Ei todellakaan käsijarrua päällä tänään

 Käytiin tänään iltapuhteina juoksemassa kaksi Marko Kivihalmeen rataa Lohjalla. Jostain syystä minua jännitti enemmän kuin ikinä, vatsassa väänsi ja kädet tärisi. Muistutin itselleni koko ajan että mikä on fokus tänään kisoissa, eli se että koiran vire nousee lähdössä ja saadaan tehtyä ensimmäinen este. Kaikki muu on plussaa.

Agilityrata oli mukavan haastava. Ripeää liikkumista, koiran itsenäistä suorittamista ja irtoamista. Uudesta lämmittelyrutiinista on muvautunut mukava ja se että pidän odottelun ajan Tikrun sylissä näyttää toimivan hyvin. Häiritsevää haistelua ei ollut ollenkaan, koska joko pidin koiran kiireisenä tai sylissä. Ainoa pieni harmistus oli se etten saanut Tikrua leikkimään vetolelulla, mutta en antanut tämän häiritä sen enempää. Ehkä tilaa oli hiukan liian vähän, ehkä toiset koirat olivat hieman liian lähellä. Kokeilen ensi kerralla ulkona leikkiä. Mutta eipä Tikru leikkiä tarvinnutkaan viren nostatukseen! Lähdössä oli tosi paljon tilaa ja kun kysyin Tikrulta että mennäänkö niin Tikru olisi ollut jo valmis lähtemään. Otin koiran viereen, laskin ÄN, YY, TEE ja lähdettiin. Ja Tikruhan läksi! Ei ollut ujoutta, ei ollut hitautta, ei ollut itseluottamuksen kanssa ongelmia. Päästiin melkein koko rata hienolla suorituksella maaliin, kunnes kolmanneksi viimeisenä olleella A-esteellä ohjasin itse huolimattamosti ja Tikru tuli ohitse. Sitä sattuu kun vauhti kasvaa, eikä ole kokemusta omilla jaloilla liikkuvasta koirasta. Lopputuloksena HYL, olisi ollut kiva tietää loppuaika. Vahvasti uskon että olisi mennyt ihanneaikaan.

Hyppyrata oli vaikea. Siinä oli haastava alku (viisi estettä) ja haastava loppu (kolme estettä). Jälleen kivasti tilaa lähdössä ja toisin ensimmäisen radan kuviot lähdössä. Jälleen Tikru lähti vauhdikkaasti radalle. Suunnittelin ensin alkuun tekeväni väkisin persjätön, mutta kosa se oli niin väkinäinen päätin ottaa heti käyttöön viikolla ensimmäistä kertaa treenaamaani poispäinkääntöä. Hieman Tikru vaikutti yllättyneeltä, mutta suoritti tehtävän. Kolmanneksi viimeisenä esteen oli pujottelu, ja sisäänmeno ei onnistunut tässä. Liekö sitten ohjasin kuitenkin epätarkasti tai sitten se oli Tikrulta lapsus kun ei olal tuollaista 90 asteen sisäänmenoa aikoihin treenattu. Myöhemmin selvisi että alussa Tikru oli myös suorittanut yhden hypyn väärin päin, joten radalta HYL.

Kisatavoite täyttyi siis 100%! Ei yhtään haitannut vaikka tuloksellisesti ei ihmeitä tehtykään, kun koira kulki omin jaloin, vauhdikkaasti ja tiesi mitä teki. Tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päässä hieman vieraammassa paikassa.

Rally-tokosta ALO71

Kun ilmoittauduin kisoihin kuvittelin mielessäni miten kerkeän hyvin viikkojen aikana treenata. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta, ja en oikeastaan tehnyt edes olohuonetreeniä. Onneksi olen kirjoittanut Tikrun käskyt muistiin, sillä piti ennen omaa vuoroa tarkistaa että muistan en edes oikeat vihjeet.

Raili Sonninen-Korhosen suunnittelema rata 15.3. oli pitkä, pidempi ja todella pitkä kun siihen oli mahdutettu sekä pujottelu edes-takaisin, kasikko ja spiraali. Vastapainona oli sitten vähän istumisia ja eteen tuloja ei ollenkaan. Huono suhde meille. Mukana oli myös seiso-istu-maahan tehtävä ja tämän arvasinkin menevän -10 kun ei Tikru osaa vielä seiso -käskyä (olohuoneen ulkopuolella). Päätin olla murehtimatta rataa sen enempää, kun asialle ei siinä vaiheessa kuitenkaan mitään voi.

En saanut Tikrua vietyä kehään sellaisessa mielentilassa kuin toivoin, ja jouduin houkuttelemaan Tikrua lähdön perusasentoon. Vaikka tämä ei olekaan optimi, niin sain hyvin pidettyä oman pään kurissa enkä alkanut enempää jännittämään. Alku meni hyvin, mutta edes-takaisin pujottelu meni aikaimoiseksi säädöksi. Pitää ottaa pohdinnan alle miten toimin koirasta poispäin kaarteissa jatkosti. Tulisiko minun liikkua hitaammin? Tästä kun selvittiin tuli -10 siitä jo etukäteen tietämästäni seiso-istu-maahan kyltistä. Tämän jälkeen taisin itse rentoutua, sillä Tikru teki hyvää seuraamista rennosti ja hyvällä ilmeellä. Kasikkokin meni todella hyvin. Spiraalissa Tikrulle tuli harmillinen kutku ja siinä Tikrun rapsutellessa mietin että mitähän sitä kannattaisi tehdä, uusia vai jatkaa. Päätin jatkaa, ja loppu meni hiukan nihkeämmin mutta oikein. Seuruutin koiran pois kehästä ja jatkoin niin pitkään että seuraaminen oli taas rentoa ja superpalkka. 

Koska tiesin että radalta tulee kahteen kertaan -10p niin olin kovassti epäileväinen että tuleekohan tulosta laisinkaan. Yllätyksekseni pisteet riittivät juuri ja juuri, joten kaksi hyväksyttyä tulosta kahdelta eri tuomarilta tekee sen, että seuraava kisa voi olla kenen tuomarin vain ja tuloksen myötä voisi tulla koulutustunnus. Tätä en tule kuitenkaan tapahtumaan ennen kesää, sillä agility tulee viemään kevään ja kesän. 

Olen tyytyväinen itseeni että otin sen ensimmäisen stepin viimein ja ilmoitin Tikrun kisoihin. Sain arvokasta tietoa missä mennään taidollisesti. Eniten ilahdutti se, että olin ihan hyvin osannut itse arvioida taitotasoa. Tikru sai myös kokemusta kisaamisesta ja toivon että näiden kahden kisan tiedoilla osaan viedä tokossa asioita eteen päin niin että koevalmius lähestyisi.

Oikea suunta agilityssä (SM-nollat 3/8)

 Hirveän paljon myöhässä agilitykuulumisia 22.2. pidetystä kisoista. 

Olen päässyt alkuvuodesta muutaman kerran Jenna Caloanderin treeneihin, ja tähän kohtaan se on ollut ihan parasta mitä on hetkeen tapahtunut. Jenna on uskonut Tikruun ja saanut minutkin uskomaan meihin koirakkona. Tämän lisäksi Jenna on kunniakkaasti käärinyt hihat ja tullut tekemään töitä minun kanssa ruohonjuuritasolle. Ei meidän tekemät harjoitukset ole mitään tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä, vaan ihan perusjuttuja. Asioita mitä olisin voinut itsekin tehdä, jos olisin uskonut meihin koirakkona. Koska itsekin epäilin onko meistä koirakkona mihinkään, jäin mieluummin toistamaan samaa tuttua ja turvallista kehittymättä kuitenkaan merkittävästi. 

Jennan kanssa aloimme kaivamaan Tikruun uudestaan virettä. Ensimmäiseksi haasteeksi tuli se, että namit ja lelut pois ja opettelin leikkimään Tikrun kanssa ilman apuja. Tätä olen tehnyt paljon kotona ja Tikru vastaakin leikkiin jo tosi kivasti. Samoin olen koittanut saada Tikrua haukkumaan käskystä, mutta tämä on täysin vaiheessa vielä. Sinänsä hassua kun Tikru on tosi äänekäs koira, niin haukkuminen käskystä onkin sitten vaikea kaivaa esille. Kaikki treenit mitä olen eri paikoissa tehnyt on perustunut siihen että ensin haetaan yhdessä leikkien oikea vire, sitten tehdään harjoitus, palkataan lelulla. 

22.2. I-HAHilla oli Miia Kallion tuomaroimat kisat, joihin lähdin harjoittelemaan leikkimistä ja virettä. Päätin että käytän juuri niin kauan lähdössä aikaa kun on tarve ja tarvittaessa lähden vaikka suoraan ensimmäiseltä hypyltä pois radalta jos lähdössä palaa tolkuttomasti aikaa. Omaa vuoroa odotellessa sain Tikrun ensin leikkimään lelulla ja lopulta minun kanssa. Nappasin koiran syliin ilman hihnaa, mentiin lähtöön, tein suullisen virittelyn ja mentiin. Tikru tuntui hitusen hitaalla, hieman oli käkkäri päällä mutta muuten vire ja fiilis oli parempi kuin aikoihin. Tehtiin rata nollana, mutta valitettavasti 0.03s yliajalla (etenemä 3,89m/s). 

Seuraavassa startissa leikin taas omaa vuoroa odottaessa lelulla ja sain Tikrun vastaamaan hyvin vireen nostoon myös lähdössä. Tällä radalla Tikru tuntui etenevän ilman jarrua, joskaan en usko että vieläkään ollaan lähellä Tikrun maksimia. Tikru tuntui kuitenkin rennolta ja itsevarmalta. Tuloksena nolla (etenemä 3,99m/)!

Nyt on 3/8 SM-nollaa kasassa. Huikan hullunkurisesti kaikki nollat ovat hyppyradalta, kun yleisesti Tikrulla ei ole väliä onko agility- vai hyppyrata.

Huomionarvoista on etenemät. Tikru on kulkenut vastaavilla etenemillä ainoastaan tutuissa halleissa (Lohja, KKK, HAU) ja muissa paikoissa on mennyt selkeästi hitaampaa. Tikru on vaikuttanut vieraissa paikoissa myös huolestuneelta. Selkeästi Jenna on osannut viedä meitä Tikrun kanssa oikeaan suuntaan, ja tehty työ alkaa realisoitumaan myös vieraammissa kisapaikoissa. Toki tästä työt oikeastaan vasta alkaa, mutta on ihanaa olla pitkästä aikaa motivoinut. Agility on tuntunut pidemmän aikaa hieman liikaa suorittamiselta, ja motivaation kautta on löytynyt uusi ilo treenata ja suunnitella treenejä. 

Jotain ihan uutta - RT ALO86

Kunpa viikossa olisi noin kolme päivää enemmän aikaa... mutta kun ei ole niin kaikkea kivaa ei voi tehdä ja on pakko koittaa tasapainoilla eri tavoitteiden ja haaveiden kanssa. Olisi esimerkiksi tosi mielenkiintoista päästä kokeilemaan noseworkia tai mejää, mutta en usko että Tikrun kanssa keretään näitä tekemään. 

Yksi tavoite on tokossa, toivon pääseväni Tikrun kanssa kisaamaan lajissa. Harjoittelun puute, ja pikemminkin häiriön puute, on nyt ollut suurin syy miksi olen lykännyt tokon kokeeseen menoa. Yhteinen liike, eli paikalla olo ei ole mielestäni vielä siinä vaiheessa että olisi reilua mennä kokeeseen. Olen (melko) varma että Tikru pysyy paikalla olossa, mutta en ole yhtään varma kuinka jännittävänä koira liikkeen kokee joten täytyy saada treeniä alle vielä paljon ennen kuin on kokeiden aika.

Sen sijaan keksin, että voisihan sitä mennä rally-tokoon harjoittelemaan kisaamista ja oikeaa mielentilaa. Paras motivaattori minulle on ilmoittaa itsensä kisaan, johan alkaa tapahtumaan treenirintamalla. En valitettavasti päässyt minnekään treeneihin ja kaikki liikkeet treenasin olohuoneessa. Aivan kaikkea ei saatu muutamassa viikossa valmiiksi, mutta tietääpähän mitä jatkossakin työstää. Pitkälti rally-tokon alon liikkeet olivat onneksi hallussa jo tokon ansiosta. Liikkeestä seiso ja "rundi" eli ihmeisen ympäri kierto (esimerkiksi vasen täyskäännös) sekä takapään käytön vahvistaminen olivat suurempia haasteita. Vasemmalle käännös on tosi kiva, samoin täyskäännös mutta vasemmalle 270 ja 360 on haastavia kun Tikru kerkeää istumaan kesken liikkeen.

Tänään oli sitten se jännittävä päivä. Tavoitteita oli kaksi. Tarkistaa omalta kohdalta miten hyvin saan pidettyä jännityksen hallinnassa ja toisaalta harjoitella Tikrun kanssa kisaamista hyvässä mielentilassa. Kävi hirvittävän hyvä tuuri, sillä radalla ei ollut mitään minkä olisin tiennyt suoriltaan olevan meille vaikeaa.

Meillä oli neljäs vuoro, joten katsoin ensimmäisen koiran. Olin lievästi järkyttynyt että Itä-Helsingin agilityharrajien hallissa ei ollut käytössä kuin yksi halli, sillä agilitykisoissa on ollut kaksi hallia käytössä. Lähtöalue oli melkoisen tiivis ja hirvitti kyllä miten saan Tikrun kanssa yhtään lämmiteltyä kun kaikki koirat tulee "iholle" tahtomatttaankin. Tikru on tarkka rajoistaan ja jos vieras koira tulee liian lähelle niin Tikru kyllä ilmoittaa asiasta. En halunnut Tikrun mölyävän ettei radalla oleva koira vuorostaan häiriinny. Onneksi Tikrun fokus oli hyvin minussa ja saatiin tehtyä omassa kuplassa ja hiljaisuudessa pieni pätkä seuraamista, maahanmeno ja eteen tulo. Erinomainen suoritus siis. Tikru oli lämmittelykävelyllä rento, mutta hallissa koira yritti paljon haistella. Vitsit kun saisin Tikrun ajatuksista kiinni että onko haistelu sijaistoimintaa ja jännityksen purkua. Koitin ystävällisestä pyytää Tikrua kontaktiin kun koira yritti haistella ja melko hyvin sain esteltyä haistelun.

Tikruhan ei ole koskaan tehnyt rataa, ja tajusin omaa vuoroa odotellessa etten ole ikinä tehnyt mitään hihnassa. Jäin miettimään onko hihnan pitämisestä jokin sääntö, mutta totesin ettei asialle enää mitään voi että mennään sillä mikä parhaimmalta tuntuu. Otin Tikrun kehän ulkopuolella sivulle ja seurattiin lähtöön. Tikru oli tosi kivalla fiiliksellä. Täyskäännös vasempaan tein paikallaan, käännös oikealle sai Tikrun hieman jännityneeksi. Juosten sujui erinomaisesti, kuten myös normaaliin vauhtiin siirtyminen. 270 vasempaan tein reiluna käännöksenä ja koira kiertää ohajaan meni erinomaisesti. Askel oikealle mietitytti itseäni, mutta meni hyvin. Täyskäännös oikealle koira tuntui tosi kivalta ja koira eteen 1-2-3 peruuttaen meni tosi kivalla fiiliksellä. Paitsi että viimeisellä kerralla Tikru istui melko vinoon. Siinä hetkessä koitin miettiä että mitähän sitä tekisi, ja päädyin pyytämään Tikrun vielä suoraan eteen. Hyvä korjaus, napakasti sivulle ja reipas 270 oikealla. Melkein tuli hiki kun radalla ei ollut tähän mennessä ollut yhtään pysähdystä, joten ensimmäinen istuminen oli itselleni iloinen hetki kun sai kunnolla hengähtää. Tikru meni maahan nopeasti käskystä ja pysyi rentona maassa. Maasta jatkettiin rentona seuraamista ja sitten tulikin meidän suorituksen kuoppa. Vasen täyskäännös on liikkeenä koiralle tuttu, mutta koska ei olla koskaan tehty kyltin kanssa niin minun kiertämisen lisäksi Tikru kiersi myös kyltin. Vaikka olin päättänyt etten uusi radalla, niin tässä kohtaa olin itse niin hyvin kartalla että päätin uusia (koska en yhtään pystynyt siinä hetkessä miettimään mitä tapahtuu jos olisin antanut koiran kiertää kyltin ja olisin jatkanut rataa). Uusinnalla Tikru yritti toistaa saman, ja tietoisesti estin remmillä, olkootkin tiesin siitä tulevan -1. En halunnut koittaa kohtaa enää kolmatta kertaa. Maaliin hyvällä seuraamisella ja ilmeellä, samoin radalta ulos hienolla seuraamisella. Radan ulkopuolella otettiin Tikrun kanssa kunnon leikki lelulla ja tästä olen kyllä todella tyytyväinen. Tuntui että Tikru palkkautui hyvin ja ilahtui lelusta, sekä ennen kaikkea olen tyytyväinen siitä että Tikru pystyi leikkimään. 

Tuloksean loputa ALO86, vähennyksinä uusiminen -3, remmin kiristyminen -1 ja -10 eteen kahdesti istumisesta. Vähän harmittelin että jos olisin osannut hyväksyä Tikrun vinon istumisen ja pyytänyt koiran viereen niin olisi tullut -1 (ja kokonaistulos olisi ollut ALO95). Muistuttelin heti itselleni että tavoitteenani ei ollut saavuttaa hyviä pisteitä vaan hyvällä fiiliksellä kisakokemusta ja tässä onnistuttiin erinomaisesti! Oma jännittäminen pysyi todella maltillisena ja hyvin kurjissa. Tikru lähti ja poistui radalta hyvällä seuraamisella. Välillä näkyi että Tikru hieman hyytyi, mutta oli todella hienoa nähdä että Tikru pystyi nousemaan epävarmuudesta takaisin. Parasta on tietenkin se, ettei missään vaiheessa Tikru paineistunut niin paljoa ettei olisi pystynyt työskentelmään. Tämä ei ollut todennäköistä, mutta mistä näistä eläimistä koskaan tietää miten uudet tilanteet kokevat. Mieltä lämmitti erityisesti tuomarin kirjallinen kommentti "vauhdikasta yhteistyötä", tämäkin vahvisti että saavutin tavoitteeni. Sääli ettei radasta ole videota, olisi ollut tosi kiva nähdä miltä meidän suoritus näytti. Pääsääntöisesti se tuntui hyvältä, toki tavoite on että tuntuu koko ajan hyvälle.

En mitenkään voi sanoa että olisin kerrasta tullut rally-toko innostuneeksi :D Enköhän kuitenkin katsele kisakalenteria. Tikrulla on kuitenkin ainakin osa tarvittavista taidoista niin onhan se järkevää hakea tulokset mustaa valkoisella. Jatketaan siis harjoittelua. Ennen kaikkea harjoiteltavat asiast tukevat myös toko niin edistyy samalla tokonkin asiat. Olohuonetreenit jatkukoon!

Agilityssä edistymistä

 Uusi vuosi ja uudet kujeet, joten aloitin vanhan asian työstämistä hieman uudella otteella. Tikruhan jostain syystä jännittää vieraita kisapaikkoja. Epävarmuus näkyy pääasiassa hitautena, mutta myös siinä että jos puomi tai pujottelu on radan alussa niin Tikru ei pysty suorittamaan estettä virheettä. Tietty voisin kisata vain muutamissa tutuissa paikoissa, mutta koska haasteet opettavat olen ottanut tavoitteeksi löytää rennon kisakaverin myös vieraissa paikoissa.

Aivan ensimmäiseksi laitoin ja viime vuoden puolella lähtörutiineja uusiksi. Ennen lähtöä kun pyysin Tikrulta käsikosketusta, niin Tikru jäi luottavaisen näköisenä lähtöön kun aikaisemmin oli sellainen paineistunut mytty. Tätä jalostin vielä eteen päin niin että nyt pyydän käsikosketusta juuri ennen kehään menoa, siirrytään iloisesti starttiin ja lähdetään radalle. Näinkin Tikru on ollut lähdössä luottavaisen näköisenä ja lähtenyt radalle vauhdikkaasti. Halusin siirtää käsikosketusta aikaisemmaksi, sillä syöminen laskee aina koiran virettä ja nimen omaan haluaisin Tikrun virettä radalla korkeammaksi. Nyt käsikosketuksen ja lähdön välissä on mahdollisuus nostaa koiran virettä.

Vireen nosto onkin sitten hieman monimutkaisempi juttu. Tätä olen päässyt työstämään Jenna Caloanderin treeneissä, joita minulla on koko kevään parin viikon välein. Olen niin innossaini tästä mahdollisuudesta, kun Jenna on valmis laittamaan kädet saveen ja näkemään vaivaa ratkaisujen löytämiseksi. Hänellä on myös itsellään kokemusta ujommasta koirasta, joten hän ymmärtää mistä on kyse. Ihanaa saada hieman vertaistukeakin. Koska treenikertoja on vielä vähän takana, mitään maata mullistavaa ei olla vielä löydetty tai keretty asentamaan koiraa. Positiivisia pilkahduksia Tikru on välillä jo väläytellyt ja on mielenkiintoista päästä jatkaamaan harjoituksia. 

Kolmantena asiana toin tammikuussa nuuskumaton meidän rutiineihin. Tikrulla on kova tarve haistella maata omaa vuoroa odotellessa. Haistelu itsessään ei minua haittaa, koska pyynnöstä Tikru tulee välittömästi kontaktiin. Mutta viehän haistelu energiaa. Olen myös ollut havaitsevinani että mitä enemmän Tikru haistelee sitä hitaammin Tikru kulkee radalla. En tiedä onko ketju oikeasti se että mitä enemmän koira paineistuu/jännittää sitä enemmän haistelee ja sitä hitaammin menee kisasuoritukset. Joka tapauksessa ostin nuuskumaton ja nyt tammikuun kisoissa huolehdin että ainoa asia mitä Tikru saa nuuskia on matto ja sitäkin vain minun pyynnöstä. Haluan tarjota Tikrulle mahdollisuuden haisteluun jos koira sellaista kaipaa kisapaikoissa, mutta haluan rajata haistelua ja alkaa kääntämään haistelua enemmänkin aktiiviseksi suorittamiseksi (kuin passiiviseksi sijaistoiminnaksi). Käytännössä piilotan yhden namin mattoon, pyydän Tikrun etsimään sen ja kun Tikrun palaa namin löytymisen jälkeen takaisin kontaktiin palkkaan sen. Tätä pari kertaa, ei enempää. Itselleni rutiini on hiukan työläs ja toivon että nuuskumatosta pääsisi kokonaan eroon, mutta pidän nuuskumaton mukana treeneissä ja kisatilanteessa nyt jonkin aikaa.

Miten nämä ovat sitten vaikuttaneet tekemiseen? 4.1. oli Suomalaisen tuomaroimat radat Hyvinkäällä. Radat olivat mukavat ja nollat olisi pitänyt tulla  helpolla. Tikru oli hidas, mutta nopeampi kuin aikaisemmin (etenemät 3,55 ja 3,6). Jälkimmäisellä radalla Tikru löysi oman normaalin vauhtinsa kolmanneksi viimeisellä esteellä ja oli kiva tulla maaliin. Tikru oli lämmittelyssä mukavan oloinen, joskin toista starttia ennen pyrki paljon haistelemaan. Minun pitää ottaa koira jatkossa hieman myöhemmin vasta häkistä niin ei aika tule liian pitkäksi meille kummallekaan. 18.1. oli Kivihalmeen radat I-HAHilla. Tällä kertaa tein niin että lämmittelin ensin itse ja noin kuusi koiraa ennen otin Tikrun mukaan ja tehtiin Tikrun kanssa normaalit ennen rataa tehtävät lämmittelyt. Käsikosketukset viimeisen koiran ollessa radalla ja nopea siirtyminen lähtöön ja radalle. Ensimmäisellä hyppyradalla olin todella yllättynyt miten hyvin Tikru lähti suorittamaan rataa ja alussa ollut pujottelukin sujui hyvin. Olin sen verran häkeltynyt Tikrun tekemisestä että ohjasin huonosti viimeisen esteen minkä takia radasta tuli hylkäys mutta minulle tärkeämpänä sein kuitenkin tiedon että Tikrun etenemä oli 3.9m/s. Toisella agilityradalla Tikru lähti kanssa melko hyvin radalle mutta loppuvaiheilla Tikru ei vain pystynyt menemään putkeen vaan ihan väkisin meni puomille ja tästä hylyn jälkeen koira laittoi normaalin vaihteensa silmään ja meni loput viisi estettä tosi nopeasti. 

Kyllähän aavistin että Tikrun paineistumisen taustalla on oma käytökseni, mutta koska en tarkalleen tiedä mikä paineistumista triggeröi niin vaikea sillekään on mitään tehdä. Näillä kahdella viimeisellä radalla ensimmäisellä radalla tavoitteenani oli rento suoritus ja sen sain. Toisella radalla oli perhe katsomassa rataa ja rennon suorituksen sijaan fokukseni kääntyi toivoon siitä että saisin näyttää toisille miten hyviä me ollaan. Kun itse aloin suorittamaan niin Tikrunkin rentous väheni, mutta onneksi ei enää täysin kadonnut niin kuin vielä vuosi sitten. Eteen päin ollaan joka tapauksessa tultu.

Vuosi 2024 ja suunnitelmat 2025

 Vuosi 2024 jää historiaan vuotena jota en jää kaipaamaan. Monesta syystä vuosi oli itselleni todella raskas. Kyllähän minä syyt tiedän, ja parhaimpana asiana on se että syyt ovat myös poistuneet. Valitettavasti kokonaisuutena syyt kuitenkin vaikuttivat radikaalisti harrastamiseen. Näistäkin haasteista huolimatta pääsin vuosien tauon jälkeen agilityn SM-kisoihin nautiskelemaan. Monta asiaa jäi kuitenkin myös tekemättä.

Mörkön syksyinen välilevyntyrä aiheutti myös suunnatonta huolta. Onneksi päätin kokeilla konservatiivista hoitoa ja Mörkö palautui hyvin. Nautitaan Mörkön kanssa joka päivä siitä että koira on vielä ilona <3 Mörkö palautui tapahtumasta todella hyvin ja loppuvuoteen mennessä oli lenkkien pituus palautunut takaisin muutamaan kilometriin. 

Talven iloja

Useammat hiihtokisat käyty

Maaliskuussa pilkittiin...

Ja lomailtiin hiihtäen Ylläksellä...

hiihtäen...

Rinteellä auringonlasku antoi parastaan

... kuten myös revontulen tanssi

Napapiirillä iso hali

Huhtikuussa vaihtui välineet

Toukokuun kukkaloistoa

Sain seuraa korkeuksiin <3

Kesäkuussa serkukset 

Kuin isä ja poika - ei kuitenkaan kuin kaksi marjaa :D

Kesällä uitiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Heinäkuussa tervemenoa SMiin!

Elokuussa SM-areenalla

Syyskussa syksyn värejä

Pönttöpäät puolukkametsään käy

Lokakuussa uimakoulussa

Marraskuun työkoirat. Uudet kapulat.

Jouluussa tonttusählyä

Mörkön tavoitteet vuodelle olivat 2024:

• paljon paljon terveyttä ja virkeyttä
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Mörkö eli pitkälti eläkeläisen elämää. Olen etuoikeutettu että Mörkön kanssa pystyi pääsääntöisesti lenkkeilemään 3-5km lenkkejä, myös metsässä. Jumppailua tehtiin satunnaisesti, lähinnä mielenvirkeydeksi.

Syksyn valitettava tapahtuma välilevyntyrän suhteen laittoi Mörkön pakolliseen parin kuukauden lepoon ja loppuvuosi meni pitkälti jumaptessa hermoston kuntoon saamiseksi ja lihaksiston palauttamiseksi. Olen äärettömän onnellinen että Mörkö toipui tapahtumasta todella hyvin, ja arki sujuu melkein ilman rajoitteita. Mörkö lenkkeilee muutaman kilometrin lenkkejä, hyppää sohvalle ja menee rappusia ylös ja alas sujuvasti. Toki kannan koiran rappusissa aina kun kerkeän napata syliin ja nostan sohvalle, mutta Mörkö on kovasti kerkeävä koira ja välillä liiankin nopea liikkeissään. Liukkaita säitä on ollut liian paljon ja olen todella tyytyväinen että Mörkö kuntoutui talveen mennessä niin hyvin. Tällä hetkellä Mörkö on virkeä ja aktiivinen koira <3

Mörkön tavoitteet vuodelle 2025:

Jatketaan samoilla tavoitteilla eli paljon terveitä ja virkeitä päiviä. Nautitaan ulkoilusta niin paljon kuin mahdollista ja jumppaillaan kotona useamman kerran viikossa. Kainalokaverille on edelleen nimetty paikka vieressäni.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2024:

• treenata ja kisata agilityssä
• tokon ALOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokolle myös iso ehkä, vaikkei olekaan minulle tärkeä laji
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä myös Tikrulle

Tikrun kanssa treenattiin ja kilpailtiin agilityssä aktiivisemmin kuin aikaisempina vuosina. Varsinkin kesällä kisat määrittivät hiukan liikaakin aikatauluja, mutta uurastus kannatti ja päästiin SM-kisoihin. Muutamien onnettomien sattumien takia Tikru alkoi jännittämään keväällä vieraissa paikoissa kisaamista, ja tätä asiaa koitin parhaani mukaan työstää vuoden aikana. Useista asioista ehkä eniten apua on ollut uusien kisarutiinien luominen. Tikru alkoi loppuvuodesta rentoutumaan ja väläyttelemään vanhaa vauhtiaan, mutta työsarkaa jäi kyllä tulevaankin.

Tokossa kävin useamman Veikkolan koirakerhon pitämän laadukkaan lyhytkurssin tokossa. Teemoina oli niin kisamaisuus kuin häiriöt sekä liikkeet itsessään. Tikrun kanssa saatiin alempien luokkien liikkeet tosi kivasti haltuun, AVOsta puuttuu vielä ruutu ja liikkeestä istu. Eniten kisaamisen aloittamista siirsi treenikaverien puute paikalla olossa. Haluan painottaa vielä paljon lisää mielentilaa paikalla olossa, joten päätin olla ottamatta mitään riskiä ja siirsin toko-kenttien korkkauksen tulevaisuuteen. Tikru tykkää kyllä tokostakin, hauska treenikaveri siinäkin lajissa.

Terveyttä pyydettiin ja terveyttä saatiin. Unohdan säännöllisesti että Tikrukin on jo veteraani. Tiivistahtinen harrastaminen näkyi poikkeuksellisesti Tikrun kropassa ja hyödynsin enemmän kehonhuollon vaihtoehtoja kuin aikaisemmin. Onneksi on monia vaihtoehtoja, joista Tikru on saanut tarvitsemansa avun. Muutoin vältyttiin onneksi ontumisilta ja tulehduksilta. Loppuvuodesta putsattiin hampaat ja yksi liukastumisen aiheuttama lihaskipu piti loppuvuodesta hoitaa kuntoon.

Näyttelyissäkin käytiin syksyllä useamman kerran. Näemmä on tullut tavaksi kesän jälkeen tsempata näyttelyjen suhteen. Tänä vuonna agility määrittely erittäin voimakkaasti muuta tekemistä, ja vasta SMien jälkeen oli aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa muita projekteja.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2025:

• saada Tikrun mielentila kohdilleen niin että itseluottamus kantaa myös vieraammissa kisapaikoissa
• tavoitteena agilityn SM-kisat
• tokon ALOn ja AVOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokon ALOn liikkeiden opettelua
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä Tikrun päiviin

Koska molemmilla koirilla alkaa olla ikää, niin oikeasti pitäisi saada pentu kasvamaan kotiin. Ei kuitenkaan ole ollut onnea penturintamalla. Toivoin kovasti Tikrusta pentua itselleni, mutta tämä jäänee kyllä vain haaveeksi. Onneksi Tikrun kanssa voi edelleen harrastaa ja lajivaihtoehtojakin on useita. Jos jostain syystä ei olisikaan koiraa harrastuskaveriksi, niin onneksi tähänkin löytyy ratkaisu lähipiiristä. Katsotaan jalostuuko tästä mahdollisuudesta jotain kivaa ja mielekästä tulevaisuudessa.

Mörkö 15v!

 Tänään juhlitaan 15 vuotiasta Mörköä! 

Mörkön vuosi on koostunut lenkkeilystä. On etuoikeus saada lenkkeillä vielä näinkin vanhan koiran kanssa pitkiä lenkkejä niin tasaisessa maastossa kuin umpimetsässä. Vapaana en Mörköä enää uskalla pitää, kuulo on mennyt niin pahasti. Eipä Mörkö ole koskaan ollut mikään ympyrää juokseva, joten remmissä olo ei ole koiraa mitenkään hetkauttnut.

Mörkö on säilyttänyt leikkisyytensä. Edelleen kengät, hanskat ja ylipäätänsä mikä tahansa suuhun  menevä tavara lähtee matkaan kun tulen kotiin. Jostain syystä Mörköllä on ollut aina sellainen tapa, että jotain pitää olla suussa minkä kanssa juosta ympäri asuntoa. Samoin Mörkö kerjää huomiota, rapsutuksia ja ruokaa tulemalla istumaan jokin asia suussa. Tikru ja Mörkö ovat viime vuosina jostain syystä löytäneet toisensa, ja varsinkin viime aikoina ovat saaneet yhteisiä leikkejäkin satunnaisesti ainaiseksi. Lenkille lähtiessä Mörkö myös kantaa aina hihnaa hetken.

Mörkö on ollut myös mukana treeneissä, mys treenattavana sekä matkoilla. Mukana oikeastaan kaikessa meidän perheen arjessa.

Huom! Mörkö ei tee "agilitya" kuin turvallisesti ja mielen virkistykseksi

Mörkölle osui loppuvuoteen myös valitettava loukkaantuminen. Eräänä syyskuisena tiistaina, ihanan metsälenkin jälkeen Mörkö yritti hypätä sänkyyn ja sanoi viu. En vielä tällöin olettanut lihaskipua kummempaa, varsinkaan kunkoirassa ei näkynyt vielä seuraavanakaan päivänä mitään oireilua. Karmea totuus alkoi paljastua perjantaina kun koira oli selkesäti hyvin kipeä eikä Mörkön takapää kantanut kovinkaan hyvin. Eläin lääkärissä tietty käytiin, ja diagnoosina välilevyn tyrä ja hoitomuotona konservatiivinen hoito. Tarkoitti siis kuusi viikkoa pentuaitauksessa eloa ja liikkumisen minimointia. Käytännössä muutin koiran kanssa aitaukseen, sillä koira joka on aina metrin päässä minusta ei aidattuna oloon rauhassa tyytynyt. 

Mörkö näytti kuitenkin ettei vielä ollut aika, ja muutamassa vuorokaudessa tilanne parani huomasti. Ensin alkoi kakkaaminen kaatumatta onnistumaan, sitten oikea takajalka alkoi pissatessa nousta ja seuraavaksi vasen. Viikon aikana halvausoireet olivat pitkälti kadonneet, onneksi. Missään vaiheessa Mörkö ei menettänyt omaa iloisuuttaan. Pikkuhiljaa lenkkejä pidennettiin ja maastoa vaikeutettiin ja ennen vuoden vaihdetta Mörkön pisimmät lenkit ovat 3km ja ollaan menty myös helppokulkuisessa maastossa. Kuusi viikkoa tapahtumasta aloitettiin jumppaaminen ja tarkoituksena oli saada takajalkojen hallinta ja lihaksisto paremmaksi. Tällä hetkellä Mörkö vaikuttaa normaalilta, monen silmiin varmasti normaalilta. Pieni jäykkyys takaosaan jäi, mutta motoriikka toimii niin hyvin että Mörkö voi rapsuttaa kummallakin jalalla kuonoaan.

Mörkön este rappusiin

Ensimmäinen 2km lenkki

Mörkö juhli synttäriä juustohampurilaisella. Totta kai tässä kohtaa on kiitollinen, mutta myös hieman hakea.  Varsinkin syksyn haveri muistutti ettei vuosia mitenkään voi olla enää montaa, ja on hieman surullista tietää että nämä voivat olla viimeiset synttärit. Olen päättänyt olla murehtimatta asiaa, ja koitetaan tietoisesti nauttia jokaisesta päivästä. Jokainen yhteinen kokemus on lisää muistoihin. Kiitos Mörkö on olet ollut ja olet edelleen <3