Kehohallintaa ja mielenvirkistystä pitkospuilla

Tänään tervehti aurinkoinen aamu yllättävän aikaisin herääjiä, joten päätin lähteä hieman erilaisempaan paikkaan lenkille. Mietin pitkään ottaisinko Tikrunkin mukaan, ja päätin ottaa kun tiesin ettei matka ole mäkien puolesta haastava - tosin reitillä olevat pitkospuut hieman mietityttivät. Päätin ottaa riskin, ja tarvittaessa kantaisin Tikrua. Tikru tosin todisti lenkillä olevansa IsoMies ja osaavansa ihan hyvin kulkea pitkospuilla. Ympäri kääntymiset tuottivat hieman päänvaivaa aluksi, mutta loppumatkasta nämäkin sujuivat hyvin. Tikrun ensimmäinen pidempi lenkki siis tehty.

Nappinenä

Peppu ja pikku-peppu.

Tule jo!

Jonossa ja järjestyksessä.

Kun laatu korvaa määrän

Tässä on ollut pohdinnan paikka. Juoksupuomin osumista. Treenien määristä. Muun puuhastelun (esimerkiksi lenkkeily) määrä suhteessa treeneihin. Treenien jaksottamista ja taukoilut. Terveys. Motivaatio.

 Itseä alkoi ahdistamaan juoksupuomi ilman sen kummempaa syytä kuin että osumatarkkuus on ollut muutamalla viime kerralla huono. Jotenkin iski motivaatiokato ja laiskuus, jostain käsittämättömästä syystä teki mieli iskea hanskat naulaan ja antaa olla. Kun ei yhtään hotsittanut alkaa tekemään perusharjoituksia uudestaan. Kadonneen motivaation tueksi päätin tuoda kontaktreeneihin uutta sisältöä - itselleni. Päätin alkaa kuvaamaan jokaisen suorituksen, pitämään kirjanpitoa siitä mihin osumat tulee. Näin ensinnäkin saisin tarkempaa tietoa mikä on todellinen tilanne ja mihin kohtaan kontaktia Mörkö ylipäätänsä osuman tekee. Toisekseen saisin syyn raahata itseni hallille, myös silloin kun ei ole omat treenit. Jostain syystä en koe myöskään omatoimitreeniä nyt motivoivana, vaikken kuitenkaan oikein tykkää ratatreeneistäkään. Niinpä olen keksinyt muita puuhasteluja, ettei "ole aikaa" treenaamiselle. Positiivisena puolena koirat ovat lenkkeilleet yhdessä ja erikseen huomattavasti enemmän.

En usko että oma motivaatio on varsinaisesti hukassa, itseltäni puuttuu selkeä suunta minne tähdätä. Suunnitelma miten edetä. Ehkä oli ihan hyvä että Mörkö satutti häntänsä (tai paremminkin hammaseläin roikkui Mörkön hännässä) nyt, niin olen saanut itselleni aikalisää. Antibioottikuurin aikana en kuitenkaan halua koiraa liiaksi treenata tai muutoinkaan rasittaa. Kymmenen päivän kuuri ei kerennyt edes kulua loppuun, kun havaitsin itsessäni uutta intoa ja pontta :) Suunnittelematon tauko teki hyvää, myös minulle.

Sunnuntaina suuntasin hallille kameran kanssa. Tehtiin kymmenisen toistoa, apupalkkaaja namikipolla ja minä lähetin Mörköä puomin laskevalla osalla. Suurin piirtein puolet toistoista olivat huonoja, ehkä jokunen kisoissa virheeksi määriteltävä toistokin. Muutama todella alas tullut osuma, mistä luonnollisesti superpalkka. Ainoa vaan että ensikertalaisena kameran asettelu tasolle meni hieman mönkään ja kaivattua faktaa osumien kohdasta en saanut. Niinpä jäi video kokonaan katsomatta ja analysoimatta. Lohduttelin itseäni kotiin kävellessä että kuitenkin kävin treenaamassa, että tehty treeni on kuitenkin parempi (lähes aina) kuin tekemätön treeni. Mörkö oli onnellinen ja paineli pitkin metsiä.

Tiistaina rally-tokossa kisamainen treeni. Kaksi viikkoa oli taukoa tässäkin lajissa. Mörkölle ei sovi suoraan autosta radalle meneminen, mutta näissä kisatreeneissä on vaikea tehdä muuta järjestelyä. Siitäkin huolimatta että Mörkö ei ollut ihan oma itsensä, se oli _todella_ motivoitunut, innostunut ja itsevarma. Asenteesta 10+ teknisestä osaamisesta 6-. Istu - seiso sekä seiso - kierrä koiran ympäri tehtävät tulee työstää kuntoon ihan omina palasinaan. Hyvä mieli kuitenkin, kun Mörköllä oli hyvä mieli.

Keskiviikkona agilitytreenit pikkupakkasessa. Kylmyydestä sekä antibioottikuurista johtuen päätin tehdä kevyet treenit. Alkuverryttelyä puolisen tuntia, minkä jälkeen kävin tekemässä kymmenisen toistoa puomin alastuloa - kaikki hyvillä osumilla! Omalla vuorolla tein 20 esteen radan, missä ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ja ehkä hitusen helppo harjoitus. Harjoituksena siis hyvä! Reipasta etenemistä, irtoamista putkille, kaikki kontaktit. Mörkö paineli keinulle sellaisella vauhdilla että pelkäsin sen sekoittaneen esteen puomiin. Ei sekoittanut, vaan tiesi tarkalleen mitä pitää tehdä. Puomi mukavasti toiseksi viimeinen este, joten viimeisen hypyn jälkeen oli superhelppoa palkata äärimmäisen hyvästä kontaktista.

Ehkä oli hyvä että oma suunta oli hieman kateissa, että oli pakko ottaa aikalisää ja miettiä mitä seuraavaksi. Jos olisin omasas ahdistuksessani lähtenyt treenaamaan asennetta tai juoksupuomia, niin todennäköisesti olisin syvässä suossa. Tällä kertaa muutama lyhyt mutta laadullinen treeni sai suunnan kohdilleen niin Mörkön tekemisessä kuin omassa päässäni. Ei lähitulevaisuuden tekeminen edelleenkään ole itselleni täysin selvää, mutta solmujen alla sidoksissa ollut motivaatio on taas löytynyt.

Se on TUPLANOLLA!

Perjantaina kävin pitkästä aikaa hakemassa ajatusta juoksupuomiin Inkilän Leenalta. Oltiin kummatkin yhtä mieltä että ennen Mörkö otti kosketuksen alemmas (vaikka nytkin toki ottaa kontaktin nippanappa). Sain pitkiä katseita Leenalta kun sanoin että suhde treenitilanteiden ja kisatilanteiden eli lähinnä osapuomin ja kokonaisen puomin välillä voisi olla jotain muuta kuin 0-100... juu, sellainen 70-30 olisi hyvä tavoite.

Tehtiin alkuun kokonaista puomia, ensimmäistä toistoa Mörkö jännitti. Seuraavaksi tehtiin useita laskevan osan juoksutuksia, joissa kosketus hieman korkea. Kosketus oli parempi kun laitettiin targetti eteen. Eli selkeästi tarvetta mennä takaisin päin treenien vaikeusasteessa. Leena jopa pohti olisiko hyvä ottaa boksi takaisin käyttöön. En ihan heti osta ajatusta, kokeilen nyt ainakin alkuun helpompia harjoituksia josko se riittäisi kosketusalueen laskeutumiseen. Päätin myös alkaa pitämään hetkellisesti kirjaa jokaisesta toistosta, että mihin kosketus tulee. Tämä vaatii taas suoritusten kuvaamista, joten pitää hieman miettiä miten aion yksin toteuttaa kuvaamisen...

Perjantain opeilla lauantaina kisamaan Purina areenalle. Iltapäivällä oli partis-yhdistyksen järkkäämä Jennan Caloanderin koulutus, ja kun aamupäivästä oli minien startit niin päätin kisata kahdessa ensimmäisessä lähdössä (jotta koira saisi levätä ennen treenejä). Kisapaikalla Mörkö oli todella innostunut ja hyvän tuulinen. Tekeminen yhdessä tuntui hyvältä ja tuleva rata mukavalta. Päätin rataan tutustuessa tehdä elämäni ensimmäisen takaaleikkauksen radalla - ohjaus mistä taisin pari viikkoa sitten vielä sanoa ettei Mörkön kanssa voi tuollaisia tehdä tosi tilanteessa... Harmillinen kontaktivirhehän radalata tuli, muuten hyvää suoritusta - ihanneaikaan!

Mietskelin jo ennen hyppyrataa, että pitäisikö jälki-ilmoittautua vielä viimeisellekin radalle. HAUn kisoissa kun tämä on mahdollista vielä kisapaikalla. Päätin ensin katsoa mikä on hyppyradan tulos, ja sehän oli 0! Meille kun nuo ihanneajan alitukset eivät ole ihan päivänselviä asioita, niin olin todella tyytyväinen että kaksi rataa meni ihanneaikaan (agility ihanneaika 3,66m/s ja hyppyrata 3,7m/S).

Onhan se ehkä hölmöä maksaa 25e startista, mutta takataskussa oleva nolla poltteli... ja koska Mörkö oli edelleen todella hyvällä tuulella niin ilmoittauduin kisaan. Eniten oli ongelmia oman vireen kanssa, kun olin valmistautunut henkisesti kahteen starttiin. Tarvittiin hieman oman pään virittelyä, mikä onnistui kohtalaisesti. Radalla tapahtui kaksikin omaa kömmähdystä mistä huolimatta Mörkö teki superisti töitä. Viimeisellä mutkaputkella omat jalat eivät tahtoneet enää nousta, mutta ajattelin että nyt on painettava loppuun saakka. Kannatti, sillä tältäkin radalta 0!

Nyt on SM-nollien tuplanolla hankittuna :) Vähän yllättäen. "Suunnittelematta". Hiukan tuo kerkesi jo ahdistaa, kun tietää etteivät ihanneajat ole meille se jokapäiväinen juttu. Aivan huikeeta siis että kaikki kolme rataa meni ihanneaikojen puitteissa! Vuosi sitten minulla oli vaikeuksia selvitä 3,2m/s etenemistä ja eilen juostiin 3,8m/s etenemiä. Eniten muutokseen on vaikuttanut tietoisuus siitä että _luulin_ liikkuvani, mutten liikkunutkaan. Syksyn rytmityskurssilla on huikea merkitys myös, sillä ilman kurssia en olisi ikinä ymmärtänyt takaaleikkausten merkitystä nimen omaan koiran itsetunnon kasvattamisessa. Enkä toisaalta olisi ymmärtänyt miten persjätöt taas masentavat koiraa (liikaa käytettynä). Näiden lisäksi olen vahvistanut hypyille irtoamista ja käynyt juoksulenkeillä yksin ja Mörkön kanssa. Parasta on, että tiedän ettei me vieläkään mennä täysiä.

Katselin vanhoja blogikirjautuksia. Onneksi! En olisi muuten tiedostanut että saimme ensimmäisen SM-nollan 19.9. ja VAIN kuukautta myöhemmin meillä on kasassa neljä SM-nollaa mukaan lukien tuplanolla :D Ei mua ahdista enää ollenkaan ajatus SM-kelpoisuuden saavuttamisesta :) Nyt pitää vaan toivoa että koira (ja minä) pysytään kunnossa ja terveinä!

Pääsäryn taltuttamaa agilityä

Eilen Mörkö sai agilityn tynkätreenit. Valitettavasti stressiniska vei voiton ja totesin ensimmäisen vuoron jälkeen että on parempi lähteä kotiin. Päätä särki, oli kylmä ja pahaolokin vaivasi. Lyhyeksi jääneistä treeneistä jäi eniten käteen hyvä mieli siitä että Mörkö oli aivan intona siitäkin huolimatta etten missään nimessä ollut normaali. Pujottelut meni tosi hyvin, putket meni ripeästi (ehkä voisi sanoa putkien imevän koiraa?) ja puomi meni toisella yrittämällä tosi hyvin.

Tiedetty totuuskin realisoitui, eli olen tiennyt että nyt on ollut liian vähän puomin alastulotreeniä ja liikaa radalla suoritettua treeniä. Tähän kun yhdistetään vielä muutama huonosta suorituksesta tehty palkkaus niin ei ole ihme että kontaktien osumat ovat nyt aika rumat. Toivottavsti mikään pysyvä ongelma tuosta ei tule, mutta selkeästi pitää nyt tehdä korjaavia liikkeitä ja treenata puomin kontaktiin osumaa selkeästi nykyistä enemmän.

Kerrankin rallyn tekniikkatreenit

Saatiin Mörkön kanssa syys-joulukuuksi rally-tokon treenipaikka EKKlta eli Espoon koirakerholta. Aikaisemminkin olen ollut heidän treeniryhmässä sekä käynyt satunnaisesti tuurailemassa. Käytännössä noina kertoina ei oikeasti ole voinut puhua koulutuksesta, mutta toki omatoimitreenaaminen valmiiksi suunnitellulla radalla ja suurella häiriöllä vie johonkin  - vai viekö? Ainakin olen ollut huomaavinani että pari vuotta sitten EKKlaiset pärjäsivät kisoissa lähes poikkeuksetta, mutta viime aikana on ollut harvinaisempaa herkkua.

Mikä on syy tai seuraus, ei sillä niin väliä. Mutta olen ollut erittin tyytyväinen EKKn rally-tokokoulutuksen kehitykseen. Sen sijaan että joka kerta tehdään ratatreeniä, niin välillä on harkkakisoja sekä tekniikkatreeniä. Tämän kerran treenit, yhdeaikaisuus sekä asentojen suoruus, on aivan perusasiaa joiden yksinkertaisesti pitää olla kunnossa jos menestystä mielii. Treenattiin viidellä eri pisteellä pareittain, ja pari sai nillittää :) Yhdeaikaisesti liikkeelle. Sivulle istumisia, maahanmenoja sekä seisomista ja tietenkin molemmin puolin. 1-2-3 situmiset eteen ja sivulle. Seuraamista eri nopeuksilla, tietenkin molemmin puolin. Ai että tykkäsin ja oli antoisaa! Oli kiva oikeasti antaa aikaa toiselle ja pohtia miten nykytilaa voisi parantaa. Oli aivan mahtavaa saada rakentavaa kommenttia tekemisestään. Ennen kaikkea parasta oli se että oli kivaa :)

Kuinka Mörkön kanssa sitten meni? Ensinnäkin Mörkön kanssa tehtävät tapahtuvat samanaikaiseseti, yksi poikkeus valitettavasti joukkoon mahtuen. Jostain syystä Mörkö ei pysty seuraamisesta istumaan sivulle (vasemmalle) ilman erillistä käskyä. Tämä vaatii hieman pohtimista, sillä en tokon takia haluaisi alkaa auttamaan suullisella avulla istumista. Johtuuko tuo osaamattomuudesta? On mahdollista etten ole ihan hirveästi treenannut loppuasentoa tokossakaan, joten ei olisi ihme ettei tehtävä onnistu muutaman metrin välein. Vai paineistuuko Mörkö tuossa liikkeessä? Mahdollisesti, mutta ei ole hajuakaan mitä asialle tekisi. Oli kuitenkin kiva kuulla että Mörkön seuraaminen näyttää hyvältä. Tosin huomasin että hitaassa kävelyssä Mörkö "nakkelee niskojaan", mutta en toissaalta ole hirveästi hidasta seuraamista treenannutkaan. Treenilistalle siis.

Treeni on onnistunut jos on selkeä kuva mikä onnistui ja mitä seuraavaksi treenata.

Hyppytekniikkaa a la Vappu, jälleen :)

Uh, työt meinaa viedä mehut mimmistä ja sitä myöten on viime viikon tekemiset olleet aikasta vähäistä. Sentään itseäni juoksutiin yhden lenkin verran ja Mörkön kanssa käytiin pari pidempää lenkkiä. Keskiviikko oli viikkotreenit, missä puomin kontaktin kriteeri aiheutti hieman päänvaivaa. En kerkeä juostessa kovinkaan hyvin katsomaan kontaktia, joten en voi mitenkään sanoa etteikö kontakti olisi ollut hyvä kun näin kerran sanottiin muiden toimesta mutta kun se ei _tuntunut_ hyvälle.

Lauantaina kuitenkin jälleen odotettu hyppytekniikkatreeni. Edellisestä on kulunut kuusi viikkoa, ja oli jännä nähdä oliko Mörkössä tapahtunut kehitystä mihinkään suuntaan. Tässä välissä olen tehnyt neljä kertaa hyppytekniikkaa (perus- ja kasvavaa sarjaa), kasvattanut lenkkimäärää, ottanut lenkkeihin mukaan myös juoksuosuuksia sekä Mörkö on tasapainoillut niin kivien, puunrunkojen kuin tasapainotyynynkin päällä. Mitään en ole tehnyt niin säännöllisesti että voisin sanoa olevani tyytyväinen mutta kaikkea on tullut tehtyä sen verran että kehtaa sanoa tehneensä.

Mörkö aloitti alastuloharjoituksella, mikä sujui "täydellisesti". Tämän jälkeen jatkettiin korkeuden arvioinnilla, ei ongelmia. Kolmantena treeninä tehtiin kasia niin että toisessa päässä oli putki ja toisessa päässä taipuminen, keskellä okseri. Mörkölle taipuminen on aina ollut haastavaa. Vasemmalle taipuminen on sujunut paremmin kuin oikealle, mutta ei Mörkö ole vasemmallekaan koskaan tehnyt harjoitusta kokonaan laukassa. Mutta tällä kertaa teki! Kumpaankin suntaan, ja vielä useamman kerran. Loppuun kasvavaa sarjaa.

