Tikrun agilityura on ollut ehkä hitain maailmassa. 2018 ekat startitja siitä kaksi starttia vuodessa. Milloin on ollut taidoissa liikaa uupeloa, milloin olen itse ollut raskaana. Mutta hidasta on ollut, jopa tuskasen hidasta. Lohduttavaa on sentään se, että tarvittiin vain kahdeksan kisaa nousuun.
Tänään oli kokeilussa juoksupuomi kisatilanteessa. Eihän se toiminut lainkaan, muta tällä ei onneksi ollut vaikutusta tulokseen. Ensimmäisellä radalla Tikru osui ihan kontaktialueen yläreunaan ja toisella radalla ravasi. Vielä on paljon epävarmuutta koiralla, perustreeniä on luvassa lisää ja paljon.
Muuten olin tyytyväinen kisasuorituksiin. Ensimmäisellä radalla Tikrulla tuli jokin aivopieru renkaan kanssa kun hyppäsikin numerolapun ylitse. Toisella radalla rengas meni varmasti. Itseäni jännitti pujottelu kun treeneissä ei ole ikuisuuksiin mennyt pujottelu kerralla oikein. Nyt molemmilla radoilla meni pujottelu nappiin. Ensimmäisellä menin vasemmalta puolelta, toisella radalla tein takaaleikkauksen oikealle. Keinu oli tosi sujuva, jopa siinä määrin sujuva että minun pitää uskaltaa alkaa etenemään reilummin. Ensimmäistä rataa ennen Tikru oli todella kiinnostunut muista koirista, toiselle radalle mennessä huomio oli meissä. Valitsin palkata radan jälkeen lelulla, ja Tikru palkkaantuikin tosi kivasti.
Täältä tullaan kakkoset! Heinäkuussa toivottavasti taas kisataan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti