tiistai 22. maaliskuuta 2016

Niin lomalla!

Heti valmennuspilotista suunnattiin Mörkön kanssa Oulun junaan. Tikru, Ozzy ja auto olivat lähteneet reissuun jo perjantain puolella. Päätettiin toimia näin, sillä valmennuspilotin jättäminen väliin ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Mörköstä kehkeytyi lauantaina aikana varsin tottunut junassa matkaaja. Päivän ensimmäinen junamatka hieman jännitti Mörköä, mutta neljännen matkan alkaessa Mörkö painui suoraan penkin alle nukkumaan.

Kuono kohti Yllästä
Ylläksellä oltiin sunnuntaina mahtavan sumun ympäröimänä. Ei paljoa ollut innostusta mennä rinteeseen, joten käytiin suksimassa 19km. Poroja oli todella paljon, näin pelkästään sunnuntaina enemmän poroja kuin aikaisimmilla reissuilla yhteensä. Lunta oli enemmän kuin tarpeeksi, tienpenkat olivat melkein 1,5m korkeat. Nannaa näin talven lapselle :)


Maanantaina olikin pakko päästä rinteelle, ja mikäs siinä kun sää oli mitä mainioin ja rinteetkin mitä parhaimmat. Koko päivä jaksettiinkin viettää rinteessä.


Hiljainen hetki - onnesta!

Tiistaina siirryttiin minulle uuteen tuttavuuteen, Pallastunturille. Oli kyllä varsinainen puuhamaa, voin lämpimästi suositella! Rinteet olivat profiileiltaan tosi kivat, rinteiden ulkopuolisilla alueilla oli kiva kikkailla ja pääsi kokemaan Suomen vanhimman ankkurihissin. Rinnepäivän kruunasi parkkipaikalla ollut varsin tuttavallinen (ja nälkiintynyt) valkoinen poro. Enpä ollutkaan koskaan noin liki poroa päässyt.

Ollos Pallakselta

Ylläs Pallakselta

Leikkikenttä :)

Kokemusta rikkaampana ylös!

Varsinaiset porot.

Keskiviikko pyhitettiin Myllyhiihdolle. 48km taittui ajassa 5h20min. On Ylläksellä vaan niin hyvät ladut ja kovin hienot maisemat. Latukahviloista aina niin kotoisat Kotamaja ja kivasti uudistunut Mylly eivät pettäneet tälläkään kertaa, ja uutena tuttavuutena Elämän luukku oli yliveto.



Mylly. Puolivälissä.

Torstaina lähdettiin tuulta pakoon Leville. Taidettiin laskea jokainen tunturin sivu ennen kuin löytyi kiva reuna missä ei tuullut liian reippaasti. Rinteet olivat täälläkin profiililtaan kivat ja jossain määrin oli luntakin rinteessä, tuulesta huolimatta. Auringon paiste, siihen ei vain voi kyllästyä!


Perjantaina päätettiin kokeilla jotain aivan uutta, nimittäin lumikenkäilyä. Hiukan ehkä oli suuruuden hullut suunnitelmat kun päätettiin ylittää Kukastunturi ja käydä Kotamajalla. Matkaa tuli kaikkinensa 10,5km ja aikaa kului vartin alle neljä tuntia. Hauskaa hommaa! ps. en olisi uskonut että neljä päivää myöhemmin on vielä vatsalihakset kipeänä ;)

Kukastunturin huipulla.

Laskeutumassa Kotamajalle.


Paikan ainoat lumikengät, muutoin vain suksia.

Tasaista teputtamista.

Perjantain illan tunteina gondoli myös avattiin ja siitähän idean sain. Koirille hieman uutta kokemusta ja visiitti huipulle.


Huipulla, Kammi 718m

Huipulla tuulee...

... todellakin :)

Viikon touhuilu väsytti jopa Tikrun. Muun aktiviteetin ohessa käytiin parina päivänä 1,5h lenkit ja kerran lyhyempi palauttelu.


Lauantaina sitten koko päivä kotimatkaa. Päätettiin pitää ensimmäinen tauko Kemissä, lähinnä kiinnosti käydä lumilinnassa. Suosittelen kyllä, oli mielenkiintoinen. Kemistä ajettiin yhdellä istumalla Jyväskylään mistä suoraan kotio. Ajoaikaa kaikkinensa 12h, minkä päälle vajaa pari tuntia taukoja.

Mörkö työssään taukojen ajan penkilämmittimenä.
Ruokasali

Viinikellarissa oli hiiriä!

Oikean kokoinen tuoppi

Narrit

Butcher

Jokaisessa linnassa täytyy olla yksi Welho.

Oli kyllä niin loma! Löylyt päivittäin miellyttävässä (sähkö!)saunassa. Erinomaista ruokaa. Virkistävää seuraa. Uusi kokemuksia. Loikoilua koirat kainalossa. Naurua, paljon naurua. Kyllä ulkoilmaelämä on vaan ihan oma juttunsa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti