Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi tehdä itse treeninameja. Joskus olen keittänyt ja kuivattanut maksaa, mutta kun maksaakaan ei pitäisi määräänsä enempää syöttää niin tuonkin tekeminen on jäänyt. Murren murkinan treeninamit (kanapiiraa ja kanan sydäntä) on toiminut hyvinä extra-herkkuina, mutta liian usein (eli melkeinpä aina) sorrun käyttämään nakkia. Koirat tykkää, mutta minä en kun ovat niin suolaisia ja lisäaineita täynnä.
Joten... äsken laitoin kokeiluun viime viikolla löytämäni ohjeen: https://www.youtube.com/watch?v=viHgxK5wYVU&feature=youtu.be . Jauhelihaa käytin 700g ja siihen laitoin viisi kananmunaa. En tiedä olisiko kuitenkin pitänyt laittaa yksi muna lisää vai paistaa 5min kauemmin... hieman kiinteämpää olisi lätty saanut keskeltä olla. Joka tapauksessa pilkkominen onnistui hyvin tälläkin kiinteydellä ja mukana oli kolme kirsua erittäin liki laatua valvomassa :) Nyt namit ovat kuivumassa uunissa. Kiva päästä kokeilemaan huomenna Mörkön kanssa treeneissä miten namit vievät miestä.
Tikru oli tänään fyssarilla ja saatiin häneltäkin lupa lisätä maltillisesti liikuntaa. Huomenna vielä palaudutaan hoidosta mutta sitten aletaan hommiin! Kotijumppaa jatketaan lääkäriltä saatujen ohjeiden mukaisesti. Lekuri oli sitä mieltä että Tikru voisi palata kevyesti agilityn pariin jo kahden kuukauden päästä, mutta itse pidän realistisempana helmikuuta. En usko että kahdessa kuukaudessa saan Tikrun yleiskunnon ja kehonhallinnan sille tasolle että uskaltaisin viedä koiraa treeneihin. Varsinkin kun Tikru on sellainen joka palkkaantuu parhaiten lelulla ja lelusta taistellaan taas täysillä.
Nyt on Tikru todella väsynyt. Hyvä että antaa keholle mahdollisuuden toipua ja palautua. Kerkeää sitä riehua myöhemminkin. Onhan tässä vielä mahdollisuus takapakkeihin, mutta toistaiseksi suunta näyttää hyvältä ja todella toivon ettei takapakkeja tule.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Perusasioiden ääressä
Olen seurannut Mörkön käytösä useamman viikon ajan jopa tarkemmin kuin aikaisemmin. Olen entistä enemmän vakuuttunut ettei Mörkön "paineistuminen" ole niinkään teknisens taidon puutetta vaan väärää mielentilaa ja todennäköisesti stressistä johtuvaa. Tietty pehmeän koiran varpaille astuminen ei helpota yhtään tilannetta, mutta en usko että se pelkästään myöskään aiheuttaa koiralle näin käsittämättömän ison lukon.
Mörkön stressin takana on taatusti useita syitä ja mielessäni on varmasti pyörinyt vasta murto-osa niistä. On kuitenkin hyvä että on jotain ajatuksia, niin voi jostain aloittaa. Aivan kaikki eivät ole omissa käsissäni, mutta ne mitkä ovat on jo todettu parantavan Mörkön oloa ja vähentävän siten myös stressiä.
1. Yhdessä tekeminen. Vielä elokuussa Mörkön viikkorytmi muodostui keskimäärin 1-2 agilitytreenistä ja 3-4 kunnon lenkistä. Satunnaiset kisat ja "keittiötreenit" päälle. Syyskuussa kaikki kääntyi päälaelleen treenimäärien jäädessä nollaan ja lenkkeilykin oli valitettavan satunnaista. Keittiötreeniä en oikein saanut aikaiseksi kun ei ollut tavoitteita ja varsnkin kun Mörkö tuntui ahdistuvan tekemisestä niin pahasti.
Tänään lenkillä oli seuranani onnellinen ja "hymyilevä" koira. En usko että pelkästään se on Mörkölle tärkein juttu että pääsee ainoana koirana lenkille, vaan että ylipäätänäsä pääsee tuulettamaan itseään. Metsässä Mörkö paineli omia polkujaan ja remmissä ollessaan kävi moikkaamassa kaikki vastaan tulevat koirat. Meillä ei yleensä treffata koiria remmissä ollessa... Lenkillä tuli mieleen, että voisiko olla niin että treeneissä Mörkö on päässyt varsinkin treenien jälkeen omien kavereiden kanssa lenkille ja nyt kun sosiaalisia kontakteja ei oman lauman lisäksi käytännössä ole niin sekään ei ole ihan optimaalista?
2. Treenit. Ollaan käyty Mörkön kanssa sitkeästi kerta viikkon rally-tokotreeneissä, vaikkei treenit yhtä juhlaa koiralle ole ollutkaan. Itselleni on ollut vaikea nähdä ennen niin iloisesti yhteistyössä työskennelleen koiran nyt kulkemassa paineistuneena häntä puolitangossa. Toisaalta, joka ikinen treeni Mörkö on ollut parempi niin teknisesti kuin mielentilaltaan - usein jopa niin että olemme lähteneet treeneistä paremmalla fiiliksellä kuin mitä treenihin mentiin.
Viikottaisen treenin lisäksi olen alkanut tekemään keittiötreeniä. Rauhallisessa tilassa olen lähinnä naksutellut Mörkön hakeutumista sivulle ja mini aseklin paikallaan vasemmalle kääntymistä. En tiedä onko ajatus oikea, mutta haluaisin takaisin Mörkön aktiivisen yrittämisen pitää oikean paikkansa sivulla ollessaan tai seuratessa. Tämän lisäksi Mörkö on joutunut hommiin saadakseen iltaruokansa. Eilen oikein nauratti kun istu -seiso sivulla suoritettuna ei ollutkaan teknsiesti mikään juttu kun mielentila oli oikea. Palkkioksi iltaruoka. Samoin olen tehnyt lenkeillä häiriön kestoa perusasennossa. Tällä hetkellä pystyn vaatimaan Mörköltä katkeamatonta kontaktia 80s ajan. Se on paljon se kun kaksi viikkoa sitten Mörkö pystyi 10s suorituksiin. Olen miettinyt tosin sitä onko järkeä yhdistää treenaus lenkkeihin... mutta toistaiseksi näyttää siltä että "töihin" virittely saa Mörkön oikeaan mielentilaan ja kunnon sosiaalisen palkkauksen jälkeen Mörkö jatkaa lenkkiä odottamatta nameja/leluja.
3. Tikrun kuntoutuminen. Asia mikä on ehkä yllättänyt kaikkein eniten. Tikru valitettavasti satutti itsensä elokuun alusta ja on siitä saakka ollut enemmän ja vähemmän kipeä. Jälkiviisas on helppo olla, ja nyt tiedän että kun Tikru oli kipeimmillään Mörkö pissasi sisälle öisin. Tikrun operaation jälkeen taas yöpissit ovat jääneet tyystin ja Mörkön ja Tikrun suhde on muuttunut tosi paljon - koirat ovat ystävystyneet ihan uudella tavalla.Kaverukset mahtuu henkisesti juomaan samasta kupista, ne nukkuu paljon lähempänä toisiaan ja ennen kaikkia nujaavat/painivat ystävällisesti. Aikaisemmin painiminen melkeinpä aina päättyi jomman kumman koiran hermojen menemiseen.
Toki pyrin jo Tikrun itsensä takia mahdollisimman hyvään kuntoutumiseen, jotta päästäisiin takaisin nuoren koiran arkeen ja pystyttäisiin treenaamaan agilityä. Yllättävää on ollut se, että Tikrun kuntoutuminen näkyy näinkin positiivisesti myös Mörkössä.
4. Muut stressin oireet. Asiat joille ei voi oikein muuta kuin poistaa stressin syy/t, joita en siis täysin tiedä. Paineistuminen (tai oppimiskyvyttömyys tai toimintakyvyttömyys kuten asiaa myös kutsutaan) on ehkä se kaikkein inhottavin oire. Nettiartikkeleiden mukaan myös astuminen on stressin oire, ja tätä on kyllä tapahtunut viimeisten viikkojen aikana paljon. Kohteena olen ollut minä ja myös Tikru on saanut osansa. Olen tämän(kin) oireen laittanut lähistöllä olevien juoksuisten narttujen piikkiin, mutta aika monessa artikkelissa on mainittu astumisen liittyvän stressiin. Tiedä häntä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa stressin vähetessä astuminenkin poistuu. Astuminen ei ole kuulunut aikaisemmin Mörkön tapoihin, enkä oikeastaan toivo että kuuluu nytkään. Klassisesti Mörkön kroppa on myös tolkuttoman jumissa, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähällä käytöllä kroppa on ollut viime aikoina. Jumeja on hoidettu fyssarilla, ja kropan tila on jatkuvassa seurannassa.
Oletettavasti Mörkön stressitila on jatkunut viikkoja ellei kuukausia, joten en odotakaan että koira olisi normaalitilassa nopeasti. Eikä varmasti olekaan, sillä lähitulevaisuudessa tulee vielä muita muutoksia jotka saattavat vaikuttaa stressiin. Tai sitten ei. (Vaikka välillä minua turhauttaa,) niin suunta on koko ajan ollut parempi ja tästä on pidettävä kiinni. Onneksi minulla on hetken aikaa hyvät mahdollisuudet paneutua Mörkön kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun ihan kahdestaan. Sitten kun Tikru saa luvan liikkua enemmän niin tilanne toki muuttuu hieman, mutta en usko että Tikrun lenkeille mukaan tuleminen kuitenkaan on juurisyy stressille.
Kohti Mörkölle stressittömämpää arkea siis! Vaikka tilanne itsessään on varsin surkea, niin tämä on taas oiva oppimistilanne itselleni. En ole osannut lukea stressioireita, vasta jälkikäteen on pystynyt yhdistelemään (osan) asioista. En voi olla varma että jatkossakaan pystyn tilanteen päällä ollessa tekemään oikeita liikkuja, mutta toivon että tästä kokemuksesta jää oppia sen verran että osaan reagoida tilanteeseen nopeammin.
Mörkön stressin takana on taatusti useita syitä ja mielessäni on varmasti pyörinyt vasta murto-osa niistä. On kuitenkin hyvä että on jotain ajatuksia, niin voi jostain aloittaa. Aivan kaikki eivät ole omissa käsissäni, mutta ne mitkä ovat on jo todettu parantavan Mörkön oloa ja vähentävän siten myös stressiä.
