Lauantaina oli Lohjalla tarjolla Reetta Pirttikosken ratoja, ja päätin osallistua kahteen agilityrataan. Tykästyin tämän tuomarin rataprofiileihin SM-kisoissa, ja itselleni olikin yllätys miten epämukavuusalueelle tämän kertaiset radat minut veivät. Muistan kyllä kesän SMistä ettei Pirttikosken rata sielläkään ollut ihan läpihuutoa, piti kehitellä muutamiin kohtiin toimivat ohjaukset. Eiliset radat olivat profiililtaan taas sellaisia, että melkeinpä piti loppuun saakka jännittää (omalla kohdallani) että selviänkö radoista. Hyvät ja miellyttävät radat kuitenkin, ehdottomasti hänen radoilleen on päästävä uudestaan.
Ensimmäiseen starttiin mennessä havaitsin itsessäni viime aikoina turhan usein esille tulleen tunteen, eli yliviririttyneisyyden/yliyrittämisen. Tämä tunne on tullut vastaan "isoissa kisoissa" ja estänyt onnistumiset. Vaikka en tiedä mistä tunne tuli, niin oikeastaan on tosi hyvä että tuli. Sain erinomaisen harjoituksen tunteen kanssa kisaamisesta. Rata itsessään meni hyvin yhtä pientä sekoilua ennen putkea lukuun ottamatta, mistä seurasi 0,22 yliaikaa. Näin suoritukseni videolta (koitan saada videon itselleni), niin olin aika järkyttynyt siitä miten Mörkö eteni reilusti yli puolet radasta sellaista pomppivaa laukkaa. Olisi siis päässyt kovempaankin, jos olisin uskaltanut antaa tilaa. Itselläni oli tavoitteena tehdä 5-7 kiihdytystä radalla ja totuuden nimissä näitä kaikkia ei tapahtunut. Yliyrittäminen vei siis terän uskalluksesta ja vauhdista.
Seuraavaan starttiin menin iloisen koiran kanssa. Mörkö haukkui ja repi hihnaa. Rata alkoi haastavalla ohjauksella (esteen 1-3) ja kuudentenä oli pujottelu mihin ei ollut mitään mahdollisuutta päästä ohjaamaan sisäpuolelta. Heti perään minulle haastava kolmen hypyn sarja, joista kahteen ensimmäiseen piti tehdä persjätöt. Hetken hieman helpompaa, kunnes puomin jälkeen taas takaakierto-persjättö veivausta ennen kuin loppusuora maaliin. Olin niin epämukavuusalueella oikeastaan koko radan. Poikkeuksellisesti aika loppui kesken rataan tutustumisessa ja minun piti tehdä viimeiset ohjausvalinnat mielikuvien perusteella. Koska pujotteluun oli pakko mennä luottaen että koira kyllä osaa, niin päätin ottaa riskiä myös muihin ohjauksiin. Etukäteen päätökseni siitä että kiihdytykset ovat kisojen kisatavoite kariutui siihen, ettei radalla oikein ollut selkeitä kiihdytyspaikkoja. Joten päätin keskittyä ohjaamiseen. Heti alussa toisella esteellä Mörkö hieman arpoi mitä tehdä, mutta tämän jälkeen homma meni kuin leffoissa. Huikealla fiiliksellä nollalla maaliin etenemällä 3,86! Yksi SM-aginolla puuttuu enää.
Monella tapaa opettavainen kisapäivä. Ensinnäkin minun pitää selkeästi rataan tutustuessa miettiä erikseen kohtia missä kiihdytän. Muuten jää otolliset sekunnin kymmenykset pois loppuajasta. Toisekseen treeneissä onnistuvat haastavat pujottelukulmat ansaitsevat tulla kisasuorituksiin mukaan. En tiedä miksen uskalla kisoissa käyttää haastavampia pujottelun sisäänmenoja, kun ne kuitenkin treeneissä pääsääntöisesti onnistuvat. Kolmanneksi huomasin, että takaakierto-persjättö oikealta vasemmalle tuntuu jo melko luontevalle, mutta vasemmalta oikealle ei sitten yhtään. Väkinäistä vääntämistä, mikä useimmiten vaihtuu valssiin. Neljänneksi se tärkein - Mörkö nauttii! Älyttömän kiva kisata osaavan koiran kanssa, joka antaa minulle mahdollisuuden onnistua myös haasteellisimmissa ohjaustilanteissa. Kiitos Mörkö että olet Mörkö!
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Tikrun kisadebyytti
Tätä päivää on odotettu! Alun perin oli tarkoitus aloittaa kisaaminen Tikrun kanssa kesäkuussa, mutta lopulta pujottelu ja keinu eivät olleet sillä tasolla kuin halusin. Oli järkipäätös siirtää kisojen ajakohtaa, mihinkäs tääs on kiire. Vaikka kyllä se silloin kesäkuussa harmitti.
Kisapaikalle allessa mietin, että on hiukan hassua etten jännitä kisoja oikeastaan ollenkaan. Oli mielenkiintoista päästä vihdoinkin testaamaan millä tasolla oikeasti ollaan ja kannattaako lähikuukauisien treenisuunnitelmaa muuttaa jotenkin. Uskoin vakaasti, että Tiktun taidot riittävät puomia lukuunottamatta. Aikaisemmin tällä viikolla havaitsin ettei Tikru pysty enää suorittamaan juoksupuomia nykyisellä, korkeammalla vireellä. Joten puomista en turhia stressannut.
Päivä alkoi agilityradalla. Omaa lähtövuoroa odotellessa Tikru sinkoili joka suuntaan ja haukkui kierroksilla. Yllättäen Tikru pystyi istumaan ja pysymään hyvin lähdössä. Keinulle koitin jarrutella hieman koiran menoa, mutta Tikru teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun... ensimmäinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lisää rutiinia keinun kanssa. Pujottelu seinää kohden sujui mallikkaasti, samoin puomi joskaan suoritusvauhti ei ollut (tulevaisuudessa) toivotunlainen. Tänään asia ei haitannut, sillä halusin varmistaa turvallisen puomin suorituksen. Jostain syystä kielto putkelta ja ihanneajassa maalliin. Ensimmäinen tulos, ja sijoituksena 1. :)
Hyppyradalle odoteltiin huomattavasti tasaisemmalla mielellä. Koiraa lähtöön jättäessä havaitsin olevani rutiinien orja ja olen tainnut jättää koiran jos ei nyt aina niin tosi usin istumaan niin että kierrän ensimmäisen esteen oikealta puolelta. Nyt kiersinkin vasemmalta puolelta ja eihän Tikru osannut odottaa paikoillaan vapautukseen saakka. Toinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lähdöstä karkaamisen takia alun hypyt olivat hieman hakemista, mutta loppu menikin sitten just eikä melkein. Tällä radalla etenemä oli jopa 3,99m/s! Tuloksena ihka ensimmäinen nolla ja luokkavoitto :)
Tikru oli kisaradalla jopa himpun parempi kuin odotin. Liikkui itsenäisemmin, haki esteitä kauempaa ja oli todella motivoitunut. Palkkaaminen radan jälkeen jäi hieman mysteeriksi kun ei kelvannut lelu eikä nami, mutta koira vaikutti kuitenkin oikein itseensä tyytyväiseltä suullisella kehullakin. Ne asiat pääsääntöisesti toimi mitkä oletinkin toimivan (kuten pujottelu), keinun ja lähtöjen kanssa pitää tehdä hiukan lisäläksyjä ja lähitulevaisuuden suurin yksittäinen asia on puomin viimeistely oikeasti kisakuntoon. Jäi todella hyvä fiilis päivän suorituksista!
Kisapaikalle allessa mietin, että on hiukan hassua etten jännitä kisoja oikeastaan ollenkaan. Oli mielenkiintoista päästä vihdoinkin testaamaan millä tasolla oikeasti ollaan ja kannattaako lähikuukauisien treenisuunnitelmaa muuttaa jotenkin. Uskoin vakaasti, että Tiktun taidot riittävät puomia lukuunottamatta. Aikaisemmin tällä viikolla havaitsin ettei Tikru pysty enää suorittamaan juoksupuomia nykyisellä, korkeammalla vireellä. Joten puomista en turhia stressannut.
Päivä alkoi agilityradalla. Omaa lähtövuoroa odotellessa Tikru sinkoili joka suuntaan ja haukkui kierroksilla. Yllättäen Tikru pystyi istumaan ja pysymään hyvin lähdössä. Keinulle koitin jarrutella hieman koiran menoa, mutta Tikru teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun... ensimmäinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lisää rutiinia keinun kanssa. Pujottelu seinää kohden sujui mallikkaasti, samoin puomi joskaan suoritusvauhti ei ollut (tulevaisuudessa) toivotunlainen. Tänään asia ei haitannut, sillä halusin varmistaa turvallisen puomin suorituksen. Jostain syystä kielto putkelta ja ihanneajassa maalliin. Ensimmäinen tulos, ja sijoituksena 1. :)
Hyppyradalle odoteltiin huomattavasti tasaisemmalla mielellä. Koiraa lähtöön jättäessä havaitsin olevani rutiinien orja ja olen tainnut jättää koiran jos ei nyt aina niin tosi usin istumaan niin että kierrän ensimmäisen esteen oikealta puolelta. Nyt kiersinkin vasemmalta puolelta ja eihän Tikru osannut odottaa paikoillaan vapautukseen saakka. Toinen asia treenilistalle lisättäväksi. Lähdöstä karkaamisen takia alun hypyt olivat hieman hakemista, mutta loppu menikin sitten just eikä melkein. Tällä radalla etenemä oli jopa 3,99m/s! Tuloksena ihka ensimmäinen nolla ja luokkavoitto :)
Tikru oli kisaradalla jopa himpun parempi kuin odotin. Liikkui itsenäisemmin, haki esteitä kauempaa ja oli todella motivoitunut. Palkkaaminen radan jälkeen jäi hieman mysteeriksi kun ei kelvannut lelu eikä nami, mutta koira vaikutti kuitenkin oikein itseensä tyytyväiseltä suullisella kehullakin. Ne asiat pääsääntöisesti toimi mitkä oletinkin toimivan (kuten pujottelu), keinun ja lähtöjen kanssa pitää tehdä hiukan lisäläksyjä ja lähitulevaisuuden suurin yksittäinen asia on puomin viimeistely oikeasti kisakuntoon. Jäi todella hyvä fiilis päivän suorituksista!
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Syksyn kuvia
Syksy on ihanaa aikaa, kunhan vain on kohtuullisen kuivaa. Onneksi tämän vuoden syksy on tarjonnut myös niitä kuivia ja aurinkoisiakin päiviä :)
 |
| Tikru |
 |
| Mörkö |
 |
| Tammleassa |
torstai 4. lokakuuta 2018
Tämä matka
Julkaisen harvoin facebookiin mitään, mutta on kieltämättä mukavaa kun facebook-muistoja tulee vastaan.
Näihin vuosiin mahtuu satoja tunteja tekniikan hiomista. On treenattu hyppytekniikkaa ei niinkään itse hyppytekniikan takia, vaan jotta saadaan kasvatettu itsevarmuutta (ja vauhtia) hyppyjen välissä. On treenattu pujottelua kokonaisuutena ja hinkattu sisäänmenoja pitäen koko ajan mielessä kriteeri että pujottelun pitää saada suoritettua kolmen sekunnin ajassa. Mörkö ei ole kauhean hyvin sinut liikkuvien ja äänekkäiden asioiden kanssa, joten keinun piti opettaa kahteen kertaan ensin itse yrittäen ja lopulta Inkilän Leenan neuvoin takaperin ketjuttamalla. Puomin alkutaipaleen seitsämän sekunnin suoritusajat on saatu juoksupuomin myötä tiputettua noin kolmeen sekuntiin.
