Hirveän paljon myöhässä agilitykuulumisia 22.2. pidetystä kisoista.
Olen päässyt alkuvuodesta muutaman kerran Jenna Caloanderin treeneihin, ja tähän kohtaan se on ollut ihan parasta mitä on hetkeen tapahtunut. Jenna on uskonut Tikruun ja saanut minutkin uskomaan meihin koirakkona. Tämän lisäksi Jenna on kunniakkaasti käärinyt hihat ja tullut tekemään töitä minun kanssa ruohonjuuritasolle. Ei meidän tekemät harjoitukset ole mitään tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä, vaan ihan perusjuttuja. Asioita mitä olisin voinut itsekin tehdä, jos olisin uskonut meihin koirakkona. Koska itsekin epäilin onko meistä koirakkona mihinkään, jäin mieluummin toistamaan samaa tuttua ja turvallista kehittymättä kuitenkaan merkittävästi.
Jennan kanssa aloimme kaivamaan Tikruun uudestaan virettä. Ensimmäiseksi haasteeksi tuli se, että namit ja lelut pois ja opettelin leikkimään Tikrun kanssa ilman apuja. Tätä olen tehnyt paljon kotona ja Tikru vastaakin leikkiin jo tosi kivasti. Samoin olen koittanut saada Tikrua haukkumaan käskystä, mutta tämä on täysin vaiheessa vielä. Sinänsä hassua kun Tikru on tosi äänekäs koira, niin haukkuminen käskystä onkin sitten vaikea kaivaa esille. Kaikki treenit mitä olen eri paikoissa tehnyt on perustunut siihen että ensin haetaan yhdessä leikkien oikea vire, sitten tehdään harjoitus, palkataan lelulla.
22.2. I-HAHilla oli Miia Kallion tuomaroimat kisat, joihin lähdin harjoittelemaan leikkimistä ja virettä. Päätin että käytän juuri niin kauan lähdössä aikaa kun on tarve ja tarvittaessa lähden vaikka suoraan ensimmäiseltä hypyltä pois radalta jos lähdössä palaa tolkuttomasti aikaa. Omaa vuoroa odotellessa sain Tikrun ensin leikkimään lelulla ja lopulta minun kanssa. Nappasin koiran syliin ilman hihnaa, mentiin lähtöön, tein suullisen virittelyn ja mentiin. Tikru tuntui hitusen hitaalla, hieman oli käkkäri päällä mutta muuten vire ja fiilis oli parempi kuin aikoihin. Tehtiin rata nollana, mutta valitettavasti 0.03s yliajalla (etenemä 3,89m/s).
Seuraavassa startissa leikin taas omaa vuoroa odottaessa lelulla ja sain Tikrun vastaamaan hyvin vireen nostoon myös lähdössä. Tällä radalla Tikru tuntui etenevän ilman jarrua, joskaan en usko että vieläkään ollaan lähellä Tikrun maksimia. Tikru tuntui kuitenkin rennolta ja itsevarmalta. Tuloksena nolla (etenemä 3,99m/)!
Nyt on 3/8 SM-nollaa kasassa. Huikan hullunkurisesti kaikki nollat ovat hyppyradalta, kun yleisesti Tikrulla ei ole väliä onko agility- vai hyppyrata.
Huomionarvoista on etenemät. Tikru on kulkenut vastaavilla etenemillä ainoastaan tutuissa halleissa (Lohja, KKK, HAU) ja muissa paikoissa on mennyt selkeästi hitaampaa. Tikru on vaikuttanut vieraissa paikoissa myös huolestuneelta. Selkeästi Jenna on osannut viedä meitä Tikrun kanssa oikeaan suuntaan, ja tehty työ alkaa realisoitumaan myös vieraammissa kisapaikoissa. Toki tästä työt oikeastaan vasta alkaa, mutta on ihanaa olla pitkästä aikaa motivoinut. Agility on tuntunut pidemmän aikaa hieman liikaa suorittamiselta, ja motivaation kautta on löytynyt uusi ilo treenata ja suunnitella treenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti