Tuli suunnittelemattoman pitkä tauko kaikessa koirien kanssa touhuamisessa, vaikkakin nyt tauko olikin edelliskertaista melkein puolet lyhyempi! Blogihiljaisuuden takana oli perheenlisäys, mistä johtuen koiraharrastukset jäivät pitkälti tauolle. Alkuun oli tarkoitus treenata Tikrun juoksupuomia huhti-toukokuussa, mutta valitettava treeneissä sattunut lihasvamma piti Tikrun levossa aina heinäkuun loppuun saakka. Kesäkuuhun olin suunnitellut tutustumista noseworkiin, mutta käytännössä kaikki aika meni valmistella kotia toista vauvaa varten.
Elokuussa päästiin jälleen lämmittelemään harrastusrintamalla! Molemmat koirat kävivät kehonhuollossa. Tikru sai viimein terveen paperit keväisen lihasvamman suhteen ja Mörkö oli vähemmän jumissa kuin oletin. Molemmilla koirilla normaalia vähemmän lihasmassaa ja kuntoa, mutta se nyt ei ole mikään yllätys. Koiria olen kyllä lenkittänyt tunnin lenkkejä vielä heinäkuussakin, mutta eipä sellainen 3-4km/h vauhti kenenkään kuntoa kasvata... lujempaa en siinä hetkessä päässyt. Kehonhuollon jälkeen olemmekin alkaneet pikkuhiljaa lenkkeilemään tavanomaisemmin ja keskittyneet erityisesti jumppaamiseen.
Mörkö pääsi viime viikolla kevyesti kokeilemaan agilityä (viisi hyppyä, puomi ja pujottelu) ja myöhemmin viikolla ohjattuihin treeneihin. Tänään kävin vielä muistuttelemassa rengasta, pussia sekä keinua ja tehtiin pari juoksupuomia. Vähillä treeneillä mennään, mutta minkäs teet! Tältä pohjalta ei SMiin osallistuminen ole muuta kuin fiilistelyä, turha odottaa hirmuista tulostasoa kun en itse pysty liikkumaan täysillä ja ketterästi. Nämä ovat kuitenkin Mörkön viimeiset SM-kista, joten minulle on tärkeää päästä kisoihin fiilistelemään.
Meidän tie SM-kisoihin ei tällä kertaa ollut mitenkään itsestään selvä. Saimme 7/8 nollaa jo viime vuonna kasaan ja silloin ajattelin että viimeisen nollan kerkeää saada kyllä keväällä. Tällöin en tiennyt viettäväni talvesta kahta kuukautta ulkomailla enkä tiennyt tulevasta perheenlisäyksestä.. loppujen lopuksi aikaa saada viimeinen nolla jäi tosi vähän ja kuinka monta +0.02 ja vastaavaa tulosta keväällä tehtiinkään ennen kuin se himoittu nolla viimein tuli! Tämän jälkeen agility jäi tauolle maaliskuussa. En ollut myöskään mitannut Mörköä, sillä tiedän koiran olevan rajatapaus. Kuumottavaa oli, ennen kuin kokoluokaksi vahvistui mini. Jos koira olisi vaihtanut kokoluokkaa mediin meidän agilityura olisi ollut siinä. Kirsikkana kakussa jännitin vielä lopuksi että tohtiiko vauva syntyä lähempänä laskettua aikaa vai meneekö käynnistykseen. Jälkimmäisestä olisi jäänyt liian vähän aikaa palautumiseen, joskaan ei nytkään viikkoja liikaa kerennyt kertyä. Loppumetreillä tuli vielä sektion riskikin, ja tiedostin jopa "synnytyskuplassa" että sektion jälkeen en kyllä tasan osallistu SMiin... mutta onneksi sektioon ei tarvinnut turvautua. Kun meillä nyt viimein on starttinumero olemassa niin teemme parhaamme ja katsotaan mihin se riittää. Klassikko sanontana, mutta näillä eväillä ei voi tavoitella muuta kuin nautittavaa kisasuoritusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti