Mörkösen pujottelukoulu: osa 15 + Teemu Linnan koulutuksessa

Mörköllä oli viikon loman jälkeen railakas paluu agilityn pariin. 24.-25.3 oltiin Teemu Linnan koulutuksessa, maanantaina omat treenit ja eilen vielä pujottelutreeniä.

Viikonlopun koulutus oli kyllä antoisaa ja ajatuksia herättävää. Ensinnäkin jäin miettimään agilityn nykytilaa - karrikoidusti voisi sanoa että seuroissa harrastellaan ja maksullisissa koulutuksissa valmentaudutaan. Surullista jos tämä on todellakin nykytilanne agilityssä. Joka tapauksessa mun pitää nyt keksiä jotain uutta itselleni, sillä suurin pullon kaula olen minä itse kehitykselle. Mörkön peruskoulutus esteille on sujunut hyvin ja uskonkin tässä selviäväni itsekseni mutta ohjaaminen todellakin vaatii päivitystä tähän päivään viime vuosituhannelta.

Tätä ajatusta tuki Teemu Linann koulutuskin. Teemun sanoin ohjaus on "sööttiä agilitya" mutta että sekä ohjauksesta ja sitä myöten koirastakin saisi pienillä muutoksilla paljon enemmän irti. Niinpä viikonlopun teema kohdallani oli opetella valssamaan - ja itse kun olin kuvitellut taitavani tämän kuvion jo vuosien ajan :) Helposta asiastahan on loppupeleissä kyse, mutta kun senkin on tehnyt vanhanaikaisesti ei jalkoja olekaan ollut helppo päivittää tähän päivään. Nyt on hyvä ajatus siihen mihin haluan pyrkiä, ja näitä ajatuksia pitäisi saada lisää. Mahdollisesti lisäkoulutuksen kautta.

Pujottelun kanssa meinasi iskeä masennus, kun tuntui että mennään vaihteeksi takapakkia. Maanantain treeneissä Mörkö hidasti pujottelua viimeisellä kolmanneksella ja eilen tarkoituksena oli kasvattaa koiran itsetuntoa pujottelussa (jotta pujottelu sitä myöten nopeutuisi). Jotta otus pujotteli puhtaasti ja nopeasti tarvittiin jopa viisi kaarta avuksi. Ai että otti päähän, mutta minkäs teet. Näiden viiden kaaren avulla noepus ja varmuus onneksi parani ja sain siirrettyä viimeisen kaaren viimeistä päätä reilun 40cm päähän pujottelusta.

Onneksi olin lukenut päivällä artikkelin aiheesta ja siinä sanottiin että kilpailukelpoisen pujottelun opettamiseen menee minimissään kolme kuukautta. Meillähän ei Mörkösen kansa olla treenattu pujottelua oikeastaan kuin kaksi kuukautta joten ei mitään hätää. Kyllä tästä hyvä tulee, kunhan vaan malttaa pitää koiran asenteen hyvänä koko ajan.

Ozzy vieraili fyssarilla

Ensimmäisesti fyssari-käynnistä on nyt kulunut reilu kaksi viikkoa ja oli aika kokeilla paikallista fyssaria. Olin varsin tyytyväinen Ozzyn tilan paranemiseen jo ensimmäisen käynnin jälkeen (mm ryhti parani ja pilke palasi silmiin), joten jatkoa seurannee vielä muutaman kerran. Itse hoidostahan en ymmärrä yhtään mitään, mutta tehokkaalta vaikuttaa ainakin jos on uskomista Ozzyn reaktioihin. Ozzyhan ei pahemmin pussaile mutta nyt kumpaakin fyssaria Ozzy on käynyt ikään kuin kiittämässä session jälkeen pusuttelemalla hellästi :)

Jo parin tunnin sisään on vanhaa leikkisää Ozzya näkynyt, samoin lenkillä koiran olemus oli paljon ilmoisempi kuin aikoihin. Jospa nyt jumien syyt olisivat selvinneet ja osattaisiin kuukausien etsimisen jälkeen vihdoin kohdentaa hoito oikeaan paikkaan!

Mörkösen pujottelukoulu: osa 14

Kolme päivää pujottelutreeniä tällä viikolla ja sitten Mörköselle ansaittu viikon funtsimistauko :) Eilisen teema oli hyvän mielen ja onnistumisen treenit. Sain mukaani apuohjaajan ja kyllä vaan pitäisi olla "namikäsi" aina mukana niin välttyisi turhilta palkalle karkaamisilta.

Aluksi pujottelua edellisen päivän tavoin, eli kaari ihan alussa (kepit 1-3) ja kaksi kaarta lopussa (8-10 ja 9-11). Tämä sujui hyvin molemmin puoliin ja muutaman toiston jälkeen otin toiseksi vikan kaaren pois. Mutta nyt hajosikin pujottelun rytmi jo aivan alkumetreillä! Tämän korjaukseksi päädyin lisäämään kaaren alkupäähän pujottelua (kepit 4-6), ja taas onnistui monta toistoa. En uskaltanut vähetnää kaaria uudestaan, kun selvästikään Mörkö ei ole vielä valmis siihen. Kaaren poistamisen sijaan aloin kasvattamaan kahden viimeisen kaaren jälkimmäisen pään etäisyyttä pujotteluun (eli kepit 6 ja 11) ja tällä tavoin edettiin niin pitkälle että kaaren pää oli jo 30cm päässä pujottelusta. Hitaasti hyvää tulee, nyt vaan niitä toistoja korkealla motivaatiolla.

Lopuksi otettiin rallattelua kun esteet olivat sopivasti mini-korkeuksilla ja vielä aseteltukin niin että pystyi tekemään isoa ympyrää. Mörkö tykkäsi ja oli mukava huomata että rengas, pituus ja ne aiemmin ongelmaiset putket onnistuivat virheittä - ja vauhtiakin on kivasti :) Hieman teki mieli vetästä pujottelu vielä kertaalleen kun Mörkö oli niin intona mutta onneksi maltoin mieleni ja lähdettiin kaikki tyytyväisenä kotiin.

Mörkösen pujottelukoulu: osa 13

Vaikka eilen meinasinkin että tänään en pujottelua treenaa, niin sen verran sisuunnuin että suuntasin pikaisesti hallillle. Pujottelu kaarineen valmiiksi eilisen suunnitelman mukaan (kaaret kepeissä 1-3 ja 10-12) ja Mörkö pujottelemaan. Mutta kun ei onnistu. Enkä hirveästi uskalla tehdä yrityksiäkään ettei motivaatio laske otuksella (liikaa). Kentän laidalle siis puhaltelemaan ja laskemaan tuhanteen... ja uuteen yritykseen pienellä variaatiolla!

Tällä kertaa lisäsin loppuun vielä yhden kaaren (kepit 9-11) ja lähettelin koiraa pujottelulle hypyn kautta. Ja johan alkoi onnistumaan! Välillä se on käsittämättömän pienestä kiinni. Usean onnistuneen toiston jälkeen (eri puolilta, eri kulmista ja takaa leikaten) jätettiin pujottelu hautumaan ja tehtiin muuta kivaa esteillä. Puomi pari kertaa kriteerinä laukalla suoritus ja erilaisia ohjauskuvioita hyppy + U-putkella. Tämä teki hyvää, sillä Mörön innostuksen määrä vain kasvoi muusta pikku jumpasta.

Vielä takaisin pujottelulle kolmine kaarineen ja pari onnistunut toistoa ja loppuverrytelyt kantohangella auringon paisteessa. Hyvä mieli, ilmeisesti meillä kummallakin :)

Mörkösen pujottelukoulu: osa 12

Mörkösellä loppiaisena alkanut pujottelukoulu on edennyt siihen vaiheeseen että apukaaria on enää kolme (kepit 3-5, 6-8, 9-11), alunperin kaikki 10 kaarta oli käytössä. Tämä on nyt Mörölle ns. helppo perusharjoitus. Aluksi näin ja välillä keskimmäinen kaari pois ja lopuksi taas kolmella kaarella. Kokeilin myös niin, että ensimmäinen kaari olisi poissa mutta tämä oli liian vaikea muutos Mörölle. Palasin vahvistamaan edellisen kerran kaltaista harjoitusta ja meitinämyssy takaisin päähän.

Miten tästä eteen päin? Aluksi olin ajatellut että kolmesta kaaresta keskimmäinen ensin pois, meni ok. Seuraavassa vaiheessa ensimmäinen pois ja kolmannessa vika pois. Hyvä suunnitelma osoittautui kuitenkin liian kunnianhimoiseksi ja nyt täytyy miettiä uudempaa lähestymistapaa apukaarien vähentämiseen. Sen verran sain jo hahmoteltua seuraavaa harjoitusta että siirrän kaksi jäljellä olevaa apukaarta aivan alkuun jo loppuun (kepit 1-3 ja 10-12) - näin apukaarien välinen pujottelumatka tulee pidemmäksi. Ja sitten luultavasti tarvitaan toistoja, motivaation nostatusta ja jälleen toistoja jotta viimeisistä apukaarista päästään eroon.

Ensivierailu fyssarilla

Olen jo pitkään miettinyt että pitäisi laajentaa koirienkin huoltoa hieronnoista fyssarille... mutta jotenkaan asia ei vain edennyt ajatusta pidemmälle. Lauantain 11.3. tuli niin hyvä fyssari-mahdollisuus ettei mahdollisuutta voinut jättää käyttämättä. Niinpä Mörkö ja Ozzy lähtivät näytille.

Mörkösen käynti: ei mitään ulkoista syytä käydä, kunhan halusin varmistaa että kaikki on ok. En halua alkaa kuormittamaan koiraa suuremmilla treenimäärillä ennen kuin olen varma että kroppa on kunnossa. Ja hyvä kun kävin! Ilmeni että koira kulkee vasen lapa edellä ja tästä johtuen koiran kroppa on banaanina oikealle. Tämä taas luultavasti johtui tiukoista vatsanpeitteistä/kalvoista, mikä taas yleensä kiristää etuosan lihaksia. Näin myös Möröllä. Hoidon jälkeen koiralla on paaaljon pidempi selkä ja takajalat kuin varsalla :) Nopeasti otus pääsi kuitenkin sinuiksi kinttujensa kanssa. Tosin tämän viikon ohjattu agi-treeni jää väliin, ihan vain varmuuden vuoksi että fysiikka ja pää saavat yhteistyön kunnolla pelittämään.

Ozzyn käynti: Edellisvuoden agility-vamma vaivaa oikean etujalan ranteessa ja tästä syystä ilmeisesti vasemman takajalan liikerata on rajoittunut. Fyssarin mukaan koiralla on tasapainoinen lihaksisto vaikkakin myös Ozzy vääntyy banaaniksi seistessään. Selväksi tuli ettei kaikkea jumia ja vaivaa saa kerralla kuntoon, joten nyt hoidettiin pohjat ja seuraavilla kerroilla sitten mitä jäljelle jää.  Kovin tuntui Ozzy tykkäävän ja heti seuraavana päivänä Ozzyn olemuksessa ja ryhdissä näkyi selkeitä muutoksia parempaan. Hieno homma!

Nyt kun koirien huoltotoimet ovat aktiivisesti agendalla, niin omistaja tuntee pistoksen itsessään siitä että olisi varmasti ihan aiheellista huolehtia myös omasta kehonhuollostan... ainakin hieronta olisi hyväksi.