Uskoa, toivoa ja ennen kaikkea rakkaudesta lajiin - ja paikka SMiin!

 Ollut vaikea kevät agilityn parissa. Niin vaikea ettei siitä ole tehnyt mieli edes kirjoittaa itselle muistiin mitään. Jos itselle tähän koittaisi jonkin tiivistelmän tehdä.

5.5. kisojen jälkeen alkoi ulkokausi, ja sitä myötä viimeistäänkävi selväksi että Tikru paineistuu uusissa kisapaikoissa ja paineistuminen näkyy hitautena varsinkin radan alussa sekä virheinä puomilla ja pujottelussa. Noh, minkäs teet asialle. En keksinyt muuta kuin lähteä kiertämään mahdollisimman paljon uusia paikkoja. Ennen tätä kevättä Tikru oli harjoitellut tai kilpaillut kymmenessä paikassa. Tämän urakan jälkeen 2,5 kuukautta myöhemmin Tikru on käynyt harjoittelemassa tai kilpailemassa 21 eri paikassa. Paikka nro 19 oli ensimmäinen missä Tikru ei lämmittelyssä näyttänyt paineistumisen merkkejä ja tuli normaalinan Tikruna lähtöön. Sama toistui paikka nro 20ssa ja 21ssa. Toivon todella että vanha ohje, että koira on tottunut eri paikkojen tuomaan häiriöön siinä vaiheessa kun on käynyt 20 eri paikkaa pitää tosiaan paikkaansa.

19.5. oli Mia Laamasen kolme starttia ASTn kentillä. Oli kyllä kuumakin, mutta enemmän koiraa hidasti sisäinen paine. Tikru ei pystynyt suorittamaan edes putkea ilman kieltoa. Sitkeästi kuitenkin kannustin koiran radan läpi, vaikka oikeasti hävetti todella paljon. Tässä kohtaa aloin miettimään kehtaanko koskaan edes mennä SM-kisoihin jos nyt sattuisin saaman tulokset... Tikru paransi joka rata ja viimeinen oli jo melkein Tikrun tasolla suoriuduttu rata. Pientä hitautta, puomilta vitonen kun ei pystynyt venyttämään, ja minulla pieni toivo siitä että ehkä tämä tästä.

1.6. Hyvinkäällä Marko Kivihalmeen radoilla usko oli koetuksella. Ensimmäiselle radalle Tikru lähti vähemmän paineistuneena kuin edellisen kisan ensimmäiselle radalle. Mutta toisella radalla olin juuri antanut lähtöluvan kun päivän ainoa välähdys ja pamahdus tapahtui ja se rata oli sitten siinä. Hieman harmittaa ettei tuomari tai vkt tullut sanomaan miten olisi tullut toimia tällaieslla (kohtuuttomassa häiriössä?) mutta ehkä lopulta kuitenkin parempi että lähdin vain kotiin.

9.6 Marko Mäkelä ratoja HAUlla. Usko siihen että oman hallin tuttuus kantaa loi toivoa. Ensimmäinen rata sujuikin tosi hyvin, yksi inni vilahti takaakierroksi. En tiedä olisiko aika riittänyt, mutta koira tuntui mukavalta. Toinen rata meni sekoiluksi mutta tätä ei voi laittaa koiran piikkiin. 

11.6. Palsolan Mikon radat HAUlla ja olikin vasta mukavat radat Tikrulle. Jostain syystä Tikru ei suostunut lähtemään yhdessä lähdöstä joten jouduinkin kutsumaan koiran ja tästä aiheutui kaikenlaista säätöä radalla. Kuitenkin puolista välistä loppuun mentiin rennosti yhdessä. Tältä radalta nolla! Kävin verryttelemässä koiraa seuraavaan starttiin ja valitettavasti Tikru jäi maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi. Onneksi kisapaikalla oli eläinlääkäri tarvkkeineen joten hoito saatiin heti, mutta kisathan jäivät tietänkin meidän osalta tästä eteen päin väliin. Kyllä harmitti!

