Jos viikko sitten tuntui että kaikki onnistuu niin tänään tuntui täysin päin vastaiselta. Ilmoitin Mörkön päivällä kisoihinkin reilun viikon päähän... ja nyt kyllä epäilyttää vahvasti. Tein kaksi karvasta havaintoa tänään: 1) radanlukutaito on pahasti ruosteessa 2) ohjaustekniset asiat ei suju. Että kyllä se puolen vuoden agilitytauko vaan näkyy. Minä kun jännitin että riittääkö meidän vauhti ja kunto mitenkän ihanneaikoihin, mutta nyt vain rehellisesti jännittää riittääkö meidän taidot kolmosen ratoihin.
Positiivista oli se, että tänään tauon jälkeen tehtiin keinua ja Mörköllä oli tosi hyvä ajatus esteestä. Nyt on kaikki esteet esitelty Mörkölle ja Mörkön osalta ollaan täysin samassa tilassa kuin ennen taukoa. Kuntoa tuskin on yhtä paljon, mutta se ei ole koiran syy.
Poimin treeniradasta meille sopivan tuntuisia pätkiä ja että oli hankalaa. Mörkö tarjosi tosi herkästi mitä sattuu esteitä, eli rehellisesti sanottuna minä ohjasin miten sattuu. Kun toistoja alkoi tulla useampia, niin valitettavasti se heijastui heti Mörkön itseluottamukseen ja sitä myöten vauhtiin. Joten päätin purkaa turhautumista myöhemmin itsekseni. Minähän se olen tällä hetkellä ruosteisempi lenkki meidän ketjussa. Oli treeneissä myös mukavia onnistumisia, joten olen tyytyväinen että treeneistä lähti myös tyytyväinen Mörkö.
Mutta ne kisat... ehkä olisi pitänyt odottaa vielä muutama viikko ennen kuin kokeilen kisaamista.
Tikru oli kanssa mukana, koska pääsin hallille niin hyvissä ajoin ennen meidän treenien alkua. Ajattelin tehdä puomia, kun maanantain omat treenit jäivät väliin oman sairastelun takia. Ensimmäinen toisto, koiralle ensimmäinen nami - ja Tikru lähti räyhäämään toisella radalla harjoitelleelle koiralle. Ei se räyhääminenkään kivaa ole, mutta tällä kertaa namipala päätyi vatsalaukun sijasta jonnekin muualle. Treenit jäi siihen, kun Tikru vaan niiskutti. Luulin jo että nami on kulkeutunut oikeaan paikkaan kun iltalenkillä oli ihan normaali koira, mutta äsken oli taas kunnon reverse neezing kohtaus. Mitä tuollekin nyt tekisi? Tekisi mieli soittaa heti päivystykseen, mutta kun asia ei näytä nukkuvaa koiraa haittaavan niin ehkä maltan odottaa aamuun. Taas ihan turha huoli...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti