Toisena hyppyrata, ja jälleen huokailin radan rakennusta katsellessa että kovin on mutkainen (siis minulle). Selvisin alun pyörityksestä ihan ok ja olin niin tyytyväinen että Mörkö meni kepeille että itse kehumalla otin koiran pois. Tyhmä minä! Oppia siis että oma mieli (ja kieli) on maltettava pitää kurissa vaikka radalla tulisikin hieno onnistuminen. Pujottelun jälkeisen putken ohjasin itse hätäisesti. Kyllähän Mörkön tuollaisessa tilanteessakin olisi suotavaa ratkaista ongelma toisin kuin kieltämällä... tulee siis treenata putkille irtoamistakin taas. Radalla oli tarjolla päällejuoksu-persjättö ja vieläpä kahdelle perättäiselle esteelle. Oma rohkeus ei kuitenkaan riittänyt kokeilemaan minulle haastavaa ohjausta kahdella perättäisellä esteellä joten ohjasin ratani toisin. Lopputuloksena siis 10 + 10,78s yliaikaa. Katselin videolta että pujottelun uusinta mksoi 6s ja putken uusinta 4s eli muutoin radalla ollaan edetty noin 3,9m/s etenemällä.
Se tasonnosto? Niin, näkyy omassa liikkumisessani. Tähänkin kisaan otin suoritustavoitteeksi liikkua rohkeasti ja tehdä rohkeita ohjausvalintoja. Kun yhdistää vauhtia hieman heikkoon taitoon niin ei voi odottaakaan täydellisiä onnistumisia. Hienoa oli kuitenkin, että ne (minulle) vaikeat asiat onnistuivat vaikka muualla sitten tulikin virhearvioita. Äärimmäisen tyytyväinen olen Mörköön, että Mörkön tekniikka on kestänyt hyvin vauhdin kasvun. Sekä siihen että pienestä koiruudesta löytyy vauhtia vieläkin enemmän - kaikki on pitkälti kiinni siitä miten itse uskallan alkaa "luukuttamaan" radalla. Helppoa ei ole, niin monta vuotta olen ollut mukavuusalueella ja tehnyt pikkukaunista ohjausta (ja yliaikanollia), mutta muutoksen tuulet puhaltavat vahvasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti