Kesä toi tullessaan jälleen ajatuksen verijäljestä. Olen kerran aikaisemmin kokeillut verijälkeä pellolla Ozzyn ja Ticon kanssa, ilman kummoisempaa menestystä. Tikrulla tuntuu olevan hyvä nenä, joten olen ajatellut jo pidemmän aikaa kokeilla jälkeä. En vain oikein tiennyt että miten, joten keväällä koitinkin päästä jollekin kurssille ilman onnea.
Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla ihan omin opein verijälkeä. Ostin naudan verta, paloittelin superlonista sopivan kokoisia paloja ja kiinnitin palaan noin neljän metrin mittaisen narun. Vanhoista valjaista löysin Tikrulle sopivat (mutte materiaaliltaan kuitenkaan hyvät) ja Ozzyn ihmisjälki-ajoilta löytyi läjä nauhallisia pyykkipaikia jäljen merkkaamiseen.
Näillä eväillä tein ensin 20 askelta + kulma + 20 askelta jäljen pellolle kummallekin koiralle. Mörkö kysyi metrin välein että teenkö oikein, Tikru laittoi nenän maahan ja meni kuin juna eteen päin. Koska minulla ei ole sorkkaa, niin loppupalkkana käytin nakkeja.
Hieman googlettelua ja selvisi ettei pellolle tehty verijälki ole mitenkään helppo koiralle... joten parin päivän tauon jälkeen kävin tekemässä uudet jäljet kuusimetsään. Mörkölle helppo 20 askelta suoraan ja Tikrulle 20 askelta + kulma + 20 askelta + kulma + 10 askelta + kulma + 10 askelta (koska en halunnut vetää viimeistä pätkää karsean ryteikön yli). Jäljet vanheni Mörkölle 3h ja Tikrulle 4h. Pitäisi selvittää seuraavaksi mikä olisi hyvä aika vanhennuttaa jälkeä aloittelijoille...
Mörkö ensin hommiin. Metsässä meni paremmin kuin pellolla, mutta edelleen Mörkö kyselee koko ajan että tekeekö oikein. Tämän takia oikeastaan ajattelin jäljestämisen olevan hyvää "terapiaa" Mörkölle, jos nenätyötä tekemällä Mörkön itsetuntokin paranisi (?). Joka tapauksessa Mörkön kanssa pitää tehdä paljon helppoja pätkiä ennen kuin Mörkön tekemistä voi kutsua jäljestämiseksi. Tikru taasen - noh, laittoi nenänsä maahan ja meni eteen päin. Hetken katsoin omia merkkejäni väärin ja mietin että näinkö tuuli painaa hajua sivuun... annoin kuitenkin Tikrun jäljestää itse tekemistä häiritsemättä. Hetken päästä huomasinkin Tikrun jäljestävän juuri eikä melkein jäljen päällä. Hyvä oppi siis että älä puutu koiran jäljestämiseen! Vaikkei se kyllä kuulu muutenkaan minun tapoihini.
Nyt kaipaisin vieläkin enemmän opastusta ja mielipidettä kun "korkki on auki". Että mitä sitä kannattaisi tehdä. Malttamattomana odotan kuitenkin ensi viikkoa kun pääsen jälleen tekemään jäljen tai parikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti