Se fiilis! Se on tärkeintä koko harrastuksessa. Eikä pelkästään vain onnistumisen fiilis, vaan yhdessä tekemisen fiilis. Kaveruuden fiilis. Siitä sain tänään nauttia Tikrun kanssa, jatkumona eiliselle Mörkön kanssa fiilistelylle.
Pakkaset sekoittivat tehkokkaasti treenisuunnitelmat ja Tikru piti agilitystä taukoa reilu kaksi kuukautta. Kun päästiin taas tekemään, tuntui että käsissä oli usean eri palapelin palaset ja kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa. Pari kertaa kävin puuhastelemassa jonkin näköiset treenit ennen kuin totesin että tämä ei vie minnekään. Aikalisän jälkeen päätin fokusoitua kahteen asiaan, eli pujottelun itsevarmuuden parantamiseen ja putkien parempaan imemiseen. Jotta treenit oikeasti olisivat tehokkaita päätin tehdä kymmenen peräkkäistä onnistunutta toistoa (eri treenikerroilla) niin etten muuta mitään toistoissa. Oliko muuten pikkaisen vaikeaa, kun kuudennen toiston jälkeen olisi tehnyt mieli lähettää vaikeammasta kulmasta, lisätä hieman vedätystä tai muuten vain muuttaa treeniä pikkaisen. Oli hyvä huomata että miten herkästi sitä ajattelee koiran osaavan, ja muuttavan treeniä. Vielä hurjempaa oli nähdä muutos koirassa kun sai tehdä viiden treenikerran ajan samanlaisia toistoja. Itsevarmuus, nopeus ja voima näkyi koiran tekemisessä.
Niinpä tällä viikolla viimein vaikeutin tehtävää siirtämällä palkan hypyn taakse. Ensimmäisen treenikerran kaksi toistoa aiheuttivat pientä hämmennystä koirassa, mutta tänään kaksi toistoa meni jo tutulla itsevarmuudella ja vauhdilla. Tikru malttoi pujotella loppuun saakka vaikka suorastaan ampui hypylle. Kahden toiston jälkeen oli menossa hakemaan hihnaa pujottelun alusta, eli kävelin palkasta pois päin pujottelun suuntaisesti. Yhtäkkiä Tikru vilahti ohitseni, hakeutui oikein pujotteluun sisälle ja pujotteli loppuun saakka. Hirveällä kiireellä kaivoin treenitaskusta solmussa olevia leluja, ja Tikru sai palkaksi kunnon leikin. Taitaa Tikru pujottelun taitaa :) Saas nähdä milloin uskallan radan osana pujottelun ottaa. Esteet ennen pujottelua eivät ole ongelma, eikä näytä pujottelun jälkeinen tehtäväkään aiheuttavan häiriötä pujotteluun.
Pikatreeneissä pujottelun lisäksi tehtiin kaksi mutkaputkea lelupalkalle, toiseen tein takaaleikkauksen ja minusta näytti etti Tikru vilkuillut tai jarrutellut minun liikkeen takia. Putkitreenit siis jatkukoon kun tulokset ovat oikean suuntaiset. Puomia juoksutin muutaman kerran alastulon molemmin puolin ja tein ensimmäistä kertaa kokonaisen puomin parin metrin lähestymisvauhdilla. Perustreenit jatkuu edelleen puomin kanssa, mutta pikkuhiljaa voi puomia ennen / jälkeen alkaa lisäillä esteitä.
Kaiken kaikkiaan viiden minuutin treenit. Pidettiin tauko ja päätin vielä ex tempore kokeilla keinun paukuttelua. 5cm paukuttelu ei aiheuttanut Tikrussa minkäänlaista reaktiota ääneen tai liikkeeseen, niin kuin olin olettanutkin. Nyt kuitenkin keskityn puomin kokonaisuuden treenaamiseen ennen kuin alan enempää keinuun laittamaan paukkuja, ettei vahingossakaan koira sekoita tehtäviä ja kriteereitä.
Ja se fiilis! Kun koira kirkkaat silmät loistaen kysyy että mitä tehtäisiin. Kun yhdessä tehdään ja onnistutaan, kasvetaan koirakkona. Siitä on onnelliset treenarit tehty :)
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
lauantai 24. maaliskuuta 2018
SERT-A
Rakkain. Luotettavin. Hauskin. Sitä Mörkö on minulle. Tänään Janakkalan kisoissa tulin rataantutustumisesta, hain koiran ja kuiskasin sen korvaan että siellä on meidän rata. Rata missä päästään fiilistelemään, nauttimaan, tekemään yhdessä. Koko rata yhteistyössä, toinen toiseen luottaen ja mikä fiilis maalissa. Mörkön toinen SERT-A! Viimeistä sertiä voikin tavoitella vasta ensi vuoden puolella.
Hyppyradallakin käytiin. Oli huomattavan vaikeaa saada itselle kisavirettä päälle, mutta jossain määrin se onnistui. Ei aivan päästy fiiliksessä ensimmäisen radan tasolle, mutta kivaa meillä oli silti. Yhdessä. Tuloksena yksi nopeimmista nollista etenemällä 4.1m/s.
En yleensä jaksa käydä kilpailemassa noin puolta tuntia kauempana. Jostain syystä maaliskuussa ei oikein ollut sopivia kisoja ja oli pakko laajentaa omaa näkemystä. Olihan se siltikin hieman tylsää ja ennen kaikkea puuduttavaa ajaa tunti suuntaansa, mutta ehdottomasti vaivan väärti.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2018
Erinomainen treeni, oppimisen askelia
Kävi äärimmäisen hyvä tuuri. Ostin tammikuussa tuurauspaikan Niinun treeneihin ja tämän viikon treeni näytti jo paperilla mielenkiintoiselta. Oli mukavaa variaatiota pujotteluun menoissa ja poistumisissa, takaakiertojen jälkeistä elämää sekä kaipaamaani vauhdikasta etenemistä yhdistettynä ohjauskuvioihin. Olen huomannut satunnaisesti jäätyväni kisoissa, kun kisavauhdissa pitäisikin osata tehdä jokin ohjauskuvio (minkä osaan ihan hyvin). Äärimmäisen hyvää treeniä, joten innolla odotin treeniä.
Olin suunnitellut mielessäni treenien teeman ja pätkät... mutta kuinkas sitten kävikään? Noh, en ihan treenannut sitä mitä olin suunnitellut, mutta opin uutta radan lukutaidosta, ININ-ohjauksesta ja sain roimasti itsevarmuutta. Kaikkein parasta tietysti se, että Mörköllä oli älyttömän kivaa.
1-3 olin suunnitellut ja teinkin toisen hypyn vasemmalta takaa kiertoon ja oikealta eteen päin. Toisella kertaa kokeilin Niinun kannustamalla pyörittää koiran vasemman siivekkeen ympäri. Yllättäen tämä olikin Mörkölle nopeampi tapa ja ennen kaikkea jatkon linja tuli näin paremmaksi.
7-12 olin suunnitellut vieväni Mörkön pujotteluun vasemmalta ja tekeväni pois päin käännöksen putkeen ja putken päässä valssi niin että 9-11 juoksen vasemmalta ja 12 saksalainen. Oli vain niin vähän tilaa ettei pois päin käännöstä oikein mahtunut tekemään pujottelun jälkeen... ja Niinun kannustaman vaihdoinkin suunnitelman niin että koira pujotteluun, takaa leikkauksella oikealle puolelle, koira putkeen ja 9-12 oikealta. Hurjaa, mutta niin vain 12 esteenkin pystyi ohjaamaan oikealta.
15-20 suunnittelin tekeväni persjätön17-18 väliin ja takaa leikkauksen ennen 19 hyppyä. Ja näin teinkin, mutta ei oikein tuntunut hyvältä. Eipä tullut mieleen että koko pätkän voisi juosta vasemmalta... minne radan lukutaitoni on kadonnut?
Loppu menikin sitten kuten olin suunnitellut.
Kuulin ensimmäisen kerran ININ-ohjauksesta ja se toimi ihan järkyttävän hyvin Mörkön kanssa. Pitää ehdottomasti omatoimisesti vahvistaa ohjausta ja käytöstä ja nimetä toiminto. Vihdoinkin ratkaisu siihen, että Mörkö kovin herkästi kiertää esteen taakse ja hyppää minua kohden. Ei tarvitse kikkailla ja jännittää että koira oikeasti suorittaa hypyn siltä puolelta millä itse olen.
Radan lukutaito oli kyllä jossain pohjamudissa. Selkeästi ei riitä kaveriporukassa tai itsekseen treenaaminen, sillä radan lukutaito ei kehity. Ennemminkin taantuu. Alkaa näkemään helpot asiat liian monimutkaisesti kun ei kukaan ole haastamassa valintoja. Tästä päästään siihen, että ensi kautena on pyrittävä pääsemään säännöllisesti treenaamaan ulkopuolisilla ohjaajilla. Silläkin uhalla että välillä saattaa tuntua ettei heiltä mitään saa, sillä sitten kun saa niin saa koko saavillisen!
Jäi niin hyvä fiilist näistä treeneistä! Nyt on ideaa mitä treenata itsenäisesti. On enemmän työkaluja radan suunnitteluun, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Pääsin liikkumaan rohkeasti ja valitsemani ohjaukset onnistuivat (sekä itse suunnittelemani että Niinun kertomat). Oli hyvä huomata ettei Mörkö kertaakaan haksahtanut putkeen pujottelun tai hypyn (#12) sijasta. Juostiin 13-29 kertaalleen niin vauhdikkaasti että ohjaajalta valui hiki pitkin selkää :) Opin, ja se vasta onkin motivoivaa ja ihanaa!
Olin suunnitellut mielessäni treenien teeman ja pätkät... mutta kuinkas sitten kävikään? Noh, en ihan treenannut sitä mitä olin suunnitellut, mutta opin uutta radan lukutaidosta, ININ-ohjauksesta ja sain roimasti itsevarmuutta. Kaikkein parasta tietysti se, että Mörköllä oli älyttömän kivaa.
1-3 olin suunnitellut ja teinkin toisen hypyn vasemmalta takaa kiertoon ja oikealta eteen päin. Toisella kertaa kokeilin Niinun kannustamalla pyörittää koiran vasemman siivekkeen ympäri. Yllättäen tämä olikin Mörkölle nopeampi tapa ja ennen kaikkea jatkon linja tuli näin paremmaksi.
7-12 olin suunnitellut vieväni Mörkön pujotteluun vasemmalta ja tekeväni pois päin käännöksen putkeen ja putken päässä valssi niin että 9-11 juoksen vasemmalta ja 12 saksalainen. Oli vain niin vähän tilaa ettei pois päin käännöstä oikein mahtunut tekemään pujottelun jälkeen... ja Niinun kannustaman vaihdoinkin suunnitelman niin että koira pujotteluun, takaa leikkauksella oikealle puolelle, koira putkeen ja 9-12 oikealta. Hurjaa, mutta niin vain 12 esteenkin pystyi ohjaamaan oikealta.
15-20 suunnittelin tekeväni persjätön17-18 väliin ja takaa leikkauksen ennen 19 hyppyä. Ja näin teinkin, mutta ei oikein tuntunut hyvältä. Eipä tullut mieleen että koko pätkän voisi juosta vasemmalta... minne radan lukutaitoni on kadonnut?
Loppu menikin sitten kuten olin suunnitellut.
Kuulin ensimmäisen kerran ININ-ohjauksesta ja se toimi ihan järkyttävän hyvin Mörkön kanssa. Pitää ehdottomasti omatoimisesti vahvistaa ohjausta ja käytöstä ja nimetä toiminto. Vihdoinkin ratkaisu siihen, että Mörkö kovin herkästi kiertää esteen taakse ja hyppää minua kohden. Ei tarvitse kikkailla ja jännittää että koira oikeasti suorittaa hypyn siltä puolelta millä itse olen.
Radan lukutaito oli kyllä jossain pohjamudissa. Selkeästi ei riitä kaveriporukassa tai itsekseen treenaaminen, sillä radan lukutaito ei kehity. Ennemminkin taantuu. Alkaa näkemään helpot asiat liian monimutkaisesti kun ei kukaan ole haastamassa valintoja. Tästä päästään siihen, että ensi kautena on pyrittävä pääsemään säännöllisesti treenaamaan ulkopuolisilla ohjaajilla. Silläkin uhalla että välillä saattaa tuntua ettei heiltä mitään saa, sillä sitten kun saa niin saa koko saavillisen!
Jäi niin hyvä fiilist näistä treeneistä! Nyt on ideaa mitä treenata itsenäisesti. On enemmän työkaluja radan suunnitteluun, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Pääsin liikkumaan rohkeasti ja valitsemani ohjaukset onnistuivat (sekä itse suunnittelemani että Niinun kertomat). Oli hyvä huomata ettei Mörkö kertaakaan haksahtanut putkeen pujottelun tai hypyn (#12) sijasta. Juostiin 13-29 kertaalleen niin vauhdikkaasti että ohjaajalta valui hiki pitkin selkää :) Opin, ja se vasta onkin motivoivaa ja ihanaa!
torstai 15. maaliskuuta 2018
Viikkotreenit, viimeinkin!
Vihdoinkin päästiin viikkotreeneihin. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, joskus tammikuun puolella ollut edellisen kerran tarpeeksi lämmintä treenaamiseen.
Tikrun treeneissä oli teemana pujottelu sekä takaakierrot. Tein Tikrun kanssa Treenin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa tein yhden (!!) pujottelun, ja kun se onnistui lähettiin leikkimään ja lenkkeilemään hallin ulkopuolelle. Seuraavan osan aloitin jälleen pujottelulla. Tällä kertaa intoa oli liikaa, mutta toisella toistolla onnistui. Välissä treenattiin takaakiertoja ja saksalaisia ja loppuun vielä yksi onnistunut pujottelu. Jokaiseen pujotteluun tultiin eri kulmasta ja joka toinen kerta eri suunnasta.
Olen kyllä tyytyväinen kun 3/4 pujottelusta onnistui. Tikrulla on ollut hieman itseluottamuksen kanssa ongelmia, mikä näkyy epävarmuutena pujottelun loppupuolella. Nyt tästä ei ollut tietoa laisinkaan, vaan koira paineli hyvällä rytmillä ja asenteella pujottelun. Täytyy hetken malttaa pysyä tässä kriteerissä (onnistunut täysi pujottelu) ennen kuin nostetaan kriteeriä lisäämällä este pujottelun jälkeen. Pujottelua ennen olevat esteet ovat jo mukana eivätkä tuota ongelmia, lähestyminen voidaan tehdän useankin esteen kautta.
Takaakierrot vaativat vahvistamista edelleen. Voisi hetken palata ihan perusteisiin. Vaikka Tikru hakeekin hyvin takaakiertoihin toivoisin Tikrun suoritukseen enemmän "voimaa" ja itsevarmuutta lähteä itsenäisesti muutaman metrin kauempaakin. Takaakierto persjättö vaatii myös vahvistusta, mutta saksalainen, takaakierto-valssi tai takaakierto-niisto toimivat hyvin.
Mörkön treeneissä tehtiin vauhdikasta rataa ja myös puomin perustreeniä. Aloitin juoksuttamalla puomin laskevaa osaa muutaman kerran. Mörkö teki radalla todella hienot keinut, ja palkkasinkin näistä. Satunnaisesti Mörkö on koittanut ratkaista keinua ihmeellisellä loikalla kontaktilla mikä on ensinnäkin hidas ja tärkeimpänä aivan taatusti epämukava Mörkölle. Nyt Mörkö malttoi juosta kontaktin läpi, ja meno näytti rennolta.
Radalla oli meille yllättävän haasteellinen pujotteluun meno, kun pujottelun alku ja putki olivat lähekkäin. Pujotteluun tultiin 90 asteen umpikulmassa niin että itse olin oikealla puolella kun koiran piti pujoitella vasemmalle. Voi pojat että oli vaikeaa, meille kummallekin! Mörkö oli vuoroin putkessa tai sitten meni väärästä välistä sisään. Lopulta oli pakko ottaa aikalisä kouluttajan kanssa, ja pienen tauon jälkeen lähdettiin tekemään pujottelua helpommasta kulmasta.
Loppusuoralla oli puomi ja toivoin loppuun yllätyspalkan. Onneksi näin tein, sillä Mörkö teki todella hienon puomin. Oli pakko ottaa uusiksi toiselta puolelta ohjattuna, ettei vaan suoritus olisi ollut vahinko vaan taidolla tehty. Toinen toisto oli osumaltaan edellistäkin parempi. Miksi perusasioiden kertaaminen tuntuukaan niin nihkeältä, vaikka tietää että vaikuttaa positiivisesti kokonaisuuksiin? Perusharjoitteita on vain välillä tehtävä, oli se minusta kuinka puuduttavaa tahansa.
Opinpa kaikkien agilitykilometrien jälkeen myös että takaakierto-persjättö sekä saksalainen ovat eri ohjauskuvioita :o Olin jotenkin ajatellut että ne ovat sama asia, ja monet niistä puhuukin samana asiana. Ja taitavat monet sekoilla termien suhteen muutenkin. Minä mukaan lukien. Ei minulla näytä olevan mitään ongelmaa saksalaisen kanssa, nyt kun Mörkölle on vahvistettu takaakierron hypyn suorittamista. Mutta voi pojat kun takaakierto-persjättö tuntuu edelleen kankealta. Molempien koirien kanssa.
Tikrun treeneissä oli teemana pujottelu sekä takaakierrot. Tein Tikrun kanssa Treenin kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa tein yhden (!!) pujottelun, ja kun se onnistui lähettiin leikkimään ja lenkkeilemään hallin ulkopuolelle. Seuraavan osan aloitin jälleen pujottelulla. Tällä kertaa intoa oli liikaa, mutta toisella toistolla onnistui. Välissä treenattiin takaakiertoja ja saksalaisia ja loppuun vielä yksi onnistunut pujottelu. Jokaiseen pujotteluun tultiin eri kulmasta ja joka toinen kerta eri suunnasta.
Olen kyllä tyytyväinen kun 3/4 pujottelusta onnistui. Tikrulla on ollut hieman itseluottamuksen kanssa ongelmia, mikä näkyy epävarmuutena pujottelun loppupuolella. Nyt tästä ei ollut tietoa laisinkaan, vaan koira paineli hyvällä rytmillä ja asenteella pujottelun. Täytyy hetken malttaa pysyä tässä kriteerissä (onnistunut täysi pujottelu) ennen kuin nostetaan kriteeriä lisäämällä este pujottelun jälkeen. Pujottelua ennen olevat esteet ovat jo mukana eivätkä tuota ongelmia, lähestyminen voidaan tehdän useankin esteen kautta.
Takaakierrot vaativat vahvistamista edelleen. Voisi hetken palata ihan perusteisiin. Vaikka Tikru hakeekin hyvin takaakiertoihin toivoisin Tikrun suoritukseen enemmän "voimaa" ja itsevarmuutta lähteä itsenäisesti muutaman metrin kauempaakin. Takaakierto persjättö vaatii myös vahvistusta, mutta saksalainen, takaakierto-valssi tai takaakierto-niisto toimivat hyvin.
Mörkön treeneissä tehtiin vauhdikasta rataa ja myös puomin perustreeniä. Aloitin juoksuttamalla puomin laskevaa osaa muutaman kerran. Mörkö teki radalla todella hienot keinut, ja palkkasinkin näistä. Satunnaisesti Mörkö on koittanut ratkaista keinua ihmeellisellä loikalla kontaktilla mikä on ensinnäkin hidas ja tärkeimpänä aivan taatusti epämukava Mörkölle. Nyt Mörkö malttoi juosta kontaktin läpi, ja meno näytti rennolta.
Radalla oli meille yllättävän haasteellinen pujotteluun meno, kun pujottelun alku ja putki olivat lähekkäin. Pujotteluun tultiin 90 asteen umpikulmassa niin että itse olin oikealla puolella kun koiran piti pujoitella vasemmalle. Voi pojat että oli vaikeaa, meille kummallekin! Mörkö oli vuoroin putkessa tai sitten meni väärästä välistä sisään. Lopulta oli pakko ottaa aikalisä kouluttajan kanssa, ja pienen tauon jälkeen lähdettiin tekemään pujottelua helpommasta kulmasta.
Loppusuoralla oli puomi ja toivoin loppuun yllätyspalkan. Onneksi näin tein, sillä Mörkö teki todella hienon puomin. Oli pakko ottaa uusiksi toiselta puolelta ohjattuna, ettei vaan suoritus olisi ollut vahinko vaan taidolla tehty. Toinen toisto oli osumaltaan edellistäkin parempi. Miksi perusasioiden kertaaminen tuntuukaan niin nihkeältä, vaikka tietää että vaikuttaa positiivisesti kokonaisuuksiin? Perusharjoitteita on vain välillä tehtävä, oli se minusta kuinka puuduttavaa tahansa.
Opinpa kaikkien agilitykilometrien jälkeen myös että takaakierto-persjättö sekä saksalainen ovat eri ohjauskuvioita :o Olin jotenkin ajatellut että ne ovat sama asia, ja monet niistä puhuukin samana asiana. Ja taitavat monet sekoilla termien suhteen muutenkin. Minä mukaan lukien. Ei minulla näytä olevan mitään ongelmaa saksalaisen kanssa, nyt kun Mörkölle on vahvistettu takaakierron hypyn suorittamista. Mutta voi pojat kun takaakierto-persjättö tuntuu edelleen kankealta. Molempien koirien kanssa.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2018
Mörkön historiaa - tuplahylky
Mörköllä alkaa olemaan kisastartteja takana 200-300 ja lauantaina vasta saatiin ensimmäinen tuplahylky. Saavutushan sekin.