Näihin vuosiin on mahtunut rutiininomaisesti satoja tunteja pitkiä lenkkejä, lenkkejä metsässä ja metsässä tehtyjä tasapaino- ja ketteryysharjoituksia. Kotona on myös jumpattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mörkön neliömäinen rakenne ei ole ihan parasta agilityn kannalta, joten säännöllinen kropan huolto on kuulunut olennaisena osana arkeen. Onneksi olen löytänyt Mörkölle hyvin sopivat sormet, ja koira on pysynyt hyvässä kunnossa. Olen treenannut myös omaa koordinaatiota, ketteryyttä ja nopeutta.
Näihin vuosiin on mahtunut myös pitkiä taukoja. Ensin treenihalli meni käyttökieltoon. Sitten Mörkön selkä kipuili (koska en ollut vielä löytänyt Mörkölle sopivia sormia). Isoin vahinko oli hauisjänteen revähdys. Tätä vammaa kuntoutettiin kauan ja huolella kahdeksan kuukauden ajan, ja olen onnekas ettei asia ole vaivannut koiraa sen jälkeen. Toivottavasti Mörkö pysyy terveenä myös jatkossa. Taukoja on tullut myös pakkasen takia, sekä ihan omasta päätöksestäni. En esimerkiksi treenaa tai kilpaile heinäkuussa laisinkaan vuoden 2016 poikkeusta lukuun ottamatta. Loppuraskaus ja pikkuvauva-aika meni myös taukoillen.
Näihin vuosiin on kuitenkin ehkä eniten tapahtunut muutosta omien korvien välissä. Olen opetellut omaa vireen hallintaa. Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia saavuttaakseni tasapainoisen tilan, jotten esimerkiksi oman jännityksen, stressin tai pelon takia häiritse Mörkön suoritusta. Olen piirrellyt ratapohjiin erilaisia ohjauskuvioita ja analysoinut miksi jokin ohjaus on juuri siinä kohtaa toista parempi. Olen miettinyt treenaamisen ja kisaamisen jaksottamista ja tätä tukevaa ruokintaa. Olen joutunut pyörtämään mielipiteeni joissakin koulutusteknisissä periaatteissa ja olen päässyt pohtimaan miten ja miksi pilkkoa agilityssakin tehtäviä pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kun tiedostin Mörkön olevan pehmeä koira, avautui harrastusmaailma ihan uudesta näkökulmasta ja aloin ymmärtämään miksi jotkut asiast ovat Mörkölle kovin vaikeita.
Tämä matka on hieno oppimismahdollisuus. Tämä matka jatkuu vielä! Tämän matkan oppimistuloksia olen päässyt hyödyntämään Tikrun kanssa. Tämä matka ei tule unohtumaan koskaan!
October 4, 2011 Mörkö aloitti eilen agility-opinnot ohjatuissa treeneissä. Poitsu oli erittäin taitava ja hyvin motivoitunut oppilas! :)On hurjaa ajatella, että Mörkön kanssa on jo seitsemän vuoden agilitymatka takana. Tällä reitillä on opeteltu hyppytekniikkaa, koettu hurjaa tuskaa pujottelun kanssa, saatu ahaa-elämyksiä keinun opettamismedeissa, tutustuttu juoksukontakteihin ja palkattu vauhdista. Kaiken tämän työn jälkeen, vastoin omia odotuksia, Mörkö on noussut kolmosiin ja osallistunut kolmena vuotena SM-kisoihin. Tuleviinkin SM-kisoihin on nollat kahta vaille kasassa. Tämä on hurja saavutus kun ottaa huomioon, etten ikinä uskonut meillä olevan realistisia mahdollisuuksia kuin satunnaisiin nolliin kolmosissa. Niin suuri ongelma oli meidän etenemät. Kun hyvänä päivänä meni 3,0m/s rikki.
Näihin vuosiin mahtuu satoja tunteja tekniikan hiomista. On treenattu hyppytekniikkaa ei niinkään itse hyppytekniikan takia, vaan jotta saadaan kasvatettu itsevarmuutta (ja vauhtia) hyppyjen välissä. On treenattu pujottelua kokonaisuutena ja hinkattu sisäänmenoja pitäen koko ajan mielessä kriteeri että pujottelun pitää saada suoritettua kolmen sekunnin ajassa. Mörkö ei ole kauhean hyvin sinut liikkuvien ja äänekkäiden asioiden kanssa, joten keinun piti opettaa kahteen kertaan ensin itse yrittäen ja lopulta Inkilän Leenan neuvoin takaperin ketjuttamalla. Puomin alkutaipaleen seitsämän sekunnin suoritusajat on saatu juoksupuomin myötä tiputettua noin kolmeen sekuntiin.
Näihin vuosiin on mahtunut rutiininomaisesti satoja tunteja pitkiä lenkkejä, lenkkejä metsässä ja metsässä tehtyjä tasapaino- ja ketteryysharjoituksia. Kotona on myös jumpattu säännöllisen epäsäännöllisesti. Mörkön neliömäinen rakenne ei ole ihan parasta agilityn kannalta, joten säännöllinen kropan huolto on kuulunut olennaisena osana arkeen. Onneksi olen löytänyt Mörkölle hyvin sopivat sormet, ja koira on pysynyt hyvässä kunnossa. Olen treenannut myös omaa koordinaatiota, ketteryyttä ja nopeutta.
Näihin vuosiin on mahtunut myös pitkiä taukoja. Ensin treenihalli meni käyttökieltoon. Sitten Mörkön selkä kipuili (koska en ollut vielä löytänyt Mörkölle sopivia sormia). Isoin vahinko oli hauisjänteen revähdys. Tätä vammaa kuntoutettiin kauan ja huolella kahdeksan kuukauden ajan, ja olen onnekas ettei asia ole vaivannut koiraa sen jälkeen. Toivottavasti Mörkö pysyy terveenä myös jatkossa. Taukoja on tullut myös pakkasen takia, sekä ihan omasta päätöksestäni. En esimerkiksi treenaa tai kilpaile heinäkuussa laisinkaan vuoden 2016 poikkeusta lukuun ottamatta. Loppuraskaus ja pikkuvauva-aika meni myös taukoillen.
Näihin vuosiin on kuitenkin ehkä eniten tapahtunut muutosta omien korvien välissä. Olen opetellut omaa vireen hallintaa. Olen tehnyt mielikuvaharjoituksia saavuttaakseni tasapainoisen tilan, jotten esimerkiksi oman jännityksen, stressin tai pelon takia häiritse Mörkön suoritusta. Olen piirrellyt ratapohjiin erilaisia ohjauskuvioita ja analysoinut miksi jokin ohjaus on juuri siinä kohtaa toista parempi. Olen miettinyt treenaamisen ja kisaamisen jaksottamista ja tätä tukevaa ruokintaa. Olen joutunut pyörtämään mielipiteeni joissakin koulutusteknisissä periaatteissa ja olen päässyt pohtimaan miten ja miksi pilkkoa agilityssakin tehtäviä pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Kun tiedostin Mörkön olevan pehmeä koira, avautui harrastusmaailma ihan uudesta näkökulmasta ja aloin ymmärtämään miksi jotkut asiast ovat Mörkölle kovin vaikeita.
Tämä matka on hieno oppimismahdollisuus. Tämä matka jatkuu vielä! Tämän matkan oppimistuloksia olen päässyt hyödyntämään Tikrun kanssa. Tämä matka ei tule unohtumaan koskaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)