Käytiin tänään iltapuhteina juoksemassa kaksi Marko Kivihalmeen rataa Lohjalla. Jostain syystä minua jännitti enemmän kuin ikinä, vatsassa väänsi ja kädet tärisi. Muistutin itselleni koko ajan että mikä on fokus tänään kisoissa, eli se että koiran vire nousee lähdössä ja saadaan tehtyä ensimmäinen este. Kaikki muu on plussaa.
Agilityrata oli mukavan haastava. Ripeää liikkumista, koiran itsenäistä suorittamista ja irtoamista. Uudesta lämmittelyrutiinista on muvautunut mukava ja se että pidän odottelun ajan Tikrun sylissä näyttää toimivan hyvin. Häiritsevää haistelua ei ollut ollenkaan, koska joko pidin koiran kiireisenä tai sylissä. Ainoa pieni harmistus oli se etten saanut Tikrua leikkimään vetolelulla, mutta en antanut tämän häiritä sen enempää. Ehkä tilaa oli hiukan liian vähän, ehkä toiset koirat olivat hieman liian lähellä. Kokeilen ensi kerralla ulkona leikkiä. Mutta eipä Tikru leikkiä tarvinnutkaan viren nostatukseen! Lähdössä oli tosi paljon tilaa ja kun kysyin Tikrulta että mennäänkö niin Tikru olisi ollut jo valmis lähtemään. Otin koiran viereen, laskin ÄN, YY, TEE ja lähdettiin. Ja Tikruhan läksi! Ei ollut ujoutta, ei ollut hitautta, ei ollut itseluottamuksen kanssa ongelmia. Päästiin melkein koko rata hienolla suorituksella maaliin, kunnes kolmanneksi viimeisenä olleella A-esteellä ohjasin itse huolimattamosti ja Tikru tuli ohitse. Sitä sattuu kun vauhti kasvaa, eikä ole kokemusta omilla jaloilla liikkuvasta koirasta. Lopputuloksena HYL, olisi ollut kiva tietää loppuaika. Vahvasti uskon että olisi mennyt ihanneaikaan.
Hyppyrata oli vaikea. Siinä oli haastava alku (viisi estettä) ja haastava loppu (kolme estettä). Jälleen kivasti tilaa lähdössä ja toisin ensimmäisen radan kuviot lähdössä. Jälleen Tikru lähti vauhdikkaasti radalle. Suunnittelin ensin alkuun tekeväni väkisin persjätön, mutta kosa se oli niin väkinäinen päätin ottaa heti käyttöön viikolla ensimmäistä kertaa treenaamaani poispäinkääntöä. Hieman Tikru vaikutti yllättyneeltä, mutta suoritti tehtävän. Kolmanneksi viimeisenä esteen oli pujottelu, ja sisäänmeno ei onnistunut tässä. Liekö sitten ohjasin kuitenkin epätarkasti tai sitten se oli Tikrulta lapsus kun ei olal tuollaista 90 asteen sisäänmenoa aikoihin treenattu. Myöhemmin selvisi että alussa Tikru oli myös suorittanut yhden hypyn väärin päin, joten radalta HYL.
Kisatavoite täyttyi siis 100%! Ei yhtään haitannut vaikka tuloksellisesti ei ihmeitä tehtykään, kun koira kulki omin jaloin, vauhdikkaasti ja tiesi mitä teki. Tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päässä hieman vieraammassa paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti