Kaiken näköistä puuhastelua

En tiedä mistä tämä motivaatio ja into nyt kumpuaa, mutta en murehdi sitä vaan nautin tekemisestä. Tottakai treenien tuottama tuloskin on kiva juttu, mutta ennen kaikkea juuri nyt tekeminen motivoi enemmän. Tässä onkin ollut melkein koko alkutalvi hieman hakemista oman motivaation kanssa ja tulostavoittelu ei ainakaan nosta motivaatiota kuin korkeintaan hetkeksi. Vähän sama juttu kuin että palkan korotus on ilo vain hetken, kun taas työn tekeminen on parhaimmillaan (ja tietysti toivotusti) se kiva juttu.

Näillä höyryillä päätin että nyt on aika vaihtaa agilityn esteteknistä painotusta muista asioista keinun opetteluun Tikrun kanssa. Uskon puomin suorituksen kestävän sen, että mukaan tuodaan uusi kontakti. Nyt on käyty paukuttelemassa keinua pari kertaa, eikä Tikrua näytä ollenkaan hetkauttavan ääni, korkeus tai liikkuva alusta. Super! Tästä on hyvä jatkaa pienin askelin kohti kokonaista keinun suoritusta.

Tänään hallilla käydessäni päätin toteuttaa jo useamman viikon päässäni pyörineen ajatuksen. Halusin katsoa miten Tikru suoriutuu pujottelusta radan osana. On Tikru ennenkin tehnyt radan osana pujottelua, mutta ollaan aina tehty ensin pelkkää pujottelua palkalle niin että koiralla on ollut vahva ymmärrys tekemisestä ja focus eteen päin. Tänään siis suoraan halliin tultua kaksi hyppyä, pujottelu ja hyppy ja superpalkkaus lelulla. Toki pujotteluun oli suora sisäänmeno ja tein meille helpommalta puolelta, mutta ei sillä ole merkitystä sillä jostain on aloitettava (ja onnistuttava). Tikru ainakin vaikutti ilahtuneelta kun riekkui lelunsa kansas poikkeuksellisen reippaasti :) Saa nähdä milloin itselläni on jälleen tarpeeksi siviilirohkeutta kokeilla siltä vaikeammalta puolelta samaa. En usko että ihan heti huomenna tapahtuu, ehkä tähän väliin kuitenkin (itselleni) muutama helppo palauttava toisto.

Innostuin eilen kokeilemaan myös reilun vuoden tauolla ollutta seuraamista Tikrun kanssa. Asia tuli mieleen kun luin erästä blogia, missä oli opetettu bortsulle menestyksekkäästi perusasento laatikolla. Näinhän Tikrullekin on pohjat tehty, mutta en ole jaksanut treenata liikettä valmiiksi ajan, motivaation, tilanpuutteen ja ennen kaikkea puuttuvan tavoitteen takia. Voi sitä silmien loistetta ja iloa kun Tikru näki vanhan tutun pyörähdys targetin! Otin kerran Tikrun targetilla sivulle ja sen jälkeen Tikru alkoikin tarjoamaan todella nättejä, tiiviitä ja suoria sivulletuloja missä vaan. Perusasennosta tein parin askeleen seuraamisia joka suuntaan ja tiiviisti pitää paikkansa. Nyt tarvitsisi saada itsensä vielä ulos niin että olisi tilaa ja nimetä toiminnot sivu ja seuraa.... Aloin hieman jopa pohtimaan ensi vuoden tavoitteita, josko Tikrulle miettisi jotain muutakin agilityn rinnalle.

On Mörkökin puuhastellut. Toista blogia (noutajapennun-perustaidot) lukiessani törmäsin varsin yleiseen nouto-ongelmaan ja sen eri ratkaisuihin. Mörkön oma ongelma kapulan pito on aika pitkälti ratkaistu, mutta en ole saanut treenattua noudon eri osioita valmiiksi ja liitettyä niitä yhteen. Noudon palapelistä puuttuu käskystä noutoon lähtö (helppo juttu) sekä sivulletulo kapulan kanssa (vaikeampi asia). Jotenkin hirvittää lähteä tekemään noudon kanssa yhtään mitään, sillä pelkään menettäväni jo saavutetut asiat.

Alunperin opetin Mörkölle kapulan pitoa naksutuksella huonoin tuloksin ja lopulta tein kevyen variaation pakkonoudosta. Lukemassani blogissa oli kuitenkin alettu ratkomaan noutoa naksuttamalla ja ennen kaikkea innostuin asiasta valita kohteeksi jokin aivan neutraali esine. Meidän tapauksessa valitsin sukkamytyn, sitä kohtaan minulla ei ole mitään tunteita tai odotuksia toisin kuin noutokapulaa kohtaan on valitettavasti tullut. Nameja kupillinen ja naksu ja odottelemaan. Olen jotenkin saanut muutoin Mörkölle naksuteltua toiminnaksi edestakaisin steppaamisen ja se on ensinnäkin todella ärsyttävää ja toisekseen steppaamisen joukosta on vaikeaa poimia vahvistettavaa käytöstä. Nyt kun ei ollut muuta odotusta kuin oma mielenkiintoinen kokeilu, maltoin odottaa useita minuutteja niin kauan että steppaaminen loppui ja Mörkö katsoi sukkaa. Sen jälkeen odotin että se koski sukkaa, otti sukan suuhun ja yllätyksekseni Mörkö alkoi heti noston jälkeen tarjoamaan istumista. Varmaankin kapulan pidosta peruja. Ensimmäisellä kerralla kasvatin pitoa kolmeen sekuntiin, sitten loppui itseltä uskallus ja huomasin alkavani jännittämään että pitääkö koira esinettä ja pitääkö tiiviillä otteella. Oli siis aika lopettaa siltä kerralta. Toisella kerralla, eli tänään jatkettiin pitämistä ja pystyin kasvattamaan pitoaikaa helposti kymmeneen sekuntiin! Aika uskomatonta kun kapulan kanssa en ole ikinä luottavainen että Mörkö pitäisi sitä vaaditun viisi sekuntia, vaikka on kyllä aina pitänyt.

Oleellista tässä koko kokeilussa onkin yllättäen treenata minun luottamusta, rentoutta ja uskoa. Etten vahingossakaan painosta itse Mörköä. Sillä kun ei nyt oikeasti ole mitään merkitystä pitääkö Mörkö sukkaa suussa ja kuinka kauan, varsinkaan kun koko toimintoa en aio nimetä mitenkään. Mutta miten mainio tapa päästä treenaamaan omaa päätä! Nyt aion naksutella alkuun maasta nostoa ja pitoa aina minuuttiin saakka. Sitten sama niin että esine otetaan kädestä. Kun pito on vahva niin sitten aion lisätä omat käsihäiriöt, ettei esineestä päästetä käsivihjeestä irti. Tämän jälkeen olenkin taas mystisillä vesilä, sillä minulla ei ole mitään käsitystä miten opettaa loppuasennoksi perusasennon. Ehkä siihenkin tulee vielä idea. Ennen kaikkea olen kuitenkin saavuttanut jo enemmän kuin oletin, kun voin rauhassa ilman omaa paineistumista seurata Mörkön pidon edistymistä.

Jottei Mörkölläkään olisi vain yksi rauta tulessa, niin koko alkuvuoden olen usean kerran viikossa tehnyt pari toistoa joko vierellä peruutusta tai oikealla puolella perusasentoa ja takaosan käyttöä. Vasemmalla peruuttaminen onkin edistynyt hyvin, tarvitsisi seuraavaksi alkaa tekemään liikettä myös kodin ulkopuolella. Mutta oikealla puolella peruuttaminen on oikea kivireki vedettäväksi. Selkeää on että koulutustavassa on jotain vikaa kun homma ei etene. Hieman yllättävää on ehkä se, ettei sama metodi tuota tulosta oikealla kuin mikä toimi vasemmalla. Pidon naksuttelun aikana on Mörköltä jäänyt steppaaminen tyystin pois, joten päätin aloittaa nollatoleranssin myös oikealla puolella tapahtuvissa toiminnoissa. Ehkä steppaaminen on merkki epäselvästä tehtävästä, tavoitteesta tai itseluottamuksesta. En voi tietää varmaksi, mutta nyt kun olen ottanut itselle selvän kriteetin ettei steppaamisen aikana tule palkkaa, mutta ei myöskään itsellä turhautumista tai tahatonta huokailua niin esimerkiksi oikealle sivulletulo on parantunut huimasti. Jos vahvistuneen perusasennon kautta pääsisi treenaamaan myös käännöksiä ja jossain välissä myös oikealla peruuttamista.

On kyllä kiva puuhastella koirien kanssa. Muutaman minuutin juttuja on niin helppo mahduttaa omaan arkeen kotona tehtäessä. Vielä jos näistä muovautuisi jotain hyödyllistä ;) Ehkä jonain päivänä nämäkin opit lopulta ovat hyötykäytössä tokossa ja rally-tokossa. Jos ei muuta niin koirat saavat jumppaa ja kaikkien aivot pieniä ongelmia ratkottavaksi.

Oi, mökkeilyä!

Kesä ja mökkeily - aivan parasta! Toki säällä on iso merkitys mökkeilyn mukavuuteen, kun mökillä ei ole mukavuuksia ja neliöitä on vähän. Vastapainona ihan oma järvi, maailman paras sauna ja ulkoilua mielen määrin.

Paikallinen taksi.

Koirille mökki on varsinainen kuntoleiri. Liikkeessä on oltava koko ajan ja kun ihmisiä on sekä ylhäällä mökillä että alhaalla rantasauanalla, niin koirat juoksee useita vetoja ylä- ja alamäkeen päivän mittaan. Tämän lisäksi vielä kunnon takaa-ajoleikit muutaman kerran päivässä, niin iltaisin on rauhallista väkeä.

Tikru ja Mörkö

Mörkö lentää...

... ja Tikru porukoiden silkin avittamana.

Kolme rinnan.

Tikrua hymyilee...

... ja Mörköä naurattaa.

Mun miehet <3 <3 <3 <3

Juhannusyön värijuhlaa

Tänä vuonna olemme päässeet aloittamaan mökkikauden poikkeuksellisen aikaisin ja mökkiöitä on takana jo kymmenkunta. Toiveissa on että kesästä tulisi oikein mökkeilyn vuosi, ja mökiöitä vielä useita kymmeniä lisää. Ettei vain menisi koirien kuntokuuriksi, niin omasta kunnosta voi aina huolehtia esimerkiksi puutöillä tai minun suosikilla pusikoiden raivaamisella. Onneksi maalaaminen ja pienet remontit eivät ole vielä kertaakaan loppuneet :D

SMissä "kotikisoissa"

Tämän vuoden SMistä jäi käteen Mörkölle harvinainen HYL. Ihan itse ohjasin väärin. Mutta ei koirakaan kymppiä saa suorituksestaan, tosin sillekin syypäänä allekirjoittanut. On haasteellista, että isoja kisoja ei pääse oikein treenaamaan. Näissä kisoissa oli ensimmäistä kertaa käytössä käytäntö että rataantutustumisryhmän viisi viimeistä suorittavat osuutensa seuraavan ratataantutusmisen jälkeen. Varsin hyvä systeemi, näin ei ekoina radalle lähteville ole kiirettä. Tämä käytäntö muodostui kohdallani oletettua suuremmaksi kompastuskiveksi, sillä olimme juuri se viidenneksi vika joka lähtee ekana radalle. Olin alkuun kuvitellut, ettei se olisi iso juttu mutta käytännössä vaikutti yllättävän paljon rutiineihin ja käytäntöihin - ja näkyi suorituksessa.

Ensimmäinen hankaluus oli aikatauluttaa koiran lämmittely oikeaan kohtaan. Autolta koiraa hakiessa Mörkö hakkui ilosta ja veti kuin hullu radalle. Vaikka olin kuinka yrittänyt laskea aikaa paljonko menee rataan tutustumiseen ja siihen että meidän pitää olla valmiina niin ennakoin liikaa ja jouduttiin odottelemaan hieman liian pitkään vuoroamme (1. "virhe"). Mörkön vire laski. Vaikka odottelimme varjossa, niin stadionilla oli mittarin mukaan klo 9.30 jo 28 astetta ja Mörkökin muiden mukana oli kieli pitkällä. Olisi pitänyt ottaa viilennysloimi autolta mukaan (2. "virhe"). Muut odottavat vuoroaan karsinoissa, mutta me jouduttiin väistelemään radalta poistuvia ohjaajia. Tämä ei sinänsä häirinnyt minua, mutta saattoi viedä Mörkön huomiota. Summa summarum, Mörkö oli alkuradan perässä vedettävä. Etenemä oli melko siedettävä 3.8m/s ja meille oikeastaan ihan hyvä, varsinkin kun Mörkö yrittin mennä ensimmäiseen putkeen painon ja putken välisä ja putken suun löytymiseen meni muutama sekuntti. Radan etenemä oli 4.0m/s ja tämä on kyllä meille sen verran kova, että tarkoittaa myös sitä että Mörkön pitää edetä itse - niin kuin tekikin loppuosan radasta. Jotenkaan Mörkö ei kuitenkaan ollut alkuradata "mukana" ja "valmis", johtuen luultavasti omista mokistani ennen ratasuoritusta. Tämän lisäksi tein myös itse aivan typerän ohjausvirheen. En jotenkaan saanut "omaa päätä kasaan" vaan huomiota meni radan sijasta aivan liikaa muihin häiriötekijöihin vuoroani odotellessa. 

Valehtelisin jos sanoisin ettei harmita. Ja nolota. Radan jälkeen tunnelataus purkautui itkuna. Ihan naurettavaa. Itku olisi varmaan päässyt myös onnistuneesta suorituksesta. Tärkeä asia nostaa suuria tunteita. Hyvä niin että on tärkeä. Mörkö on ihan paras agilitykoira minulle <3

Hienot kisapuitteet ja toimivat järjestelyt. Innoissani odotan ensi vuotta!

Reetta Pirttikoski oli tuomarina uusi, mutta mieleinen tuttavuus. Hänen kaikki ratansa olivat mielenkiintoisia, joissa haastettiin sopivassa määrin koiran itsenäistä osaamista ja ennen kaikkea ohjaajan radanlukutaitoa. Erittäin positiivista oli se ettei radalla kikkailtu turhia, vaan sai ja pitikin luukuttaa. Ihanneaika oli laskettu maltillisella etenemällä 4.0m/s ja näin saatiin 32/170 nollaa. Ihan turhaan laittaa etenemä ihan hulluksi kuten esimerkiksi viime vuonna oli, 4.4m/s etenemä raakkaa tosi paljon koiria jo nopeutensa puolesta pois ja näinhän se olikin että viime vuoden finaaliin pääsi vielä viidellä virhepisteellä... ei ehkä ihan tarkoituksen mukaista tuokaan.

SM-areenaan tutustumassa

Tänään ne taas alkoi, joka vuonna odotetut SM-kisat :) Tänä vuonna oman haasteensa tekee yhtenä järjestävänä seurana se että jokainen jäsen on valvoitettu talkoilemaan 8h viikonlopun aikana. Ei sinänsä paha rasti, mutta kun talkoilun ympärille koitetaan mahduttaa vielä perjantain kisa ja sunnuntain yksilökisa niin aika tiivis viikonloppu on luvassa.

Päivä alkoi kohdallani 6.30 iloisella persetreenillä kun kannoimme esteitä ja aitoja kentällä sekä raijattiin neljä lavallista limua kylmiöön. Puoleen päivään mennessä askeleita oli mittarissa jo yli 17000, ja olin hiljaa mielessäni tyytyväinen etten ollut ilmoittautunut kuin yhteen starttiin. Kotiin päästyäni nukuin parin tunnin päikyt ja takaisin kisa-alueelle koiran kanssa seitsemän aikoihin.

Mörkö oli todella iloinen ja haukkui oikeastaan koko ajan vuoroamme odotellessa karsinoissa. Tämä on hyvin epätavallista Mörkölle, mutta olen oppinut että Mörkö haukkuu vain silloin kun se on rentona. Hyvä lähtö startin kannalta. Mörkö tykkäsi alustasta ja liikkui radalla tosi hyvin. Olen onnekas kun tiimikaverina on luottopakki, joka ei rimoja tiputtele tai saa omia aivopieruja. Eihän Mörkö nopein ole... mutta luotettava se on! Pujottelun jälkeen alkoi aamupäivän askeleet painamaan jaloissa ja tuntui että reidet hyytyvät, mutta maaliin päästiin onnellisena. Oli mukava huomata että omat keuhkotkin pelittivät parin kuukauden jälkeen normaalisti.

Olinko ällikällä lyötynä kun selvisi että Mörkön etenemä oli 4,21m/s! Meidän toiseksi paras etenemä ikinä, eli tunne siitä että liikuttiin rivakasti ei ollut väärä. Jäi niin hyvä fiilis startista, että tällä on hyvä mennä sunnuntain radalle.

Mörkön suoritus näkyy kohdassa 13:42 osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=ghNhDKoMgWI

Huomenna olen talkoilemassa vielä aamupäivän, onneksi pöytäkirjanpitäjänä niin ei tarvitse olla jalkeilla pahemmin.

Vauhtia kinttuihin

Tänään viimeiset kisat ennen SMiä. Pitkästä aikaa näki - ja kuuli - että Mörkö on kunnossa kun koira kiljui silmät kiiluen autosta päästyään. Ihanaa, että keväällä vaivanneet jumit on saatu auki ja koira voi silmin nähden hyvin. Oma kunto myös parempi, loppuviikon flunssakin on (toivottavasti) taltutettu. Ei oma tekeminen edelleenkään hyvältä tunnu, mutta etenemät (3,8m/s+ agilityradoilla) kertoo siitä että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Radoilla jouduin pahasti epämukavuusalueelle, kun jouduin tekemään useita variaatiota persjätöistä sekä lähettämään koiraa kaukaakin suorittamaan tehtävää. Nämä kaikki onnistuivat aivan huipusti, mutta valitettavasti kummaltakin radalta tuli Mörkölle harvinainen puomin kontaktivirhe :o Kyseessä caliganin puomi mikä on agimetin puomia ~20cm lyhyempi ja Mörkö ratkaisin ongelman jättämällä viimeisen laukan pois... Tietääpähän mitä kerrataan loppuviikosta!

Nollat antavat nyt kovin odotuttaa itseänsä, mutta onneksi fiilis on oikea.