Mörköllä oli liki kuuden viikon tauko agilitykisoista. Tauko minkä aikani piti treenata kontaktit kuntoon. Tauko minkä aikana kävin tasan kaksi kertaa tekemässä kontakteja. Syy treenaamattomuuteen oli aiemminkin tuskailema oman motivaatioin puute, mutta myös Mörkön hyvin aikataluluttama pitkä antibioottikuuri. Hieman empien ilmoitin Mörkön kolmelle radalla, lähinnä mietitytti puomi. Erittäin suurena vitsinä mainitsin kaverille että haetaan tuolta kolme puuttuvaa nollaa pois. Mutta kuinkas kävikään! Jokaiselta radalta tuli nolla :) Siitäkin huolimatta että itsellä oli kaamea olo (oksetti ja päätä särki) ja tunti kisojen jälkeen aloitin parin päivän sairastamisen. Jossitella voi (vaikka toki onkin turhaa) että kuinka paljon tuo vaikutti aikoihin.
Jokaisella radalla oli jotain todella hienoa. Itse tykkäsin erityisesti viimeisen radan 4-5 esteen ohjauksesta ja siitä miten hyvin Mörkö lähti ohjaukseen. Jokaisella radalla on myös parannettavaa, mutta niin taitaa olla aina. Muutaman kerran olen itse auttamattoman myöhässä mikä aiheuttaa Mörkölle suuria kaaria. Jostain kumman syystä Mörkö meinasi mennä moikkaamaan ratahenkilöä toisella radalla. Suurta iloa tuotti taasen se, että pujottelut sujuivat molemmin puolin ja että puomin kontakteista ei tullut virheitä. Ei ne kontaktit mitkään superkauniit ollut... joten aikaa pitää vielä noiden parissa käyttää. Samoin keinun kanssa pitää tehdä helmpompaa treeniä, alkaa suorituksista näkymään jälleen itseluottamuksen puutetta.
Extrana vielä sijoituttiin kolmansiksi viimeisessä startissa! Siis kolmansiksi, 25 kilpailijan joukosta! Ei ole ihan joka päiväistä sijoittumiset meille kolmosissa :)
Nyt on siis SM-karsintanollat kasassa. Loppujen lopuksi nollat tuli huomattavasti helpommin kuin uskoinkaan. Luulin tuplanollan tuottavan tuskaa, mutta niitä tulikin nyt kaksin kappalein. Koutsi kerkesi jo sanomaan että nyt vain luokkavoitto niin on MM-karsintanollatkin kasassa... jos nyt kuitenkin pidetään realiteetti mukana :)
Seuraavat kisat menevätkin sitten tammikuun loppuun. Tai myöhemmäksikin. Nyt pitää hieman pysähtyä tuumailemaan treenaamisen rytmittämistä, kunnon kasvatusta ja järkevän kilpailuaikataulun tekemistä. Ennen kaikkea pitää yrittää saada pidettyä Mörkö terveenä. Onkohan Mörkö ensimmäinen löwchen Suomessa jolla on kisaoikeus SM-kisoihin?
Tikru on saanut tarkoituksella elää pentuaikaa ilman "turhia" koulutuksia. Toki sisäsiisteys, hihnakäyttäytyminen sekä hoitotoimenpiteiden sietäminen on alusta saakka kuulunut asiaan. Samoin ruokakuppia ja ulko-oven avautumista odotetaan maltilla. Ollaan käyty muiden koirien kanssa yhdessä ja yksikseen "matkoilla". Varsinkin tämä on ollut itselleni erittäin opettavaista, että kuinka yksinkertaiset asiat lopulta kuormittavat koiraa. Ja miten helposti koiraa kuormitetaan liikaa pentuna, varsinkaan jos pentu ei näytä kuormittumista. Käytiin esimerkiksi Tikrun kanssa autoilemassa Helsingissä, kahvilla ja kotiin, kaikkinensa reilusti alle tunnin reissu. Reissun päälle Tikru otti monen tunnin unet. Olin hiljaa mielessäni tyytväinen etten ollut tehnyt tällä kertaa enempää.
Kuitenkin tässä viikkojen aikana on ollut useaan kertaan mielessä että jotain olisi ehkä syytä alkaa Tikrun kanssa tekemään. Toisaalta olen samaan aikaan jännittänyt sitä miten Mörkö kestää sen ettei olekaan enää ainoa koira minkä kanssa touhuan. Motivaatiota ja uutta näkökulmaa lähdin hakemaan ilmoittautumilla Silvia Trkmanin pentukurssille. Samalla pystyn kokeilemaan käytännössä miltä kaukokursseilu minusta tuntuu (itse olen hieman epäileväinen sopiiko tuollainen itselleni laisinkaan). Lähden kurssille mukaan melkein kolmen viikon takamatkalta, mutta edetään meille sopivaan tahtiin ja otetaan joko porukka kiinni tai sitten skipataan parhaaksi katsomiani juttuja.
Sunnuntai: esittelin Tikrulle naksuttimen sekä aloitettiin tassulla kohteeseen koskettamista
Maanantai: kohteeseen koskettaminen vaihtui etujalalla kohteella seisomiseksi
Keskiviikko: vahvistin etujaloilla kohteella seisomista ja koitin naksutella Tikrua kenkälaatikkoon siinä onnistumatta. Kenkälaatikon kansi oli tähän sopiva esine, noin 3cm reunat eivät enää häirinneet Tikrua
Perjantai: ensimmäinen kerta peruuttamista luopumisen kautta, ja uskomaton kaveri peruutteli muutaman naksauksen jälkeen puolisen metriä! Kohteella seisomiseen otettiin muukaan takajalkojen liike. Kerran Tikru pyöri kierroksen vastapäivään (vahingoss :) ) ja muuten kiersi sekä myötä- että vastapäivään neljännesosakierroksen verran.
Oikeastaan Tikrun kanssa on kiva työstää näitä asioita. Olen yllättynyt siitä miten hyvin Tikru keskittyy. Kokemuksen myötä on ollut nähtävissä myös hurja kehitys siinä miten Tikru on alkanut tarjoamaan eri toimintoja. Tikru opettelee oppimaan ja minä opettelen opettamaan naksutellen. Olen kyllä käyttänyt naksua jo vuosien ajan, mutta naksu on ollut enemmän oppimisen tukena kuin että olisin pelkästään naksutellut haluttua käytöstä.
Mörkö on tehnyt uusia asioita myös. Mörkö oli todella helppo naksutella laatikkoon. Aloin naksuttelemaan pyörimistä, mutta oma palkkauksen ajoitus ei ole kunnossa kun en ole saanut toivottua suoritusta esiin. Niinpä tänään päätin olla tekemättä tuota laisinkaan, vaan naksuttelin "tassutargettia" eli näyttämääni asiaa mitä Mörkön piti koskea jommalla kummalla etutassulla. Seisten oli vielä ihan helppoa, mutta ai että pienen leijonan oli vaikea tarjota samaa maaten taikka istuen. Hyvää kehonhallintajumppaa samalla. Kaiken lisäksi vielä kivaakin :)
Vaikea viikko - minulle. Jostain syystä viikko alkoi jotenkin mollivoittoisesti ja vaikka tiistai oli maanantaita parempi niin tuli yllätyksenä miten oma mieliala kuitenkin vaikutti tiistain treeneihin. Mieli vai aikkaa. Vaikka olinkin odottanut treeniä ja treenirata vaikutti kivalta. Päästiin Mörkön kanssa aina puomille saakka ja sitten sakkasi. Mörkö ei ottanut puomin kontaktia, ei vaikka helpotti harjoitusta. Tosin siihen saattoi olla syynä se että puomin pää oli aika lähellä seinää ja tästä syystä itse otin huomaamattani sivuetäisyyttä. Tajusinpa samalla ettei sellaista ole edes opetettu Mörkölle. Koitin nollata itseni ja jatkaa rataa toisesta kohtaa, mutta jäin niin jumiin puomiin ettei treenistä tullut enää mitään.
Niinpä käytimme loppuajan keskustellen Niinun kanssa, puomista. Erittäin hyvänä havaintona nimittäin tuo sivuttaisetäisyys. Sekä se ettei Mörköllä ole fokus (enää) eteen vaan se katsoo minua alastullessa. Niinpä kontaktin suorittaminen taitaakin olla enemmän kiinni minun sijoittumisesta kuin että Mörkö aktiivisesti hakisi kontaktille osumaa. Niinpä nöyränä vain pitää ottaa totuus vastaan ja palata treeneissä oikeasti reippaasti taakse päin.
Keskiviikkona sain ostettua tuurausvuoron vauhti ja motivaatio -kurssille. Hieman petyin kun kurssin vetäjä olikin estynyt tulemasta, joten häntä tuurasi uusi tuttavuus. Ärsytys, rataan tutustuminen ja realiteettitarkistus itselle. Kuinka voin olla antamtta mahdollisuutta kouluttajalle jota en tunne, enkä ole aikaisemmin nähnyt, saati edes kuullut muiden kokemuksia? Uudella asenteella Mörkön kanssa radalle, tavoitteena tehdä hyvän mielen treenit. Korjaussarjaa eiliselle. Ja sitä sain! En ehkä niinkään saanut irti vauhdista ja motivaatiosta, mutta ehdottomasti sain ajatusten selkeyttämistä omille valssilinjoille sekä sitä mitä hain, hyvää mieltä. (Poden huonoa omatuntoa kun en sitten lopuulta päässyt omalla viikkotunnille, viikon (työ)paine purkautui ja kärsin sen verran voimakkaasta päänsärystä että totesin ettei sillä päällä treenata.)
Tuskaa kontaktista, treenaamisesta sekä ajan kulumisesta. Edellisistä kisoista on reilu kuukausi ja tuolloin ajattelin että nyt on hyvin aikaa treenata puomi kuntoon ja ottaa puomilta kääntymiset työn alle. Olihan siinä Mörkön sairaslomaa antibioottikuurin takia... mutta kyllä suurin osa menee omaan saamattomuuteeni. Nyt seuraaviin kisoihin on enää viikko, ja puomitreeniä olen tehnyt tasan yhden kerran! Ei voi kuin hurrata omalla saamattomuudelleen...
Joten tänään sitten hallille kameran kanssa. Tarkoitus tehdä pari puomia, ja melkein pysyin tavoitteessani. Päätin tehdä pelkästään kokonaista puomia, ihan vain mutun perusteella. Jotenkin tuntuu että Mörköltä puuttuu yksinkertaisesti rutiini kokonaisen puomin suorittamisesta, kun pääosin olen tehnyt vain alastuloja. Toisaalta Mörköltä on puuttunut myös mahdollisuus virheisiin ja sitä myötä oppiminen. Niinpä tänään otin kahden tasoisia nameja mukaan, ok palkan ja super palkan. Toistot 1 & 2 olivat supre (oikealta), toisto 3 & 4 kilpailumielessä luultavasti hyväksytyt mutta eivät minun kriteerejäni täyttäviä. Huomasin ottavani sivuttaisetäisyyttä kun vältin kameran ja puomin välistä juoksemista. Joten toisto 5 juoksin puomin ja kameran välistä ja Mörkö otti superhienon kontaktin.
Video treeneistä. Jos ei ensimmäinen videointiyritys onnistunut (ei näkynyt kontakti kokonaan kuvassa) niin nyt ei riitä kameran ominaisuudet. En olisi ihan heti uskonut että kännykällä saa parempilaatuista videota kuin kameralla. Ei siis saa tästäkään materiaalista kaivattua dataa mihin kohtaan Mörkön kontaktilla osuu, mutta näkeepähän ainakin onko osuma hyvä vai vähemmän hyvä. Yllätyksekseni Mörkö tulee alastulonkin laukalla muilla paitsi ensimmäisellä toistolla.
Kun oli apukädet niin tein yhden pujottelun (palkalle) ja vielä kolme putkeen lähetystä (palkalle). Mörkö tykkäsi ja meni lujaa. Käveltiin kotiin melkein tunnin verran, tulipahan ainakin kunnon jäähdyttely tehtyä.
Tänään oli hyvät treenit. Tänään syntyi ajatus tulevasta. Tänään kohtasin jälleen motivaation. Tänään uskon ainakin tähän.
Tänään Mörkön kanssa EKKn rally-tokokisoissa, tuomarin Anna Pekkala. Rata oli yllättävän lyhyt (13 kylttiä) ja oli erittäin mielissäni ettei radalla ollut spiraalia tai houkutusta. Ei sillä etteikö Mörkö noita tehtäviä myös tee, mutta ne on myös tehtäviä jotka paineistavat koiraa.
Tuloksena 77p ja RTK2 :) Onhan suorituksessa omat virheensä, mutta olen ehdottoman tyytyväinen siihen että itse pystyin olemaan kohtuu rentona. Ei alkanut itseänikään ahdistamaan missään kohtaa. Mörkö tuli hyvillä fiiliksillä lähtöön ja ensimmäisenä tehtävänä ollut hyppy rentoutti koiraa heti alkuun. Kolmantena tehtävänä oli saksalainen ja Mörkö oli mielestään tekemässä kohteen kiertoa - nyt kun sitä on tullut aika usein harjoiteltua. Olin alkuun päättänyt olla uusimatta mitään, mutta suunnitelma vaihtui lennosta sillä en halua että Mörkö toimii (käsi)ohjaamisen vastaisesti. Tätä on alkanut näkymään myös agilityssä, nyt kun itsevarmuutta on tullut kivasti lisää. Hyvä niin, mutta tasapaino on kuitenkin säilyttävä. Joten uusin, ja uusin, ja jouduinpa kolmannella kerralla korottamaan ääneni että sain tekemään Mörkön miten halusin eikä niin kuin herra halusi. Hieman jännitin että paineistuuko Mörkö tästä kovemmasta komentamisesta, varsinkin kun seuraavat kaksi kylttiä olivat potentiaalisia paineen nostajia. On niin helpottavaa huomata, ettei Mörkö ottanut itseensä eikä paineistunut oikeastaan ollenkaan! Pujottelussa oli hieman havaittavissa paineistumista, tämäkin yksi sellaisista tehtävistä jotka on Mörkölle henkisesti vaikeita. Istu-seiso-kierrä ympäri meni plörinäksi, näin hiukan epäilinkin kun Mörkö ei liikettä oikein osaa. Hetken pohdin uusivani, mutta onneksi tajusin olla uusimatta! Tuskinpa se olisi uusimala parantunut, mutta ainakin olisin hommannut hylkäyksen tekemällä kolmannen uusinnan. Loppurata mukavalla yhteistyöllä maaliin.
Olen niin tyytyväinen, että tekemiseen on löytynyt rentoutta ja sitä myöten Mörkön paineistuminen on vähentynyt. Varmasti myös sillä on ollut merkitystä, että olen päässyt pari kuukautta treenaamaan melkein viikottain. Tällä kertaa Mörkö ei ihmetellyt ollenkaan kylttejä, eikä käynyt kertaakaan yrittämässä tassulla kyltin kaatoa. Rally-tokohan on ollut meillä tokon kisatreenilaji, ja jos me pystymme toimimaan kisoissa näin kivasti _yhdessä_ niin alan olemaan luottavainen että pystyn alkaa suunnittelmaan myös tokossa starttaamista. Tosin sitä ennen pitää sellainen pikkujuttu kuin kapulan pito saada opetettu Mörkölle... ei mitään ajatusta miten asiaa edistäisin.
Päätin myöhemmin päivän aikana että opetan istu-seiso Mörkölle uudestaan. Nyt olen vaatinut että takajalat pysyvät paikallaan, mikä aiheuttaa sen että Mörkö jää usein sellaiseen istumisen ja seisomisen väliasentoon. Enkä oikein tykkää että koira liikkuu samalla eteen päin. Ozzyn opetin siirtämään takajalkojaan taaksepäin ja uskon (ainakin vielä) että näin takajalkoja taakse päin heittäessä koira päätyy helpommin seisomaan (ryhdikkäänä).
Meille tarjottiin tällä viikolla myös viikkotreenipaikkaa, mutta päädyin kuitenkin olla ottamatta sitä vastaan. Tämä ihan siitä syystä että rally-toko on omalla prioriteettilistalla vasta sijalla neljä. Kaikkea ei vain kerkeä tehdä ja rallya-tokoa voin tehdä myöhemmin. Mikäänhän ei kuitenkaan estää treenaamasta oikealla seuraamista itsekseen ja käyttämällä tuurauspaikkoja silloin tällöin. Ehkä tavoitteena ensi vuoden maaliskuun kisat... VOIssa. Hui!
Hauska yksityiskohta on se, että Ozzy oli aikoinaan ensimmäinen partis jolla oli kilpailuoikeus VOIhin ja nyt Mörkö on ensimmäinen löwchen.
Sunnuntain 8.11. oli aikasta hyvään saumaan tullut valmennuspilotti. Jotenkin oma suunta on ollut edelleen hukassa ja ajatus vähän kateissa. On tuntunut että olen käynyt enemmän höntsäämässä ja heiluttelemassa käsiä kuin treenaamassa. Niinpä toivoin että valmennuspäivä saisi taas ajatukseni kokoon....
Aloitettiin ohjaajien fysiikkatreenillä. Treenattiin takaakiertoja, persjättöjä, päälle juoksuja ja valssia. Voi moro että oli kroppa kipeänä treenien jälkeen, vaikkei itse treenin aikana tuntunut että olisi tehnyt niin paljon duunia. "Kylmäharjoitteita" ilman koiraa pitää ehdottomasti tehdä muun liikkumisen ohessa. Aivan varmasti kun keskivartalon tuki paranee niin ohjaaminen nopeutuu radalla. Jos ei muuta, niin ainakin kannan kroppani huomattavasti ryhdikkäämmin kuin aikasemmin!
Hyppytekniikassa tehtiin taipumista, missä ei ollut ongelmia. Aikaisemmin Mörkö ei pystynyt tekemään taipumista laukassa, mutta koiran kropanhallinta on kaikenlaisen tasapainoilun myötä parantunut niin paljon että nyt meni kumpaankin suntaan hyvin. Saatiin kotiläksyksi tehdä taipumista minimissään kerran kuussa.
Asiaa myös tavoitteista. Tavoitteiden asettamisesta. Matkasta tavoitteiden saavuttamiseksi. Treenipäiväkirjan pitämisestä. Todo-listojen priorisoimisesta, sekä saavutuksista nauttimisesta.
Iltapäivällä Teemu Linnan vetämä ratatreeni. Mörkö kulki todella mukavasti! Havaitsin ettei Mörkö osaa pujotella jos koiran lähettää ns "väärällä puolelta" (eli avokulmaan oikealta puolelta). Hyvä havainto, pitää vain pohtia miten tärkeästä asiasta on loppujen lopuksi kyse. Selvitty ilman ongelmia tähän saakka, ehkä selviän jatkossakin? Joka tapauksessa puomin vahvistaminen on prioriteetissa tärkeämpi. Yksi huono puomin suoritus ja toisella yrittämällä jäätävän hieno kontakti! Hyppyfokusta tulee vielä parantaa. Havaitsin treenanneeni vain yhdellä hypyllä (sujuu hyvin), nyt pitää alkaa tekemään samaa tarjoamisen kautta palkkaamista useammalla hypyllä.
Loppuun koiran fysiikkatreenit. Pumppereiden yli peruuttelua sekä tasapainoilua. Nämä on kyllä Mörköstä tosi hauskoja treenejä. Vitsit kun olisi enemmän tilaa niin voisin harkita dobo-pallon hommamista...
Sainko suuntaa tarkennettua? Ei kuljettava tie edelleenkään ole täysin selvä, mutta ainakin treenit olivat tehokkaat, ajatuksella tehty ja oli todella kivaa. Hyväksyin sen, että nyt on ollut tällainen hiljaisempi hetki. Mörköstä en tiedä, mutta itselleni on tullut tarpeen melkein kuukauden "rennompi kausi".
Viikkotreeneissä naksuttelin putkiin lähettämisiä. Mörkölle putket eivät ole lempieste, mutta oli kiva huomata että putket alkoivat vetämään Mörköä. Tällaista siis lisää. Tein itsekseni puomin alastuloja, hyvillä osumilla. Ratatreenissä onnistuin itse sössimään kontaktin tunkemalla käsiä kesken kaiken taskuun, toisella yrittämällä jälleen jäätävän hieno suoritus. Pitää hiukka nyt olla kuulolla että onko tähän kehittymässä kaava että ensimmäinen toisto huonohko ja toinen hieno...
Lauantaina 7.11. oli pentunäyttely Messarissa, minne Tikrukin oli ilmoitettu kolmen muun löwchen pennun kanssa. En ihan hirmuisesti jaksanut jännittää näyttelyä, joten näyttelyhihnassa käveleminen sekä seisottaminen jäi täysin tekemättä. Hieman jännitin miten Tikru suhtautuu näyttelyn hälyyn ja muihin koiriin, mutta aivan syyttä! Häntä heiluen Tikru pani menemään :)
Tuomarina Jenna Leino: Tyylikäs urospentu, jolla erinomaiset mittasuhteet ja rungon vahvuus. Kaunis uroksen pää. Hyvät pään mittasuhteet. OK purenta. Erinomainen ylälinja. Hyvä luusto. Erinomaiset kulmaukset. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askeleella, hieman löysästi edestä. Iloinen käytös. Tuloksena urosten 1, KP ja VSP-pentu
