Huh heijaa kun rata näytti paperilla vaikealta. Luotin kuitenkin aikaisempiin kokemuksiin, että todellaisuudessa rata on paljon helpommin sisäistettävissä kuin miltä paperilla vaikuttaa. Se mikä yllätti, oli etten millään tahtonut muistaa rataa 23 esteen jälkeen. Ei sillä, eihän kisaradat ole pidempiä mutta olisihan se hyvä harjoittaa muistiaan edes hieman pidemmälle.
Radan "kohokohdat" olivat erittäine hyvin haetut pujottelut. Tein alkuun persjätön 29-30 väliin, mutta tämä vaihdettiin 30-31 väliin jotta Mörkön linja lyhenisi. Koitin antaa Mörkölle tavallista enemmän tilaa ja vastuuta ja lähetin (meille) huomattavan kaukaa esteille 10, 12, 15 ja 17.
Niinu ihasteli pariinkin otteeseen Mörkön parantunutta nopeutta ja sanoi että teknisesti koira alkaa olemaan sillä tasolla että ohjauksellisesti voin alkaa antamaan enemmän haastetta ja vastuuta. Siinähän onkin pähkinä purtavaksi, kun samalla mennään minulle vaikealle alueelle. Esimerkiksi yllä mainittu persjättö 30-31 väliin on nyt ihan looginen, mutten sitä osannut kuitenkaan rataa suunnitellessa niin nähdä. Miten kehittää omaa ratasilmää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti