Pitkästä aikaa Tikrun kanssa näyttelyssä. Siitä huolimatta että kehässä piti yrittää moikata kaikki kanssakilpailijat, viereisen kehän koirille piti isotella, lattialla istuvaa kuvaajaa ihmetellä ja kehän lähellä olevia ihmisiä liehitellä sanoisin ettei Tikru ole koskaan esiintynyt noin mukavasti :) Jostain syystä pöydällä kopelointi jännittää, vaikka pöydällä olo itsessään on ok. Kokemuksen puutetta, toivottavasti.
Tuomarin Tarja Löfman joka arvioi Tikrun ROPiksi seuraavin sanoin: Kohta 2-vuotias erinomaisen tyyppinen mittasuhteiltaan oikea uros. Hyvä purenta ja pigmentti, oikeailmeinen pää jossa tyypilliset mittasuhteet ja vahvuus. Rintakehä voisi olla hieman syvempi. Erinomaiset kulmaukset ja alalinja, hyvä ylälinja. Hieman alaskiinnitttnyt häntä. Kevyet vaivattomat liikkeet. Hieman löysät kyynerpäät. Hyvä karvanlaatu. Mukava käytös.
Päästiin vielä hakemaan kokemusta ryhmäkisaan. Esiarvostelussa pöydällä kopelointi jälleen jännitti, mutta kehässä Tikru liikkui upeasti. Ei ollenkaan vilkuillut muita koiria. Kyllä me vielä opitaan :)
sunnuntai 23. huhtikuuta 2017
Radanlukutaito & liikkkuminen 2🙂
Perjantaina oli jälleen Marjo Korander-Taavitsaisen vetämä radanlukutaito & liikkuminen -kurssi. Odotin innolla kertaa sillä etukäteen julkaistu treeni lupasi täsmätreeniä tämän hetken "ongelmaani" minkä kanssa tarvitsen ehdottomasti ulkopuolista apua että osaan haastaa itseäni tarpeeksi ja mennä epämukavuusalueelle. Olen nimittäin sössinyt kolme nollaa viime kisoissa pujottelun kanssa, ja varmuuden vuoksi sekä pujottelun alkussa että lopussa. Varmuus puuttuu.
En tiedä ymmärränkö laisinkaan mitä radanlukutaidolla tai liikkumisella tarkotietaan, mutta en kokenut saavani näitä asioita laisinkaan. Mutta kuten sanoin niin sain täsmätreenin siihen mitä eniten kaipasin juuri nyt! Niin huippua.
Käytiin tekemässä 10min alkulämmittely polkujuoksemalla läheisessä metsässä. On muuten mukava tapa saada kroppa lämmiteltyä :) Radalla tehtiin ensimmäinen kerrasta oikein, Toista pujottelun sisäänmenoa jouduin hieman hienosäätämään ja rytmittään, mutta varsinkin poispäinkääntö oli loistava. Kolmannen pujottelun sisäänmeno aiheutti eniten ongelmia, vaikka onkin ehkä näistä "erikoisista sisäänmenoista" eniten harjoiteltu. Sain kuitenkin pidettyä pääni kylmänä ja homma hoitui pienen hakemisen jälkeen. Neljäs pujottelu taas ongelmitta ja rallatellen maaliin. Loppuverkkana 10min kävelyä samaisessa metsässä.
Mörkökin oli niin tyytyväinen ja iloinen :) Itse sain keskityttyä vain olennaiseen :) Vapaa-ajan suorittaminen on taakse jäänyttä aikaa! Ja meillä kaikilla on niin paljon parempi mieli. Hassua ehkäpä, että nyt kun en yritä suorittaa enkä yritä saavuttaa maksimia niin itseasiassa saavutan juuri sen mitä ennen tavoittelin (yleensä saavuttamatta).
En tiedä ymmärränkö laisinkaan mitä radanlukutaidolla tai liikkumisella tarkotietaan, mutta en kokenut saavani näitä asioita laisinkaan. Mutta kuten sanoin niin sain täsmätreenin siihen mitä eniten kaipasin juuri nyt! Niin huippua.
Käytiin tekemässä 10min alkulämmittely polkujuoksemalla läheisessä metsässä. On muuten mukava tapa saada kroppa lämmiteltyä :) Radalla tehtiin ensimmäinen kerrasta oikein, Toista pujottelun sisäänmenoa jouduin hieman hienosäätämään ja rytmittään, mutta varsinkin poispäinkääntö oli loistava. Kolmannen pujottelun sisäänmeno aiheutti eniten ongelmia, vaikka onkin ehkä näistä "erikoisista sisäänmenoista" eniten harjoiteltu. Sain kuitenkin pidettyä pääni kylmänä ja homma hoitui pienen hakemisen jälkeen. Neljäs pujottelu taas ongelmitta ja rallatellen maaliin. Loppuverkkana 10min kävelyä samaisessa metsässä.
Mörkökin oli niin tyytyväinen ja iloinen :) Itse sain keskityttyä vain olennaiseen :) Vapaa-ajan suorittaminen on taakse jäänyttä aikaa! Ja meillä kaikilla on niin paljon parempi mieli. Hassua ehkäpä, että nyt kun en yritä suorittaa enkä yritä saavuttaa maksimia niin itseasiassa saavutan juuri sen mitä ennen tavoittelin (yleensä saavuttamatta).
torstai 20. huhtikuuta 2017
Vapaa-ajan suorittamista ja harrastusahdistusta viikon ajalta
Äitiys ja harrastaminen. Harvassa on ne joiden harrastaminen ei ole muuttunut lapsen tulon myötä. Paljon on niitä harrastajia jotka ovat jatkaneet harrastamista uusin tuulin. Paljon on myös niitä joilla oma harrastaminen on jäänyt. Onneksi lapsellani on hieno Isämies joka mahdollistaa harrastamiseni, mutta missään nimessä harrastaminen ei ole enää samanlaista kuin aikaisemminkin. Pari rajoittavaa tekijää ovat aika, raha - ja jatkuvasti huono omatunto milloino mistäkin. Milloin siitä että olen poissa kotoa, milloin siitä että olen kotona, milloin ottaa päähän kun ei lenkkeily ole tarpeeksi tehokasta, milloin tuntuu siltä ettei treeneissä saa kaikkea irti. Ylipäätänsäkin viime viikkojen tekemisessäni on ollut ohjaavana tekijänä ajan maksimaallinen hyödyntäminen. Ja kun tavoitteet ovat ihan tapissa niin tuntuu ettei ikinä onnistu. Tästä taas tulee pahaa mieltä, minkä koirat aistii ja sitten on kaikkia ottaa päähän. Lopulta tuntuu kotiin tultua että harmittaa enemmän kuin ennen lähtöä. Puuh...
Pääsiäisperjantain kisoista ei paljoa kerrottavaa. Erittäin hyvää tekemistä Mörköltä, itse ryssin pujottelun kummallakin radalla. Maalissa päälimmäinen tunne oli pettymys. Pettymys mistä? Koira toimi erinomaisesti, omat kintut olivat vikkelät, meidän taidot ovat oikealla tasolla. Ei siis mitään syytä olla pettynyt vaan palkita koira aidosti, tarkotitaen sitä. Kuitenkin päällimmäisenä tunteena pettymys. Ja Mörkö kyllä aistii sen...
Sunnuntaina Tikrun kanssa käytiin treenaamassa puomia ja rengasta. Koira oli kovin hitaanlainen ja tuntui ettei innostu mistään. Rengas on ihan plääh ja puomissa jumitettiin huonon osumatarkkuuden kanssa. Kotiin lähdin jälleen itkukurkussa, kun treenaaminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua ja sitten treenikerroista ei saa mitään irti...
Maanantaina aamulla päätin lähteä koirien kanssa pitkälle lenkille. Lenkki oli koko ajan suorittamista. Piti kävelä reippaasti, jotta oma ja koirien kunto nousee. Jotta saadaan maksimoitua lenkin pituus ennen kuin piti taas olla kotona. Tämä tietty johti siihen, että koirien haistelemiset alkoi harmittamaan. Mörkö aisti harmistuksen ja alkoi herkkänä koiranan "hiipimään perässäni" mikä taas alkoi harmittamaan minua vieläkin enemmän. "Miksei koira voi juosta ja nauttia vapaudesta kun kerrankin päästiin metsään?". Tulin kotiin enemmän stressaantuneena kuin mitä olin lähtenyt ja istahdin lapsen kanssa helpottuneena sohvan nurkkaan...
Maanntaina illalla Tikrun treenit. Lapsella hirmunälkä juuri ennen treenejä, mikä ei ollut ongelma sillä voisin mennä treeneihin treeniajan loppupuolella. Mentiinkin, ja tehtiin ensimmäistä kertaa 3-5 esteen sarjaa ja siinä ensimmäiset valssit ikinä. Oikeasti Tikru teki hyvin. Lähti ohjaukseen kivasti ja teki (lähes) mitä sanottiin. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin pettymys (mistä?). Loppuun tehtiin vielä puomia. Samaa tervanjuontia totesi Tikru, eikä vahingossakaan ottanut yhtään laukka-askelta, saati että osumisprosentti oli mitenkään hyvä. Kotiin lähtiessä mietin onko tässä mitään järkeä. Työmäärä mikä Tikrun kanssa pitää tehdä jotta olla kisavalmiita on valtava ja jos alkumetreillä alkaa jo kyllästyttämään, niin...
Tässä vaiheessa tuntui pahalta. Tuntui pahalta koirien kanssa lenkkeily. Tuntui pahalta lenkkeilemättömyys. Ahdisti ajatus että ei harrastaisikaan koirien kanssa. Kyllästytti ajatus koirien kanssa treenaamisesta. Aikani asiaa pohdin ja pystyin sanoin sanomaan mistä on kyse: SUORITAN VAPAA-AIKAA!!! Ei ihme että vapaa-aika on kuluttavaa eikä antavaa. Ei ihme ettei tullut koskaan onnistumisen fiiliksiä.
Keskiviikkona Mörkön treenit. Ensimmäistä kertaa pääsin treeneihin ihan vain kahdestaan, minä ja Mörkö. Ei Tikrua mukana, eikä lasta. Pääsin tekemään tutun kaavan mukaan 10min tehokkaan lämmittelyn. Treeneissä oli sopivasti oikein naseva pujottelukulma. Tätä hinkattiinkin lähes 10min ajan. Välillä vitutti kuin liito-oravaa ilmakuopassa, mutta kasasin itseni ja sain tsempattua Mörkön mukaan ja me tehtiin se pujottelu lopulta! Lähdin heti kotiin, nappasin Tikrun mukaan ja käytiin puolen tunnin jäähdyttely perään. Vaikka treenin sisältö ei omalta kohdaltani ollutkaan optimi, olin silti tyytyväinen. Ennen kaikkea en ollut suorittanut vapaa-aikaani. En antanut sen harmittaa että käytännössä hinkattiin kahta estettä lähes koko treenin (muiden tehdessä 24 esteen rataa). Ihan suosiolla suunnittelin kilometreissä hieman lyhyemmän jähdyttelylenkin. Miten hillittömän helpottunut, iloinen ja onnellinen olo minulla olikaan!
Tänään Tikrun juoksaritreenit. On harjoiteltu paljonkin, kehitys ei ole vaan ollut toivotunlaista. Olin tyytyväinen että päästiin madalletulla puomilla treenaamaan. Tikru tarjosti hyvin vaikioidusti väärää toimintamallia, vauhdilla tai vireystilalla ei ollut merkitystä. Liekö satuttanut tassunsa kontaktilaudan reunaan tai on ottanut kiintopisteeksi kontaktilaudan reunan ennemmin kuin maanrajan. Tehtiin muutama muutos, saatiin rikottua kaava ja lopussa useita onnistuneita toistoja. Tikrulla pysyi koko ajan mieli hyvänä ja teki toistoja laukalla. Itse lähes helpottuneena totesin itselleni että minunkin on pakko nöyrtyä ja ruveta "kikkailemaan" apuvälineillä. Koska näin saatiin selkeästi tulosta. Viikkojen aikan Tikrun tekeminen on mennyt eteen päin, joskaan ei alkuperäisesti toivomallani tahdilla. Nyt kun realistisesti analysoin tilannetta, niin toivomani tahti on ollut epärealistista suorittamista ja todellisuudessa jatketaan rennoimmin mielin ja pienemmin tavoittein. Olin jälleen helpottunut.
Olen keskustellut aiheesta, vapaa-ajan suorittaminen, muutamankin äidin kanssa. Joillakin on mennyt useampi vuosi tajuta tilanne. Toiset jättivät harrastamisen. Onneksi sain puettua tuntemukseni sanoiksi, jotta saatoin kertoa itselleni mikä on ongelmana. Nyt voin pyrkiä nauttimaan omasta ajastani, jotta saan energiaa olla kotona perhe-elämän keskiössä.
Pääsiäisperjantain kisoista ei paljoa kerrottavaa. Erittäin hyvää tekemistä Mörköltä, itse ryssin pujottelun kummallakin radalla. Maalissa päälimmäinen tunne oli pettymys. Pettymys mistä? Koira toimi erinomaisesti, omat kintut olivat vikkelät, meidän taidot ovat oikealla tasolla. Ei siis mitään syytä olla pettynyt vaan palkita koira aidosti, tarkotitaen sitä. Kuitenkin päällimmäisenä tunteena pettymys. Ja Mörkö kyllä aistii sen...
Sunnuntaina Tikrun kanssa käytiin treenaamassa puomia ja rengasta. Koira oli kovin hitaanlainen ja tuntui ettei innostu mistään. Rengas on ihan plääh ja puomissa jumitettiin huonon osumatarkkuuden kanssa. Kotiin lähdin jälleen itkukurkussa, kun treenaaminen on kuitenkin aika harvinaista herkkua ja sitten treenikerroista ei saa mitään irti...
Maanantaina aamulla päätin lähteä koirien kanssa pitkälle lenkille. Lenkki oli koko ajan suorittamista. Piti kävelä reippaasti, jotta oma ja koirien kunto nousee. Jotta saadaan maksimoitua lenkin pituus ennen kuin piti taas olla kotona. Tämä tietty johti siihen, että koirien haistelemiset alkoi harmittamaan. Mörkö aisti harmistuksen ja alkoi herkkänä koiranan "hiipimään perässäni" mikä taas alkoi harmittamaan minua vieläkin enemmän. "Miksei koira voi juosta ja nauttia vapaudesta kun kerrankin päästiin metsään?". Tulin kotiin enemmän stressaantuneena kuin mitä olin lähtenyt ja istahdin lapsen kanssa helpottuneena sohvan nurkkaan...
Maanntaina illalla Tikrun treenit. Lapsella hirmunälkä juuri ennen treenejä, mikä ei ollut ongelma sillä voisin mennä treeneihin treeniajan loppupuolella. Mentiinkin, ja tehtiin ensimmäistä kertaa 3-5 esteen sarjaa ja siinä ensimmäiset valssit ikinä. Oikeasti Tikru teki hyvin. Lähti ohjaukseen kivasti ja teki (lähes) mitä sanottiin. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin pettymys (mistä?). Loppuun tehtiin vielä puomia. Samaa tervanjuontia totesi Tikru, eikä vahingossakaan ottanut yhtään laukka-askelta, saati että osumisprosentti oli mitenkään hyvä. Kotiin lähtiessä mietin onko tässä mitään järkeä. Työmäärä mikä Tikrun kanssa pitää tehdä jotta olla kisavalmiita on valtava ja jos alkumetreillä alkaa jo kyllästyttämään, niin...
Tässä vaiheessa tuntui pahalta. Tuntui pahalta koirien kanssa lenkkeily. Tuntui pahalta lenkkeilemättömyys. Ahdisti ajatus että ei harrastaisikaan koirien kanssa. Kyllästytti ajatus koirien kanssa treenaamisesta. Aikani asiaa pohdin ja pystyin sanoin sanomaan mistä on kyse: SUORITAN VAPAA-AIKAA!!! Ei ihme että vapaa-aika on kuluttavaa eikä antavaa. Ei ihme ettei tullut koskaan onnistumisen fiiliksiä.
Keskiviikkona Mörkön treenit. Ensimmäistä kertaa pääsin treeneihin ihan vain kahdestaan, minä ja Mörkö. Ei Tikrua mukana, eikä lasta. Pääsin tekemään tutun kaavan mukaan 10min tehokkaan lämmittelyn. Treeneissä oli sopivasti oikein naseva pujottelukulma. Tätä hinkattiinkin lähes 10min ajan. Välillä vitutti kuin liito-oravaa ilmakuopassa, mutta kasasin itseni ja sain tsempattua Mörkön mukaan ja me tehtiin se pujottelu lopulta! Lähdin heti kotiin, nappasin Tikrun mukaan ja käytiin puolen tunnin jäähdyttely perään. Vaikka treenin sisältö ei omalta kohdaltani ollutkaan optimi, olin silti tyytyväinen. Ennen kaikkea en ollut suorittanut vapaa-aikaani. En antanut sen harmittaa että käytännössä hinkattiin kahta estettä lähes koko treenin (muiden tehdessä 24 esteen rataa). Ihan suosiolla suunnittelin kilometreissä hieman lyhyemmän jähdyttelylenkin. Miten hillittömän helpottunut, iloinen ja onnellinen olo minulla olikaan!
Tänään Tikrun juoksaritreenit. On harjoiteltu paljonkin, kehitys ei ole vaan ollut toivotunlaista. Olin tyytyväinen että päästiin madalletulla puomilla treenaamaan. Tikru tarjosti hyvin vaikioidusti väärää toimintamallia, vauhdilla tai vireystilalla ei ollut merkitystä. Liekö satuttanut tassunsa kontaktilaudan reunaan tai on ottanut kiintopisteeksi kontaktilaudan reunan ennemmin kuin maanrajan. Tehtiin muutama muutos, saatiin rikottua kaava ja lopussa useita onnistuneita toistoja. Tikrulla pysyi koko ajan mieli hyvänä ja teki toistoja laukalla. Itse lähes helpottuneena totesin itselleni että minunkin on pakko nöyrtyä ja ruveta "kikkailemaan" apuvälineillä. Koska näin saatiin selkeästi tulosta. Viikkojen aikan Tikrun tekeminen on mennyt eteen päin, joskaan ei alkuperäisesti toivomallani tahdilla. Nyt kun realistisesti analysoin tilannetta, niin toivomani tahti on ollut epärealistista suorittamista ja todellisuudessa jatketaan rennoimmin mielin ja pienemmin tavoittein. Olin jälleen helpottunut.
Olen keskustellut aiheesta, vapaa-ajan suorittaminen, muutamankin äidin kanssa. Joillakin on mennyt useampi vuosi tajuta tilanne. Toiset jättivät harrastamisen. Onneksi sain puettua tuntemukseni sanoiksi, jotta saatoin kertoa itselleni mikä on ongelmana. Nyt voin pyrkiä nauttimaan omasta ajastani, jotta saan energiaa olla kotona perhe-elämän keskiössä.
maanantai 10. huhtikuuta 2017
Tikru juoksee...
... puomia. Tehtiin täysikorkealla puomilla ensimmäsitä kertaa ulkona. Alkuun puomin heiluminen häiritse Tikrua ja teki rumia loikkia. Kun puomi oli tuettu paremmin tuli kivoja toistoja.
... "rataa". Hyppy - loiva mutka putki - hyppy. Tätä tehtiin molempiin suuntiin, alkuun ilman liikehäiriöitä ja lopulta minun liike mukana. Tikrulla oli hyvä fokus hyppyyn ja putkeen, irtosi mainiosta ja juoksi lujaa. Ei ottanut häiriötä minun liikkeestä.
... puomia vielä kaksi toistoa puomin puolesta välistä. En halunnut tehdä enempää kun Tikrun ilme oli iloinen ja itsevarma.
Hauska kaveri :)
... "rataa". Hyppy - loiva mutka putki - hyppy. Tätä tehtiin molempiin suuntiin, alkuun ilman liikehäiriöitä ja lopulta minun liike mukana. Tikrulla oli hyvä fokus hyppyyn ja putkeen, irtosi mainiosta ja juoksi lujaa. Ei ottanut häiriötä minun liikkeestä.
... puomia vielä kaksi toistoa puomin puolesta välistä. En halunnut tehdä enempää kun Tikrun ilme oli iloinen ja itsevarma.
Hauska kaveri :)
sunnuntai 9. huhtikuuta 2017
Kun tulostavoite ei saa olla kisatavoite
Lauantaina oli Lohjalla kaksi starttia. Oikein mukavat radat, sopivasti pään vaivaa ja reipasta etenemistä. Reissussa jälleen koko porukka.
Ensimmäisellä radalla päänvaivaa aiheutti alku. Sanoinkin että jos alusta selviää niin loppu menee omalla painollaan. Selvisinhän minä alusta, aina pujotteluun saakka. Pujottelun loppuun piti tehdä valssi ja oletin että koira tulee viimeisestä välistä minua kohti kyllä, mutta niin vain sain omalla liikkeellä koiran skippaamaan vikan kepin. Taikinointiin vikaa väliä kauan, ennen kuin lopulta (onneksi) osasin ottaa koko pujottelun uusiksi. Loppu radasta puhtaasti. Ilman taikinointia olisi ollut reilusti alle ihanneajan, mikä oli kiva viesti siitä että koira liikkuu ja oma kroppa pysyy perässä.
Toinen rata myös varmasti aina siihen saakka kunnes Mörkö päätti itsevarmasti mennä toiseen kertaan puomille. Siis Mörkö! Koira joka ei ikinä tee omia ratkaisuja. Harmittaa että ihmettelin ääneen että mitä sä siellä teet, koska samaan aikaan olin oikeastaan tyytyväinen että mamman poika uskalsi liikkua ja tehdä omia päätöksiä. Perässä juoksemalla kun ei kummoisia tuloksia tehdä, siis jos koira juoksee perässä... ensimmäinen aivan rehellinen väärä rata meidän kisauralla.
Niin... tulostavoita ja kisatavoite, kaksi aivan eri asiaa. Onneksi tästä muistutettiin heti kisakauden alussa. Keskity kisatavoitteeseen. Tee ensin puhdas rata. Katso riittikö ihanneaikaan. Nauti tulostavoitteesta. Näin se menee meidän kohdalla. Nyt kun lähdin kotoota kilpailuihin nollat mielessä niin melkein laittoi itkettämään harmistus maalissa kun tulosta ei sitten tullut. Niin väärä lähtökohta, mutta onneksi tämä on helppo korjata tuleviin kisoihin.
Ensimmäisellä radalla päänvaivaa aiheutti alku. Sanoinkin että jos alusta selviää niin loppu menee omalla painollaan. Selvisinhän minä alusta, aina pujotteluun saakka. Pujottelun loppuun piti tehdä valssi ja oletin että koira tulee viimeisestä välistä minua kohti kyllä, mutta niin vain sain omalla liikkeellä koiran skippaamaan vikan kepin. Taikinointiin vikaa väliä kauan, ennen kuin lopulta (onneksi) osasin ottaa koko pujottelun uusiksi. Loppu radasta puhtaasti. Ilman taikinointia olisi ollut reilusti alle ihanneajan, mikä oli kiva viesti siitä että koira liikkuu ja oma kroppa pysyy perässä.
Toinen rata myös varmasti aina siihen saakka kunnes Mörkö päätti itsevarmasti mennä toiseen kertaan puomille. Siis Mörkö! Koira joka ei ikinä tee omia ratkaisuja. Harmittaa että ihmettelin ääneen että mitä sä siellä teet, koska samaan aikaan olin oikeastaan tyytyväinen että mamman poika uskalsi liikkua ja tehdä omia päätöksiä. Perässä juoksemalla kun ei kummoisia tuloksia tehdä, siis jos koira juoksee perässä... ensimmäinen aivan rehellinen väärä rata meidän kisauralla.
Niin... tulostavoita ja kisatavoite, kaksi aivan eri asiaa. Onneksi tästä muistutettiin heti kisakauden alussa. Keskity kisatavoitteeseen. Tee ensin puhdas rata. Katso riittikö ihanneaikaan. Nauti tulostavoitteesta. Näin se menee meidän kohdalla. Nyt kun lähdin kotoota kilpailuihin nollat mielessä niin melkein laittoi itkettämään harmistus maalissa kun tulosta ei sitten tullut. Niin väärä lähtökohta, mutta onneksi tämä on helppo korjata tuleviin kisoihin.
lauantai 8. huhtikuuta 2017
Radanlukutaito & liikkuminen 1
Mörkön kanssa ihan oikeissa treeneissä :) Tarkoitan, että olin treeneissä ihan vain Mörkön kanssa. Poika jäi viettämään miesten laatuaikaa kotiin ja itse pääsin keskittymään vain ja ainastaan Mörköön. Pystyin tekemään mieleni mukaisen lämmittelyn sekä itselleni ja koiralle, tehtiin treeni uhraamatta ajatustakaan millekään muulle ja käytiin jähdyttelylenkillä niin kuin kuuluukin. Perusasioita, jotka viime aikoina ovat olleet mielessäni lähinnä negatiivisesti kun en ole voinut suorittaa näitä niin hyvin kun olen tahtonut.
Radanlukutaitoa en varsinaisesti treeneistä saanut, joskin kyseessä oli ensimmäinen kerta. Ehkä jatkossa tulee erilailla haastava rata kun kouluttaja (Marjo K-T) tietää missä ryhmä menee. Treenimielessä eniten sain siitä että me tehtiin Mörkön kanssa töitä synkassa. Oma kroppa toimi ja jalat kulki. Mörköllä oli todella kivaa. Marjo sai haastettua pujottelun kanssa minut epämukavuus alueelle niin että otin etumatkaa Mörkön pujotellessa itsenäisesti loppuun. Osaa se!
Ohjauksellisesti takaakiertojen jälkeinen elämä tuntuu kauhean vaikealta, niin kuin aikaisemminkin. Uusi epävarmuus on persjätöt. Toivon todella että aika ja kokemus korjaa tuon. Jostain syystä ohjauksellisesti Mörkö ei lue tiukkaa peruskääntöä oikein vaan tekee "omiaan". Kääntyy kyllä vastakäännöksellä. Tämänkin toivon korjaantuvan tulevien viikojen aikana. Sitä ennen pitää ottaa huomioon jos kisoissa tulee vastaavia kohtia, että joko ohjaan huolella (ja hitaammin) peruskäännöksen tai teen peruskäännöksen.
Juoksupuomi sujui hyvin vaikka puomin alla oli kaksi putkea ja putken takia itselläni oli paljon sivuttaisetäisyyttä. Keinu menee, mutta liian hitaasti. Enkä ollenkaan muista miten aikaisemmin olen vastaavassa tilanteessa saanut nopeutettua keinun suorittamista. Ehkä voisi hetken palata perusteisiin ja paukutella keinua. Ei siinä ainakaan mitään menetä.
Nyt on etureidet, takamus ja alaselkä hellänä. Toivottavasti Mörköllä ei paikat pahemmin jumahtanut. Onhan agility rankkaa, vaikkei monta toistoa tehtykään.
Radanlukutaitoa en varsinaisesti treeneistä saanut, joskin kyseessä oli ensimmäinen kerta. Ehkä jatkossa tulee erilailla haastava rata kun kouluttaja (Marjo K-T) tietää missä ryhmä menee. Treenimielessä eniten sain siitä että me tehtiin Mörkön kanssa töitä synkassa. Oma kroppa toimi ja jalat kulki. Mörköllä oli todella kivaa. Marjo sai haastettua pujottelun kanssa minut epämukavuus alueelle niin että otin etumatkaa Mörkön pujotellessa itsenäisesti loppuun. Osaa se!
Ohjauksellisesti takaakiertojen jälkeinen elämä tuntuu kauhean vaikealta, niin kuin aikaisemminkin. Uusi epävarmuus on persjätöt. Toivon todella että aika ja kokemus korjaa tuon. Jostain syystä ohjauksellisesti Mörkö ei lue tiukkaa peruskääntöä oikein vaan tekee "omiaan". Kääntyy kyllä vastakäännöksellä. Tämänkin toivon korjaantuvan tulevien viikojen aikana. Sitä ennen pitää ottaa huomioon jos kisoissa tulee vastaavia kohtia, että joko ohjaan huolella (ja hitaammin) peruskäännöksen tai teen peruskäännöksen.
Juoksupuomi sujui hyvin vaikka puomin alla oli kaksi putkea ja putken takia itselläni oli paljon sivuttaisetäisyyttä. Keinu menee, mutta liian hitaasti. Enkä ollenkaan muista miten aikaisemmin olen vastaavassa tilanteessa saanut nopeutettua keinun suorittamista. Ehkä voisi hetken palata perusteisiin ja paukutella keinua. Ei siinä ainakaan mitään menetä.
Nyt on etureidet, takamus ja alaselkä hellänä. Toivottavasti Mörköllä ei paikat pahemmin jumahtanut. Onhan agility rankkaa, vaikkei monta toistoa tehtykään.
torstai 6. huhtikuuta 2017
Juoksupuomi: etenee asteittain
Tikrun juoksupuomi on kauhun sekainen kokemus - minulle. Olen päässyt treenaamaan puomia aivan liian vähän ja toisaalta etenemistä on kuitenkin tapahtunut koko ajan. Jopa pelottavan nopeasti. Koska juoksareiden opettaminen "ei kuulu olla helppoa" olen alkanut hikoilemaan että minkälaiset vaikeudet meitä vielä odottaakaan kun niitä ei ole vielä näkynyt. Hermotreeniä siis, minulle.
Näillä surkeilla treenimäärillä ollaan nyt siinä pisteessä että Tikru juoksee puomista 2/3, eli tasaisen osan ja laskevan osan. Koska käytössä on ollut madallettava puomi on puomia tehty 90cm korkeutisena. Korkeus ei näytä olevan Tikrulle mikään juttu, mutta kun ei ole pakko käyttää kisakorkuista puomia niin olen nyt mennyt eteen päin madalletulla.
Tikrun osumaprosentti on lähempänä 90% ellei jopa ylikin. Vaikea sanoa kun en ole pitänyt kirjaa suorituksista. Tänään tehtniin kaikkinensa parisenkymmentä toistoa joista kaksi ei-osumaa. Näistäkin toinen osui kontaktille, mutta ei ollut oman kriteerini mukainen. Tikrun itsevarmuus on kasvanut koko ajan, joskin vauhtia saa vielä tulla rutkasti lisää. Jostain syystä Ojangon hallilla Tikru valitsee palkakseen mieluummin namin kuin lelun, joten pitää miettiä muita tapoja nostaa virettä sitten kun sen aika tulee. Annan koiran opetella tahdotun käytöksen maltilla, korkeampaa virettä voinee harjoitella myöhemminkin.
Jännäää! Kuinkakohan monta toistoa vielä menee ennen kuin suoritetaan puomi kokonaisuudessaan?
Näillä surkeilla treenimäärillä ollaan nyt siinä pisteessä että Tikru juoksee puomista 2/3, eli tasaisen osan ja laskevan osan. Koska käytössä on ollut madallettava puomi on puomia tehty 90cm korkeutisena. Korkeus ei näytä olevan Tikrulle mikään juttu, mutta kun ei ole pakko käyttää kisakorkuista puomia niin olen nyt mennyt eteen päin madalletulla.
Tikrun osumaprosentti on lähempänä 90% ellei jopa ylikin. Vaikea sanoa kun en ole pitänyt kirjaa suorituksista. Tänään tehtniin kaikkinensa parisenkymmentä toistoa joista kaksi ei-osumaa. Näistäkin toinen osui kontaktille, mutta ei ollut oman kriteerini mukainen. Tikrun itsevarmuus on kasvanut koko ajan, joskin vauhtia saa vielä tulla rutkasti lisää. Jostain syystä Ojangon hallilla Tikru valitsee palkakseen mieluummin namin kuin lelun, joten pitää miettiä muita tapoja nostaa virettä sitten kun sen aika tulee. Annan koiran opetella tahdotun käytöksen maltilla, korkeampaa virettä voinee harjoitella myöhemminkin.
Jännäää! Kuinkakohan monta toistoa vielä menee ennen kuin suoritetaan puomi kokonaisuudessaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)