Mukana myös löwchen - Lahden SM-kisat

Viime viikonloppuna oli viimein jo puoli vuotta odotetut SM-kisat! Tässä odotellessa oli myös välillä oma motivaatio koetuksella kun tiesi mitä pitää harjoitella, mutta jonossa oli myös monta mielekkäämpää harjottelukohdetta. Välillä oli tylsää pitää fokus tavoitteellisessa tekemisessä, mutta siitäkin huolimatta se mikä tehtiin tehtiin ilolla.

Valmistautuminen kisoihin meni lopulta aika mönkään. Toukokuun alussa Mörkö oli todella jumissa, ja jouduin käyttämään Mörköä neljä kertaa osteopaatilla ja kerran pääsin onnekseni näyttämään Mörköä kranio-sakraaliosaajalle. Koska hoidot olivat lähekkäin en osaa sanoa mikä vaikutti mihinkin, mutta ei sillä ole oikeastaan väliäkään koska hoitojakson jälkeen kotoota löytyy iloinen, energinen ja leikkisä koira joka käyttää hyvin takajalkojaan!

Olin huoltanut koko kauden Mörköä normaalia enemmän, mutta niin oli kausikin normaalia rankempi. Tikrun tulo laumaan lieneen aiheutti ylimääräistä stressiä, ja ylimääräistä leikkiä varsinkin. Mörköhän alkoi oireilemaan kummamllisesti jo ennen vuodenvaihdetta mihin ei eläinlääkäristä löytynyt syytä. Treenit kuitenkin kulkivat ja koira oli fyssarilla yllättävänkin hyvässä kunnossa. Jokin kuitenkin kerrytti ylimääräistä painetta niin ettei kroppa enää jaksanut toukokuun alussa. Onneksi jäi aikaa kuitenkin noin viisi viikkoa. Ei siinä ajassa pahemmin kuntoa kasvatettu, mutta peruskunto oli onneksi tarpeeksi hyvä kun saatiin jumit pois.

Perjantaina käytiin tutustumassa kisapaikkaan ja starttaamassa yhden startin verran. Onneksi tein näin, sillä oli paljon helpompi tulla sunnuntaina yksilökisoihin kun ilmoittautuminen oli hoidettu, tiesi minkälainen kenttä on ja missä parkkipaikat sijaitsee. Perjantain kisoista ei jäänyt paljoa kerrottavaa jälkipolville, sillä ohjasin Mörkölle meille harvinaisen HYLyn. Meinasin jostain syystä kaatua pujottelun jälkeen ja tämä sekoitti ajatusta niin keinulla kuin puomillakin ja mistä lie syystä olin pakkovalssin kanssa liian hätäinen.

Lauantaina kävin aamusta vielä tekemässä yksittäistä keinua, koska Mörköä pitää palautella kisakeinuista aika paljonkin jottei keinun suoritusajat hidastu. Helpompi tehdä heti lyhyt korjaussarja kuin korjata sitten pahempaa vikaa viikkokaupaulla. Tämän jälkeen vietiin Tikru hoitoon vanhemmille. Alkuun meinattiin ottaa Tikru joukon jatkoksi, mutta lopulta päädyttiin siihen että Mörkölle on parasta olla ilman Tikrun hääräämistä niin että Ozzyn rauhoittava seura on kuitenkin mukana. Ozzyn ja Mörkön kanssa siirsimme itsemme Lahteen hotelliin.

Meidän numero oli 126 ja startti noin 11.00 aikaan. Koko aamun oli satanut ja juurikin minien känttä oli yhtä lammikkoa. Meidän rataantutustumien aikana vielä sade yltyi - mutta ei sitä kylä huomannut kisafiiliksessä. Tiesin radalle mennessä että putken kylkeen loppuva pujottelu on meille uusi juttu, mutta päätin vain ohjata huolellisesti. Eipä sitä oikein muutakaan tässä kohtaa voi. Hyvät lämmittelyt sekä itselle ja koiralle. Tiukkaa keskittymistä. Ja radalle. Mielestäni pystyin liikkuman ketterästi ja Mörkö liikkui rivakasti siitäkin huolimatta että kenttä oli lätäkköä ja rimat olivat 35cm (joita hypätään todella harvoin). Pujottelu koitui meille kohtaloksi, mutta virheestä huolimatta pystyin keskittymään oikeaan asiaan ja tehtiin loppurata hyvällä sykkeellä. Klassisesti sanottu, mutta olen tyytyväinen ja teimme meidän osaaamistaoslla parasta suoritustamme.

Kuvat: Sirpa Saari

Kotimatkalla mietin jo seuraavia SM-kisoja. Koska meidän kehityskaari oli menneellä kaudella ollut huima, niin olin jotenkin ajatellut ettei ruuvissa ole kovinkaan paljon kiristettävää. Mutta kyllä siinä on on! Tulevan kauden teema on pakostakin "vähemmällä enemmän", mikä tarkoittaa että pitää koittaa löytää oikeat asiat treenattaviksi ja tehdä ne todella laadukkaasti.

Selkeitä parannuskohteita ovat:
- Mörkön pujotteluvarmuus (sisäänmenot, ulostulot, eri häiriöt)
- Minun persjätöt. Jostain syystä niistä on tullut sellainen ongelma etten halua kisoissa edes käyttää ko ohjausta.
- Mörkön hyppyfokuksen (ja irtoamisen sekä itsevarmuuden) parantaminen
- Minun ja Mörkön kunto, ketteryys ja elastisuus

Meille ei jää kuin muutama kuukausi aikaa kerätä vaaaditut tulokset ja mahdollisuus on vasta ensi vuonna. Joten pitkän tauon aikana treenataan ylläolevia asioita ja varmistan että sitten kun päästään kisoihin niin meidän kummankin kunto on silloin vaadittavalla tasolla. Ensi vuonna Lappeenraantaan, eikös!

25.7. Lisätty viimein SM-karsintaradan videokin. Aika vesijuoksua tuo oli. Hienosti Mörkö meni vaikka varmasti oli raskaampaa kuin normaalisti, varsinkin kun hypyt olivat (meille harvinaisessa) korkeudessa 35cm.

Lainakoiran kanssa projektoimassa

Viime vuoden partisten agility-mestaruuksiin sain idean kokeilla josko meillä Alicen kansas ytheistyö sujuisi. Suijuihan se mestaruuden ja yhden nollan verran :) Projekti jäi muiden kiireiden jalkoihin, kun panostin Mörköön ja SM-taitojen opettelemiseen. Keväällä taas tuli projekti mieleen ja katselin että kuutisen starttia kerettäisiin tekemään. Mutta toisin kävi. Ensin Alicella oli juoksut ja sitten minä olin kipeänä, joten meille jäi kaikkinensa kahden startin verran mahdollisuutta kisata. Treenejä keväällä alla vaivaiset neljä kertaa.

Eilen viimein kisaamssa. Eihän Alicen koulutustaso missään nimessä ole hyvä. Pujottelu pitää viedä nenästä kiinni. Kontaktiesteiden kanssa olen eniten vahvistanut maahan asti menemistä ja sitä myöten esteiden turvallista suorittamista. Ohjausteknisesti meillä on varastossa tasan yksi ohjaustekniikka, valssaus. Lähdöt tehdään lentävänä. Näillä rajoitteilla kuitenkin olen vienyt projektia eteen päin kahdestakin syystä. Ensinnäkin Alicea on kuitenkin jonkin verran koulutuettu agilityyn, niin miksi ei voisi sitten myös kisata koulutustasoa vastaavat tuloksetkin (kun omistajalla on mielenkiinto toisenlaisessa liikunnassa). Toisekseen partiksia on nykyään missään lajissa niin vähän, että mikä tahansa positiivinen harrastusnäkyminen on vain hyväksi rodulle.

Tekemisessä näkyy kyllä koiran kokemattomuus. Ensimmäisellä radalla hyppyjen etäisyyksien arvoiminen oli aika ylimalkaista ja kontakteilta etsittiin nameja huolella. Tämä maksoi meille nollan kun pikkasen pääsi aika livahtamaan yliajan puolelle (+1,52s). Sijoituksena kuitenkin yllättäen 3/30! Toisella radalla hypyt olivat jo maltillisemmat ja paremmin arvioidut ja radalta saatiin nippanappa nolla. Uskon vahvasti että jos Alice saisi hieman enemmän kisakokemusta itselleen, niin vauhtiakin riittäisi riittävästi kakkosissakin.

