Junnu eikä pentu enää!

Tikru on heittänyt pentu-statuksen mäkeen ja painaa menemään juniorina eteen päin. Tänään tuli täyteen 9kk.

Kuvassa 7,5kk

Olen pysynyt tavoitteessani hyvin, eli en ole kouluttanut Tikrulle varsinaisesti tokoon tai agilityyn liittyviä asioita. Ehkä jopa liiankin hyvin, voisihan tämän ikäinen koira jo osata vaikka istua ;) Tämä ei tietenkään tarkoita että oltaisiin vaan oltu, sillä kokemuksia, ääniä, hajuja, paikkoja, ihmisiä jne on koettu pennun sietämissä rajoissa. On ilo huomata, ettei Tikrua häiritse lainkaan äänet, ihmiset tai erilaiset alustat. Kun tehdään niin tehdään täysillä ja tarvittaessa Tikru käpertyy jalkoihini nukkumaan jos ei mitään tapahdu. Autossa matkustaminen on Tikrulle myös mieluisaa. Voiko oikeastaan tasapainoisempaa kaveria toivoakaan!

Kaikki onnistuu treenit

Tämä viikko on ollut raskas. On ollut raskasta seurata toisen tuskaa, murhetta ja surua vierestä kun toisen nelijalkainen on vakavasti sairas. Parhaani olen yrittänyt tukea, ja ennen kaikkea kuunnella. Eilen tämä tahtojen taistelu valitettavasti päättyi, ja nuori elämäniloa täynnä oleva ruttukuono siirtyi tähdeksi taivaalle. Loista kirkkaana!

Näillä eväillä en ollut yhtään yllättynyt, että rataan tutustumisesta ei meinannut tulla mitään. En löytänyt numeroita, ja kun löysin olin kuitenkin eksyksissä. Linjat olivat aivan ristissä ja päässä valtasi myllerrys. Räpiköin rataan tutustumisen jotenkin, ja istuin pitkään hiljaa toisten suorituksia katsellen. Viimein keräsin itseni ja lähdin lämmittelemään itseäni ja Mörköä. Alkuverryttelyssä sain ajatukset mukavasti tekemiseen, ja harjoittelin monta kertaa radan mielikuvissa.

Ihmisissä on ihmeellisiä voimavaroja. Jostain löysin vankkaa keskittymistä, päättäväistä yrittämistä sekä fokuksen tekemiseen. Tämä tuotti sellaisia onnistumisia, etten uskaltaisi enää yrittää toista kertaa. Toki tekemisessä oli hierottavia kohtia, en esimerkiksi ollut havainnut että jarruttelen liikaa takaakiertoihin mentäessä ja aivan turhaan annan muille aikaylivoimaa. Toisessa kohtaa olin vankasti sitä mieltä että kyllä kerkeän persjättöön, mutta niin vain Mörkö yllätti ja paineli pienen leijonan energialla rinnalla ellei jopa hieman edellä ja pakko oli todeta etten kyllä persjättöön ennätä - mikä on vain positiivinen ongelma! Ihanaa kun Mörkö liikkuu. Vaihdoin ohjauksen tyytyväisenä oikein hyvin toimivaan takaaleikkauseen.

Mörköllä oli muutenkin hyvä päivä. Otus haukkui innoissaan kaikki tekemättömät välit, jopa niin paljon että jouduin hieman toppuuttelemaan kaveria :) Joka ikinen kerta Mörkö painoi menemään ihan täysillä, ja teki myös hyvin juoksupuomin. Pujottelussa lällätimme toisillemme, kun ei mukamas vaikeassa asiassa ollut mitään vaikeaa. Pujotteluun menot sekä pakkovalssista että 180 umpikulmasta sujui ikään kuin oltaisiin aina tehty noin. Mörkö irtosi putkiin kaukaa, jopa niin kaukaa että pystyin (uskomatonta kyllä!) jopa leijeröimään. Huikeeta.

Kehityskelpoisia ollaan, sekä minä että Mörkö. Hyvän mielen treenit, missä kaikki onnistui vaikka tehtiin aika hankaliakin asioita. Aikamoinen mielenhallinta myös minulla, että noinkin sekavasta lähtökohdasta sain fokuksen täysin tekemiseen.

Rutistakaa karvakuonojanne! Koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän.

Jälleen keinun parissa

Hiihtolomien takia oli varsinaiset treenti peruttu, mutta sehän passasi minulle hyvin. Joten hallille tarkoituksena katsastaa seuraava säädettävä keinu. Mutta, mutta... agimetin keinun säätämiseen tarvitsee rautasahaa ja hieman säätöä pulttien ja muttereiden ollessa umpiruostuneita. Muuten vaikutti varsin pätevältä peliltä, täytyy vain ottaa asiakseen keinun kunnostus.

Kannettiin seuraava keinu kehiin, tällä kertaa merkiksi osui Kagility. Tätä aikamme tutkittuamme huomasimme että tätä keinua pystyy myös säätämään. Se ei koskaan selvinnyt että onko keinua varsinaisesti tarkoitettu säädettäväksi ja hieman huterahan tuo on, mutta putkien painoilla maahan pönkättynä ajoi asiansa. Tosin keinua ei saanut ihan niin alas kuin olisin toivonut.

Viitisen toistoa keinua, ihan kivasti Mörkö meni kontaktille saakka ennen kuin jarrutti. Väliin kaksi toistoa puomin alastuloa ja yksi kokonainen puomi, hyviä suorituksia kaikki. Loppuun vielä kolme keinua. Piti ottaa yksi ylimääräinen kerta kun toiseksi viimeinen suoritus oli taas yhtä jarrutusta. Viimeisen toison ollessa taas tosi hyvä.

Säädettävä keinu toimii Mörköllä kyllä hyvin. Tosi vähillä toistolla on jarruttelu hävinnyt lähes olemattomiin. Joskin seuraavalla kerralla pitää tehdä samalla vaikeudella kuin tänään, tai ehkä hieman helpompana. Uskon kuitenkin että keinun ylläpitoon tällainen treeni sopii hyvin.

Käveltiin Tikrun ja Mörkön kanssa loppuverryttelynä hallilta kotiin, kaikkinensa meni 40 minuuttia. Hyvin Tikrukin jaksaa. Nenä vie paljon enemmän Tikrua, Mörkön haistellessa itse asiassa aika satunnaisesti. Välillä Tikrun piti lumihangessa ottaa nautinnollisia lumikylpyjä.

Säädettävä keinu?

Viikko sitten olleiden kisojen jälkeen ihmettelin miten lihakset kipeytyivät heti kisojen jälkeen todella pahasti. Iltaan mennessä olin löytänyt tieni peiton alle ja tämä viikko onkin mennyt sairastellessa. En ole vieläkään täysin terve, mutta sisätiloissa oleminen alkoi ahdistaa sen verran paljon että päätin ensin käydä munkilla ja kaakaolla, ja kurvattiin Mörkön kanssa vielä hallin kautta kotimatkalla.

Mörköähän jännittää keinu tällä hetkellä. Jännittäminen näkyy turhan aikaisena jarruttamisena ja varmaankin liian aikainen jarruttaminen tekee Mörkölle kontrollinmenetyksen tunteen kun keinu alkaa kipata. Toistaiseksi Mörkö on keinulla pysynyt, mutta koira vilkuilee välillä sen näköisenä että voisi hypätä keinulta poiskin. Ei hyvä juttu siis missään nimessä. Olen koittanut tehdä korjaavia/palauttavia treenejä juoksuttamalla Mörköä mini- ja mini-maxi-pöytien kautta keinulle, mutta Mörkö jännittää myös pöydältä keinulle siirtymistä paljon. Joten en saa mitenkään noilla apuvälineillä aikaiseksi rennolla laukalla keinulle lähestymistä.

Niinpä kyselin viikolla että löytyykö seurasta säädettävää keinua. Löytyy kuulemma. Joten tänään sitten katsastettiin tilanne. En vain suinkaan muistanut oliko kyseessä agimetin vai smartin keinu, joten koska smartin keinu näytti todennäköisemmältä (ja oli ainoana vapaana) niin tutustuin tähän paremmin. Onhan se keinu ilmeisesti portaattomasti säädettävissä, mutta jokin oleellinen osa puuttuu käytöstä. Mörkön ollessa pieni koira korvasin puutteen laittamalla pussin painoja keinun jalkojen esteeksi. Ratkaisu toimi noin kevyellä koiralla hyvin ja keinu oli vakaa suorittaa. Yhtään suurempaa koiraa en olisi kyllä tuolle virittelyllä laittanut...

Tehtiin about kymmenen toistoa namikupille. Koska en kykene keuhkoiltani vielä juoksemaan lähetin Mörkön kiertämään siivekettä ja siitä lähetys keinulle. Toimi ihan ok, joskin olisi helpottanut jos olisin omalla liikkeellä voinut tukea enemmän. Tällä kertaa kuitenkin näin, kun en kerran pysty muuta kuin kävelemään. Ensimmäiset nelisen toistoa Mörkö selkeästi jarrutteli, mutta lopuilla toistoilla ei jarruttelua näkynyt enää laisinkaan. Jes! Kaksi viimeistä toistoa olivat jo todella renotja ja sulavia. Keinun korkeampi pää oli noin polven korkeudella, eli about puolessa välissä kisakorkeudesta. Tarkoituskin oli tehdä "liian helppo" harjoitus, jotta saisin mahdollisimman nopeasti kitkettyä jarruttelun..

Olen vakuuttunut että säädettävän keinun kanssa saadaan Mörkölle jälleen keinulle rento suoritus, niin kuin se jo keinua tekikin joitakin kuukauisia sitten.

Kotona tutkailin lisää asiaa, ja selvisi että (oikeasti) säädettävä keinu onkin se nyt muiden käytössä ollut agimetin keinu. Pitää ensi kerralla tutustua siihen paremmin, josko olisi jopa niin yksinkertainen että ihan yksikseen saisi säätöjä tehtyä. Agimetin sivuilta lukaisin että säätömahdollisuus on viiden sentin välein, ja se on aivan sopiva Mörkön tarpeisiin.

Kunhan sitä nyt paranisi. Eniten inhottaa kun ei saa koiria lenkkeilytettyä, eikä pysty edes sisällä temputtamalla purkamaan koirien energiaa. Sen seurauksena pienet painii keskenään ja välillä homma menee nahistelun puolelle. Josko huomenna voisi käydä puolen tunnin lenkin?

Tasonnosto näkyy (vielä) pikkuvirheinä

Eilen kävin harjoittelemassa kisaamista Niinun hallissa. Tuomarina uusi tuttavuus Markku Kaukinen ja kyllä katsoin alkuun että kovin on mukaisat radat, mitkä eivät ole mitenkään minun vahvuus. Samapa tuo, aina ei saa kisaradoiksi itselleen mukavia ratoja joten näillä radoilla otin jälleen pari askelta enemmän epämukavuusalueelle.

Ensimmäisestä radasta olen supertyytyväinen parista asiasta: Mörkö haki hienosti pujotteluun, Mörkö teki aivan LOISTAVAN juoksupuomin, minä osasin nähdä rataan tutustuessa meidän vaaran paikan (mutten kuitenkaan osannut löytää sopivaa ohajausta) sekä tein päällejuoksu-persjätön (mikä ei kuulu mitenkään minun mukavuusaluleen ohjauksiin). Osasin odottaa hitautta keinulla, emme ole edelleenkään siis tehneet tarpeeksi pohjatöitä jotta jarruttelu jäisi pois. Eikä tuo päällejuoksu-persjättökään ole edes kiitettävän arvoinen, mutta päätin uskaltaa kokeilla ohjausta kisoissa. Lopputulemana yliaikanolla. Pienellä eksymisellä ennen A-estettä sekä keinun hitaudella etenemä oli kuitenkin 3,56m/s mikä tarkoittaa että suurin osa radasta ollaan liikuttu noin 3,8m/s. Ja se on iso juttu se, minulle!

Toisena hyppyrata, ja jälleen huokailin radan rakennusta katsellessa että kovin on mutkainen (siis minulle). Selvisin alun pyörityksestä ihan ok ja olin niin tyytyväinen että Mörkö meni kepeille että itse kehumalla otin koiran pois. Tyhmä minä! Oppia siis että oma mieli (ja kieli) on maltettava pitää kurissa vaikka radalla tulisikin hieno onnistuminen. Pujottelun jälkeisen putken ohjasin itse hätäisesti. Kyllähän Mörkön tuollaisessa tilanteessakin olisi suotavaa ratkaista ongelma toisin kuin kieltämällä... tulee siis treenata putkille irtoamistakin taas. Radalla oli tarjolla päällejuoksu-persjättö ja vieläpä kahdelle perättäiselle esteelle. Oma rohkeus ei kuitenkaan riittänyt kokeilemaan minulle haastavaa ohjausta kahdella perättäisellä esteellä joten ohjasin ratani toisin. Lopputuloksena siis 10 + 10,78s yliaikaa. Katselin videolta että pujottelun uusinta mksoi 6s ja putken uusinta 4s eli muutoin radalla ollaan edetty noin 3,9m/s etenemällä.

Se tasonnosto? Niin, näkyy omassa liikkumisessani. Tähänkin kisaan otin suoritustavoitteeksi liikkua rohkeasti ja tehdä rohkeita ohjausvalintoja. Kun yhdistää vauhtia hieman heikkoon taitoon niin ei voi odottaakaan täydellisiä onnistumisia. Hienoa oli kuitenkin, että ne (minulle) vaikeat asiat onnistuivat vaikka muualla sitten tulikin virhearvioita. Äärimmäisen tyytyväinen olen Mörköön, että Mörkön tekniikka on kestänyt hyvin vauhdin kasvun. Sekä siihen että pienestä koiruudesta löytyy vauhtia vieläkin enemmän - kaikki on pitkälti kiinni siitä miten itse uskallan alkaa "luukuttamaan" radalla. Helppoa ei ole, niin monta vuotta olen ollut mukavuusalueella ja tehnyt pikkukaunista ohjausta (ja yliaikanollia), mutta muutoksen tuulet puhaltavat vahvasti!

Valmennuspilotit 4 & 5

Tammikuun valmennuspilotissa tuli niin paljon asiaa että jäin työstämään kuulemani useammaksi viikoksi. En oikein osannut mitään sanoiksi pukea, mutta pirun innostunut olin kuulemastani ja kokemastani. Koitan kirjoittaa joitain oleelllisia osia itselleni musitiksi jotta on jotain mihin joskus palata.

Valmennuspilotti 4

Puolot päivästä oli Jarmo Riskin pitämää luentoa kilpailemisesta. Kilpailemisen monista tekijöistä suurini on USKON ja TAHDON kumppanuus. Jos usko loppuu niin tahdolla jatketaan sinnikäästi eteen päin. Tahdon ollessa koetuksella taas usko tekemiseen jaksaa jatkamaan. Toisena esille nousseena aisaparina oli ENERGIA ja HERKKYYS. Todella energisestä suorituksesta jää helposti puuttumaan herkkyys ja jos taas tehdään pikkunättiä herkästi niin sitten unohtuu energia. Parhaimmassa suorituksessa löytyy energiaa ja herkkyyttä sopivassa suhteessa.

Omia ajatuksia ja edistymistä purettiin muutaman kysymyksen avulla. Kysymykset olivat hyviä ja tulivat myös oikeaan kohtaan, sillä itselläni oli tunne etten viimeiseen kahteen kuukauteen ollut oikein osannut tehdä mitään - ja usein jäikin sitten kaikki tekemättä.

Mitä asioita olet harjoitellut?
- yksittäisiä teknisiä harjoitteita (pujottelun sisään menot, juoksupuomi)
- rohkeutta omaan tekemiseen (rock'n rollia & räminää), mukavuusalueelta poistumista

Missä sinusta on tullut hyvä?
- asioiden / kokonaisuuksien pieneksi pilkkomisessa (kuinka pienissä osissa monia asioita voikaan harjoitella)
- luottamus itseeni on kasvanut

Mikä on sinulle nyt (kilpailemisessa) tärkeää?
- oman varmuuden ja vauhdin parantaminen

Miksi kipailet?
- kilpaileminen on kivaa!
- (osa)tavoitteiden saavuttaminen sekä kehityksen näkeminen

Kun käytiin vastauksia lävitse, niin huomasin tehneeni ja kehittyneeni vaikka varsinaisesti en ollutkaan käynyt treeneissä tai kilpailuissa, eikä omatoimisiakaan treenejä ollut yhden käden sormia enempää. Omassa päässäni olenkin työstänyt treenisuunnitelmaa, miettinyt omien heikkouksien parantamista ja toisaalta seuraavia (väli)tavoitteita. Oli lohdullista huomata etten olllut vain "pyöritellyt peukaloitani", vaikka olin kokenut aikamositakin turhautumista kun en saanut itseäni treeneihin. Tämän jälkeen alkoikin palaset hieman loksahdella paikoilleen ja olen käynyt muutaman kerran suunnitelmallisesti omatoimitreenaamassa.

Samalla kun kuuntelin kilpailemisesta tajusin että koirakkona ihminen on kahdessa eri roolissa. Toisaalta kouluttaja (valmentaja) kouluttaa ohjaajaa, mutta sama ohjaaja on koiralle  valmentaja. Valmentaja on juurikin niin hyvin suoriutuva kuin mitä valmennettava on valmis antamaan. Huippuvalmentajakaan ei saa ei-motivoitouneesta valmennettavasta huippua, mutta toki hyvä valmentaja voi avittaa oikeiden valintojen tekemisessä. Jos siis koiralla ei ole motivaatio kohdillaan, niin koirakkona suoritukset ovat juurikin niin hyviä kuin mitä koira suostuu tarjoamaan. Sama myös siinä tapauksessa että vaikka ohjaaja olisi kuinka hyvässä opissa niin kehitystä ei tapahdu kuin juuri sen verran kuin ohjaaja on valmis tekemään.

Loppupäivä meni pilotissa hyppytekniikan, puomitreenin sekä ratatreenin parissa. Hyviä harjoitteita kaikki, ja on ilo huomata miten vaikeampienkin rataharjoitteiden kanssa en ole enää niin hukassa kuin aikaisemmin.

Suuri oivallus kokonaisuudesta oli se, miten matkasta on tullut itselleni tavoitetta tärkeämpää. Totta kai tavoite on siellä kaukana, ja aion sinne päästä. Matkalla voi kokeilla uutta, yrittää ja oppia. Kuten esimerkiksi juoksupuomi. Tiesin projektiin lähtiessä ettei ole mitään varmuutta että juoksupuomi koskaan toimisi. Nyt tiedän että juoksupuomi tulee toimimaan. Samalla olen oppinut hurjasti asioiden pieneksi pilkkomisesta, (koiran ja oman) motivaation ylläpidosta sekä hyväksynyt sen että virheitä tulee (itselle ja koiralle) ja niisä voi oppia. Ennen pyrin suunnittelemaan treenit ja vaikeuden nostot niin ettei Mörkö koskaan epäonnistuisi, ja jos epäonnistuikin niin koin sen aina omana huonoutena suunnitella treenejä. Olen hyväksynyt ettei asian tarvitse olla näin ja että kokeilemalla koirakin oppii kunhan onnistumisprosentti on vain tarpeaksi suuri. Toisaalta Mörkö on oppinut kokeilemaan, eikä lässähdä tyystin jos huomaakin tehneensä virheen kuten aikaisemmin tapahtui.

Samanaikasesti aloin ihmettelemään sitä miten käsitykseni agilitystä on muuttumassa rajusti. Se että tehdään agility-esteillä jotain onkin itse asiassa aika pieni osa kokonaisuutta. Agility-radalla tekemisen lisäksi on huolehdittava koiran kunnosta, omasta kunnosta, koiran suoritustekniikasta, omasta ketteryydestä, palautumisesta ja hyvästä mielestä. Aivan sama kuin hyvällä tasolla agility-radalla tekeminen on jos jokin muu osa-alue sakkaa totaallisesti. Kyllä niinkin johonkin tiettyyn pisteeseen pääsee, mutta ei ehkä sinne saakka minne itse halajan.

Valmennuspilotti 5

Sunnuntaina oli seuraavan pilotin vuoro. Viimeisen parin viikon aikana oli käynyt treenaamassa itsekseni keinua ja huomannut olevani hieman kysymysmerkkinä että kuinka tästä eteen päin. Palatako ihan alkuaskeleisiin vaiko yrittää jotain muuta? Viikkotreenejä ei kylmyyden takia ollut laisinkaan, kerran kävin Niinulla.

Alkuvuoden ajan oli mieltäni painanut myös Mörkön satunnainen äksyily. Onko sillä kipuja? Mörkö tutkittiin päästä häntään ja syötettiin kokeilumielessä yksi kipulääkekuuri ilman merkittävää muutosta. Kiusaako pentu liikaa Mörköä? Varmasti kiusaa, mutta pehmeänä koirana Mörkö ei kerro rajoja - paitsi viime lauantaina Mörkö antoi tulla koko puolen vuoden edestä. Hampaita ei kuitenkaan käytetty ja elämä muuttui tältä osin helpommaksi (Tikru ei roiku enää Mörkön hännässä kuiten aikaisemmin). Selkeästi Mörkö stressaa jotain, mutta mitä? Lämpötilan ollessa hieman inhimillisempi lisäsin lenkkien määrää, enkä huomannut edes eroa siinä onko parempi lenkkeillä pelkästään Mörkön kanssa vai voiko Tikru olla mukana. Selkeästi lenkit kuitenkin rauhoittavat Mörköä ja tasaavat käytöstä.

Tiesin tulevan valmennuspilotin olevan rankka. Niinpä murehdin hieman Mörkön fysiikan (vähät ulkoilut pakkasten takia) ja pään (olemassa oleva stressi) kestämistä. Asiaa ei tippaakaan auttanut se ettei Mörkö yksinkertaisesti juo treeneissä tai kisoissa. Fitdogin palautusjuomat eivät kelpaa, ei edes mitkään itsetekoiset kissanruoka-vesi-sekoitukset. Edellisenä iltana googlettelin asiaa ja löysin bogin aiheesta.  Innostuin tekemään palautusmisjuomaa ja miten suuresti olinkaan helpottunut kun Mörkö suostui juomaan ko sekoitusta pitkin valmennuspäivää! Ehkä hieman nurinkurista, mutta minulle ehkä päivän suurin anti oli se että Mörkö joi. Eikä pelkästään juonut, vaan kesti huomattavan hyvin päivän hurjan rasituksen sekä palautui erityisen nopeasti.

Päivä alkoi puolentoista tunnin fysiikkatreenilla, aiheena ketteryys. On mukava huomata että satunnaiset mutta kuitenkin viikottaiset lyhyet treenituokiot lähinnä työpaikan taukojumppana ovat vieneet vartalonhallintaani huomattavasti eteen päin ja sitä myöten ketteryys on (oman tuntemukseni mukaan) parantunut.

Niinun rataa tehtiin alkuun kisanomaisesti ja sitten jokainen kävi läpi haluamiaan paikkoja radalta. Kisanomaisella radalla Mörkö teki niin nätin juoksupuomin! Uusinnalla ei sitten enää onnistunutkaan ihan niin hyvin, mutta ihan ok kuitenkin. Radalla oli itselleni haastava kulma pujotteluun (n. 150 asteen umpikulma) ja tätä halusin erityisesti työstää. Mörköhän selkästi tiesi mitä tehdä, mutta itse joko nopeilla liikkeilläni, hätäisillä käsilläni tai suolapatsaaksi hyytymällä torpeedoin onnistumisen. Ahdistus koitti nostaa hieman päätään, mutta sitkeällä yrittämisell onnistuin säätämään omaa virettäni alemmas niin että pystyin työskentelemään rennosti. Muutaman puhaltelutauon se kyllä vaati... Lopulta kuitenkin haasteellinen pujottelukulma saatiin menemään rennon rauhallisesti, ja yllättäen siinä ei ollutkaan mitään vaikeaa.

Leenan kanssa pohdittiin keinua. Mörkö on siitä kiitollinen kaveri ettei se agilityssä erottele treenitilannetta kisatilanteesta. Se mikä sujuu treeneissä sujuu myös kisoissa, ja mikä ei suju treeneissä ei taatusti suju myöskään kisoissa. Täytyy käydä tutkimassa hallin keinuja, olisiko jokin niistä madallettava sillä se olisi varmasti helpoin ratkaisu asiaan. Jos ei ole niin sitten pitää palata hetkeksi ihan puikutteluun ja loppupaikan yleistämiseen, jos sillä tavoin saataisiin pois nyt esiintyvää liian aikaista jarruttelemista.

Teemun radalla riittä haastetta ja senkin takia että päivä alkoi painamaan niin omissa kuin koiran jaloissa. Olen kyllä niin tyytyväinen pikku koirasta, että väsymyksestä huolimatta Mörkö yrittää parhaansa. Kyllähän väsymys noepudessa näkyi, mutta väsymisestä huolimatta Mörkö teki silti tosi hienoa työtä muun muassa kontakteilla. Mamman pikku koira <3 Illan viimeisessä harjoituksessa kiusattiin (onneksi?) enemmän ohjaajan päätä.

Parin tunnin nukkumisen jälkeen Mörkö valitsi lenkin ennemmin kuin punkan :)