Kolme rentoa rataa

 Viikonloppuna oli tarjolla Arto Laitisen ratoja HAUlla. Koska kyseessä on kotihalli, niin päätin ilmoittaa Tikrun kolmelle radalle. Ensin oli hyppy ja sitten kaksi agility-rataa.

Oikeastaan kaikkia ratoja voi kuvailla samalla tavoin. Sain tehtyä lämmittelyn hyvin ja sain Tikrun hyvin vetoleikkiin. Tikru tuli rentona lähtöön ja lähdettiin heti suorittamaan hyvässä vireessä rataa. Ei ollut nähtävillä alkuradan tahmeutta, vaan alusta loppuun radat menivät samalla sujuvuudella. Myöskään nopeuksissa ennen pujottelua ja pujottelun jälkeen ei ollut havaittavissa ainakaan merkittävää eroa. Ehdottomasti siis menestys vireen ja rentouden suhteen. Hieman hassua, että viimeisin rata oli kaikkein paras. Ei siis näkynyt väsymystä tällä kertaa.

Tulosmielessä olisin toivonut parempaakin, mutta pitää olla tyytyväinen siihen että jokaiselta radalta tuli tulos ja fiilis kaikkinensa on hyvä. Jokaiselta radalta tuli reilu sekuntti yliaikaa ja ensimmäiseltä agility-radalta ilmeisesti tuli vitonen puomilta ja toisella radalla hätäilin itse pujottelussa vitosen. Ei ole kyllä aikoihin ollut näin montaa tulosta peräkkäin, joten hylkyherkkyys on selkeästi pienentynyt. Edistymistä sekin.

Syyskuun agility (SM-nollat 1/8)

 Jäänyt liian pitkäksi aikaa tekemisiä dokumentoimatta itselle. Syyskuu on ollut kuitenkin varsin aktiivinen agilityn saralla. Katselin elokuussa kisakalenteria, ja koska huomasin että lokakuussa on hiljaisempaa päätin jatkaa SM-kisojen jälkeen kisaamista. Taukoillaan lokakuussa hetkinen.

Kuun vaihteessa 30.8. käytiin juoksemassa kaksi Mikko Aaltosen starttia HAUlla. Harmi kun näistä radoista ei ole videota, olisi mukava nähdä suoritusaika. Ensimmäinen hypäri oli erittäin hyvää tekemistä, luulen että yksi meidän nopeimmista suorituksista. Valitettavasti yksi takaakierto livahti toisin päin ja sitä myöten HYL. Radalla oli vauhdin lisäksi myös hyviä kohtia minulla, kun uskalsin tavallista rohkeammin "ottaa riskiä" eli ohjata nopeammin. Agilityrata ei jää historian kirjana huipputuloksena. Jostain syystä Tikru jumitti seitsämäntenä olleeseen putkeen sekunneiksi. Tästä eteen päin rata oli hyvää tekemistä, joskin ilmeisesti puomilta tuli vitonen. En ole ihan päässyt kiinni miksi Tikrua jännittää pujottelu, mutta jo useammassa radassa olen huomannut että Tikru rentoutuu pujottelun jälkeen. Niin tälläkin radalla ja rentoutumisen myötä vauhti kasvoi ja saatiin erittäin onnistunut irtautuminen esteelle numero 16 leijeröinnillä. Olin ylpeä pienestä löwchenistäni :)

14.9. Lohjalla juostiin pari Janne Karstusen rataa. Ensimmäisellä agilityradalla Tikrua jännitti. Tosi paljon. Tekeminen oli sitä myötä tuskaisen hidasta. Luultavasti itse aloin suorittamaan rataa, ja sitä myöten omasta tekemisestä puuttui rentous. Ainakaan ei tee huonoa pohtia tätä asiaa ja koittaa saada omaa mieltä "löysemmäksi" kisoissa. Huonohkon radan niittasi hylkäykseksi lopulta se, että iste kaaduin radalla. Kerta se on ensimmäinen! Kaipa se on ihan hyvä saavutus että tällä iällä osaa kaatua niin ettei mihinkään satu. Varsinaisesti ei tapahtunut mitäään, edellisen päivän ruohonleikkuu-urakka tuntui vain reisissä niin paljon että yksinkertaisesti veto loppui akasta. Seuraava hyppyrata oli niin mahdoton että oli helppo mennä naureskellen lähtöön. Tikru olikin sitten vauhti päällä ja vaikeahkolta radalta saatiin muuten kelpo suoritus, mutta Tikru nappasi minun selän takaa yhden ylimääräisen hypyn.

20.9 oli vuorossa HAUlla Marko Kivihalmeen ratoja. Ennen rataa sain Tikrun jopa haukkumaan ja leikkimään rennosti vetoleikkejä. Ja Tikruhan teki rataa itsevarmana ja hyvällä vauhdilla. Tekeminen tuntui ihanalta, tältä agilityn pitääkin tuntua kun koira liikkuu omalla moottorilla eteen päin. Itse asiassa Tikru meni niinkin vauhdikkaasti että radan lopussa ohjaukseni oli auttamattomasti myöhässä ja sitä myöten takaakierron sijasta Tikru meni hypyn suoraan. Valitettavasti radalta ei ole suoritusaikaa, olisi ollut kivat tietää etenemä. Toiselle agilityradalla Tikru lähti vieläkin rennommapana ja paineli vieläkin kovempaa. Keinukin oli vauhdikas ja puomilla hyvä osuma. Valitettavasti kaikessa vauhdin hurmassa Tikrulla sekosi askeleet jostain syystä pujottelusta ja yksi väli jäi pujottelematta. Tästäkään radasta ei ole etenemää, mutta väitän että mentiin ensimmäistä vauhdikkaammin. 

Tässä kohtaa mietin pitkään että pitäisikö jättää viimeinen startti tekemättä vai mennä kun homma toimii. Rata ei ollut niin kiva kuin kaksi agilityrataa, mutta päätin kuitenkin mennä hypärille. Tulosmielessä ei olisi kannattanut, mutta oppimismielessä kannatti. Tikru teki melko hyvää suoritusta, ei yhtä nopeaa kuin päivän aikaisemmat radat mutta edelleen melko rennosti. Itsellä vaan loppui näemmä rahkeet enkä saanut mieltä ja kroppaa oikeaan vireeseen. Tältäkin radalta hitaahko HYL.

Tänään 28.9. kisattiin vuorostaan Lohjalla Marika Blomin radoilla. Edellisistä kisoista viisastuneena juostiin kaksi rataa. En saanut Tikrua kummallekaan radalle niin rentoon mielentilaan, että olisi uskaltanut pyytää haukkumista. Sain Tikrun kyllä leikkimään vetoleikkiä, mutta leikki oli selkeästi vaisumpaa kuin viikko sitten. Ensimmäisenä ollut hypäri lähti kuitenkin hyvin liikkeelle, hieman oli Tikrulla käkkäri päällä. Puolessa välissä olleen pujottelun jälkeen Tikrukin laitta kaasun pohjaan ja erinomaisesti maaliin. Tältä radalta tuli nolla ja etenemä oli 4.1m/s. Agilityradalle lähtiessä koitin "ottaa rennosti" vaikka tiesin että olisi mahdollisuus tuplanollaan. Ehkä tämä ajatus kuitenkin painoi mieltä, sillä Tikru oli koko radan epävarman oloinen. Teki kyllä rataa, mutta hitaasti. Jälleen pujottelun jälkeen rata muuttui vauhdikkaammaksi ja saatiin onnistunut puomi tehtyä. Tuloksena 3,68 yliaikaa, ja etenemä oli vain 3,5m/s.

Nyt onkin hyvä pitää muutaman viikon kisatauko. Treenit kyllä jatkuu, mutta toivon että saisi panostettua enemmän lenkkeilyyn. Lenkkeilyn ohessa tietty jumpataan. Koko syyskuun ajan on toko/rally-toko ollut myös mukana aivojumppana, kun ollaan treenailtu lähikentällä vielä kun kenttä on pehmeä ja on tarpeeksi lämmintä. Toiveena olisi löytää talven aikana aikaa myös tokoilulle, mutta saas nyt nähdä miten käy kun agilityn ehdoilla täytetään viikonloput.

Agility SM Valkeakoskella

 Tähän kirjoitukseen on mennyt paljon aikaa, koska halusin kuvat mukaan.

Lähtökohdat SM-kisoille eivät olleet tänäkään vuonna mitenkään parhaat. Olimme yksin ja yhdessä erilaisissa flunssissa ja kiertotaudeissa melkein koko elokuun. En kerennyt tekemään yhtään pidempää lenkkiä Tikrun kanssa, saati yhtään treeniä. Oma vointi alkoi parantumaan SM-viikon tiistaina ja päätettiin lähteä reissuun. Perjantain etkoilla kävin kipaisemassa vain yhden radan, sillä halusin säästellä itseäni. Halusin kuitenkin käydä kisaamassa yhden radan verran, jotta näen pystynkö yhtään juoksemaan ja että Tikru pääsee näkemään kisapaikan.

Tikru vaikutti mukavan rennolta ja saatiin alle oikein mainio Marko Mäkelän tuomaroima rata. Todella hyvä hyvänmielenrata, joskin hidas. 

Kisa-aamuna muu porukka jäi hotelliin nukkumaan kun TIkrun kanssa suuntasimme kisoihin. Valitettavasti minua ennen lähteneet kaksi koirakkoa olivatkin poissa, ja koska en tätä tiennyt niin minulle tuli tosi kiire radalle. Olin kyllä tietoinen että kiire tulee, ja siksi Tikrun boksi oli niin lähellä kenttää kuin mahdollista. Kiire painoi kuitenkin päälle ja Tikru oli ihan hirveillä kierroksilla kentälle päin mennessä. Sain koiran ihan mukavasti kuulolle lähtökarsinassa, mutta kun tulimme radalle lähtöön niin kiire näkyi koiran itsevarmuuden katoamisena. Se on jännä miten muutaman metrin aikana kerkeää radalla miettiä vaikka ja mitä. Kun suorastaan lapioin Tikrua yli ensimmäisen ja toisen esteen niin väänsin itkua kolmannella hypyllä. Mietin mielessäni että näinkö me nolataan itsemme ja tällainen ratako tästä nyt tuli. Neljännellä hypyllä sisuunnuin ja päätin että me ei anneta periksi, vaan näytetään että kyllä mekin osataan. Tikrulla meni vielä muutama este oikeaa virettä löytäessä, mutta lopulta mentiin noin puolet hyvällä vauhdilla ja yhdessä tehden. Tuloksena radalta 0 virhettä, ja jonkin aikaa saimme olla tuloslistan kärjessäkin. Etenemältään suoritus oli 3,7m/s mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna (3,3m/s). Oikeita asioita ollaan siis tehty. Tuloksena 91/161. 

Henkisesti tämä oli myös tärkeä kisa. Siinä missä viime vuonna lähes hävetti laittaa seurapaita päälle missä on meidän nimet painatettuna, niin tänä vuonna kannoin paitaa ylpeydellä. Tiedostan toki ettemme kuulu Suomen kärkeen, mutta olemme työllä ja taidolla lunastaneet SM-kisaoikeuden ja totta hitossa olen ylpeä suorituksestamme.

Tikru ei aamun aikaisina tunteina osunut kenenkään kuvaaja kameraan, mutta onneksi perjantaina esikisoista saimme useammankin hyvän kuvan <3

 

HeCVW-25 & VMV-25!!

Tikru osallistui Helsinkin Circuit Showhun 7.8. Messukeskuksessa. Samana päivänä alkoi hoito ja koulu ja myönnän että oli hiukan aikataulutettu aamu, mutta kerkesin lopulta hyvissä ajoin näyttelyyn ja parkkipaikkakin löytyi helpolla. Huomasin tosin autolla että näyttelykärryjen pöytälevy oli jäänyt kotiin, mutta enpä antanut tälle paljoa arvoa vaan suuntasin suoraan myyntikojuun ostamaan uuden pöytälevyn - ja myinkin pöydän vielä saman päivän aikana samaan hintaan eteen päin :D

Steven Seymour arvosteli Tikrun seuraavasti: 10 year old masculine dog in lovely condition. nice dark eye. good expression. excellent ribcage. nice short strong loin. very good tail carriage. in profile he has lovely carriage and moves very well.

Lopputuloksena VSP-vet ja titteli HeCVW-25

Erityisesti mieltä lämmitti se miten hienosti ja rennosti Tikru esiintyi. Hieman naurahdin sisäisesti kun tuomari sanoi että koirasta huomaa että on tottunut olemaan näyttelyissä. Itse asiassa tämä oli kolmas näyttely missä Tikru oli koko ajan rento, niin pöydällä kuin maassakin. Asetin vuosi sitten tavoitteeksi sen että Tikru voi olla rennosti näyttelyissä ja sen eteen tehty työ ja harjoitukset tuottavat juurikin sellaista tulosta kuin toivoinkin :)

Maailman voittaja -näyttely oli heti seuraavana päivänä 8.8. Itse kehä oli kehäsihteerien toimesta melkoisen sekava, mutta lopulta kaikki tittelit ja sertit saatiin jaettua. Löwcheneitä oli ilmoitettu huikeat 44 koiraa! 

Anthony Allcock arvosteli Tikrun seuraavasti: Very good condition for his age. Attractive head piece. Enough neck. Good fore ribs. Good rear angulation. Perhaps a little long in body. Secure stop. Good topline. Moved well for age.

Tuloksena VSP-vet, CACIB-V sekä VMV-25!!! 

Tälläkin kertaa Tikru meni rennosti. Olemme nyt selkeästi saavuttaneet sellaisen rutiinin koiran kanssa, että mennään kehään hyvällä fiiliksellä, tehdään kehässä pyydetyt asiat rennosti ja tullaan kehästä pois tyytyväisenä.

Kaivari -25

 Ei ole kesää ilman Kaivaria :) Tänäkin vuonna saatiin nauttia kauniista ja lämpöisestä säästä. Irlantilainen tuomari Linda Mills arvosteli Tikrun seuraavasti: 

Lovely veteran, in great condition. Very expressive eyes. Dark with black rims. Excellent size and proportion. Silky texture coat. Excellent movement with nice reach.

Tuloksena VET ROP.

Ryhmiin ei kuitenkaan jääty, sillä oli kiire viettämään perheen kanssa Helsinki-päivää. Ajettiin auto maan alle parkkiin, käytiin syömässä hyvin ja vierailtiin Paradox -museossa. Todella iso suositus tälle!

Heinäkuun agilityt

 Mahtui kesään parit kisatkin, vaikka pääsääntöisesti nautin lomasta ilman kisojen tuomia aikataulupaineita.

22.7. oli Niinulla Mika Kankaan kaksi starttia. Kisat, jotka olisi pitänyt minun osata jättää välistä mutta joista sain kuitenkin paljon oppia. Ihan itse aiheutin sen että tulin kisoihin aivan liian myöhään. Kiireellä koira ja tavarat autosta, suoraan rataan tutustumiseen ja kisakirja vielä toimistoon. Rata itsessään oli helpohko, mutta Tikru meni koko radan käsijarru päällä. Tulostauluun HYL.

Agilityradalle sain Tikrun paremmalle fiilikselle lämmittelyssä, mutta radalle mennessä koira oli aivan jumissa. Lähti kyllä radalle, mutta oli todella hidas. Puolessa välissä rataa Tikru rentoutui ja loppu mentiin tukka putkella. 

Kisoista jäi itselleni niin huono fiilis, niin fiilikset vuoden takaa. Kun koira näyttää surkealta lähdössä ja kun itseäni alkaa ahdistamaan koiran ahdistus. Vaikka startteina oli aivan surkea näytös, niin lopulta tämä muutamaa päivää myöhemmin kääntyi toivottavasti voitokseni sillä pohdin lisää tapoja selvitä startin ahdistuksesta...

... ja näitä uusia työkaluja testattiin 30.7. Arto Laitisen radoilla HAUlla. Ensimmäiseen starttiin valmistauduin jälleen lelulla leikiten ja kaikki tavoitteet olivat lähdössä. Koska koira oli hyvässä vireessä, pyysin Tikrua haukkumaan lähdössä ja koirahan haukkui! Tämän radan tavoite oli saavuitettu, ja koska ratakin vielä meni virheittä olin kovin tyytyväinen vaikkei ihanneaikaan päästykään.

Seuraavalla agilityradalla Tikru ei suostunutkaan leikkimään lelulla omaa vuoroa odotellessa, mutta nytpä en itse ahdistunut kun oli ajatus mitä voin näissä tilanteissa tehdä.  Pyysin koiralta pari käsikosketusta ja ympäri pyörähtämistä, palkkasin namilla. Ja voi jee sanoi Tikru kun ilahtui asiasta, ja tällekin radalle päästiin hyvällä mielellä ja melko hyvässä vireessä. Vauhtiakin oli paremmin, joskin edelleen tuli yliaikaa.

Me mennään SMiin!

SM-kisat here we come! Olo on yllättynyt ja helpottunut. Vielä toukokuun lopussa puuttui kaikki agility-nollat ja tuplanolla ja kyllähän minua mietitytti että mitenköhän SMien kanssa käy... mutta eilisissä kisoissa saatiin ensin puuttuva aginolla ja lopulta vielä tuplakin. 

Agilitystarttia odotin innolla, sillä halusin kokeilla onnistuisiko Tikrulta käskystä haukkuminen kisapaikalla. Olen harjoitellut haukkua käskystä oikeastaan koko alkuvuoden ja ei uskoisi miten hankalaa on ollut Tikrulle oppia tämä - varsinkin kun Tikru on muuten melko äänekäs koira. Ensin haukku irtosi uloslähtiessä, mutta en osannut jalostaa haukkumista muihin tilanteisiin. Kunnes nyt heinäkuun alussa jokin asia naksahti paikalleen ja sain haukun aikaiseksi ulkona.

Tikru on niin suloinen kun se tietää selkeästi mitä pitäisi tehdä mutta kun ääntä ei tule. Ennen haukkua Tikru ruttaa huuliaan, tekee äänettömiä haukahduksia mutta lopulta se haukku sieltä tulee 😃 Vahvistin käskystä haukkumista ensin omalla pihalla, sitten hiekkakentällä, treenikentällä ja lopulta viimein eilen ennne rataa rauhallisessa nurkkauksessa.

Tikru repi lelua ja minulla oli hyvä fiilis. Koira irti lelusta, kannoin koiran lähtöön ja tein alkuvirittelyt. Ja sitten mentiin! Tikru hoiti pujottelun ja puomin kuten on opetettu. Ehkä itse jotenkin helpotuin kun "pahin" on takana,  ainakin Tikru laittoi seuraavan vaihteen päälle. Mentiin vauhdikkaasti loppurata maaliin ja sain palkattua Tikrun ensimmäistä kertaa lelulla (olen tyhmyyksissäni opettanut Tikrulle oletusarvoisesti namipalkan radan jälkeen). Ihanaa, mennä agilitya rennosti ja vauhdikkaasti, koiraan luottaen. Ja millä tyylillä viimeinen aginolla tulikaan, 3,93m/s etenemällä ja luokkavoitolla! Tästä tulee myös pari ranking-pistettä meille.

Sain Tikrun jälleen haukkumaan ennen hyppyrataa, mutta selkeästi itse "puristin mailaa" ja suoritin rataa sillä Tikruki  oli jännittynyt ja hitaampi. Tällä radalla vaikein kohta oli vielä melko lopussa, joten jännitettävää riitti minulta. Mikä helpotus kun saatiin tehtyä rata alle ihanneajan! Tuplanolla myös tehtynä. Nyt ei tarvitse kesäloman menoja suunnitella kisojen mukaisesti. Kirsikkana kakussa meriitti AGI-H3n 😃 Joskus saatoin ajatella että helpostihan tarvittavat nollat meriittiin tulee, mutta eipä tullut ja kyllähän tämä saavutus tuntuu hyvältä.

Toivotaan nyt että sekä Tikru että minä pysytään terveinä. Kisataan kyllä kesällä sen mukaan mikä tuntuu mielekkäältä. Jatketaan vireen työstämistä. Nautitaan kesästä ja yhdessä touhuamisesta.

Kaikki kuvat Kuvauksellista Photography, kiitos ihanista muistoista!