuvuoden osalta. Tämä on nyt neljäs tai viides kerta kun aloittelen projektia, mutta tällä kertaa vien sen loppuun. Motivaattorina on se, että jos ei ala tulemaan valmista niin Tikrun agility on sitten siinä. Ei mitään mieltä lykätä kisaamisen aloittamista enää kovinkaan pitkää aikaa, kun seuraavaksi Tikru täyttää jo viisi keväällä!
Viime viikolla ja tällä viikolla olen muistutellut targettia, sekä alkanut lisäämään liikehäiriötä pikkuhiljaa. Eilen tehtiin suoria lähestymisiä tai pienellä kulmalla olevia lähestymisiä ja näyttää varsin kivalta :) Onnistumisia 7/8 ja oikeastaan oli hyvä kun tuli loikka heti alkuun liikehäiriön kanssa niin koira sai mahdollisuuden korjata ja sai hyvän määrän onnistumisia perään.
Joten nyt syyskuun alussa on tehty suunnitelmat loppuvuoden osalta. Tämä on nyt neljäs tai viides kerta kun aloittelen projektia, mutta tällä kertaa vien sen loppuun. Motivaattorina on se, että jos ei ala tulemaan valmista niin Tikrun agility on sitten siinä. Ei mitään mieltä lykätä kisaamisen aloittamista enää kovinkaan pitkää aikaa, kun seuraavaksi Tikru täyttää jo viisi keväällä!
Viime viikolla ja tällä viikolla olen muistutellut targettia, sekä alkanut lisäämään liikehäiriötä pikkuhiljaa. Eilen tehtiin suoria lähestymisiä tai pienellä kulmalla olevia lähestymisiä ja näyttää varsin kivalta :) Onnistumisia 7/8 ja oikeastaan oli hyvä kun tuli loikka heti alkuun liikehäiriön kanssa niin koira sai mahdollisuuden korjata ja sai hyvän määrän onnistumisia perään.
lauantai 7. syyskuuta 2019
Tikrun kanssa takaisin treenihin
Syyskausi alkaa siinä määrin uusin tuulin, ettei Mörkölle ole omaa treenivuoroa lainkaan. Koitan treenata enimmäkseen itsekseni (kun ei varsinaisesti ole kuin koiran taitojen ylläpitoa) sekä satunnaisilla koulutuksilla (jotten itse kuitenkaan jymähdä toistamaan samaa). Tikrulla onkin urakkaa edessä, sillä on tämän vuoden puolella saada viimein juoksupuomi kuntoon. Halu kisaamaan on kova, ja toivottavasti ensi vuoden puolella päästään Tikrunkin kanssa tosihommiin.
Seuran viikkotreenit pyörähtivät viime viikolla käyntiin ja ilmaannuin treeneihin muiden treenaajien iloksi vauvan kanssa. Tätä se nyt on tämän vuoden loppuun, vauva kainalossa minne ikinä menenkin. Ei se helppoa ja stressitöntä missään nimessä minulle ole, koitan tehdä vauvalle asiasta helppoa ja stressitöntä. Ja toivon huumoria ja satunnaista avustusta kanssatreenaajilta.
Viime viikolla tehtiin Tikrun kanssa ainoastaan 4 + 6 esteen pätkät. Ekassa pätkässä totesin ettei rengas edelleenkään ole Tikrun vahvuus, täytyy siis suunnitella lisää treenejä asian suhteen. Toisessa pätkässä totesin ilokseni että pujottelu taas on yksi Tikrun hyvin osaama este. Toki pujottelunkin kanssa tarvitsee vielä treenejä, jotta taitotaso saadaan kolmosissa vaaditulle tasolle.
Tämän viikon treenien teemana oli irtoaminen ja ohjaukseen tuleminen. Laskin että hyppyjä tuli kaikkinensa 16 ja putkia 11. Ihan mukavasti Tikru putkiin upposi, vaikkei se olekaan lempi este. Hyvät ja napakat treenit hyvillä lämmittelyillä ja loppuverkalla. Vauvakin nukahti vaunuihin kanssa treenaajan heilutellessa vaunuja.
Oma kunto taas oli järkytys! Ei sitä treenatessa huomannut, mutta seuraavana päivänä sen tunsi. Pohkeiden sivuille sattui, takareisiin sattui ja pakaroihin sattui. Aika tyly seuraus edellisen päivän lyhyestä treenistä.
Seuran viikkotreenit pyörähtivät viime viikolla käyntiin ja ilmaannuin treeneihin muiden treenaajien iloksi vauvan kanssa. Tätä se nyt on tämän vuoden loppuun, vauva kainalossa minne ikinä menenkin. Ei se helppoa ja stressitöntä missään nimessä minulle ole, koitan tehdä vauvalle asiasta helppoa ja stressitöntä. Ja toivon huumoria ja satunnaista avustusta kanssatreenaajilta.
Viime viikolla tehtiin Tikrun kanssa ainoastaan 4 + 6 esteen pätkät. Ekassa pätkässä totesin ettei rengas edelleenkään ole Tikrun vahvuus, täytyy siis suunnitella lisää treenejä asian suhteen. Toisessa pätkässä totesin ilokseni että pujottelu taas on yksi Tikrun hyvin osaama este. Toki pujottelunkin kanssa tarvitsee vielä treenejä, jotta taitotaso saadaan kolmosissa vaaditulle tasolle.
Tämän viikon treenien teemana oli irtoaminen ja ohjaukseen tuleminen. Laskin että hyppyjä tuli kaikkinensa 16 ja putkia 11. Ihan mukavasti Tikru putkiin upposi, vaikkei se olekaan lempi este. Hyvät ja napakat treenit hyvillä lämmittelyillä ja loppuverkalla. Vauvakin nukahti vaunuihin kanssa treenaajan heilutellessa vaunuja.
Oma kunto taas oli järkytys! Ei sitä treenatessa huomannut, mutta seuraavana päivänä sen tunsi. Pohkeiden sivuille sattui, takareisiin sattui ja pakaroihin sattui. Aika tyly seuraus edellisen päivän lyhyestä treenistä.
torstai 5. syyskuuta 2019
Mörkön viimeiset SM-kisat
Niin ne kisat tuli ja meni. Jännitin omaa kuntoa, omaa palautumista synnytyksestä, Mörkön kuntoa, miten vauva hoituu mummin toimesta, saako mies kuvattua videon... kunnes lopulta vain päätin että menen nauttimaan suorituksesta, Mörkön ja minun viimeisestä SM-kisasta.
Kisa meni lopulta meidän kannalta yläkanttiin. Ei nyt niinkään tulosmielessä, vaan sen suhteen miltä tekeminen tuntui. Rataan tutustumisessa jo havaitsin että kolmannen hypyn takaakierto + valssi / persjättö on Mörkölle jostain syystä vaikea. Se on koiran tyyppivika, että tällaisessa tilanteessa Mörkö herkästi tulee hypyn ohitse. Sinänsä jännä juttu että tämä ainoastaan jos rata menee vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle ei ole koskaan ollut ongelmia. Ja arvatkaa vaan onko tätä ohjauskuviota treenattu? Kyllä on, ja koska heikkous edelleen meidän tekemisessä on tässä ohjauksessa olen "luovuttanut" ja todennut että se on Mörkön tyyppivika.
Rataantutustumisessa siis havaitsin tämän ongelmakohdan. Valitsin valssin persjätön sijaan jotta ohjaus olisi pomminvarma. No ei ollut kuitenkaan, ohitsehan Mörkö sieltä tuli. Korjaukseen ja kiihdytykseen paloi karkeasti videolta arvioiden 2-3 sekuntia. Ensimmäiseen putkeen koira meni epävarmasti. Pujottelu oli Mörköltä taisteluvoitto sen liukastellessa useampaan kertaan. Loppurata menikin jo hyvässä yhteistyössä ja paremmalla itsevarmuudella. Pitkä tauko näkyi minussa, koirassa sekä meidän yhteistyössä. Itseäni mietittyi koko radan ajan miten omat nivelsiteet kestävät yllättävän rasituksen, joten en missään nimessä edes koittanut repiä täysillä.
Niinpä yllätys oli todella suuri, kun selvisi että meidän etenemä tällä tekemisellä oli noin 3,6m/s ja jossittelun kanssa noin 3.8m/s kun ottaa kieltoon mennyt aika pois. Tämähän lupaa erittäin hyvää syksylle! Jo raskaana juostessa mietin että miten on mahdollista että juoksen vatsani kanssa 3.6m/s etenemiä, kun aikaisemmin ei ole aina edes noin rivakasti tullut liikuttua. Jos me näin vaillinaisella kunnolla ja ruosteessa olevilla taidoilla suoritettiin tnyt rataa noin 3.8m/s etenemällä niin tässähän on toivoa paremmista etenemistä tulevaisuudessa! Niitä odotellessa olemme nyt lenkkeilleet enemmän (edelleen liian vähän mutta huomattavasti enemmän kuin kesällä) ja tehneet molemmat kehon jumppaa. Koira jumppaa minun ohjaamana, minä käyn äitiyspilateksessa. Jos minäkin saisin pohjat kuntoon ja selviäisin tällä kertaa ilman jäätäviä selkäkipuja.
Kisaamista kyllä odotan innolla!
Neljä SM-kisaa! Neljänä perättäisenä vuotena. Kerran kahden sijoituksen päässä finaalista. Muutoin itselle isommissa kisoissa kisaamisen opettelua. Aika hyvin koiralta, jolta en koskaan odottanut satunnaisia tuurinollia enempää kolmosista. Aika hyvin minulta, jolla meinasi usko moneen kertaan loppua mutta lopulta aina taistelin itseni ja koiran seuraavalle tasolle. Olen tyytyväinen meihin. Ei kaikkea voi mitata SM-menestyksellä, me olemme ehdottomasti oman itsemme voittajia :)
Kisa meni lopulta meidän kannalta yläkanttiin. Ei nyt niinkään tulosmielessä, vaan sen suhteen miltä tekeminen tuntui. Rataan tutustumisessa jo havaitsin että kolmannen hypyn takaakierto + valssi / persjättö on Mörkölle jostain syystä vaikea. Se on koiran tyyppivika, että tällaisessa tilanteessa Mörkö herkästi tulee hypyn ohitse. Sinänsä jännä juttu että tämä ainoastaan jos rata menee vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle ei ole koskaan ollut ongelmia. Ja arvatkaa vaan onko tätä ohjauskuviota treenattu? Kyllä on, ja koska heikkous edelleen meidän tekemisessä on tässä ohjauksessa olen "luovuttanut" ja todennut että se on Mörkön tyyppivika.
Rataantutustumisessa siis havaitsin tämän ongelmakohdan. Valitsin valssin persjätön sijaan jotta ohjaus olisi pomminvarma. No ei ollut kuitenkaan, ohitsehan Mörkö sieltä tuli. Korjaukseen ja kiihdytykseen paloi karkeasti videolta arvioiden 2-3 sekuntia. Ensimmäiseen putkeen koira meni epävarmasti. Pujottelu oli Mörköltä taisteluvoitto sen liukastellessa useampaan kertaan. Loppurata menikin jo hyvässä yhteistyössä ja paremmalla itsevarmuudella. Pitkä tauko näkyi minussa, koirassa sekä meidän yhteistyössä. Itseäni mietittyi koko radan ajan miten omat nivelsiteet kestävät yllättävän rasituksen, joten en missään nimessä edes koittanut repiä täysillä.
Niinpä yllätys oli todella suuri, kun selvisi että meidän etenemä tällä tekemisellä oli noin 3,6m/s ja jossittelun kanssa noin 3.8m/s kun ottaa kieltoon mennyt aika pois. Tämähän lupaa erittäin hyvää syksylle! Jo raskaana juostessa mietin että miten on mahdollista että juoksen vatsani kanssa 3.6m/s etenemiä, kun aikaisemmin ei ole aina edes noin rivakasti tullut liikuttua. Jos me näin vaillinaisella kunnolla ja ruosteessa olevilla taidoilla suoritettiin tnyt rataa noin 3.8m/s etenemällä niin tässähän on toivoa paremmista etenemistä tulevaisuudessa! Niitä odotellessa olemme nyt lenkkeilleet enemmän (edelleen liian vähän mutta huomattavasti enemmän kuin kesällä) ja tehneet molemmat kehon jumppaa. Koira jumppaa minun ohjaamana, minä käyn äitiyspilateksessa. Jos minäkin saisin pohjat kuntoon ja selviäisin tällä kertaa ilman jäätäviä selkäkipuja.
Kisaamista kyllä odotan innolla!
Neljä SM-kisaa! Neljänä perättäisenä vuotena. Kerran kahden sijoituksen päässä finaalista. Muutoin itselle isommissa kisoissa kisaamisen opettelua. Aika hyvin koiralta, jolta en koskaan odottanut satunnaisia tuurinollia enempää kolmosista. Aika hyvin minulta, jolla meinasi usko moneen kertaan loppua mutta lopulta aina taistelin itseni ja koiran seuraavalle tasolle. Olen tyytyväinen meihin. Ei kaikkea voi mitata SM-menestyksellä, me olemme ehdottomasti oman itsemme voittajia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)