Sainpas ostettua Tikrulle alkeistunnin! En tiedä kumpi meistä oli enemmän into piukassa, minä vai Tikru :) On se vaan hauska otus, niin erilainen kuin Mörkö. Oikea räyhä-Petteri mutta kuitenkin rakastettava kainaloeläin.
Aloitettiin treenit tutustumalla ensimmäistä kertaa pussiin. Yleensä opetan tekniset ja uudet asiat Tikrulle nameilla, mutta nyt päätin käyttää suoraan lelua. Kolme toistoa helpotetusta, neljäs ilman apuja. Jokainen kerta kouluttaja antoi lelun Tikrulle pussin jälkeen.
Pieni tauko, sillä Tikru taistelee lelusta niin tosissaan että olisi otukselle käynyt kalpaten muutenkin kuumassa säässä. Kouluttaja ihasteli Tikrun leikkimistä. Se on niin tosissaan, mutta kuitenkin tuo lelun kun vaihdetaan lelua.
Seuraavaksi tehtiin ihan perus fokuksen suuntausta hyppy - mutka putki - hyppy sarjoilla. Hieman Tikru tarvitsi putken jälkeen jeesiä lelullla että lähti irtoamaan hypylle. Toisaalta, ihmekkös tuo kun ei olla vastaavaa treenattu yhtään. Muutama toisto kumpaankin suuntaan ja sen jälkeen lisättiin putken jälkeen vielä toinen hyppy. Hyvin Tikru lähti pidemmällekin minusta.
Kotona on taas väsynyt mutta onnellinen pikkumies. Vitsit tuo on niin hauska, niin erilainen kuin Mörkö, niin opettavainen tapaus. Toivon meille paljon hyviä yhteisiä treenejä.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
tiistai 26. heinäkuuta 2016
Kisojen jälkeinen korjaussarja
Mörköhän on koira, joka jostain syystä tekee keinun nätisti kunhan vaan helppojen keinujen ja kisakeinujen suhde on oikea. Mörkön tapauksessa tarkoittaa noin 1/20, eli ehdottomasti suurin osa toistoista on oltava helppoja tai ainakin yksittäisenä esteenä tehtynä. Olen myös havainnut että mitä nopeammin kisojen jälkeen pääsee tekemään "korjaussarjaa" niin sitä vähemmillä toistoilla pääsee. Joten tänään hallille tekemään kaksi yksittäistä keinua, jotka onnistuivat erinomaisesti :)
Ai että niin rakastan Mörkön ilmettä kun se innoissaan "hymyilee" ja katsoo silmiin. Koko koira näyttää niin onnelliselta. Pienen onnellisen koiran kanssa treenaaminen on vain niin palkitsevaa :)
Ja sitten mokasin... päätin tehdä puomin. Ja jouduinkin tekemään aivan liian monta kertaa ennen kuin tuli edes siedettävä osuma. Turhauduin kun Mörkö ei tehnyt hyviä osumia ja turhautumiseni taas heijastui Mörköön epävarmuutena ja vauhdin hiljentymisenä. Tämä taas harmitti minua paljon, siis se että edes lähdin tekemään huolettomasti poimia eikä ollut mitään suunnitelmaa jos hyvää osumaa ei tulekaan. Muistutus jälleen itselleni, että suunnittele treenit!!
Onneksi koirat elävät hetkessä, tästä pitäisi kyllä ottaa itsekin oppia. Kotona autosta tuli jälleen se pieni onnellinen koira, jonka onnellisuus ja into kantoivat vielä iltalenkinkin. Mörkö oli eloisa ja tavanomaistakin pirteämpi. Miksi murehtia menneistä kun voi nauttia hetkestä, sanoisi Mörkö varmaankin. Niinpä, mutta siltikin vastaisuudessa suunnittelen treenit paremmin niin kuin tapoihini yleensä kuuluukin.
Ai että niin rakastan Mörkön ilmettä kun se innoissaan "hymyilee" ja katsoo silmiin. Koko koira näyttää niin onnelliselta. Pienen onnellisen koiran kanssa treenaaminen on vain niin palkitsevaa :)
Ja sitten mokasin... päätin tehdä puomin. Ja jouduinkin tekemään aivan liian monta kertaa ennen kuin tuli edes siedettävä osuma. Turhauduin kun Mörkö ei tehnyt hyviä osumia ja turhautumiseni taas heijastui Mörköön epävarmuutena ja vauhdin hiljentymisenä. Tämä taas harmitti minua paljon, siis se että edes lähdin tekemään huolettomasti poimia eikä ollut mitään suunnitelmaa jos hyvää osumaa ei tulekaan. Muistutus jälleen itselleni, että suunnittele treenit!!
Onneksi koirat elävät hetkessä, tästä pitäisi kyllä ottaa itsekin oppia. Kotona autosta tuli jälleen se pieni onnellinen koira, jonka onnellisuus ja into kantoivat vielä iltalenkinkin. Mörkö oli eloisa ja tavanomaistakin pirteämpi. Miksi murehtia menneistä kun voi nauttia hetkestä, sanoisi Mörkö varmaankin. Niinpä, mutta siltikin vastaisuudessa suunnittelen treenit paremmin niin kuin tapoihini yleensä kuuluukin.
maanantai 25. heinäkuuta 2016
Tulpanolla - SM-kriteerin kasaaminen aloitettu :)
Eilen käytiin Mörkön kanssa kisaamassa tapojeni vastaisesti kesken lomani. Pääsääntöisesti en suunnittele koiramaisia aktiviteetteja loman ajalle, koska en yksinkertaisesti halua rajoittaa tekemisiäni "ylimääräisillä" aikatauluilla. Nyt sattuivat kisat sopivasti "kotimatkalle", ei tullut kuin ylimääräiinen 100km ajettavaksi.
Hieman mietitytti Mörkön kisakunto. Ei olla tehty mitään agilityyn viittavaa, tai oikeastaan mitään sitten SM-kisojen. Lenkkeilty toki, mutta sinä oikeastaan kaikki. Jännitti että miten Mörkö menee ensimmäisen startin, kun liian pitkät kisatauot aiheuttavat paineistumista Mörköllä ensimmäisessä startissa. Mökillä koirat saavat olla aamusta iltaan vapaana ja ulkona ja harvemmin koirat ovat paikoillaan. Mietitytti että mitenköhän hyvin Mörkö jaksaa ja ennen kaikkea palautuu kuntoleiristä. Onneksi perjantaina ja lauantaina oli hieman huonompi sää, niin kun itse pysyin sisällä enemmän malttoivat koiratkin paremmin nukkua.
Kisapäivä oli kuuma, tuuleton ja painostava. Kisat olisi voitu pitää hallissa, mutta olin tyytyväinen hallin ja varsinkin alustan nähtyäni että kisat olivat ulkona. Jostain syystä hiekka on minulle helpompi alusta kuin tekonurmi. Lämmittelin koiran ja itseni normaalirutiinein ja pohdiskelin että näinköhän Mörkö hoitaa pujottelun kunnialla. Tiesin kyllä että jos pujotelusta selvitään niin selvitään lopustakin - ja näinhän me tehtiin!
Seuraava rata oli hieman haastavampi, joskin aivan tehtävissä. Mielessä pyöri ajatus mahdollisesta tuplanollasta, ja pyrin koko ajan pääsemään tästä ajatuksesta eroon ja fokusoitumaan oleelliseen. Rata meni juuri niin kuin pitikin, ja Mörkön (pienikokoisesta) moottorista löytyi ylimäräinen vaihde loppusuoralla :) Havaitsin muuten tällä radalla että minun tulisi välttää takaaleikkauksia kontakteille. Mörkö kyllä menee edelle, mutta suorittaa esteet aavistuksen hitaammin kuin jos en tekisi takaa leikkausta. Asia siis itselle muistiin tulevaisuuden ratojen ohjausvalintoja miettiessä.
On kyllä huikeeta, että ekalla yrittämällä saatiin tuplanolla! Ihan intona jo katselin seuraavia kisoja ja luulenpa että muutaman startin verran käyn elokuussakin kentilä.
Hieman mietitytti Mörkön kisakunto. Ei olla tehty mitään agilityyn viittavaa, tai oikeastaan mitään sitten SM-kisojen. Lenkkeilty toki, mutta sinä oikeastaan kaikki. Jännitti että miten Mörkö menee ensimmäisen startin, kun liian pitkät kisatauot aiheuttavat paineistumista Mörköllä ensimmäisessä startissa. Mökillä koirat saavat olla aamusta iltaan vapaana ja ulkona ja harvemmin koirat ovat paikoillaan. Mietitytti että mitenköhän hyvin Mörkö jaksaa ja ennen kaikkea palautuu kuntoleiristä. Onneksi perjantaina ja lauantaina oli hieman huonompi sää, niin kun itse pysyin sisällä enemmän malttoivat koiratkin paremmin nukkua.
Kisapäivä oli kuuma, tuuleton ja painostava. Kisat olisi voitu pitää hallissa, mutta olin tyytyväinen hallin ja varsinkin alustan nähtyäni että kisat olivat ulkona. Jostain syystä hiekka on minulle helpompi alusta kuin tekonurmi. Lämmittelin koiran ja itseni normaalirutiinein ja pohdiskelin että näinköhän Mörkö hoitaa pujottelun kunnialla. Tiesin kyllä että jos pujotelusta selvitään niin selvitään lopustakin - ja näinhän me tehtiin!
Seuraava rata oli hieman haastavampi, joskin aivan tehtävissä. Mielessä pyöri ajatus mahdollisesta tuplanollasta, ja pyrin koko ajan pääsemään tästä ajatuksesta eroon ja fokusoitumaan oleelliseen. Rata meni juuri niin kuin pitikin, ja Mörkön (pienikokoisesta) moottorista löytyi ylimäräinen vaihde loppusuoralla :) Havaitsin muuten tällä radalla että minun tulisi välttää takaaleikkauksia kontakteille. Mörkö kyllä menee edelle, mutta suorittaa esteet aavistuksen hitaammin kuin jos en tekisi takaa leikkausta. Asia siis itselle muistiin tulevaisuuden ratojen ohjausvalintoja miettiessä.
On kyllä huikeeta, että ekalla yrittämällä saatiin tuplanolla! Ihan intona jo katselin seuraavia kisoja ja luulenpa että muutaman startin verran käyn elokuussakin kentilä.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
Verijälkeä!
Kesä toi tullessaan jälleen ajatuksen verijäljestä. Olen kerran aikaisemmin kokeillut verijälkeä pellolla Ozzyn ja Ticon kanssa, ilman kummoisempaa menestystä. Tikrulla tuntuu olevan hyvä nenä, joten olen ajatellut jo pidemmän aikaa kokeilla jälkeä. En vain oikein tiennyt että miten, joten keväällä koitinkin päästä jollekin kurssille ilman onnea.
Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla ihan omin opein verijälkeä. Ostin naudan verta, paloittelin superlonista sopivan kokoisia paloja ja kiinnitin palaan noin neljän metrin mittaisen narun. Vanhoista valjaista löysin Tikrulle sopivat (mutte materiaaliltaan kuitenkaan hyvät) ja Ozzyn ihmisjälki-ajoilta löytyi läjä nauhallisia pyykkipaikia jäljen merkkaamiseen.
Näillä eväillä tein ensin 20 askelta + kulma + 20 askelta jäljen pellolle kummallekin koiralle. Mörkö kysyi metrin välein että teenkö oikein, Tikru laittoi nenän maahan ja meni kuin juna eteen päin. Koska minulla ei ole sorkkaa, niin loppupalkkana käytin nakkeja.
Hieman googlettelua ja selvisi ettei pellolle tehty verijälki ole mitenkään helppo koiralle... joten parin päivän tauon jälkeen kävin tekemässä uudet jäljet kuusimetsään. Mörkölle helppo 20 askelta suoraan ja Tikrulle 20 askelta + kulma + 20 askelta + kulma + 10 askelta + kulma + 10 askelta (koska en halunnut vetää viimeistä pätkää karsean ryteikön yli). Jäljet vanheni Mörkölle 3h ja Tikrulle 4h. Pitäisi selvittää seuraavaksi mikä olisi hyvä aika vanhennuttaa jälkeä aloittelijoille...
Mörkö ensin hommiin. Metsässä meni paremmin kuin pellolla, mutta edelleen Mörkö kyselee koko ajan että tekeekö oikein. Tämän takia oikeastaan ajattelin jäljestämisen olevan hyvää "terapiaa" Mörkölle, jos nenätyötä tekemällä Mörkön itsetuntokin paranisi (?). Joka tapauksessa Mörkön kanssa pitää tehdä paljon helppoja pätkiä ennen kuin Mörkön tekemistä voi kutsua jäljestämiseksi. Tikru taasen - noh, laittoi nenänsä maahan ja meni eteen päin. Hetken katsoin omia merkkejäni väärin ja mietin että näinkö tuuli painaa hajua sivuun... annoin kuitenkin Tikrun jäljestää itse tekemistä häiritsemättä. Hetken päästä huomasinkin Tikrun jäljestävän juuri eikä melkein jäljen päällä. Hyvä oppi siis että älä puutu koiran jäljestämiseen! Vaikkei se kyllä kuulu muutenkaan minun tapoihini.
Nyt kaipaisin vieläkin enemmän opastusta ja mielipidettä kun "korkki on auki". Että mitä sitä kannattaisi tehdä. Malttamattomana odotan kuitenkin ensi viikkoa kun pääsen jälleen tekemään jäljen tai parikin.
Nyt päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla ihan omin opein verijälkeä. Ostin naudan verta, paloittelin superlonista sopivan kokoisia paloja ja kiinnitin palaan noin neljän metrin mittaisen narun. Vanhoista valjaista löysin Tikrulle sopivat (mutte materiaaliltaan kuitenkaan hyvät) ja Ozzyn ihmisjälki-ajoilta löytyi läjä nauhallisia pyykkipaikia jäljen merkkaamiseen.
Näillä eväillä tein ensin 20 askelta + kulma + 20 askelta jäljen pellolle kummallekin koiralle. Mörkö kysyi metrin välein että teenkö oikein, Tikru laittoi nenän maahan ja meni kuin juna eteen päin. Koska minulla ei ole sorkkaa, niin loppupalkkana käytin nakkeja.
Hieman googlettelua ja selvisi ettei pellolle tehty verijälki ole mitenkään helppo koiralle... joten parin päivän tauon jälkeen kävin tekemässä uudet jäljet kuusimetsään. Mörkölle helppo 20 askelta suoraan ja Tikrulle 20 askelta + kulma + 20 askelta + kulma + 10 askelta + kulma + 10 askelta (koska en halunnut vetää viimeistä pätkää karsean ryteikön yli). Jäljet vanheni Mörkölle 3h ja Tikrulle 4h. Pitäisi selvittää seuraavaksi mikä olisi hyvä aika vanhennuttaa jälkeä aloittelijoille...
Mörkö ensin hommiin. Metsässä meni paremmin kuin pellolla, mutta edelleen Mörkö kyselee koko ajan että tekeekö oikein. Tämän takia oikeastaan ajattelin jäljestämisen olevan hyvää "terapiaa" Mörkölle, jos nenätyötä tekemällä Mörkön itsetuntokin paranisi (?). Joka tapauksessa Mörkön kanssa pitää tehdä paljon helppoja pätkiä ennen kuin Mörkön tekemistä voi kutsua jäljestämiseksi. Tikru taasen - noh, laittoi nenänsä maahan ja meni eteen päin. Hetken katsoin omia merkkejäni väärin ja mietin että näinkö tuuli painaa hajua sivuun... annoin kuitenkin Tikrun jäljestää itse tekemistä häiritsemättä. Hetken päästä huomasinkin Tikrun jäljestävän juuri eikä melkein jäljen päällä. Hyvä oppi siis että älä puutu koiran jäljestämiseen! Vaikkei se kyllä kuulu muutenkaan minun tapoihini.
Nyt kaipaisin vieläkin enemmän opastusta ja mielipidettä kun "korkki on auki". Että mitä sitä kannattaisi tehdä. Malttamattomana odotan kuitenkin ensi viikkoa kun pääsen jälleen tekemään jäljen tai parikin.
tiistai 5. heinäkuuta 2016
Mörkön oikealla seuraamisen korkkaus
Hannele Pirttimäen vetämissä treeneissä aiheena VOI-rata. Päätin itsekin ottaa härkää sarvista ja kokeilla osaa kylteistä oikealla puolella seuraten, jos muuten Mörkö vaikuttaa radalla rennolta. Ja Mörköhän oli niin motivoitunut ja iloinen! Taisi edellisen päivän Tikrun treenaamaan pääsy nostaa Mörkönkin intoa entisestään. Noin seitsemännen kyltin jälkeen oli pakko palkata Mörkö sosiaalisesti ja leikkiä kunnolla kun Mörkö teki niin hyvin töitä. Pieni tauko, uusi aloitus ja toisena kylttinä puolen vaihto jalkojen läpi, oikealla seuraamista, käännös vasempaan ja oikealla seuraamista. Sitten helpotin tehtävää ja otin oikealta eteen ja vasemmalle sivulle ja oikaisten maaliin.
Hannalen kommenttina tuli oikealla seuraamisesta että hyvä paikka ja erinomainen kontakti. Olin kyllä itsekin yllättynyt, kun en tähän mennessä ole tehnyt peruspaikkaa ja yhtä askelta pidempää seuraamista oikealla. Nyt tehtin kuitenkin noin 20 askelta. Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa, vaan palata takaisin lyhyempiin pätkiin. Muutoin Mörkön asennonvaihdot olivat aika levottomia, ja tästä tuli ihan ansaitusti kommenttia että voisi kiinnittää enemmän huomiota. Positiivista palautetta saatiin myös Mörkön itsevarmuuden paranemisesta neljän koulutuskerran aikana. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun varsinaisesti tehtiin rataa, pari ensimmäistä kertaa meni vain kylttien lähettyvillä kontaktikävelyä tehden. Eteen päin ollaan siis menty reippaasti :)
Itsekseen treenailin seisomista ja koiran ympäri kävelemistä sekä istu-seiso asennonvaihtoa. Naksuttelin myös oikealle hakeutumista. Loppuun tokon liikkeestä istuminen, mistä ensimmäinen kerta meni plörinäksi ja toinen erinomainen.
Lähdettiin aika nopeasti treeneistä lenkkeillen kotiin. On kyllä luksusta kun treenikenttä on 15 minuutin kävelyn päässä ja treeneistä voi kävellä joko suoraan kotio tai tehdä pidemmän lenkin urheilupuiston metsissä. Mörkö osaa ottaa kaiken irti näistä kahdestaan tehdyistä laatuaikalenkeistä.
Hannalen kommenttina tuli oikealla seuraamisesta että hyvä paikka ja erinomainen kontakti. Olin kyllä itsekin yllättynyt, kun en tähän mennessä ole tehnyt peruspaikkaa ja yhtä askelta pidempää seuraamista oikealla. Nyt tehtin kuitenkin noin 20 askelta. Ei pidä kuitenkaan innostua liikaa, vaan palata takaisin lyhyempiin pätkiin. Muutoin Mörkön asennonvaihdot olivat aika levottomia, ja tästä tuli ihan ansaitusti kommenttia että voisi kiinnittää enemmän huomiota. Positiivista palautetta saatiin myös Mörkön itsevarmuuden paranemisesta neljän koulutuskerran aikana. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun varsinaisesti tehtiin rataa, pari ensimmäistä kertaa meni vain kylttien lähettyvillä kontaktikävelyä tehden. Eteen päin ollaan siis menty reippaasti :)
Itsekseen treenailin seisomista ja koiran ympäri kävelemistä sekä istu-seiso asennonvaihtoa. Naksuttelin myös oikealle hakeutumista. Loppuun tokon liikkeestä istuminen, mistä ensimmäinen kerta meni plörinäksi ja toinen erinomainen.
Lähdettiin aika nopeasti treeneistä lenkkeillen kotiin. On kyllä luksusta kun treenikenttä on 15 minuutin kävelyn päässä ja treeneistä voi kävellä joko suoraan kotio tai tehdä pidemmän lenkin urheilupuiston metsissä. Mörkö osaa ottaa kaiken irti näistä kahdestaan tehdyistä laatuaikalenkeistä.
maanantai 4. heinäkuuta 2016
Tikru renkailee!
Tikrun päivä. Käytiin pikaisesti hallilla treenaamassa hyppy-hyppy-mutka putki -hyppy-hyppy rallailua. Enpä ole ennen tehnytkään suoraa hyppyä... pitää laittaa treenilistalle välittömästi! Tikru kun palkkautuu lelulla hyvin, niin en usko suoran hypyn tarjoamisen olevan mikään juttu, kunhan vain treenataan asiaa. Tikru kääntyi valsseihin tosi tiukasti ja teki kivasti töitä.
Koska hallilla oli apukädet, niin aloitin työstämään rengasta. Hyppyytettiin Tikrua edes takaisin, tällä kertaa palkaten namilla. Vaikutti että Tikrun päässä syttyi idea renkaasta, mutta toki vielä pitää treenata monta kertaa lisää.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Kevyttä treenailua
Lauantaina oli pakko viimein ryhdistäytyä kahden viikon totaalitreenitauolta. Itselläni on hirmuisasti haaveita, suunnitelmia ja odotuksia - jotka antavat odotuttaa itseään ihan vain oman tekemättömyyteni takia. Jännä juttu ettei koira opi pelkästä ajatuksen voimasta ;) Ei minulla varsinaisesti ole mitään syytä olla treenailematta, jotenkin vain nyt on tuntunut hyvältä pitää taukoa ja keskittyä muihinkin asioihin.
Lautaina siis käväistiin pikaisesti hallilla, pikaiesti sen takia että aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Alkuun muistuteltiin Tikrun kanssa hyppyjen ja putken tarjoamista. Voi apua, minulla on pitkästä aikaa putkihullu koira :) Onnistui ne hypytkin väliin lähes kuten olin suunnitellutkin ja lelupalkkaus toimi moitteetta. Tikrun taukoillessa käytiin kokeilemassa Mörkön kanssa SM-kisojen maksien finaaliradan putki-pujottelu erottelua, kun joku oli ystävällisesti kohdan rakentanut. En yllättynyt, ei me osattu. Kun lähetin koiran oikealta puoleltani pujotteluun homma sujui ongelmitta. Putkeen ei kertaakaan haksahdettu. Muutaman minuutin tauon jälkeen taas Tikrun vuoro, tällä kertaa hyppyytettiin pentu-renkaan lävitse muutaman kerran edestakaisin. Mitä ilmeisemmin renkaan idea ei vielä auennut Tikrulle.
Sunnuntaina piti tehdä myös kotitreeniä. Tikru opettelee edelleen pyörimään etutassut kohteen päällä, kun kohda on matalampi. Muutaman kerran laitoin myös jalkani eteen, jolloin pääsin palkkaamaan seuraamispaikasta. Yllättävän vaikeaa tuo pyöriminen matalemmilla kohtaille. Mörkökin halusi treenata ja koska en löytänyt tasapainotyynyä siihen hetkeen, niin tehtiin alkuun istu-seiso asennonvaihdosta niin että Mörkö siitää takajalkoja. Tämän jälkeen treenailtiin hieman peruuttamista seuratessa. Taisi olla toinen kerta ikinä kun tätä treenattiin ja pidin kriteerin lähinnä vain suorissa lähdöissä ja maksimissaan peruuteltiin yksi askel. Jännä homma että koira oppii ja edistyy kun sen kanssa treenaa ;) Loppujen muutaman namin edestä tehtiin vielä oikealla sivulletuloja. Sivulletulo ja sivulla olo oikealla ei missään nimessä ole valmis, mutta kivasti on edistynyt taito (varsinkin suhteutettuna etten ole asiaa edes yhden käden sormien verran treenannut).