Jäi kyllä sellainen positiivinen kipinä :) Harmi kun kisoja ei vaan ole kuin vasta elokuussa, ja sitten voikin olla ihan toiset kuviot mielessä. Olisi niin kiva saada puuttuva nolla jostain, niin että jos tänä vuonna osallistuttaisiin partisten mestaruuteen niin voitaisiin olla tällä kertaa kakkosissa kisaamassa. Jää nähtäväksi, mikä on loppukesän ohjelma ja aikataulu.

Tikrun ensimmäinen ROP

Kyllä sitä osaa olla onnellinen ja kiitollinen niinkin "pienestä" asiasta kuin näyttelyn ROPista! Hieman ehkä hassua, kun Ozzy varsinkin on tuonut ROPeja kotiin kiitettäviä määriä... mutta on ihanaa huomata ettei tähän kuitenkaan ole turtunut. Jos olisikin niin sitten kyllä pitäisi jättää näyttelyt väliin...

Tikrun kanssa suunnattiin Tammelaan sunnuntaina, rodussa oli mukana myös isoja tyttöjä ja poikia. Junnu-luokka meni aika pitkälti riehuen, mutta SAn verran Tikru malttoi kuitenkin esittää itseään. PU-luokassa mentiin jos suurin osa kierroksesta mallikkaasti - ja kyllä olin yllättynyt kun Tikru laitettiin ykköseksi! Meidän muksu, junnu, pentu, keskenkasvuinen :) ROP-kisa sujui jo oikein mallikkaasti.

Päivän väsymys lienee aiheuttanut sen että iso kehä menikin sitten pitkälti riehuessa :) Tikru antaa seisottaa kohtuu kivasti ja vapaasti esiintyy todella mallikkasti. Malttia tarvitsee liikkumiseen. Isossa kehässä meidän edessä meni oikein karvoinen cotton ja Tikrulla taisi olla enemmänkin mielessä peppukarvoihin kiinni käyminen kuin esiintyminen. Noh, hyvää kokemusta ja kyllä me vielä mallikkaasti joskus mennään isossa kehässäkin.

Samassa paikassa oli myös partisten erkkari, missä käytiin ihan turistina pyörähtämässä Ozzyn kanssa. Ozzy pääsi mukaan haistelemaan hieman näyttelyfiilsitä ja tervehtimään monia tuttuja. Hieman harmittelin etten Ozzya kuitenkaan ollut ilmoittanut näyttelyyn, mutta ehkä kuitenkin parempi luovuttaa nyt 14 vuotiaana näyttelyn vanhimman titteli huomattavasti nuoremmalle 10v koiralle. Ei Ozzy olisi kylläkään hävennyt veteraanien joukossa, muttei ei varmasti olisi kovin korkealle noussut 8-10v joukossakaan. Ozzy nautti päivästä täysillä näinkin.

Tutkimaton sielu terveeksi tutkitussa kropassa

Viime viikolla oli kauan odotettu päivä, kun Tikru luustokuvattiin lähes heti täytettyään vuoden. Ei luustokuvilla muuten olisi kiirettä ollut, mutta halusin varmuuden siitä että koiran kroppa on luustoltaan tarpeeksi hyvässä kunnossa agilityä ajatellen ja muutenkin harrastamisen kannalta.

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Selkä LTV0 ja VA0
Polvet 0/0

Olen kyllä tyytyväinen että olen malttanut antaa koiran kasvaa je kehittyä rauhassa. Ja vaikkei tulokset olisivatkaan olleet näin priimaa, niin ei olisi ollut tarvetta katsella peiliin... en kokisi silloinkaan tehneeni mitään väärin. Nyt voi pikkuhiljaa nostaa lenkkien kuormittavuutta ja tehdä muutamankin pidemmän lenkin viikossa. Samoin voidaan alkaa maltillisesti treenaamaan agilityä. Mutta edelleen muistaen että kyseessä on kehittyvä koira. Tästä esimerkkinä Tikru oli saanut 700g painoa kuukaudessa (!!!) ja nyt se alkaa istumaan nätsti jaloillaan eli kropanhallinta on parantunut pentuajoista huimasti - olematta kuitenkaan vielä niin hyvä kuin haluaisin. Joten rauhallisesti pienin askelin jatketaan myös tästä päivästä eteen päin.

Silmät tutkitaan toki, mutta myöhemmin.