Hyppyrata ei oikeastaan edes harmittanut. Hylkäys tapahtui ihan radan lopussa ja tulos olisi kuitenkin ollut yliaikanolla. Rata oli profiililtaan meille ikävän kiemurainen. Mörkö vielä kiihdyttää ja jarruttaa joten kuten mutta oma kone käy dieselillä. Kiemuraisilla radoilla en vain tahdo saada jalkojani liikkeelle. Joten oli tyytyväinen ~3.8m/s etenemään. Radalla sain tehtyä myös muutaman siistin siivekkeen ympäri pyöräytyksen niin etten jäänyt jumittamaan esteelle ja kovassa vauhdissa onnistunut japanilainen-japanilainen pisti hymyilyttämään. Varsinkin kun päätin vaihtaa alkuperäisen pakkovalssin japsi-japsiin, mikä ainakin Mörkön kanssa oli paljon sujuvampi ohjausvalinta.
Agilityradan hylkäys otti päähän ja aika reilusti. Olin medien radalla jo katsonut, että 2-3 esteväli on monelle haastava. Olin myös pohtinut voisiko kakkoshypyn ohjata toisen siivekkeen kautta. Hylkäsin kuitenkin tämän vaihtoehdon kun mittailin että matkaa tulee aika monta metriä extraa. Ei olisi kannattanut, Mörkö ei taipunut kolmannelle hypylle. Muuten nollarata ja etenemä jälleen ~3.8m/s. Radalla oli meille kinkkinen pujottelusta poislähtö ja olen tyytyväinen että maltoin odottaa rauhassa Mörkön viimeiseen väliin saakka pujottelua ennen kuin jatkettiin matkaa.
Oli mukava huomata ettei parin kuukauden tauko näkynyt Mörkön tekemisessä, vaan että ollaan osattu edes jossain määrin hyödyntää aika. Mörkölle on selkeästi tullut lihasta ja lenkkimääriä ollaan saatu mukavasti kasvatettua. Lenkkeiltiin paljon myös kovien pakkasten aikana. Se on myös hyvä kehitys, ettei itseäni hirvittänyt (kovin montaa kertaa) radalla vauhdissa eteneminen ja työskenteleminen. Kriittiset kohdat onnistuivat ja tarvittaessa muistin painaa kaasun pohjaan.
Hyppyrata ei oikeastaan edes harmittanut. Hylkäys tapahtui ihan radan lopussa ja tulos olisi kuitenkin ollut yliaikanolla. Rata oli profiililtaan meille ikävän kiemurainen. Mörkö vielä kiihdyttää ja jarruttaa joten kuten mutta oma kone käy dieselillä. Kiemuraisilla radoilla en vain tahdo saada jalkojani liikkeelle. Joten oli tyytyväinen ~3.8m/s etenemään. Radalla sain tehtyä myös muutaman siistin siivekkeen ympäri pyöräytyksen niin etten jäänyt jumittamaan esteelle ja kovassa vauhdissa onnistunut japanilainen-japanilainen pisti hymyilyttämään. Varsinkin kun päätin vaihtaa alkuperäisen pakkovalssin japsi-japsiin, mikä ainakin Mörkön kanssa oli paljon sujuvampi ohjausvalinta.
Agilityradan hylkäys otti päähän ja aika reilusti. Olin medien radalla jo katsonut, että 2-3 esteväli on monelle haastava. Olin myös pohtinut voisiko kakkoshypyn ohjata toisen siivekkeen kautta. Hylkäsin kuitenkin tämän vaihtoehdon kun mittailin että matkaa tulee aika monta metriä extraa. Ei olisi kannattanut, Mörkö ei taipunut kolmannelle hypylle. Muuten nollarata ja etenemä jälleen ~3.8m/s. Radalla oli meille kinkkinen pujottelusta poislähtö ja olen tyytyväinen että maltoin odottaa rauhassa Mörkön viimeiseen väliin saakka pujottelua ennen kuin jatkettiin matkaa.
Oli mukava huomata ettei parin kuukauden tauko näkynyt Mörkön tekemisessä, vaan että ollaan osattu edes jossain määrin hyödyntää aika. Mörkölle on selkeästi tullut lihasta ja lenkkimääriä ollaan saatu mukavasti kasvatettua. Lenkkeiltiin paljon myös kovien pakkasten aikana. Se on myös hyvä kehitys, ettei itseäni hirvittänyt (kovin montaa kertaa) radalla vauhdissa eteneminen ja työskenteleminen. Kriittiset kohdat onnistuivat ja tarvittaessa muistin painaa kaasun pohjaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)