Lautaina siis käväistiin pikaisesti hallilla, pikaiesti sen takia että aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöä riitti. Alkuun muistuteltiin Tikrun kanssa hyppyjen ja putken tarjoamista. Voi apua, minulla on pitkästä aikaa putkihullu koira :) Onnistui ne hypytkin väliin lähes kuten olin suunnitellutkin ja lelupalkkaus toimi moitteetta. Tikrun taukoillessa käytiin kokeilemassa Mörkön kanssa SM-kisojen maksien finaaliradan putki-pujottelu erottelua, kun joku oli ystävällisesti kohdan rakentanut. En yllättynyt, ei me osattu. Kun lähetin koiran oikealta puoleltani pujotteluun homma sujui ongelmitta. Putkeen ei kertaakaan haksahdettu. Muutaman minuutin tauon jälkeen taas Tikrun vuoro, tällä kertaa hyppyytettiin pentu-renkaan lävitse muutaman kerran edestakaisin. Mitä ilmeisemmin renkaan idea ei vielä auennut Tikrulle.
Sunnuntaina piti tehdä myös kotitreeniä. Tikru opettelee edelleen pyörimään etutassut kohteen päällä, kun kohda on matalampi. Muutaman kerran laitoin myös jalkani eteen, jolloin pääsin palkkaamaan seuraamispaikasta. Yllättävän vaikeaa tuo pyöriminen matalemmilla kohtaille. Mörkökin halusi treenata ja koska en löytänyt tasapainotyynyä siihen hetkeen, niin tehtiin alkuun istu-seiso asennonvaihdosta niin että Mörkö siitää takajalkoja. Tämän jälkeen treenailtiin hieman peruuttamista seuratessa. Taisi olla toinen kerta ikinä kun tätä treenattiin ja pidin kriteerin lähinnä vain suorissa lähdöissä ja maksimissaan peruuteltiin yksi askel. Jännä homma että koira oppii ja edistyy kun sen kanssa treenaa ;) Loppujen muutaman namin edestä tehtiin vielä oikealla sivulletuloja. Sivulletulo ja sivulla olo oikealla ei missään nimessä ole valmis, mutta kivasti on edistynyt taito (varsinkin suhteutettuna etten ole asiaa edes yhden käden sormien verran treenannut).
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Silmätarkissa
Nyt on hetkeksi tutkimukset tehty, kun silmätkin on tarkistettu leijonilta. Varsinaisia sairauksia ei onneksi löytynyt, mutta ihan puhtain merkinnöin eivät kumpikaan päässeet.
Tikrulla oli yksi ylimäräinen ripsi, mikä ei kuitenkaan ole taipunut silmämunaa kohden. Tuskin häiritsee koiraa laisinkaan. Samalla reissulle pistettiin Tikrulle rokotukset kuntoon, nyt voi kaveri painaa menemään seuraavat kolme vuotta.
Mörköllä taasen kasvoi toisen silmän silmäkullmassa karvaa. Varmasti tosi ikävä vaiva jos karvat kasvavat silmässä pitkiksi, mutta onneksi Mörköllä oli vain lyhyet nysät. Ikävä vaiva silti, ja selittää Mörkön toisen silmän vuotamisen. Sen verran on käytäntö näemmä muuttunut, että nyt nuokin löydökset merkittiin. Edellisellä kerralla 2011 kun ei tällaisista edes mainittu ja tarkastaneen lääkärin mukaan ne karvat ovat siellä kyllä taatusti olleet.
Ilta vietettiin rauhassa, sillä silmätippojen vaikutus näkykykyyn vaikutti pitkälle iltaan.
Tikrulla oli yksi ylimäräinen ripsi, mikä ei kuitenkaan ole taipunut silmämunaa kohden. Tuskin häiritsee koiraa laisinkaan. Samalla reissulle pistettiin Tikrulle rokotukset kuntoon, nyt voi kaveri painaa menemään seuraavat kolme vuotta.
Mörköllä taasen kasvoi toisen silmän silmäkullmassa karvaa. Varmasti tosi ikävä vaiva jos karvat kasvavat silmässä pitkiksi, mutta onneksi Mörköllä oli vain lyhyet nysät. Ikävä vaiva silti, ja selittää Mörkön toisen silmän vuotamisen. Sen verran on käytäntö näemmä muuttunut, että nyt nuokin löydökset merkittiin. Edellisellä kerralla 2011 kun ei tällaisista edes mainittu ja tarkastaneen lääkärin mukaan ne karvat ovat siellä kyllä taatusti olleet.
Ilta vietettiin rauhassa, sillä silmätippojen vaikutus näkykykyyn vaikutti pitkälle iltaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)