16.6. kisareviirin laajennusta Valkeakoskelle Anne Saviojan radoille. Tuloksena yliaikaa ja vielä enemmän yliaikaa. Ensimmäisellä radalla Tikru myös törmäsi jostain syystä A-esteeseen, mikä tietty säikäytti kovin. Toisella radalla koira kyllä teki, mutta keskittyi enemmän radan reunalla olleisiin ihmisiin. Kenttää ei oltu aidattu vaan kehänauha oli maassa ja sekös häiritsi Tikrua. Turha tietty sanoa että näissäkin kisoissa oli kuuma niin kuin kaikissa kesän kisoissa oli.

30.6. Kirkkonummella Mia Laamanen ja Salme Mujunen. Ensimmäiselle radalle ulos Tikru meni aivan karmit kaulassa ja liikkui hyvin. Tällä radalla vitosen edestä epäilyä A-esteellä ja ohjaajan kiireen vuoksi väliin jäänyt pujottelun viimeinen keppi. Luottavaisin mielin seuraavalle radalle sisälle, missä oli hyppy-puomi-pujottelu ja näin jo puomilla että nyt on koiralla vaikeaa. Tikru ei vaan pystynyt tekemään pujottelua. Uusin pujottelun minkä jälkeen loppurata vauhdikkaasti maaliin. Puuttuvat onnistumiset söivät tätä akkaa paljon. 

Tässä kohtaa teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Olin jättänyt löwchenien clubshown väliin kisojen takia. Päätös ei ollut helppo, sillä olisin todella halunnut mennä sinne. Lopulta päätin panostaa agilityyn ja tuloksena "ei mitään". Alkava kesäloma myös mietitytti, sillä en halua loman aikana kisojen määrittelen aikataulujani. Kuinkas sitten kävikään? Puolet lomasta mentiin ympäri Suomea kisojen määrittelemässä aikataulussa. Todella toivon ettei tällaista tarvitse kokea enää ikinä.

6.7. käytiin Tamperella Kari Jalosen radoilla. Siistit radat hieman hitailla etenemillä 3.54 ja 3.46. Positiivista on se että juoksupuomi on taas alkanut toimimaan ja pujottelunkin koira pystyy suorittamaan loppuun. Nopeudet ei vain riitä nykyagilityssä ja tiedän että Tikru pystyy paineettomassa tilassa menemään kovempaakin.

10.7. Miia Kallio HAUlla. Kiva uusi tuomari. Hiukan vauhti oli koko radan hidas mutta puomi ja pujottelu onnistui taas. Yliaikanolla etenemällä 3.53. Suunta selkeästi oikea, mutta realisoituminen on tuskaisen hidasta. Olin jälleen varma että aika loppuu SMien suhteen. Kahta agilitynollaa vaille.

16.7. Kirkkonummella Miia Kallio jälleen. Ratojen järjestys agility-hyppy-agility, joista päätin jo ilmoittautuessa että palkkaan hypärillä alun jälkeen. Halusin kokeilla vaikuttaisiko se koiran suoritumiseen. En havainnut suurta merkitystä. Agilityradat olivat taas mukavia, molemmat yliaikanollia jälleen. Etenemät 3,08 ja 3,6. Jälleen pieni valonpilkahdus että kehitystä tapahtuu vaikka tilanne tuntuukin toivottomalta.

23.7. Porvooseen Mika Kankaalle. Tämä oli kisa missä ensimmäistä kertaa Tikru näytti ja tuntui omalta itseltään lämmittelyssä ja radalle mennessä. Tämä lämmitti mieltä kovasti. Ensimmäinen rata oli yliaikanolla (etenemä vain 3.3) ja toiselta radalta rikko pujottelussa. Heti jos alan hoputtamaan pujottelussa pakka leviää. Jälleen turha mainita että kuumakin oli.

Viimein se viimeinen mahdollisuus kohdallani etli 27.7. I-HAHilla Salme Mujunen. Ensimmäinen rata meni rennosti. Rengas-puomi-pujottelu onnistui ja etenemä 3.34. Liian hidasta mutta tarpeeksi nollaan. Toinen rata meni "mailaa puristaessa" ja lopulta varmistelin niin paljon että meinasi nolla lähteä käsistä. 0.07s turvin kuitenkin nolla ja meillä Tikrun kanssa SM-nollat kasassa!

