Juhlan aihetta, Mörkö 16v

💥Mörkö 16v💥

Kaikista kiltein Mörkö, joka on aina metrin päässä 😍 Edelleen ihanan pirteä, vaikka alkaakin ikä jo näkyä. Tukka harvenee, kuulo on mennyt ja askel hidastuu, mutta mieli on yhtä kirkas kuin ennenkin. Ole vielä kauan meidän ilona, Mörkö ❤️

Myrskyisällä iltalenkillä

Olen etuoikeutettu, että minulle on suotu pitkäikiäisiä koiria. Siltikin on vaikea uskoa että Mörköä on ollut jo 16 vuotta. Mörkö lenkkeilee edelleen satunnaisia metsälenkkejä, ja päivittäin tekee usesamman kerran kilometrin lenkin. Ruoka maistuu hyvin ja vielä paremmin jos samalla jumpataan. Rappuset sujuu hyvin ylöspäin, alaspäin koitan kantaa mahdollisuuksien mukaan. Mörkö hyppää itse myös sohvalle. Melko hyvin kun ottaa huomioon vuoden takaisin välilevyntyrän, hyvin on koira kuntoutunut siitä. Kuulo on mennyt täysin ja luulen että varsinkin hämäränäkö on huonohko. Toki lihaksia on vähemmän kuin nuorempana, mutta kyllä lihaksia edelleen löytyy. Turkin harveneminen ja lihasten vähentyminen on tehnyt sen että Mörkö palelee herkemmin, joten nollan tuntumasta olen alkanut vaatettamaan Mörköä lenkeillä. Mörkö tuntuu olevan varsin tyytyväinen ratkaisuun.

Kainalokaveri nukkuu yöt vieressä, ja toivon että meillä on edellä vielä monta yhteistä yötä ja päivää <3

Voittajaa ja hammasremonttia

 Joulukuussa oli perinteinen messarin Voittaja, mistä ei kyllä jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Tikrun veteraaniluokan ensimmäinen EH. Tuomarilla tuntui olevan linjana ettei veteraanit taikka juniorit saa ERIä. Tikrulla on nyt joka luokasta EH, joten josko tämä oli nyt sitten se "tilastoharha" :D

Joulukuussa tuli hoidettu molempien koirien hampaat. Ensin alkuun oli Mörkön vuoro ja tätä kyllä jännitin tosi paljon. Mörköllä on jo ikää 15v sekä 2/6 sydänvika. Toisaalta suu oli sen verran hoidon tarpeessa että jos olisi jättänyt hoitamatta niin siitäkin olisi voinut tulla omat ongelmansa. Onneksi vein Mörkön hammashoitoon, rauhoitus sujui erinomaisesti ja kävin noutamassa virkeän koiran eläinlääkäristä.

Yllätyksekseni myös Tikru sai hammashoitoa, vaikka vajaa vuosi sitten kävi edellisen kerran. Huomasin jo messarissa että Tikrun suu haiskahtaa... ja olihan siellä tarvetta hoitoon. Jälkeenpäin mietin voisiko marraskuun kisojen alisuoriutuminen johtua suusta. Onneksi nyt on kunnossa, Tikru on paljon rennoman oloinen.

Marraskuu

 Marraskuussa kisattiin kolmen viikonlopun verran. Lähtökohtaisesti koko kuukausi meni alisuorittaen ja alivireisesti.

Hyvinkäällä 16.11. HyKun hallilla Johanna Nybergin tuomaroimana agility ja hyppyrata. Radat olivat mukavia ja varsinkin aglity-radalla mentiin rennosti starttiin ja alku oli mainio. Jostain syystä Tikru jäi haistelemaan kesken radan maata ja siihen meni useita sekunteja ennen kuin koira keskittyi taas tekemiseen. Pujottelu ja puomi hyvät. Hyppyradalta ei ole muistikuvia, sillä Tikru pääsi häkistä ulostullessa rähähtämään toiselle koiralle kun koira tuli tosi iholle. Ikävä tapahtuma, eikä näitä tietenkään pitäisi tapahtua mutta kun ollaan ahtaissa oloissa ja kyseessä on eläimet niin kaikesta varovaisuudesta huolimatta Tikru pääsi rähähtämään. Ja kun Tikrusta lähtee kokoaan suurempi ääni, niin se kyllä säikäyttää. Kanssakilpailija uhkasi tehdä vihaisen koiran ilmoituksen, ja kaikki oikeushan hänellä siihen onkin... ikävää oli vain se, että uhkaus jäi uhkaukseksi mutta silti onnistui viemään fiiliksen jälkimmäiseltä radalta täysin.

Lohjalla 22.11 Andrea Meghini radalla pari starttia. Ensimmäisessä startissa Tikrun fokus herpaantui jostain syystä ja jäi katselemaan yleisöä. Tästä syystä ajaitui toisena olleen hypyn ohitse. Tämän jälkeen hyvä pujotteluja ja puomi, muutenkin erinomaista tekemistä maaliin saakka. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui että omat paukut jäi ensimmäiselle radalle. Toinen rata oli kauttaaltaan hyvää tekemistä, erinomainen puomi, pujottelu ja keinu, mutta kun omat jalat eivät kulje ei etenemäkään päätä huimannut. 

Lohjalla 30.11. pari rataa Janne Karttusen tuomaroimana. Ensimmäinen rata oli VMP! Tikru meni ensimmäisen puolikkaan perässä vedettävänä, jälkimmäinen puolikas todella vauhdikkaasti ja teknisesti taitavasti. Tällaisilta radoilta pitäisi saada nolla. Motivaatio sai todella suuren kolauksen, kun vanha vire-ongelma pamahti esille. Toinen rata parempi, mutta saatiin Tikrun ensimmäinen virhe A-esteeltä ja toinen vielä puomilta. Tämä rata meni sentään alle ihanneajan.

Jälkiviisas on helppo olla. Myöhemmin opin etten itse ollut kunnossa ja myös Tikrulla oli omat terveyshaasteensa. Nyt ollaan pidetty joulukuu taukoa ja tauko jatkuu tammikuun loppuun. Mielenkiintoista nähdä johtuiko marraskuun alavireisyys omasta olotilasta sekä Tikrun terveydestä.

Haukku!

 Pieni asia luultavasti kaikille muille, mutta minulle todella merkityksellinen saavutus. Tikru haukahti keskiviikkonan treeneissä, pyytämättä ja hetsaamatta. Se oli sellainen vaativa HAU, ei mikään pieni wuh. Tikru istui edessäni kun kuuntelin kouluttajan ohjeita, tuijotti tiukasti ja komensi haukahtamalla. Tätä ollaan tavoiteltu! Että Tirkun tekeminen rentoutuisi agilityssä. 

Kun vihdoin ja viimein pääsin  alkuvuodesta Jenna Caloanderin koulutukseen joka toinen viikko, otettiin heti tavoitteeksi Tikrun vireen parantamisen. Homma alkoi aivan perusjutuista. Opeteltiin erilaisia tapoja leikkiä sekä hetsata koiraa. Opeteltiin leikkimään, tekemään jokin yksittäinen asia ja palkkaus leikillä. Jätettiin makupalat kokonaan treenitilanteesta sivuun, ne kun laskevat väkisin koiran virettä. Tämä pakotti minut pahasti epämukavuusalueella ja jouduin todella opettelemaan tapoja leikkiä Tikrun kanssa. Jenna konttasi maan tasossa ja palkkasi koiraa. 

Melko nopeasti alkoivat treenit kulkea sen verran hyvällä vireellä että aloimme harjoitella uutta lähtörutiinia. Samaan aikaan koitin kotona saada Tikrua haukkumaan. Sinänsä kornia, että normaalisti melko äänekäsä koira ei sanonut mitään millään keksimälläni tavalla. Lopulta läpimurto tapahtui keväällä kun sain lelun kanssa Tikrusta pienen wuh ulos. Tätä käytöstä vihjeestä rupesin säännöllisesti vahvistamaan eri paikoissa. Ensin omalla pihalla, sitten hiekkakentällä. Kisoissa parkkiksen rauhallisimmassa nurkassa ja lopulta niin että pystyin pyytämään haukahdusta lähdössä. Ei Tikru edelleenkään aina pysty haukkumaan, sen pystyy näkemään melko hyvin koirasta että kannattaako edes pyytää haukkumista. Mutta vaikkei rentous riittäisikään haukkumiseen, niin pystyin lisäämään lähtörutiiniin muutaman tempun millä koira rentoutuu mukavasti.

Kesän jälkeen jatkoin haukun ja leikkimisen treenaamista eri tilanteissa sekä alettiin keskittymään treeneissä pelkän vireen sijasta myös taitoihin. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otettiin pujottelun ja puomin itsevarmuuden parantamisen. Ehkä enemmän itsevarmuus on lopulta parantunut minulta, lopputuloksena on kuitenkin harjoituksissa ja kisoissa melko hyvin näistä esteestä selviävä koira. Estetreenin lisäksi otimme mukaan pientä ratatreeniä ja täytyy sanoa ettei leijeröinti tunnu enää minusta pahalta ja poispäinkäännös on aivan tehtävissä.

Tämän viikon treeneissä yhdistimme puomin, pujottelun ja ratatreenin. Seitsemän estettä ja palkka, mukana puomi ja pujottelu peräkkäisinä esteinä. Hyppyhumppaa yhdeksän esteen verran sisältäen leijeröinnin ja persjätön (minulle myös jostain syystä edelleen hieman hankala ohjaus). Viiden esteen pätkä missä pujottelu ja puomi peräkkäisinä esteinä. Ensimmäisessä ja viimeisessä pätkässä piti minun pöllöilyn takia ottaa toiseen kertaan, ja oli ihana huomata ettei Tikru ottanut toistosta itseensä lainkaan. Päin vastoin! Kolmas pätkä kun meni uusiksi, niin ohjetta kuunnellessa Tikru tosiaan komensi HAU. Ja teki perään loistavan suorituksen <3

Odotan mielenkiinnolla ja innoissani seuraavia kisoja.

ALO100 ja RTK1

 Lauantaina oli pitkästä aikaa lajinvaihto kun vuorossa oli rally-tokonkilpailut. Toiveissa oli, että saisimme viimeisn tuloksen ALO-luokasta ennen kuin säännöt muuttuvat ensi vuoden alusta. Halusin varmistaa onnistumista, joten kävin kolme kertaa syyskuussa rally-tokotreeneissä. Treeneissä itsessään ei tullut mitään mullistavaa, enkä sitä odottanutkaan, mutta säännöllinen treenaaminen vie kyllä eteen päin. Samalla saatiin häiriötreeniä, ja tuli treenattua myös niitä ikävämpiä kylttejä. Suurin saavutus oli että viimein sain Tikrun tajuamaan liikkeestä seiso jota olemme treenailleet enemmän ja vähemmän aktiivisesti keväästä. Työstin myös vahvaa lähtökäyttäytymistä, uusia sääntöjä silmällä pitäen.

Kannatti panostaa muutama sunnuntai-ilta treenaamiseen, sillä oli helppo mennä hyvillä mielin ja rennosti kisoihin. Lohjan kirsujen halli on Tikrulle varsin uusi, yhden kerran olemme käyneet siellä aikaisemmin. Suoritukset etenivät nopeasti ja kun oli enää yksi koira jäljellä otin Tikrun ulos boksista. Lämmittelyn tehtiin sakasalainen, koira ihmisen ympäri ja liikkeestä maahan meno. Ja sitten radalle!

Tikru lähti hyvin kuulolla kehään, mutta sitten teki perisyntinsä ja alkoi hyppimään sivulle tullessa ylös päin. Niinpä hihna oli solmussa koiran jaloissa lähtö-kyltillä. Onneksi ei oltu vielä saatu lähtölupaa joten remmi kuntoon ja lälhtölupaa odottelemaan. 

Lähtö hyvä. Ensimmäinen saksalainen hyvä, muistin jättää tarpeeksi välimatkaa kylttiin niin Tikru ei edes yrittänyt kiertää kylttiä. 270 oikeaan hyvä, askel oikealle ihan ok. Käännös vasemmalle ok. 360 oikealle vaatii hiukan koiran houkuttelua. Koira kiertää meni sujuvasti ja samoin liikkeestä maahan. Täyskäännös oikealle oli jostain syystä sellainen missä Tikrun ajatus katosi, mutta sain mukaan kutsumalla. Hyvä istuminen sivulle, erinomainen maahan meno, kiertäminen hyvä mutta kun pysähdyin Tikrun viereen niin Tikru kerkesi nousta ylös ennen minun käskyä. Onneksi olin nopea reaktioissani, tuomarikin sanoi suullisesti myöhemmin että hyvä pelastus. Eteen istuminen hyvä, sivulle tulo hyvä. 270 vasempaan lähti epäsynkassa Tikrun kanssa ja olin jo varma että vinoudesta tulee virhettä. Hyvin Tikru kuitenkin lähti kääntymään kun pyysin uudestaan. Vauhdikkaasti pujottelu sekä käännös oikeaan ja maali. Suoritus tuntui melko hyvälle ja eniten ilahdutti se, että vaikka Tikru kolme kertaan pysähtyikin (ehkä paineistui!) niin koira pystyi kuitenkin jatkamaan suoritusta rentona.

Kyllä silti myönnän että olin todella yllättynyt että tuloksena oli 100p! Rally-toko on kuitenkin niin herkkä laji, että suorituksessa on väkisinkin jotain sanottavaa melkeinpä aina. Vaikka halusin mennä Tikrun kanssa kisaan "hakemaan tulosta", niin en ikinä koskaan osannut edes kuvitella että meille 100p olisi mahdollista. Olen ollut aika monta päivää omissa pilvissä, ja nauttinut onnistumisesta :) Jälkeen päin tajusin että tämä oli ensimmäinen kerta löwcheneissä että tuli 100p. 

Poikkeuksellisesta sain suorituksen jopa videolle.

Meinasi lähteä mopo ihan käsistä kun hetken aikaa mietin vielä AVOssa kisaamista tämän vuoden puolella. Mutta muistuttelin itselleni, että agility on vielä meidän päälaji, joten AVO-luokka saa odottaa ensi vuoteen.

Kolme rentoa rataa

 Viikonloppuna oli tarjolla Arto Laitisen ratoja HAUlla. Koska kyseessä on kotihalli, niin päätin ilmoittaa Tikrun kolmelle radalle. Ensin oli hyppy ja sitten kaksi agility-rataa.

Oikeastaan kaikkia ratoja voi kuvailla samalla tavoin. Sain tehtyä lämmittelyn hyvin ja sain Tikrun hyvin vetoleikkiin. Tikru tuli rentona lähtöön ja lähdettiin heti suorittamaan hyvässä vireessä rataa. Ei ollut nähtävillä alkuradan tahmeutta, vaan alusta loppuun radat menivät samalla sujuvuudella. Myöskään nopeuksissa ennen pujottelua ja pujottelun jälkeen ei ollut havaittavissa ainakaan merkittävää eroa. Ehdottomasti siis menestys vireen ja rentouden suhteen. Hieman hassua, että viimeisin rata oli kaikkein paras. Ei siis näkynyt väsymystä tällä kertaa.

Tulosmielessä olisin toivonut parempaakin, mutta pitää olla tyytyväinen siihen että jokaiselta radalta tuli tulos ja fiilis kaikkinensa on hyvä. Jokaiselta radalta tuli reilu sekuntti yliaikaa ja ensimmäiseltä agility-radalta ilmeisesti tuli vitonen puomilta ja toisella radalla hätäilin itse pujottelussa vitosen. Ei ole kyllä aikoihin ollut näin montaa tulosta peräkkäin, joten hylkyherkkyys on selkeästi pienentynyt. Edistymistä sekin.

Syyskuun agility (SM-nollat 1/8)

 Jäänyt liian pitkäksi aikaa tekemisiä dokumentoimatta itselle. Syyskuu on ollut kuitenkin varsin aktiivinen agilityn saralla. Katselin elokuussa kisakalenteria, ja koska huomasin että lokakuussa on hiljaisempaa päätin jatkaa SM-kisojen jälkeen kisaamista. Taukoillaan lokakuussa hetkinen.

Kuun vaihteessa 30.8. käytiin juoksemassa kaksi Mikko Aaltosen starttia HAUlla. Harmi kun näistä radoista ei ole videota, olisi mukava nähdä suoritusaika. Ensimmäinen hypäri oli erittäin hyvää tekemistä, luulen että yksi meidän nopeimmista suorituksista. Valitettavasti yksi takaakierto livahti toisin päin ja sitä myöten HYL. Radalla oli vauhdin lisäksi myös hyviä kohtia minulla, kun uskalsin tavallista rohkeammin "ottaa riskiä" eli ohjata nopeammin. Agilityrata ei jää historian kirjana huipputuloksena. Jostain syystä Tikru jumitti seitsämäntenä olleeseen putkeen sekunneiksi. Tästä eteen päin rata oli hyvää tekemistä, joskin ilmeisesti puomilta tuli vitonen. En ole ihan päässyt kiinni miksi Tikrua jännittää pujottelu, mutta jo useammassa radassa olen huomannut että Tikru rentoutuu pujottelun jälkeen. Niin tälläkin radalla ja rentoutumisen myötä vauhti kasvoi ja saatiin erittäin onnistunut irtautuminen esteelle numero 16 leijeröinnillä. Olin ylpeä pienestä löwchenistäni :)

14.9. Lohjalla juostiin pari Janne Karstusen rataa. Ensimmäisellä agilityradalla Tikrua jännitti. Tosi paljon. Tekeminen oli sitä myötä tuskaisen hidasta. Luultavasti itse aloin suorittamaan rataa, ja sitä myöten omasta tekemisestä puuttui rentous. Ainakaan ei tee huonoa pohtia tätä asiaa ja koittaa saada omaa mieltä "löysemmäksi" kisoissa. Huonohkon radan niittasi hylkäykseksi lopulta se, että iste kaaduin radalla. Kerta se on ensimmäinen! Kaipa se on ihan hyvä saavutus että tällä iällä osaa kaatua niin ettei mihinkään satu. Varsinaisesti ei tapahtunut mitäään, edellisen päivän ruohonleikkuu-urakka tuntui vain reisissä niin paljon että yksinkertaisesti veto loppui akasta. Seuraava hyppyrata oli niin mahdoton että oli helppo mennä naureskellen lähtöön. Tikru olikin sitten vauhti päällä ja vaikeahkolta radalta saatiin muuten kelpo suoritus, mutta Tikru nappasi minun selän takaa yhden ylimääräisen hypyn.

20.9 oli vuorossa HAUlla Marko Kivihalmeen ratoja. Ennen rataa sain Tikrun jopa haukkumaan ja leikkimään rennosti vetoleikkejä. Ja Tikruhan teki rataa itsevarmana ja hyvällä vauhdilla. Tekeminen tuntui ihanalta, tältä agilityn pitääkin tuntua kun koira liikkuu omalla moottorilla eteen päin. Itse asiassa Tikru meni niinkin vauhdikkaasti että radan lopussa ohjaukseni oli auttamattomasti myöhässä ja sitä myöten takaakierron sijasta Tikru meni hypyn suoraan. Valitettavasti radalta ei ole suoritusaikaa, olisi ollut kivat tietää etenemä. Toiselle agilityradalla Tikru lähti vieläkin rennommapana ja paineli vieläkin kovempaa. Keinukin oli vauhdikas ja puomilla hyvä osuma. Valitettavasti kaikessa vauhdin hurmassa Tikrulla sekosi askeleet jostain syystä pujottelusta ja yksi väli jäi pujottelematta. Tästäkään radasta ei ole etenemää, mutta väitän että mentiin ensimmäistä vauhdikkaammin. 

Tässä kohtaa mietin pitkään että pitäisikö jättää viimeinen startti tekemättä vai mennä kun homma toimii. Rata ei ollut niin kiva kuin kaksi agilityrataa, mutta päätin kuitenkin mennä hypärille. Tulosmielessä ei olisi kannattanut, mutta oppimismielessä kannatti. Tikru teki melko hyvää suoritusta, ei yhtä nopeaa kuin päivän aikaisemmat radat mutta edelleen melko rennosti. Itsellä vaan loppui näemmä rahkeet enkä saanut mieltä ja kroppaa oikeaan vireeseen. Tältäkin radalta hitaahko HYL.

Tänään 28.9. kisattiin vuorostaan Lohjalla Marika Blomin radoilla. Edellisistä kisoista viisastuneena juostiin kaksi rataa. En saanut Tikrua kummallekaan radalle niin rentoon mielentilaan, että olisi uskaltanut pyytää haukkumista. Sain Tikrun kyllä leikkimään vetoleikkiä, mutta leikki oli selkeästi vaisumpaa kuin viikko sitten. Ensimmäisenä ollut hypäri lähti kuitenkin hyvin liikkeelle, hieman oli Tikrulla käkkäri päällä. Puolessa välissä olleen pujottelun jälkeen Tikrukin laitta kaasun pohjaan ja erinomaisesti maaliin. Tältä radalta tuli nolla ja etenemä oli 4.1m/s. Agilityradalle lähtiessä koitin "ottaa rennosti" vaikka tiesin että olisi mahdollisuus tuplanollaan. Ehkä tämä ajatus kuitenkin painoi mieltä, sillä Tikru oli koko radan epävarman oloinen. Teki kyllä rataa, mutta hitaasti. Jälleen pujottelun jälkeen rata muuttui vauhdikkaammaksi ja saatiin onnistunut puomi tehtyä. Tuloksena 3,68 yliaikaa, ja etenemä oli vain 3,5m/s.

Nyt onkin hyvä pitää muutaman viikon kisatauko. Treenit kyllä jatkuu, mutta toivon että saisi panostettua enemmän lenkkeilyyn. Lenkkeilyn ohessa tietty jumpataan. Koko syyskuun ajan on toko/rally-toko ollut myös mukana aivojumppana, kun ollaan treenailtu lähikentällä vielä kun kenttä on pehmeä ja on tarpeeksi lämmintä. Toiveena olisi löytää talven aikana aikaa myös tokoilulle, mutta saas nyt nähdä miten käy kun agilityn ehdoilla täytetään viikonloput.