Ostotreenit

Kävin helmikuussa kolmella eri kouluttajalla, ostotreeneissä. Ensin kävin Niinu Linnan silmien alla, seuraavalla kerralla coatchaamassa oli Tiia Neuvonen ja viimeiseksi Santtu Stenberg. Jokaisesta koulutuksesta odotin valtavasti, ja jokaisen jälkeen jäi hieman tyhjä olo. Ei koulutukset missään muodossa huonoja olleet, mutta jälkeen päin huomasin etteivät koulutukset vastanneet oikein omaa tarvettani. Tosin en oikein osaa edes kuvailla mitä haen ja kaipaan.

Jokaisesta koulutuksesta jäi jotain pientä myös käsiin. Niinun treeneissä sattui olemaan ratana sellainen rata, missä pääsin kokeilemaan rohkeampaa ohjaamista ja lähettämään Mörköä kauempaa suorittamaan tehtäviä. Vauhtiakaan ei puuttunut ja Niinun avulla sain taas lisää oppia miten osaan jatkossa katsoa radalla useammasta vaihtoehdosta sen linjoiltaan nopeamman. Tiian treeneissä pääsin purkamaan takaaleikkaus"kammoani" ja sain hyvän muistutuksen siitä, että Mörkön kanssa pitää säännöllisesti tehdä puomin ja keinun kanssa perusharjoitukisa. Kyllähän minä tämän tiedän, mutta jotenkin olin laiskana halunnut unohtaa. Santun treeneissä pääsi ennen kaikkea harjoittelemaan vauhdikasta etenemistä ja sain muistutuksen käännösten perusharjoituksista joita olen tehnyt pari vuotta sitten mutta sittemmin jostain syystä on asia unohtunut. Liekö olen ajatellut Mörkön jo osaavan. Ja osaahan se, nytkin treeneissä käännökset paranivat eli nopeutuivat muutamalla toistolla, mutta on selkeästi asia mitä olisi hyvä treenata hieman useammin kuin muutaman vuoden välein.

Ymmärsin kuitenkin myös sen, ettei satunnaisilla ostokoulutuksilla voi edetä tavoitteellisesti. Kouluttaja tarjoaa aikaansa juuri sillä hetkellä, antaen kommentteja sen hetken taidoista. Jotenkin kaipaan enemmän. Tiedän suunnan minne haluan, mutta en osaa reittiä tavoitteeseen. Haluaisin enemmän, jäsenneltympää, henkilökohtaisempaa, tavoitteellisempaa. Haluaisin valmentajan! Motivaatiota ei ainakaan minulta puutu, ja töitä olen valmis tekemään. Mistä ihmeestä löytäisin itselleni tavoittettani tukevan valmentajan, omalta sisäiseltä valmentajalta kun on taidot ja ideat ainakin hetkellisesti loppu?

Voihan puomi!

Onneksi on seura missä on useita erilaisia puomeja! Mörkön juoksupuomiuran aikana olen päässytkin mukavasti erilaisille puomeille omassa hallissa, mutta olihan se silti pieni järkytys että samaisessa paikassa oli taas uusi puomi joka jostain syystä oli Mörkön mielestä hyvin epäilyttävä. Alkuun ihmettelin puomin suorituksen tahmeutta, mutta onneksi hyvin nopeasti huomasin ettei olla ko puomilla koskaan treenattukaan. Kait puomin pinta tuntuu erilaiselta tassun alla, tai runko joustaa eri tavoin kuin tutummat puomit.

Joten... kun eilisten hyvin menneiden päälle juoksu -treenien jälkeen takuttiin ihan perusteiden parissa puomin kanssa, niin tänään käytiin asiaa treenaamassa omalla ajalla. Helpot harjoitteet purivat onneksi nopeasti, ja Mörkö teki lopulta vauhdikkaita joskaan ei osumaltaan aivan optimaalisia suorituksia. Saa nähdä riittääkö tämä treeni siirtämään suorituksen kisoihin. Olettaen ettei ensi viikolla oli hirmuisia pakkasia.

Tikrukin oli mukana, kun Tikrun viikkotreeni peruuntui pakkasen takia. Tikru teki rengasta radan osana, puomin käännöksiä ja pujottelua. Pujottelussa lämmitti mieltä erityisesti 100% onnistumisprosentti ensimmäistä kertaa tehdessä kokonaista pujottelua. Renkaan kanssa ei ole mitään ongelmaa myöskään. Puomin käännökset yllättäen paremmat vasemmalle mikä on Tikrulle yleisesti vaikeampi suunta kääntyä. Olen tainnut tehdä syksyllä enemmän treeniä siihen suuntaan. Käännökset itsessään toimivat kohtuullisen kivasti, mutta nyt pitää keksiä tapa harjoitella suoraan menemisen ja kääntymisen vihje-erottelua. Tätä voi onneksi harjoitella kotona, kunhan nyt jotenkin keksin että miten.

Niinun treeneissä

Melkein kahden vuoden tauon jälkeen Niinun treeneissä. Kyllä olenkin koittanut saada ostettua irtovuoroa, mutta kovin ovat haluttuja.

Huh heijaa kun rata näytti paperilla vaikealta. Luotin kuitenkin aikaisempiin kokemuksiin, että todellaisuudessa rata on paljon helpommin sisäistettävissä kuin miltä paperilla vaikuttaa. Se mikä yllätti, oli etten millään tahtonut muistaa rataa 23 esteen jälkeen. Ei sillä, eihän kisaradat ole pidempiä mutta olisihan se hyvä harjoittaa muistiaan edes hieman pidemmälle.

Radan "kohokohdat" olivat erittäine hyvin haetut pujottelut. Tein alkuun persjätön 29-30 väliin, mutta tämä vaihdettiin 30-31 väliin jotta Mörkön linja lyhenisi. Koitin antaa Mörkölle tavallista enemmän tilaa ja vastuuta ja lähetin (meille) huomattavan kaukaa esteille 10, 12, 15 ja 17.

Niinu ihasteli pariinkin otteeseen Mörkön parantunutta nopeutta ja sanoi että teknisesti koira alkaa olemaan sillä tasolla että ohjauksellisesti voin alkaa antamaan enemmän haastetta ja vastuuta. Siinähän onkin pähkinä purtavaksi, kun samalla mennään minulle vaikealle alueelle. Esimerkiksi yllä mainittu persjättö 30-31 väliin on nyt ihan looginen, mutten sitä osannut kuitenkaan rataa suunnitellessa niin nähdä. Miten kehittää omaa ratasilmää?

Pujottelun sisäänmeno-haaste

Kerkesinpäs sittenkin eilen treenaamaan pujottelua ennen kuin pakkanen laski liian napakaksi. Halusin palavasti tietää Tikrun todellisen osaamistason ja viimein keksin mielestäni helpon ja tarpeeksi kattavan tavan mitatat osaamista ilman älyttömiä määriä toistoja. Yksinkertaisesti, hakeeko Tikru pujottelun itsenäisesti kaikista kulmista neljän metrin päästä.

Vastaus oli odotettua parempi. Umpikulmista Tikru haki pujottelun kaikkialta neljän metrin päästä. Avokulmissa olikin enemmän vaikeutta, tosin myönnän että juuri nämä hankalimmat kulmat ovat itselleni tylsimpiä opettaa joten aika nopeasti tiedän missä syy... 0-90 avokulmat meni sujuvasti neljästä metristä, 90-180 kulmat taas sujuivat kahden metrin päästä. Sinänsä postiivista että kaikki sisäänmenot onnistuu kahden metrin päästä. Ei uskoisi että matkan tuplaaminen on kovin suuren työn takana. Kyllä tällä osaamistasolla jo kisoihin voisi mennä :)

Mutta kisat saavat vielä odottaa. Pujottelussakin on vielä työstettävää yllä mainitun lisäksi. Tiedän Tikrun pujottelevan yksin koko pujottelun ja niin että hölkkään vieressä. Jostain syystä en ole kokeillut mitä tapahtuu jos menenkin edellä. Tai osaako Tikru sittenkään hakea pujottelua jos kutsunkin pujottelun puolesta välistä. Variaatioitahan riittää, ja ainakin Mörkön kohdalla olen todennut että pujottelutaitojen kehittämisestä saa helposti loppuelämän projektin. Tikrun kohdalla pujottelu on teknisesti paljon vankemmalla pohjalla jo nyt kuin Mörköllä, joten aivan varmasti nykyisellä taitotasolla pärjää kolmosissakin.

Kun pujotteluun saadaan vielä hiukan varmuutta, niin on kiva päästä kellottamaan suoritusnopeuksia. Mikään ei anna viitteitä, että Tikru olisi tavoitteeseeni nähden liian hidas... mutta asiaa ei ole mitenkään todistettu vielä.

Saas nähdä milloin seuraavan kerran pääsee treenaamaan nyt kun pakkaset ja talvi <3 viimein tulivat.