Helpottunut olo. Nyt ne on kasassa. Seuraavaksi voikin taas nauttia agilitystä. Meni vähn liikaa suorittamiseksi homma, mutta siksi ehkä tuntuukin nyt niin hyvältä. En olisi koskaan uskonut että Mörkön jälkeen menee viisi vuotta ennen kuin olen SM-kisoissa uudestaan. Pikkulapsiaika vei huomiota tärkeämpään, korona hidasti eikä loukkaantumisiltakaan ole vältytty. Tiedostan, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia SMissa, mutta edustamaan mennään joka tapauksessa. Tässä on nyt muutama viikko aikaa pohtia miten kisanopeutta voisi kaivella esiin. Nopeutta kerran koirassa on enemmän. Luulen, että Tikru on virheellisesti nyt omaksanut hitaamman tavan liikkua. Ensimmäinen viikko on mennyt asiaa pohtiessa ja lenkkeillessä. Vielä ei ole mitään ahaa-elämystä tullut, ja jos ei tulekaan niin sekään ei haittaa. Mennään SMiin tällä kertaa rennolla asenteella.

Välillä tokokin mielessä

 Olen Tikrun kanssa tokoillut nyt noin vuoden verran on-off tyylisesti. Syksyllä kävin paikallisen koirakoulu toko-kurssilla ja talvella häiriötreeni -kurssilla. Kummallakin kurssilla oli kiva huomata miten keskittynyt Tikru onkaan tekemiseen ja vähät välitti häiriöistä.  Nyt alkoi kevään neljän kerran jatkokurssi.

Kaikkihan alkoi siitä että päätin haastaa itseäni että saisin koulutettu Tikrulle kapulan pidon. En tiedä miksi liike on vastenmielinen minulle. Tai tiedän, en oikein tiedä miten kapulan pito olisi hyvä opettaa. Monien neuvojen viidakosta sitten valitsin järkevimmiltä vaikuttavat ja yhdistelmällä naksutus ja pieni pakote pito loppujen lopuksi tuli kuin tulikin valmiiksi. Tällä hetkellä pito on sen verran vahva että voin pyytää häiriössä kapulan pitoa koemaisesti.

Osasi Tikru entuudestaan myös sivulle tulon. Taitaakin olla ainoa liike mikä tuli opetettua junnuna. Sivulle tulo on kaunis, tiivis ja suora. Tosin kun Tikru yliyrittää niin paikka menee liian taakse, mutta tästäkin ollaan päästy toistojen kautta aika hyvin eroon.

Agilitystä on tullut vahva odottaminen sekä samassa kuplassa toimiminen. Molemmista on ollut todella paljon apua jo nyt tokossa, ja uskon että näitä osaamisia tullaan vielä moneen kertaan kiittelemään.

Sitten ne loput liikkeet... maahan meno on ollut monen vuoden urakka, ja oikeastaan vasta viime talvena sain vihdoin niskaotteen liikkeestä. Paljon pitää vielä tehdä tämän liikkeen parissa töitä. Tällä hetkellä sivulta maahan vaatii apuja. Liikkeestä maahan en ole uskaltanut edes kokeilla, muutoin kuin itse peruuttaen ja käskien koiraa maahan. Tämä sujuu kyllä hyvin, mutta haluan että sivulta maahan meno on todella vahva ennen kuin kokeilen liikkeestä maahan. Kaukokäskyjen maahan meno toimii parhaiten. Kotona sisällä olen kokeillut noin kahdesta metristä ja eilen kokeilin ensimmäistä kertaa metrin päästä ulkona. Hyvin sujui. Paikalla olossa Tikru tekee hyvin töitä, makuu asento on hyvä ja koira rauhallinen. Viereen palaamiset niin paikallaolossa kuin kaukokäskyissäkin vaatii vielä työstämistä. Tikru ei varsinaisesti nouse liian aikaisein istumaan vaan yksinkertaisesti väistää minua kun tulen vierelle. 

Hyppy on jännä liike, koska jokaisen agility-taustaisen koirani kanssa on hyppyä pitänyt harjoitella yllättävän paljon. Tikrukaan ei näytä olevan tässä poikkeus, joskin ymmärsi idean kavereitaan nopeammin. Hyppyä tehtiin viimeksi syksyllä ja eilen kokeilin parin toiston jälkeen kisamaisesti. Tikru hakeutui kivasti lopulta sivulle, mutta joutui pohtimaan aika lailla mitä tekee joten lisää treeniä ja yleistystä.

Luoksetulossa on sama homma, en ole vielä yhdistänyt liikkeeseen lopun sivulletuloa. Tässä varmasti näkee myös aivonystyröiden käyttöä kun liikettä seuraavan kerran tehdään. En usko että kisamaisen liikkeen kasaaminen on vaikeaa, vaatinee myös yleistystä.

Sitten onkin seuraaminen. Se toinen mysteeriliike. Tikrulla on siis nätti sivulle tulo. Jos seuruutan lennosta seuraamisen paikka ja tiiviys ovat hyvät. Käännökset Tikru osaa, peruutus ja askeleet ovat hyvällä alulla. Mikä sitten mietityttää? Liikkellelähdöt. Tikru lähtee agiltymäisesti täysillä ja kerkeää aina mennä reilusti edelle ennen kuin palaa oikealle paikalle. Samalla Tikru ottaa myös aivan liikaa etäisyyttä. Tähän sain nyt vanhat tutut neuvot imutus ja koiran ulkosivulta eli pään vasemmalta puolelta palkkaaminen. Jostain syystä en usko näihin tapoihin, mutta kun ei nyt parempaakaan ideaa ole niin katsotaan miten liikkelle lähdöt edistyvät tässä viikon aikana. Liikkeellelähtöjen lisäksi seuraamista kokonaisuutena pitää vielä tehdä paljon.

Bonuksena otin merkin kierron nyt työn alle. Merkki ja ruutu olis kiva saada opetetttua kuivanmaan kautena, ja aloin laskeskelemaan että jo en nyt aloita niin kiire tulee. Onneksi taloyhtiön pihalta löytyy hiekkakenttä ja yhtiön välittömässä läheisyydessä on kivituhkapohjainen jalkapallokenttä sekä nurmikkokenttä, joten ainakaan fasiliteeteistä ei harjoittelu jää kiinni.

Tokossakin näkyy se miten nopeasti Tikru oppii asiat. Tai en tiedä oppiiko Tikru yhtään Mörköä nopeammin, mutta ainakin Tikrussa näkyy varmuus nopeammin. Tikru on myös Mörkön tapaan energinen, yhteystyöhaluinen ja kuuliainen. 

SMt jälleen haaveissa

 On ollut huikea kuukausi takana. Kolme kisapäivää, joissa seitsemän kisaa ja neljä nollaa - mukaanluettuna myös tuplanolla! Kuukausi sitten olin vielä erittäin epäileväinen että näinköhän SMt jää taas vain haaveisiin, mutta nyt on ollut todella hyvää tekemisen meininkiä ja tilannehan on jo aivan toinen. Nyt kasassa 5/8 nollaa (sis tuplanollan). Vielä saa jännittää kolmen puuttuvan nollan kanssa, mutta onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa kisata.

20.4 oli Jari Suomalaisen tuomaroimat radat Lohjalla, joista toisessa irtosi nolla. Agilityrata oli rohkeaa tekemistä, ainoastaan yhdessä kohtaa hiukan himmailin. Muuten mentiin Tikrun kanssa aivan limiiteillä. Sain pitkään jännittää olisiko vielä tullut sertikin, mutta viimeiset koirat menivät ohitse. Etenemä 3,9m/s ja erinomainen fiilis!

5.5. lähdin kisamatkalle Lahteen Salme Mujusen radoilla. En olekaan kisannut pitkään aikaan muisa halleissa kuin Lägin hallissa ja sehän aiheuttikin ahdistusta Tikrussa. Hyvä muistutus että eri paikoissa olisi syytä käydä ja että Tikrun jännitys on edelleen olemassa vaikka pääsääntöisesti ei olekaan kisoissa viime aikoina näkynyt. Ensimmäinen rata meni ihan kuutamolle, hitaallakin etenemällä onnistuttiin saamaan yliaikaa. Alun rengas - pujottelu osoittautui haastavaksi ja pujottelulta saatiin myös vitonen. Seuraavalla radalla oli rengas - puomi alku ja Tikru meni todella vaisuksi puomilla vaikka otin tietoisesti lentävän lähdön jotta koiralla olisi helpompaa. Puomi selvittiin ravilla ja viimeinen kolmannes radasta menikin jo tavanomaisen vauhdikkaasti. Tältä radalta kuitenkin 0, etenemä 3,6m/s. Kolmas rata alkoi jälleen rengas - hyppy - pujottelu yhdistelmällä ja alku oli vauhdikkaampi joskin edelleen näki että koiraa jännittää. Noin kuudennelta esteeltä päästiin kuitenkin normivauhtiin ja nollalla maaliin etenemällä 3,8m/s.

Mutta, mutta. Jännitettävää siis riittää. Yksi hyppynolla puuttuu ja kaksi agilitynollaa. Nollien lisäksi jännittää terveys, niin monta kertaa on keväällä toteamaan että suunnitelmat menee uusiksi erilaisten vammojen takia. Jospa tänä vuonna pysyttäisiin kumpikin terveenä. Onneksi olen löytänyt uudelta paikkakunnalta hyvän hierojan. En ole käynyt koirien kanssa hierojalla kohta 15 vuoteen, koska olen kokenut muut kehonhuollon tavat tehokkaimmaksi. Tämä hieroja hoitaa kuitenkin kokonaisvaltaisemmin ja hänen kädet ja kranio/fyssari kädet sopivat tosi hyvin yhteen Tikrun mielestä.

Välillä omatoimitreeniä

 Välillä olisi hyvä treenata yksittäisiä asioita. Onhan se ollut silloin tällöin mielessä, mutta jäänyt muiden kiireellisempien asioiden jalkoihin. Minulla ei ole vapaavuoro-oikeutta minnekään ja lähialueiden hallihinnat ovat niin karmeat ettei ole innostanut varata treeniaikaa. Kohtuullisen matkan päässä olisi päiväsaikaan halvempaa, mutta milläs niihin kesken työpäivän lähdet. Joten ei ole tullut treenattua omia ollenkaan.

Koska nyt on kahdet kisat viikon välein, eikä tähän viikkoon tule edes Niinun treeniä, päätin viimein toimia. Edellisestä omatoimitreenistä onkin jo yli vuosi aikaa! Hyvin on Tikrulla tekniikka pysynyt kasassa eri esteillä.

Tikru oli kovasti innoissaan ja selkeästi olisi tehnyt kauemminkin töitä kuin viisi minuttia. Näiden minuuttien aikana vahvistin keinua pari toistoa, tehtiin puomin alastuloa pari toistoa ja kerran kokonainen puomi. Osumat puomilla oli joka kerta loistavat! Toki keinu ja puomi tehtiin etupalkalle, mutta välillä pitää vahvistaa haluttua toimintaa. Ja tällä kertaa jokainen toisto oli valtavan hienot! Lopuksi tein hiukan hyppytekniikkaa, kaksi kertaa perussarja ja kaksi kertaa kasvava sarja. 

Keväällä ja kesällä on alkamassa hyppytekniikan kurssi joka toinen viikko. Tekisi hirveästi mieli osallistua siihen, kun eihän hyppytekniikkaa voi liikaakaan tehdä. Samaan aikaan on vain toinenkin mielenkiintoinen kurssi mille olen ilmoittautunut ja olisi ihan kiva jos olisin joskus iltaisinkin kotona. Joten, nyt päätin kuitenkin olla osallistumatta kurssille. Ehkä irtovuoroja ostan. 

Koska hallia ei voinut varata puolta tuntia kerrallaan, niin otin Mörkönkin mukaan hömpöttelemään. Ei minulla siltikään mennyt kuin se puoli tuntia.... ihan tylsää ettei varauksessa tunneta puolituntista. Tulisi käytyä useammin, kun ei kertakustannus menisi yli kahdenkympin.

Mörkö muistelin ensin putkea ja 10cm hyppyä. Kun saatiin pölyt pois Mörkön aivonystyröistä niin voi sitä iloa ja riemua kun pieni koira pääsi tekemään putki - hyppy - putki - puomi :) Alkuun mietin että onko puomi lliian haastava, mutta kun Mörkö kiipesi itse rauahallisesti puomilla uskalsin koiran viedä pyynnöstäkin puomille. Aika hyvä kehonhallinta 14v koiralla kun pystyy kääntymäänkin hallitusti puomin päällä kumpaankin suuntaan.

Vuoden ekat kisat, vuoden eka nolla

 Tämä vuosi on alkanut kuin käsijarru päällä. Tammi-helmikuussa ilmoitin Tikrun useampaankin kisaan, mutta vuoden ainoat kovat pakkaset ajoittuivat juuri kisapäiville. Päätin olla kisaamatta, koska en usko että kovassa pakkasessa saa tehtyä kunnon lämmittelyä ja sitä kautta vammautumisen riski on liian suuri.

Sen sijaan olen käynyt koko alkuvuoden Niinulla joka toinen viikko, samaan tapaan kuin syksylläkin. Olen jostain syystä Tikrun kanssa kokenut kokoajan "huonoutta", ettei olla tarpeeksi hyviä ja että taso on liian kaukana saavuttamattomissa. Vuoden vaihteessa aloin aktiivisesti muuttamaan ajatustapaani siihen, että miten taitava Tikru onkaan ja miten paljon olen itse oppinut ohjaajana. Alkuvuodesta alkoivat palaset sitten kloksahtamaan paikalleen ja treeneissä tuli tosi hienoja onnistumisia, paljon itsensä haastamista sekä uusia oivalluksia. Hieman tuskastutti ajatus siitä että miksei vastaava fiilis ole vielä siirtynyt kisoihin, ja harmitti paljon kun kisoja jäi väliin.

Kunnes nyt viimein päästiin kisoihin Mika Kangaksen radoille. Radat olivat mukavan jouhevat, meille profiililtaan sopivat. Ensimmäisellä radalla löysin meille vaikeimman paikan ja mielestäni ohjasinkin hyvin, mutta silti lopputuloksena ensin kielto ja sitten hylky kun jatkoin hyvällä meiningillä maaliin. Fiilis yhdessä tekemisestä radalla oli kuitenkin vahva, ja ensimmäistä kertaa pystyi aidosti luottamaan että Tikru hoitaa kyllä tonttinsa. Tuo luottamus oli aikoinaan Mörkön kanssa myös todella vahva, ja uskon että luottamuksen kautta tulee myös tekemiseen rentous. Tosin ensimmäisellä radalla omat odotukset ja paineet menivät "mailan puristamiseksi" joten rentoutta ei kyllä ollut paljoakaan....

... onneksi paineet jäi ensimmäiselle radalle ja toiselle radalla suuntasin luottavaisesti. Sain siirrettyä radalle myös treeneistä uuden taidon, eli pujottelun jälkeen persjätön tekemisen. Muille varmasti perusohjaus, mutta itselleni pujottelun poistumiseen liittyvät ohjaukset ovat olleet jo vuosia henkisesti haastavia. Ihan hölmöä, sillä Tikru kyllä osaa pujotella ja pysyy pujottelussa melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta vaikeaa se on silti minulle. Rataan tutustumisessa hetken mieitn varmempaa ja helpompaa ohjausta pujotteluun, mutta päätin kuitenkin pysyä persjätössä ihan koska se nyt vain olisi hyvä taito osata. Eikä siinä lopulta ollut edes mitään vaikeaa! Koko rata meni muutenkin ihan tuosta noin vain, jotenkin taianomaisesti. Maalissa oli huikea fiilis! Koko rata oli mennyt niin hyvin, oltiin tehty Tikrun kanssa yhteistyötä ja hoidettu omat tonttimme. Siinä fiiliksessä ei ollut edes merkistystä pääsimmekö ihanneaikaan vaiko emme. Me olimme onnistuneet saavuttamaan saman meiningin kuin treeneissä! Lopulta kisakirjaa hakiessa vielä selvisi että kyllä se oli nolla, 4,16m/s etenemällä.

Haave SMista elää vielä. Heikosti mutta elää. Katse on jo tulevissa kisoissa. Nyt 2/8 nollaa kasassa.

Vuosi 2023 ja suunnitelmat 2024

 Vuosi 2023 oli meille monella tapaa muutosten vuosi. Suurimpana tietenkin paikkakunnan vaihto, mikä tarkoitti remponttia ja muuttoa. En ole kylläkään yhtään vakuuttunut että tuplaantuneet neliöt toivat kaivattua lisätilaa, sillä uudessa asunnossa on niukemmin kaappitilaa kuin vanhassa kaksiossa. Vaikka jokaiselle on oma huoneensa, niin se on enemmin poikkeus ettei kaikki oltaisi aamulle kuitenkin yhdessä ja samassa huonessa. Ennen sentään nukuttiin samassa huoneessa mutta eri sängyissä, nyt kaikki tunkee samaan sänkyyn nukkumaan.

Lapsen koulunaloitus jännitti lapsen lisäksi myös minua. Mielellään hän kouluun menee ja tunnollisesti tekee läksyt, joten kait koulu on alkanut ihan hyvin. Syysloman jälkeen tapahtui suuresti odotettu asia ja kirjaimet alkoivat muuttumaan sanoiksi. Nuorempi solahti uuteen päiväkotiin juuri niin ongelmattomasti kuin olin ajatellutkin. Aikuisten työt jatkuvat etänä kuten tähänkin saakka. Omat harrastukset ovat hiukan hakusessa, mutta eiköhän nekin vielä löydä paikkansa.

Koulun aloitus toi mukavan muutoksen myös lenkkeilyyn. Koska molemmat lapset saatellaan tahoillensa, niin kotiin tultua on helppo lähteä heti pitkälle lenkille kun on valmiiksi jo ulkovaatteet päällä. Niinpä lenkit ovat pidentyneet ja harvassa on ne päivät kun tehdään vain vartin korttelikierroksia. Tämä taas näkyy positiivisesti kummankin koiran voinnissa, ja myös Mörkö on tehnyt tunnin lenkkejä Tikrun kanssa. 

Tammikuussa ensimmäinen lentokonematka, tosin vain Ouluun.

Helmikuussa hiihtoretkeilyä parhaimmillaan

Maaliskussa kisattiin paljon hiihdossa

Huhtikuun hiihtelyä Rukalla

Nuoremman lapsen lajivaltaus

Toukouusa iskyn kanssa pottua maahan

Kesäkuussa juhannusta viettämässä

Heinäkuussa muutettiin

Elokuussa elämänmuutos ja koulun alku

Syyskuussa puolukkaan

Lokakuussa hiihto oli vaihtunut maastojuoksuun

Marraskuussa aikainen talven aloitus

Joulukuussa ihailtiin outoa valoilmiötä

Mörkön tavoitteet vuodelle 2023 olivat:

• terveyttä edelleen
• muutama AVOn koe
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Mörkö on ilokseni nauttinut terveen ja virkeän koiran elämää. Uudella paikkakunnalla on löytynyt muutamia paikkoja missä on uskaltanut antaa Mörkön olla vapaanakin ja kyllähän Mörkö on metsässä juoksemisesta nauttinutkin. Tämä on näkynyt luonnollisesti koiran parempana kuntona. 

Harrastusvuosi oli tunteiden aallokkoa laidasta laitaan. Koska vuoteen kuului myös remonttia ja muutto niin tiedostin ettei maaliskuun jälkeen ole kuukausiin aikaa tokon aktiiviseen ylläpitoon. Niinpä olin päättänyt että maaliskuussa Mörkön tokoilu jää tauolle. Viimeinen kisa oli liiankin tunteikas ja lopulta jäi harmittamaan minua niin paljon että kävin toukokuussa ja kesäkuussa ilman valmisteluja katsomassa miten sujuu ja kun elokuussa pääsin jälleen harjoittelemaan suunnitelmallisesti niin se viimeinen AVOn ykkönenkin tuli elokuussa. Mörkön on siis Suomen ensimmäinen TK2 löwchen :) Oman haasteensa toi Mörkön huononeva kuulo, ja viimeinen tarvittava tulos tuli aivan viime hetkillä ennen kuin Mörkön kuulo hävisi kokonaan. Mörkö on hassu koira, sillä sen kanssa ei voinut yhtään varioida treenejä, vaan kaikki liikkeet piti aina tehdä koemaisesti. Muutoin kokeessa Mörkölle iski ahdistus. Tämä rajoite vaati itseltäni paljon miettimistä että saadaan kuitenkin treenit pysymään mielekkäinä ja palkkaaminen vaihtelevana. Kiitos Mörkö näistäkin opeista.

Hetken aikaa harkitsin vielä VOIssa starttaamista, mutta lopulta päätin että tähän on hyvä lopettaa. Sen sijaan syksyllä pohdin useammankin kerran josko rally-tokossa käytäisiin vielä VOI-luokassa. Laiskuus voitti kunnianhimon ja syksyn nautiskelin jo saavutetuista saavutuksista. En sulje mahdollisuutta rally-tokossa kisaamiseen, Mörkö kuitenkin tykkää hirmuisesti touhuta kanssani. 

Mörkön tavoitteet vuodelle 2024:

• paljon paljon terveyttä ja virkeyttä
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2023 olivat:

• treenata ja kisata agilityssä, agilityn ilo minulle takaisin
• koska hankin Mörkön kisojen myötä pk-lisenssin, niin noudon pito pitää ainakin saada talven aikana haltuun. Iso ehkä rally-tokon startille.
• kait sitä veteraanina olisi hyvä joskus kehässäkin käydä
• muutoin toivon helppoa arkea, terveyttä ja iloa

Tikru on ollut pääsääntöisesti terve, joskin toukokuussa koira loukkasi vasemman etujalkansa jossain ja tästä seurasi pitkä tauko agilityssä. Sinällään se ei haitannut, koska en kesällä olisi kuitenkaan voinut paljoa treenata ja kisata. SM-haaveet hävisivät samalla. Syksyllä aloitin pitkästä aikaa säännöllisesti treenaamisen Niinulla ja on ollut tosi ilo huomata että tasonnousua on tapahtunut sekä muutama treeneissä uusi juttu on siirtynyt myös kisoihin. Juoksupuomiinkin löytyi simppeli apu rytmityksestä, enkä ole kuukausiin aktiivisesti treenannut juoksupuomia. Muutenkin harjoittelu on painottunut enemmän määrän sijasta laatuun, kun Tikrukin täytti jo kahdeksan vuotta. Toivottavasti terveys mahdollistaa agilityn vielä jatkossakin...

... mutta jos näin ei kävisikään niin varatoimena kävin Tikrun kanssa syksyllä toko-treeneissä. Tikrulla on monen asian perusteet hyvällä mallilla, seuraavaksi pitää keskittyä yleistämiseen ja häiriön sietoon enemmän. Agilitystä on Tikrulle tullut vahva pohja työskennellä vain minun kanssa ja koiralla on hurja motivaatio saada tehdä kanssani asioita. Ihana treenikaveri suorastaan!

Oma treenimotivaatio on myös tullut takaisin ja on ihana huomata miten pohdin erilaisia ratkaisuja treeniongelmiin. Hiukan päänvaivaa aiheuttaa treenitilat, mutta onneksi tähänkin on löytynyt parikin vaihtoehtoa. Kyllä me treenataan ensi vuonnakin!

Syksyllä intouduin kiertämään myös useammassa näyttelyssä ja toivottavasti into kantaa myös tulevaisuuteen. Tikru on kuitenkin hieno koira, joten sääli sitä vain kotona ihailla.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2023:

• treenata ja kisata agilityssä
• tokon ALOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
• rally-tokolle myös iso ehkä, vaikkei olekaan minulle tärkeä laji
• muutama näyttely
• terveyttä ja virkeyttä myös Tikrulle

Itsellä alkaa olla pentukuumetta, mutta mitään aktiivisia suunnitelmia ei ole vielä olemassa. Olen avoin mahdollisuuksille.

Mörkö 14v

 Miten sitä aina unohtaa että Mörkö on jo 14 vuotias! On niin etuoikeutettua saada viettää aikaa terveän, virkeän, vetreän ja hyväkuntoisen koiran kanssa. Mörkö syö hyvin, nukkuu hyvin ja on aina valmis touhuamaan yhdessä kanssani. Rakas Mörkö <3