Mörkö hyppää teknisesti hyvin. Se on alkanut luottamaan itsensä enemmän mikä näkyy reippaampana vauhtina. Kasia tehdessä Mörkö myös kolautti kerran okserin rimaa, mutta vaikka sekä minä että Vappu odotettiin sen vaikuttavan koiran itsevarmuuteen niin näin ei käynyt :) Oli mukava myös huomata että Mörkö jaksoi kohtuullisen hyvin, kovasti olisi jatkanut viimeisen toiston jälkeen vielä treeniä.

Saatesanoiksi sain "jatkakaa samaan malliin" eli vaikka tuntuu etten niin paljoa olekaan tehnyt niin parempi se vähä on kuin ettei tekisi mitään.

Tänään päätin mennä koko lauman kanssa läheiseen koirapuistoon jos siellä ei ole muita koiria. Ei ollut ja Tikru pääsi purkamaan energiaansa 20 minuutin ajaksi vapaana. Kokonaisuudessaan koirapuistoon ja takaisin vei tunnin, kerrankin pentu vaikutti hieman väsyneeltä. Mörkön kanssa jatkettiin suoraan Pirttimäkeen, missä yllätin itsenikin kävelemällä 6,4km lenkin 58 minuutissa. Aika vauhdilla ollaan menty, reitti kun ei ole tasainen vaan mäkiä riittää. Tyytväinen olen, kun kumpikin meistä jaksoi niin hyvin.

Viikonlopun touhut ja kisat

Viikonloppu alkoi perjantaina paljon odotetulla Niina Mantereen toko-kurssilla. Toivoin erityisesti neuvoja ja apuja Mörkön paineistumisen hallintaan tai siitä poispääsyyn. Sitä sain... nimittäin jostain syystä Mörkö meni totaalilukkoon, sellaiseen tilaan missä en ole sitä koskaan nähnyt. Omaa vuoroa odotellessa Mörkö oli vielä normaali, treenattiin hieman sivulle tuloja (ilman pomppua) ja ilokseni huomasin että Mörkö tietää mitä merkin kierto tarkoittaa parin metrin päästä. Omalla vuorolla *poks* ja jaloissani oli littanana makaava ja hermostuksissaan läähättävä koira. Eihän me sitten voitu tehdä mitään muuta kuin koittaa saada Mörkö tarjoamalla takaisin tähän maailmaan. Tehtiin joitakin käsikosketuksia ja etsittiin nameja.

Voi sitä harmistuksen määrää! Melkein itketti. Olisin niin halunnut olla ylpeä taitavan leijonan omistaja ja sen sijaan meni koko treeniaika aivan "turhaan". Tätähän tämä harrastaminen on. Viikkojen ajan toko menikin harppauksin eteen päin, pakkohan sen notkahduksen on jossain vaiheessa tulla. Ensi viikolla siis pienemmin odotuksin treeneihin...

Lauantain saldona Tikrun ensimmäinen seisotuskuva :) Tyypillä ikää 4kk 5pv.

Tänään Mörköllä kisat Niinun hallilla. Ensimmäinen startti oli itselleni vaikea, oma vire aivan nukuksissa ja jalat aivan maitohapoilla. Ja siltähän se meno sitten näyttikin... Erinomaista oli Mörkön hyvä pujottelu ja juoksupuomi :) Tulos +2,12.

Toisella radalla oli itselläni paljon virkeämpi mieli ja jalatkin olivat vetreytyneet - ja tekeminen sen mukaista. Tälläkin radalla olin todella tyytyväinen pujotteluun ja juoksupuomiin :) Sen lisäksi ohjasin mielestäni 5. ja 6. hypyt hyvällä ajatuksella. Olishan se ollut hienoa saada kolmas SM-nolla, mutta nyt jäädään 007 -agentteina pitämään kisataukoa. Tuloksena siis +0,07.

Laakereille ei kuitenkaan ajateltu jäädä löhöilemään, vaan nyt on useampi viikko aikaa treenailla juoksupuomin käännöksiä, (minulle vaikeita) saksalaisia, muuta tekniikkaa sekä omaa ja koiran kuntoa. Jossain vaiheessa pidetään myös parin viikon agilitytauko, nyt kun kaksi kuukautta on ollut aika kiirusta Mörköllä. Ehkä lainaan hiukan myös Alicea, kisaamaan tekisi mieli ;)

Niinpä tänään käytiin vielä Salmen ulkoilualueella kävelemässä mäkinen 9,5km. 1h 41min kului aikaa, ja nyt on kotona sekä syystä väsynyt Mörkö että syyttä väsyneet omat jalat.