Jännä viikonloppu: kisaa + mittausta

Lauantaina oli mollivoittoinen kisapäivä. Mörköltä puuttuu mittaustodistus, ja olin aikatauluttanut virallisen mittauksen sunnuntaille. Rajatapauskoirana tiesin, että meidän agilityura on mahdollisesti katkolla mittauksen lopputuloksena. Mörkö on kuitenkin agilityuransa loppupuolella kun ikää on jo 9v. En aio laittaa enää tämän ikäistä koiraa medien hypyille, varsinkaan kun tiedän ettei Mörkö ole kaikkein itsevarmimmillaan 35cm tai korkeammilla hypyillä. Harmitti jo alkuunsa, että ulkopuolinen taho on päättämässä miten jatkon kanssa käy.

Siksi koitin nyt nauttia kisoihin valmistautumisesta, kisapaikan kisarutiineista, lämmittelystä, suorituksesta ja loppuverryttelystä täysin sydämmin. Ensimmäinen startti vielä onnistuikin täydellisesti, tekeminen oli rentoa ja mukavaa ja Mörkö hoiti osuutensa tunnollisen tarkasti. Lopputuloksena mainio nolla. Ajatus agilityuran loppumisesta harmitti vieläkin enemmän kun sääli jättää taitavaa koiraa sivuun, koiraa jonka kanssa kisaaminen on nautinto. Toinen startti olikin kokonaisuudessaan raskas, ja loppuradalla paketti levisikin minulla käsiin niin että lopulta juoksin maaliin korjaamatta pujottelua ja halasin kyyneleet poskilla Mörköä. Hieno pieni mies joka tapauksessa, kävi mittauksen kanssa miten tahansa.

Sunnuntaina olo oli jotenkin kevyt. Ajoin mittaustilaisuuteen ja jollakin käsittämättömällä tavalla en jännittänyt laisinkaan. Oli sellainen fiilis, että käy miten tahansa niin lopputulos on ”hyvä”. Mörkölle olen kevyesti kaavaillut muiden lajien aktiviteetteja, ja onneksi Tikru on tulossa aktiivisemmin kisakentille ensi syksynä. Tikrun kanssa on olen herätellyt hyvin suuruudenhullua tavoitetta, että ensi vuoden agilityn SMssä olisi kuitenkin löwchen edustamassa vaikkei Mörkö noihin kisoihin enää osallistukaan. Olen sen verran putkiaivo, että kykenen tavoitteellisesti treenaamaan vain yhtä koiraa yhdessä lajissa. Tähän mennessä painoarvo on ollut täysin Mörkön tekemisessä, mutta alkuvuodesta alkaen Tikru on selkeästi saanut enemmän treeniaikaa eli ”ykköskoiran” vaihto on oman pääni sisällä jo menossa.

Se Mörkön mittaus… vaati kaikkinesa neljä mittausta tulosten varioidessa 2mm. Tarkkaa työtä kyllä tuomarit tekevät! Ensimmäinen mittasi miniksi, toinen miniksi, kolmas mediksi ja neljäs miniksi. Mörkö jatkaa siis kisaamistaan, alkuperäisessä luokassa! Kotiin ajaessa olikin yllättäen suunnattoman ilon sijasta tyytyväisyyttä ja tyhjyyttä. Juurikin liittyen syksyn ja talven tavoitteisiin ja treenikuvioihin. Tähän mennessä Mörkön uran kannalta oleellisin suunnitelmallisuus loppuu elokuun SM-kisoihin. Nyt pitää miettiä miten tasapainoilen kahden koiran treenien, kisojen ja oman perhe-elämän kesken. Onneksi ei ole kiire tämän pohdinnan kanssa! Mörkö treenaa jatkossakin vähemmän kuin Tikru, mutta miten mahduttaa molempien koirien kisaaminen selvinnee tulevaisuudessa.

Ylläoleva mietelause kuvaa hyvin Mörkön ja minun uraa, ja niitä oleellisia avaimia mitä on tarvittu menestymiseen. Sinnikkyys, suunnitelmallisuus (sisältäen jatkuvan oppimisen) ja päämäärätietoisuus ovat ehdottomasti olleet omalla kohdallani oleellisia piirteitä. Pienistä paloista kokonaisuuksia rakentaen, Mörkön terveyttä vaalien. Viime viikkojen muistutuksena myös se, että Mörkön henkinen hyvinvointi pitää ottaa jatkossa huomioon kun treenien määrä on vähentynyt. Pari viikkoa pelkillä lenkeillä ja sohvakoiran virkaa hoitaen aiheuttaa näemmä stressiä pienelle koiralle ja stressi näkyy lihasjumeina ja turhana hötkyilynä. Kisat ja mittaus pisti pienen pään tarpeeksi koville ja kotona on taas rento koira. Pitää jatkossa muistaa miettiä Mörkölle myös muuta virikkeitä kun agility jää taustalle ja taka-alalle. Toisaalta odotan tätä innolla, että pääsen keskittymään agilityssä täysillä Tikruun.