Kisatulokset olivat ihan kivat. Seppo Savikon hyppyradalla jouduin raapimaan päätäni parissakin kohtaa, mutta onnistui valitsemaan ihan toimivat vaihtoehdot - jos vain jaksaisi ohjata. Jos ei jaksa, niin sitten pitää valita toinen ohjaus. Kiellon korjaamiseen paloi nelisen sekuntia, ja se olis ollut siinä ja siinä oltaisiinko ilman tuota laiskottelua saatu kuitenkaan nollaa. Mukava kuitenkin huomata, että loppurata mentiin laskennallisesti noin 3,9m/s etenemällä. Todellisuudessa etenemä 3,6m/s.
Agilityrata olikin melkeinpä jo helppo. Tosin tällä radalla taas varmistelin (vanhan) tapani mukaisesti liikaa, Edellisen radan riskinotto (minulle jostain syystä vaikea ohjauskuvio) ja sen sössiminen painoi mieltä. Keinu meni paremmin kuin edellisissä kisoissa, mutta edelleen jatkan helpommilla keinuharjoituksilla jotta saan tänäänkin näkyneen jarruttelun pois. Puomi oli muuten hyvä, mutta jostain syystä keskellä tasaista osuutta Mörkö lyö liinat kiinni ja niiaa, ikään kuin olettaisikin olevan keinulla. Tiedä mikä lie aivopieru Mörköllä. Loppusuoralla olisin voinut ottaa Mörkön paremmin mukaan putkelta. Täll radalla etenemä 3,56m/s ja nolla.
Olenko alkanut rupemaan "nokkavaksi" kun nolla ei aiheuta enää (vaiko tällä kertaa?) ilonkiljahdusia? Vai onko syynä se että tavoitteet on aivan muualla kuin nollassa? Tavoitteenani on saada omaa liikkumista parannettua niin että pystyisimme Mörkön kanssa tekemään radalla kuin radalla 3,6m/s etenemällä suorituksia. Niin ettei tuo vauhti olisi satunnainen kummajainen, vaan enemmänkin ihan tavallinen saavutus. Suunta on ollut vakuuttava, muttei vielä kuitenkaan olla ihan tavoitteessa. Onneksi, mielelläni työstän tätä tavoitetta hieman pidempääkin.
Kisapäivä oli jostain syystä haastava, mutta samalla opettavainen tulevaisuuden kisojen kannalta. Olen jostain syystä ollut koko viikon väsynyt, ajattelin sen johtuvan parin viikon takaisesta monen viikon flunssajaksosta. Väsymystä ei ainakaan vähentänyt se, että tein työviikon aikanan yhden työpäivän verran tunteja sisään. Väsymyksen lisäksi en saanut kummallekaan radalle heräteltyä kroppani kunnolla, takareidet olivat kummallekin radalle jo mennessä jumissa.
Fyysisten asioiden lisäksi henkisellä puolella sakkasi pahoin. Huomasin meneväni kisoihin ilman suoritustavoitetta. Huomasin myös olevani kisapaikalla turhan paljon kiinnostunut muiden suorituksista, ihan turhaan koska en haluaisi koskaan asettaa kisatavoitetta. Kun tulokset ja numerot tulevat suoritusta tärkeämmäksi tiedän olevani väärällä tiellä. Näin ainakin omalla kohdallani. Valmistautuminen kisoihin oli siis varsin kehnoa, johtuen luultavasti edellä mainitusta väsymyksestä. Kaiken lisäksi, tai näistä kaikista johtuen, minulla oli todella vaikeaa kasata omaa keskittymistäni omaan tekemiseen. Huomasin seuraavani minua ennen lähteneiden ratoja, mitä en ikinä aikaisemmin ole tehnyt. Vuoroani odotellessa saatoin havatua siihen että ajatukseni ovat jossain aivan muualla kuin kisoissa. Tunteja kisojen jälkeen huomasin, etten ollut muutenkaan toiminut kisarutiinieni mukaisesti. Aina aikaisemmin, ja toivottavasti tämän jälkeen, olen tehnyt rataan tutustumisen jälkeen muutaman mielikuvaharjoituksen. Nyt jäi tekemättä. Molemmilla radoilla kerkesin havaita hallissa vallinneen hiljaisuuden, ja vielä pohdin että mistäköhän se johtuu. Ei tainnut fokus olla ihan täysillä tekemisessä...
Tässä on monta asiaa mihin voin vaikuttaa omilla toimillani ja mitkä voivat toistua ellen tietoisesti pyri poistamaan häiriöitä. Vaikken voisikaan poistaa häiriöitä, niin pystyn vaikuttamaan paljon vahvemmin omaan toimintaani ja lähinnä mielen toimintaan. Pohtmisen paikka, että miten. Vaadinko itseltäni vahvempaa kisarutiinien noudattamista, vai tulisiko kisarutiineja muuttaa/päivittää?
Kokonaisuudesssaan kuitenkin hyvä mieli. Minun liikkumisen parantuu koko ajan, ja tulee vielä parantumaan. Mörkön tekeminen on tasaisen vahvaa suorittamista, toki aina on jotain viilattavaa. Erityisesti mieltä lämmitti se miten iloinen Mörkö oli koko kisapäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti