Tavoitteena rentous kisoissa

Sunnuntaina Arto Laitisen oikein miellyttäviä ratoja kolmen radan verran. Varsinkin hyppyrata oli todella kiva. Hyppyrata oli ensimmäisenä ja onnistuin tavoitteessani todella hyvin. Kun oli enää kaksi koiraa menemättä, menin lämmittelyesteelle ja palkkasin lelulla. Juostiin koira lelussa kiinni odottamaan vuoroamme ja päästiinkin suoraan radalle. Tikru oli mukavan rento ja meidän tekeminen tuntui ihan agilityltä. Pujotteluun tein puolen vaihdon ja harmillisesti Tikru hämmästyi tätä niin paljon että sekosi rytmistä. Korjasin koko pujottelun ja tästä vielä muutama sekuntti yliaikaa. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen meidän tekemiseen. Pitää kerrata vastaavaa pujottelukuviota omissa treeneissä, koska tämä on juurikin niin klassinen että "kyllä se kotona osaa". Ja osaa kisoissakin, ei vain ole tullut tuollaisia aikoihin vastaan. 

Agilityradat olivat valitettavasti niin, että radalta poistuminen tapahtui samaan loossiin kuin missä lämmittelyeste oli. En uskaltanut mennä sinne päästämään koiraa vapaaksi. Ei olisi kiva että Tikru sinkoaa radalta tulevaa kohti ja toisaalta en myöskään halua radalta tulevaa ja mahdollisesti kierroksilla olevaa koiraa niskaan. Joten en voinut toistaa samaa kaavaa kuin hypärillä. Agilityradoilla olikin huomattavasti jännittyneempi koira, ja noin kolmanneksen rataa tehtyämme Tikru viimein rentoutui ja teki hyvää työtä. Kummaltakin radalta tuli nippanappa puomin kontakti. Ensimmäisen tuomari tuommitsi virheelliseksi suoritukseksi ja toista ei tuomaroitu laisinkaan kun Tikru kävi nappaamassa ylimääräisen hieman ennen puomia esteen. Toisaalta hienoa että Tikrulla riittää nykyään itsetuntoa tehdä myös omia ratkaisuja, joten ylimääräinen hyppy ei harmittanut. Vaikkei sää ollutkaan mitenkään kuuma, näkyi kolmannella radalla jo tassu painavan sekä koiralle että minulla.

Vaikkei kisoista tullutkaan mitään mainittavaa tuloksellisesti niin innostusta kisat vain kasvatti. Oli ihanaa pitkästä aikaa mennä kisoihin nauttimaan ja keskittyä oleelliseen (lähdön vireeseen). Kokeilin lelupalkata Tikrun radan jälkeen, mutta koira selkeästi odotti namia. Ehkei tämä ole ongelma, mutta mieluummin palkkaisin lelulla. 

Se todellinen työ on alkanut jo vuoden alussa, eli olen koittanut opettaa Tikrua haukkumaan käskystä. Yllättävän vaikeaa, varsinkin kun olettaisi sen olevan helppoa kun Tikru on melko äänekäs koira. Mutta ei ole ollut mikään helppo tie. Oikeastaan ainoastaan ulos lähtiessä Tikru haukkuu käskystä joka kerta pyydettäessä. Ihan satunnaisesti olen huomannut Tikrun avaavan suuta mutta ääntä ei tule jos olen muualla tai muussa tilanteessa pyytänyt haukkumista. Tänään löysin tokon treenikassin kätköihin unohtuneet kaninkarvapatukat ja päätin kokeilla irtoaisiko haukku omalla etupihalla. Jouduin tekemään vireen kanssa hieman töitä, mutta lopulta haukku sieltä tuli ja Tikru sai himoitsemansa lelun. Onnistuttiin vielä toistamaan haukkumine. Tavoitteena saada tämä siirrettyä joskus lähtöön, olisi yksi keino enemmän purkaa koiran painetta ja hallita virettä.

Ja kyllä, koitan omaksi iloksi puuhastella tokoa eteen päin kun minuta on lykästänyt taloyhtiön oma hiekkakenttä. Ei voi ainakaan sanoa että olisi liian vaativaa, kun kentälle on alle 50m. Olen nyt tehnyt jonkun verran ruudun alkeita ulkona ja kaukojen asennonvaihtoja sisällä. Tänään kasvatin ruutuun lähetyksen matkaa noin kahdeksaan metriin, joten kyllä tässä vielä saa tehdä paljon töitä ennen kuin voi sanoa että Tikru osaa ruudun. Josko tämän kesän aikana tulisi valmista, tai noh mieluusti ennen kuin on siirryttävä halliin. Kaukojen kanssa olen istu-seiso ja seiso-istu vaihtoihin uutta tekniikkaa, ja tämä on oikeastaan tullut aika kivasti agilityn lämmittelyn sivutuotteena. Katsotaan saanko koskaan kasvatettua etäisyyttä tosin, jotenkin kaukot on minulle hämmentävä liike.