1. Yhdessä tekeminen. Vielä elokuussa Mörkön viikkorytmi muodostui keskimäärin 1-2 agilitytreenistä ja 3-4 kunnon lenkistä. Satunnaiset kisat ja "keittiötreenit" päälle. Syyskuussa kaikki kääntyi päälaelleen treenimäärien jäädessä nollaan ja lenkkeilykin oli valitettavan satunnaista. Keittiötreeniä en oikein saanut aikaiseksi kun ei ollut tavoitteita ja varsnkin kun Mörkö tuntui ahdistuvan tekemisestä niin pahasti.
Tänään lenkillä oli seuranani onnellinen ja "hymyilevä" koira. En usko että pelkästään se on Mörkölle tärkein juttu että pääsee ainoana koirana lenkille, vaan että ylipäätänäsä pääsee tuulettamaan itseään. Metsässä Mörkö paineli omia polkujaan ja remmissä ollessaan kävi moikkaamassa kaikki vastaan tulevat koirat. Meillä ei yleensä treffata koiria remmissä ollessa... Lenkillä tuli mieleen, että voisiko olla niin että treeneissä Mörkö on päässyt varsinkin treenien jälkeen omien kavereiden kanssa lenkille ja nyt kun sosiaalisia kontakteja ei oman lauman lisäksi käytännössä ole niin sekään ei ole ihan optimaalista?
2. Treenit. Ollaan käyty Mörkön kanssa sitkeästi kerta viikkon rally-tokotreeneissä, vaikkei treenit yhtä juhlaa koiralle ole ollutkaan. Itselleni on ollut vaikea nähdä ennen niin iloisesti yhteistyössä työskennelleen koiran nyt kulkemassa paineistuneena häntä puolitangossa. Toisaalta, joka ikinen treeni Mörkö on ollut parempi niin teknisesti kuin mielentilaltaan - usein jopa niin että olemme lähteneet treeneistä paremmalla fiiliksellä kuin mitä treenihin mentiin.
Viikottaisen treenin lisäksi olen alkanut tekemään keittiötreeniä. Rauhallisessa tilassa olen lähinnä naksutellut Mörkön hakeutumista sivulle ja mini aseklin paikallaan vasemmalle kääntymistä. En tiedä onko ajatus oikea, mutta haluaisin takaisin Mörkön aktiivisen yrittämisen pitää oikean paikkansa sivulla ollessaan tai seuratessa. Tämän lisäksi Mörkö on joutunut hommiin saadakseen iltaruokansa. Eilen oikein nauratti kun istu -seiso sivulla suoritettuna ei ollutkaan teknsiesti mikään juttu kun mielentila oli oikea. Palkkioksi iltaruoka. Samoin olen tehnyt lenkeillä häiriön kestoa perusasennossa. Tällä hetkellä pystyn vaatimaan Mörköltä katkeamatonta kontaktia 80s ajan. Se on paljon se kun kaksi viikkoa sitten Mörkö pystyi 10s suorituksiin. Olen miettinyt tosin sitä onko järkeä yhdistää treenaus lenkkeihin... mutta toistaiseksi näyttää siltä että "töihin" virittely saa Mörkön oikeaan mielentilaan ja kunnon sosiaalisen palkkauksen jälkeen Mörkö jatkaa lenkkiä odottamatta nameja/leluja.
3. Tikrun kuntoutuminen. Asia mikä on ehkä yllättänyt kaikkein eniten. Tikru valitettavasti satutti itsensä elokuun alusta ja on siitä saakka ollut enemmän ja vähemmän kipeä. Jälkiviisas on helppo olla, ja nyt tiedän että kun Tikru oli kipeimmillään Mörkö pissasi sisälle öisin. Tikrun operaation jälkeen taas yöpissit ovat jääneet tyystin ja Mörkön ja Tikrun suhde on muuttunut tosi paljon - koirat ovat ystävystyneet ihan uudella tavalla.Kaverukset mahtuu henkisesti juomaan samasta kupista, ne nukkuu paljon lähempänä toisiaan ja ennen kaikkia nujaavat/painivat ystävällisesti. Aikaisemmin painiminen melkeinpä aina päättyi jomman kumman koiran hermojen menemiseen.
Toki pyrin jo Tikrun itsensä takia mahdollisimman hyvään kuntoutumiseen, jotta päästäisiin takaisin nuoren koiran arkeen ja pystyttäisiin treenaamaan agilityä. Yllättävää on ollut se, että Tikrun kuntoutuminen näkyy näinkin positiivisesti myös Mörkössä.
4. Muut stressin oireet. Asiat joille ei voi oikein muuta kuin poistaa stressin syy/t, joita en siis täysin tiedä. Paineistuminen (tai oppimiskyvyttömyys tai toimintakyvyttömyys kuten asiaa myös kutsutaan) on ehkä se kaikkein inhottavin oire. Nettiartikkeleiden mukaan myös astuminen on stressin oire, ja tätä on kyllä tapahtunut viimeisten viikkojen aikana paljon. Kohteena olen ollut minä ja myös Tikru on saanut osansa. Olen tämän(kin) oireen laittanut lähistöllä olevien juoksuisten narttujen piikkiin, mutta aika monessa artikkelissa on mainittu astumisen liittyvän stressiin. Tiedä häntä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa stressin vähetessä astuminenkin poistuu. Astuminen ei ole kuulunut aikaisemmin Mörkön tapoihin, enkä oikeastaan toivo että kuuluu nytkään. Klassisesti Mörkön kroppa on myös tolkuttoman jumissa, varsinkin kun ottaa huomioon miten vähällä käytöllä kroppa on ollut viime aikoina. Jumeja on hoidettu fyssarilla, ja kropan tila on jatkuvassa seurannassa.
Oletettavasti Mörkön stressitila on jatkunut viikkoja ellei kuukausia, joten en odotakaan että koira olisi normaalitilassa nopeasti. Eikä varmasti olekaan, sillä lähitulevaisuudessa tulee vielä muita muutoksia jotka saattavat vaikuttaa stressiin. Tai sitten ei. (Vaikka välillä minua turhauttaa,) niin suunta on koko ajan ollut parempi ja tästä on pidettävä kiinni. Onneksi minulla on hetken aikaa hyvät mahdollisuudet paneutua Mörkön kanssa lenkkeilyyn ja touhuiluun ihan kahdestaan. Sitten kun Tikru saa luvan liikkua enemmän niin tilanne toki muuttuu hieman, mutta en usko että Tikrun lenkeille mukaan tuleminen kuitenkaan on juurisyy stressille.
Kohti Mörkölle stressittömämpää arkea siis! Vaikka tilanne itsessään on varsin surkea, niin tämä on taas oiva oppimistilanne itselleni. En ole osannut lukea stressioireita, vasta jälkikäteen on pystynyt yhdistelemään (osan) asioista. En voi olla varma että jatkossakaan pystyn tilanteen päällä ollessa tekemään oikeita liikkuja, mutta toivon että tästä kokemuksesta jää oppia sen verran että osaan reagoida tilanteeseen nopeammin.
torstai 20. lokakuuta 2016
Oma motivaatio koetuksella
Tiistaina jälleen rally-tokotreeneissä. Olin suunnitellut mielestäni helpot, mukavat ja ennen kaikkea reilut treenit. Tarkoitus oli harjoitella häiriössä kontaktin pitoa (tavoitteena 70s kesto), istu-seiso liikerataa naksuttelemalla takajalkoja korokkeelle ja sen jälkeen rentoa kävelyä kylttien keskellä niin että palkkaan aina oikeasta seuraamispaikasta.
Treenien jälkeen en ollut varma olinko onnistunut treenien suunnitelussa ja saavutettiinko tavoite vaiko ei. Mörkö piti kyllä kontaktia todella hyvin. Ensimmäisessä setissä jouduttiin aloittamaan kerran alusta kun Mörkö alkoi katsella muiden tekemisiä. Tämän jälkeen seuraava setti menikin todalla hyvin Mörkön fokusoituessa täysin minuun. Takajalkojen naksuttelu korokkeelle eteni, mutta yllättävän hitaasti ottaen huomioon ettei tehtävä ollut Mörkölle uusi. Kylttien joukossa kävely taas oli väkisnäistä haahuilua häntä puolitangossa.
Mörkö yritti koko ajan ja ennen kaikkea oli aktiivinen, vaikka kehonkielellä selkeästi kertoi että jännitti ja mieluummin Mörkö olisi tehnyt jotain muuta. Eli vaikkei tavoitteita saavutettu täydellisesti, niin jäätiinköhän kuitenkin plussan puolelle? Treenien jälkeen olin aivan suru puserossa. Entä jos en saa/osaa avata lukkoa mikä on syntynyt kun astuin vahingossa syyskuun alussa Mörkön varpaille? Entä jos Mörkö mieluummin olisi ihan tavallinen kotikoira? Päivää myöhemmin olin vakuuttunut että vaikkei treenitavoitteet täysin toteutunutkaan, niin Mörkön aktiivisena pysyminen oli kuitenkin todella suuri saavutus. Eihän treenit voi aina vain mennä paremmin lineaarisesti, jossain vaiheessa on pakko tulla notkahdus ellei takapakkiakin.
Joten, keskiviikkona päätin että teen keittiötreeninä kaikki mahdolliset seuraamisen palaset varmoiksi. Valitettavsti Mörkö ei oikein pysty kotonakaan olemaan rento, avoin ja reipas. Sivulla olo on hyvällä mallilla, ja Mörkö pystyy pitämäään kontaktia jo ihan mukavia aikoja pysyen rentona. Koska Mörkö väistää minua nyt aika lailla, niin otin hiukan uhkarohkeasti seuraavaksi työstettäväksi asiaksi Mörkön aktiivisen perusasennon tarjoamisen. Eli Mörkön ollessa sivulla otin pienen askeleen vasemmalle kääntyen ja palkkasin jos Mörkö ei lähde minusta pois päin. Kuutisen toistoa ja kanssani oli iloinen Mörkö joka aktiivisesti tuli perusasentoon, pystyin jopa tekemään kerran normaalin käännöksen vasemmalle paikallani!
Kunpa ymmärtäisin Mörköä ja sen mielenliikkkuja! Miten yhtäkkiä ällöttävä ellei inhottava asia olikin Mörköstä ihan siistii ja mukavaa? Tämä viimeistään vahvisti omat ajatukseni ettei Mörkön lukossa ole kyse seuraamisen tekniikan huonoudesta, vaan väärästä mielentilasta. Vielä kun keksisin / oppisin miten pystyn auttamaan Mörköä pääsemään oikeaan mielentilaan. Helppoa? Not. Mutta ehkä me opitaan, Mörkön kanssa yhdessä.
Treenien jälkeen en ollut varma olinko onnistunut treenien suunnitelussa ja saavutettiinko tavoite vaiko ei. Mörkö piti kyllä kontaktia todella hyvin. Ensimmäisessä setissä jouduttiin aloittamaan kerran alusta kun Mörkö alkoi katsella muiden tekemisiä. Tämän jälkeen seuraava setti menikin todalla hyvin Mörkön fokusoituessa täysin minuun. Takajalkojen naksuttelu korokkeelle eteni, mutta yllättävän hitaasti ottaen huomioon ettei tehtävä ollut Mörkölle uusi. Kylttien joukossa kävely taas oli väkisnäistä haahuilua häntä puolitangossa.
Mörkö yritti koko ajan ja ennen kaikkea oli aktiivinen, vaikka kehonkielellä selkeästi kertoi että jännitti ja mieluummin Mörkö olisi tehnyt jotain muuta. Eli vaikkei tavoitteita saavutettu täydellisesti, niin jäätiinköhän kuitenkin plussan puolelle? Treenien jälkeen olin aivan suru puserossa. Entä jos en saa/osaa avata lukkoa mikä on syntynyt kun astuin vahingossa syyskuun alussa Mörkön varpaille? Entä jos Mörkö mieluummin olisi ihan tavallinen kotikoira? Päivää myöhemmin olin vakuuttunut että vaikkei treenitavoitteet täysin toteutunutkaan, niin Mörkön aktiivisena pysyminen oli kuitenkin todella suuri saavutus. Eihän treenit voi aina vain mennä paremmin lineaarisesti, jossain vaiheessa on pakko tulla notkahdus ellei takapakkiakin.
Joten, keskiviikkona päätin että teen keittiötreeninä kaikki mahdolliset seuraamisen palaset varmoiksi. Valitettavsti Mörkö ei oikein pysty kotonakaan olemaan rento, avoin ja reipas. Sivulla olo on hyvällä mallilla, ja Mörkö pystyy pitämäään kontaktia jo ihan mukavia aikoja pysyen rentona. Koska Mörkö väistää minua nyt aika lailla, niin otin hiukan uhkarohkeasti seuraavaksi työstettäväksi asiaksi Mörkön aktiivisen perusasennon tarjoamisen. Eli Mörkön ollessa sivulla otin pienen askeleen vasemmalle kääntyen ja palkkasin jos Mörkö ei lähde minusta pois päin. Kuutisen toistoa ja kanssani oli iloinen Mörkö joka aktiivisesti tuli perusasentoon, pystyin jopa tekemään kerran normaalin käännöksen vasemmalle paikallani!
Kunpa ymmärtäisin Mörköä ja sen mielenliikkkuja! Miten yhtäkkiä ällöttävä ellei inhottava asia olikin Mörköstä ihan siistii ja mukavaa? Tämä viimeistään vahvisti omat ajatukseni ettei Mörkön lukossa ole kyse seuraamisen tekniikan huonoudesta, vaan väärästä mielentilasta. Vielä kun keksisin / oppisin miten pystyn auttamaan Mörköä pääsemään oikeaan mielentilaan. Helppoa? Not. Mutta ehkä me opitaan, Mörkön kanssa yhdessä.
tiistai 11. lokakuuta 2016
Teemana häiriöt
Tänään rally-treeneissä oli niin meille tehty teema ettei mitään rajaa. Olin alkuun päättänyt että teen sivulla ollessa kontaktin pitoa kolme sarjaa, 30s, 40s ja 20s. Kotona meni kerran (vahingossa) 3min, mutta en halunnut vaikeassa ja paljon häiriötä sisältävässä paikassa edetä liian suurin askelin. Kontaktin lisäksi ajattelin treenata Mörkön tarjoamana sivulle tuloa.
Mutta kuinkas sitten kävikään... oli pakko vaihtaa lennosta suunnitelmat kun treenin teemana oli meille sopivasti häiriöt. Aloitin kuitenkin 20s kontaktilla, ihan vain lämmitelläkseni koiran. Tämän jälkeen tehtiin puolisen tuntia erilaisia häiriötreenejä ja Mörkö ei haksahtanut häiriöihin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Ja Mörkön ilme - olin ihan sulaa vahaa kun nauravat silmät tuijottivat minua harjoituksia tehdessämme. Me olimme niin yhdessä, luottavaisin mielin.
Tämän jälkeen tehtiin lähtöä. Tultiin lähtökyltille ja välillä lähdin lähes suoraan liikkeelle ja välillä odotin hyvän tovin. Välillä piti huitoa kuvitteellisia ampiaisia ja välillä taas tehtiin travolta-liikkeitä. Tämäkin erittäin hyvää häiriötä, jo ihan niinkin perusteista kuin että on kylttiteline edessä. Mörkö pystyi pitämään kontaktin todella hyvin muiden koirien aiheuttaessa suurta häiriötä. Liikkeelle lähdöt (seurautin vain pari askelta) olivat alkuun tahmeita, mutta nekin paranivat toisto toistolta.
Muiden tehdessä vielä muutamat tekniikkaasiat me huilattiin. Mörköstä alkoi näkyä väsymys. Ihan loppuun tein vielä yhden 40s kontaktitreenin ja tämän jälkeen superpalkkaus ja kotio.
Miten voi koira olla niin erilainen eri treeneissä! Huippua tietty se, että jokainen treeni on ollut edellistä parempi. Hieman mietityttää että voiko pelkkä kontaktin keston treenaus rentouttaa Mörköä näin paljon ja näin nopeasti... mutta toisaalta ei sillä ole juuri nyt väliä mikä on syy jos seurauksena on selkeästi rennompi Mörkö treeneissä :)
Mutta kuinkas sitten kävikään... oli pakko vaihtaa lennosta suunnitelmat kun treenin teemana oli meille sopivasti häiriöt. Aloitin kuitenkin 20s kontaktilla, ihan vain lämmitelläkseni koiran. Tämän jälkeen tehtiin puolisen tuntia erilaisia häiriötreenejä ja Mörkö ei haksahtanut häiriöihin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Ja Mörkön ilme - olin ihan sulaa vahaa kun nauravat silmät tuijottivat minua harjoituksia tehdessämme. Me olimme niin yhdessä, luottavaisin mielin.
Tämän jälkeen tehtiin lähtöä. Tultiin lähtökyltille ja välillä lähdin lähes suoraan liikkeelle ja välillä odotin hyvän tovin. Välillä piti huitoa kuvitteellisia ampiaisia ja välillä taas tehtiin travolta-liikkeitä. Tämäkin erittäin hyvää häiriötä, jo ihan niinkin perusteista kuin että on kylttiteline edessä. Mörkö pystyi pitämään kontaktin todella hyvin muiden koirien aiheuttaessa suurta häiriötä. Liikkeelle lähdöt (seurautin vain pari askelta) olivat alkuun tahmeita, mutta nekin paranivat toisto toistolta.
Muiden tehdessä vielä muutamat tekniikkaasiat me huilattiin. Mörköstä alkoi näkyä väsymys. Ihan loppuun tein vielä yhden 40s kontaktitreenin ja tämän jälkeen superpalkkaus ja kotio.
Miten voi koira olla niin erilainen eri treeneissä! Huippua tietty se, että jokainen treeni on ollut edellistä parempi. Hieman mietityttää että voiko pelkkä kontaktin keston treenaus rentouttaa Mörköä näin paljon ja näin nopeasti... mutta toisaalta ei sillä ole juuri nyt väliä mikä on syy jos seurauksena on selkeästi rennompi Mörkö treeneissä :)
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Mikä Mörköä paineistaa? - ajatuksia sinne ja (ehkä?) takaisin
Mörköä ahdistaa, tai paineistaa. Mutta mikä? Syyskuun alussa treeneissä 6.9. innostunut koira muuttui yhtäkkiä pakoievaksi ja ahdistuneeksi. Ei auttanut houkuttelu, ei pyytäminen eikä varsinkaan käskeminen. Varmuuden vuoksi Mörkö kävi lääkärillä, ei löytynyt mitään niin pissanäytteestä kuin verikokeistakaan. Kivun poissulkemiseksi Mörkö söi kipulääkekuurin ilman mainittavaa muutosta. Fyssarillakin käytiin. Lievää kalvojen kireyttä, mutta ei mitään tavanomaisista löydöksistä poikkeavaa.
Itselläni oli paha mieli kun en ymmärtänyt mistä moinen äkillinen muutos oikein voi johtua. Voiko agilityn tauolla olo vaikuttaa näin? Kaipaako Mörkö säännöllisiä treenejä, lenkkejä ja kehonhallinnan treenaamista? Totta kai Mörkö käy lenkillä, mutta ei missään nimessä niin suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti kuin aktiivisesti agilityä tehdessämme. Lenkeillä havaitsin Mörkön olevan enemmän perässä vedettävä malli kuin että Mörkö olisi varsinaisesti nauttinut ulkoilusta. Tikrun kanssa Mörköllä oli kinaa oikeastaan vähän kaikesta. Kaiken lisäksi joku koirista pissi öisin sisälle. Seuraamuksia kyllä riitti, mutta syytä näiden takana en keksinyt.
Seuraavissa treeneissä 13.9. käytiin tekemässä vain kehään meno. Mörkö paineistui valtavasti, joten palkkasin perusasennosta lähtökyltillä ja lähdettiin kotiin. Mörkö selkeästi ilahtui kun osasi ja oli pätevä. Ennen niin iloisasti kanssani työskennellyt koira oli nyt surullista katseltavaa kun silmistä loisti epävarmus, Mörkö pälyili ympäriinsä häntä matalana.
Kotona tein ihan perustreeniä. Mörkö sai itse tarjota perusasentoa, mistä palkka. Jos jätin yhdenkin toiston palkkaamatta Mörkö paineistui heti ja muuttui passiiviseksi. Näinpä olin pakotettu palkkaamaan kaiksesta aktiivisuudesta. Mörkö laittoi minut kouluttajana haasteelliseen paikkaan: toisaalta en halunnut olla namiautomaatti, mutta en myöskään halunnut mitenkään vähentään Mörkön aktiivisuutta (ja mahdollistaa pakenemista passiivisuuteen).
25.9. olin ilmoittautunut Hyvinkäälle ensimmäisiin VOI-luokan kisaan. Voitte arvata että mietin pitkään menenkö kisaamaan.... Päätin kuitenkin mennä, sillä ehdolla että minun on itse hanskattava pääni ja pystyä olemaan jännittämättä ja auttaa Mörkö radasta läpi. Sinällään helppo tavoite kun tiesin ettei tulosta tule. Oman päätöksen järkevyyteni joutui kyllä pahasti koetukselle, kun autosta Mörkön haettuani kanssani oli jälleen koira joka halusi vaan pois. Tunnin ajan omaa vuoroa odotellessa palkkailin Mörköä kaikesta aktiivisuudesta ja radalle lähti kanssani huomattavasti rennommassa tilassa oleva koira. Rata itsessään oli teknisesti kaameaa, mutta se ei haitannut sillä olin päättänyt että auton enemmänkin kuin normaalisti ja ainoa kriteeri oli että riittää että yrittää. Välillä yritys johti siihen että Mörkö istui kyllä sivulla mutta nenä väärään suuntaan. En näistäkään hätkähtänyt vaan rauhalisesti jatkettiin seuraavalle kyltille. Rata alla videoituna, ihan vain esimerkkinä miltä Mörkö näyttää kun sitä ahdistaa/paineistaa. Poikkeuksellisen hienoa oli se, että Mörkö palkkautui maalissa sosiaalisella palkalla tosi hyvin. Käytösruutu meni levollisesti ja senkin jälkeen Mörkö vastasi sosiaaliseen palkkaan todella kivasti. Suorituksen jälkeen kanssani oli huomattavasti levollisempi Mörkö, joskaan ei edelleenkään oma itsensä.
Kotona jatkettiin tarjoamisen linjalla niin että Mörkö sai palkan aina kun tuli sivulle. Edelleen piti palkata jokaisesta Mörkön sivulle tulosta (myös ne huonot...), muttoin Mörkö muuttui jälleen häntä maassa ympäristöään pälyileväksi.
4.10. treeneissä totesin ettei todellakaan voida treenata mitään ihmeempää, joten jatkoin sivulle tulojen naksuttelua. Samoin naksuttelin liikkeesstä siitä kun Mörkö oli seuraamispaikalla. Teknisesti ei varsinaisesti menty eteen päin, mutta jälleen treeneistä lähti paremman tuntuinen koira kuin sinne mennessä. Mörkö oli selkeästi ilahtunut treenin päättäneestä palkasta.
Tällä viikolla havaitisin myös että Mörkö ja Tikru ovat kaveraantuneet. Ne mahtuivat henkisesti jopa juomaan samaan aikaan vesikupista ja yöllä sängystä löytyi kaksi leijonaa. Aikaisemmin Mörkö joko antoi Tikrulle lähdöt tai siirtyi itse sängyn alle nukkumaan. Lenkkeilessä yksin tai yhdessä Mörkö eteni aktiivisesti, välillä jopa vetäen. Yölliset pissit olivat jääneet pois (onneksi!). Mikä ikinä taustalla olikaan, niin selkeästi Mörkön stressitaso oli huomattavasti matalampi ja Mörköllä rennompi olla.
8.10. oli RTExpo mihin olin ilmoittautunut Mika Jalosen motivaatiokoulutukseen. Odotin koulutukselta paljon, ja pelkäsin pettyväni vielä enemmän. Pyrin kuitenkin menemään paikalle avoimin mielin. Paikalle saapuessani Mörkö aloitti jo tyypillisen häntä maassa pälyilyn. Mika halusi nähdä ihan alkuun jotain helppoa ja toistettavaa - päätin tehdä käsikosketusta. Mörkö teki hyvällä sykkeellä ja vaikutti hieman rentoutuneemmalta. Seuraavaksi testattiin sivulle tuloa ja kontaktia. Mörkön kontaktin kesto oli 11,5s. Välissä paljon puhetta ja suuntaviivoja, minkä aikana Mörkö sai vain olla (kunhan pysyi lähellä). Aiva lopussa Mörkö alkoi yhtäkkiä itse tarjoamaan sivulle tuloja, näistä jokaisesta superpalkka ja pois. Taas kerran Mörkö lähti rennompana kuin oli treeneihin tullut.
Mikalta sain seuraavia ajatuksia:
- ei varsinaisesti ole väliä mikä muutoksen on aiheuttanut kun kiputila on kuitenkin suljettu pois. Nykyinen käytös on se mitä voidaan muuttaa, joten keskitytään siihen.
- Mörkö on hirveän häiriöherkkä. Joka kerta kun koira tiputtaa katsekontaktin ja havaitsee ettei olekaan hätää, se palkkaa itse itsensä.
- Tällä hetkellä Mörkön mielestä on turvallisinta kun itse seuraa ympäristöä, pitää saada käännettyä niin että turvallisinta on pitää kontakti ohjaajaan
- Mörkö tarvitsee siis "turvamuurin" meidän suojaksi. Agilityssä turvamuurina toimii vauhti (mitä kovempaa menee ,sen vähemmän huomaa häiriöitä). Tokossa ja rallyssa tämä ei toimi, joten pitää rakentaa uusi toimintatapa, turvamuuri, näihin lajeihin.
- Kun turvamuuri on olemassa koiran stressitaso laskee ja yleinen hyvinvointi paranee
Mikan mielestä käsikosketustemppu todisti ettei meillä ole motivaatio-ongelmaa (mistä olen samaa mieltä) ja että Mörkö palkkaantuu parhaiten niin kuin palkkaan. Sen sijaan Mörkön asenteeseen ja varsinkin itseluottamukseen pitää tehdä uudelleen ohjelmointi niin, että sivulla olemisesta tulee se turvallisin asia maailmassa. Paikka missä voi sulkea muun maailman (häiriöt) pois mielestä ja keskittyä vain minun kanssa yhdessä kuplassa olemiseen. Tämä tehdään käytännössä opettamalla katkeamaton kontaktin pito niin että kontakti säilyy "missä vaan" kolmen minuutin ajan.
Olen niin huojentunut, joskaan en helpottunut. En voi mitenkään tietää, poistaako tämä nykyisen ongelman mutta nyt on ainakin ajatuksia ja ideoita kuinka mennä eteen päin. Olen tyytyväinen että kävin näyttäytymässä Mikalle, sillä häneltä sain ensimmäisenä ihmisenä ajatuksia ja ohjeita miten lähteä työstämään Mörkön mielentilaa sen iänikuisen ohjeen "opeta tekniikka paremmaksi" sijaan. Toki tekniikkaa pitää myös hinkata, mutta tekniikkaa hinkkaamalla me ei päästä nykytilanteesta mihinkään.
Eilen ja tänään on tehty muutamat harjoitukset. Kymmenen namia ja kello. Koira sivulle ja katsekontakti. Jos kontakti tippuu harjoitus keskeytyy. Kun sama kesto on saavutettu kolmessa eri ympäristössä tavoitetta nostatetaan 10s. Havaintona: ulkona häiriössä Mörkön kontakti kestää 40s, kotona häiriöttömässä tilassa 70s. Näistä arvoista lähdetään hakemaan rentoa yhteistyötä.
lauantai 8. lokakuuta 2016
Ozzyn hammashuoltoa
Viikko sitten oli Ozzyn vuoro käydä näytillä lääkärissä kun epäilin että koiralla on korvatulehdus ja öinen yskiminen huolestutti että onko sydänkään kunnossa. Tehtiin perustutkimus missä löytyi kyllä korvatulehdus ja ärtynyt kurkunpää, mutta syyllinen löytyikin suusta. Olin kyllä tiennyt että Ozzylla on hammaskiveä, mutta en halunnut turhaan alkaa rauhoittamaan koiraa kun hammaskiveä ei kuitenkaan ollut vallan mahdottomasti. Mutta enhän minä ollut katsonut viimeistä kulmahammasta! Sen verran piilossa hammas, että pitää ihan katsomalla katsoa ja lääkärin kanssa todettiin yhdessä että näyttää kyllä tulehtuneelta :(
Niin torstaina oli vuorossa Ozzyn hampaiden puhdistus. Luonnollisesti rauhoitus jännitti, mutta ei koiraa voinut jättää hoitamattakaan. Onneksi Ozzyn sydän löi tasaisesti ilman ylimääräisiä sivuääniä niin hieman rauhoitti minua. Rauhoitus oli sujunut hyvin ja rauhoituksen aikana saivat poistettua tulehtuneen hampaan, putsattua hammaskiven ja poistettua vielä oikeassa poskessa olleen kasvaimen. Kaikki muut hampaat olivat tiukasti kiinni, joten muita hampaita ei poistettu.
Ilta meni rauhallisesti rauhoituksesta selviten, mutta jo perjantaina kotona on ollut varsin sosiaalinen koira :) Korva rauhoittui heti ja yölliset yskimiset ovat jääneet täysin. Samoin aamuyön tunteina tapahtunut levoton vaeltelu on jäänyt täysin. Ressukka, on Ozzyn pitänyt olla kyllä kipeä.
Toivottavasti Ozzy sai nyt lisäkuukausia elämäänsä. Vuosista en uskalla edes unelmoida, onhan Ozzylla ikää jo 14,5v! Olen kyllä tyytyväinen että nyt on hoidettu suu kuntoon.
Niin torstaina oli vuorossa Ozzyn hampaiden puhdistus. Luonnollisesti rauhoitus jännitti, mutta ei koiraa voinut jättää hoitamattakaan. Onneksi Ozzyn sydän löi tasaisesti ilman ylimääräisiä sivuääniä niin hieman rauhoitti minua. Rauhoitus oli sujunut hyvin ja rauhoituksen aikana saivat poistettua tulehtuneen hampaan, putsattua hammaskiven ja poistettua vielä oikeassa poskessa olleen kasvaimen. Kaikki muut hampaat olivat tiukasti kiinni, joten muita hampaita ei poistettu.
Ilta meni rauhallisesti rauhoituksesta selviten, mutta jo perjantaina kotona on ollut varsin sosiaalinen koira :) Korva rauhoittui heti ja yölliset yskimiset ovat jääneet täysin. Samoin aamuyön tunteina tapahtunut levoton vaeltelu on jäänyt täysin. Ressukka, on Ozzyn pitänyt olla kyllä kipeä.
Toivottavasti Ozzy sai nyt lisäkuukausia elämäänsä. Vuosista en uskalla edes unelmoida, onhan Ozzylla ikää jo 14,5v! Olen kyllä tyytyväinen että nyt on hoidettu suu kuntoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)