Mörköllä on ollut aina tapana kanniskella leluja suussaan, mutta varsinkin iän myötä yksi piirre on korostunut. Mörkö tulee kerjäämään istumalla viereeni lelu suussa. Siinä koira voi istua minuuttejakin odottaen ja kyllä se yleensä olen minä joka heltyy ensin. Hyödyllinen tästä tavasta on tullut nyt kun Mörköllä on säännöllinen särkylääkitys. Mörkö tulee aamuin illoin muistuttamaan lääkkeen otosta istumalla lelu suussa minun viereen.
Tikrukin on oppinut hyödyntämään hetken. Toki toinenkin saa jotain pientä herkkua kun Mörkökin saa. Vanhojen herraskoirien etuuksia 🥰
Jos vuosi 2024 oli haastava niin 2025 jäi myös historiaan vuotena jota en jää kaipaamaan. Kokonaisuutena vuosi oili omalla kohdalla lähinnä selvitytymistä ja liian vähien voimavarojen kanssa taistelua. Hieman huolestuneena mietin mitä 2026 tuo tullessaan, kun työkaluja ei ole pakissa yhtään aikaisempaa enempää. Mutta nyt näin kuukausi nykyistä vuotta eläneenä voin ehkä hieman huokaista kun useat asiat ovat menneet paremmin. Toivottavasti tämä trendi jatkuu kohdallani.
Vuosi 2025 loppui Tikrun ollessa sairaslomalla hammasremontin jäljiltä, ja valitettavasti vuosi alkoi myös toisella sairaslomalla Tikrun satuttaessa itsensä treeneissä. Suuren huolen jälkeen selvisi kuitenkin että vamma on lihasperäinen ja paranee kyllä. Tammikuu meni pitkälti lepäillessä, helmikuussa palataan toivottavasti arkeen ja oletettavasti maaliskuusta voi alkaa suunnittelemaan taas kisaamista.
Tammikuussa apinoitiin
Helmikuussa kisattiin uusin rutiinein
Maaliskuussa hiihdettiin...
... lasketeltiin...
... ja pelattiin padelia!
Retkiä tehtiin useita, tämä huhtikuulta
Toukokuun potretti, juhlittiin 10v Tikrua <3
Kesäyön valssi
Heinäkuussa vesileikkejä...
... leijan lennätystä...
... ja menolippu SM-kisoihin!
Elokuun päivät...
... ja illat
Minun vuoden tavoite: SM-kisat
Syyskuusa Mörkö vielä lenkkeili metsässä
Lokakuussa retkeiltiin pyörällä
Upea lokakuun kuutamo
Näin taipuu kaksi sukupolvea marraskuussa
Joulukuista menoa
Talvinen metsämaisema 20.12.
Mörkön tavoitteet vuodelle olivat 2025:
paljon paljon terveyttä ja virkeyttä
lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3
Mörkön vuosi 2025 oli pitkälti samanlainen kuin edellinenkin vuosi. Veteraani lenkkeili vielä alkuvuodesta Tikrun mukana, mutta loppuvuodesta alkoi vauhti hieman hyytymään ja askel lyhenemään. Edelleen kuitenkin 1-2km lenkit menee. Samoin Mörkö hyppää sohvalle ja menee rappuset ylös ja alas. Toimintakyky on säilynyt kokhtuullisena, ja jumppailaan silloin tällöin että saadaan toimintakykyä ylläpidettyä.
Mörkö on selkeästi tullut vanhaksi koiraksi viime vuoden loppupuolella ja se näkyy valitettavasti pissavahinkoina sisällä. Tähän yritetään löytää toimivaa ratkaisua. Ensimmäinen lääkitys ei sopinut Mörkölle ollenkaan, vaan Mörköltä hävisi kokonaan ilo silmistä. Lääkitys kun lopetettiin palautui Mörkö nopeasti, mutta pissivahingot jatkuu. Toivottavasti lähitulevaisuudessa löytyisi tähän koiralle sopiva ratkaisu.
Mörkö leikkii edelleen palloilla ja leluilla ja rakastaa touhuilla kaikkea pientä. Nautitaan päivittäisistä ilon hetkistä ja toivotaan että hyviä päiviä riittää vielä paljon <3
Mörkön tavoitteet vuodelle 2026:
Realiteetti on että tämä vuosi lienee Mörkön viimeinen. Tehdään mukavia asioita ja sylitellään paljon. Huomaan pyöritteleväni usein mietteitä siitä milloin on Mörkön aika lähteä, tämä on täysin uutta sillä aikaisemmin en ole asiaa pohtinut. Edelleen päivät ovat hyviä ja Mörkö virkeä, mutta samalla Mörkö on harmaantunut, hidastunut ja menettänyt lihasta. Nyt voi sanoa että Mörkö on vanha koira. Itsekkäistä syistä toivon että Mörkö lähtee saappaat jalassa, mutta tarvittaessa pitää itse tehdä ajoissa päätöksiä.
Tikrun tavoitteet vuodelle 2025:
saada Tikrun mielentila kohdilleen niin että itseluottamus kantaa myös vieraammissa kisapaikoissa
tavoitteena agilityn SM-kisat
tokon ALOn ja AVOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
rally-tokon ALOn liikkeiden opettelua
muutama näyttely
terveyttä ja virkeyttä Tikrun päiviin
Tikrun kanssa jatkettiin hyväksi todetulla treenimallilla Lohjalla. Vahvistettiin itseluottamusta, virettä ja viilailtiin kisarutiinia vahvaemmaksi. Kisattiin melko paljon ja saavutettiin yksi agility-SERT ja paikka SM-kisoihin. SMssa juostiin oikein mainio rata. Tikru täytti 10v, ja pähkäilyn jälkeen päätin kuitenkin jatkaa agilityssä vielä ensi vuoden SM-kisoihin.
Koska harrastamisen pääpaino oli ja on edelleen agilityssä muut lajit saivat edelleen odottaa. Tokoa ollaan tehty lähinnä kotona, ruutu eteni ulkokautena mukavasti. Kaipasin ja kaipaan edelleen ryhmätreenejä, että pääsisi treenaamaan paikallaoloa ja häiriötä kontrolloidusti. Ei löytynyt tähän ratkaisua viime vuonna, joten pitkälti treenattiin yksin. ALO ja AVOkin alkaa olla melko hyvin kasassa. Liikkeestä seisominen on eniten kesken, ja tietty paikallaoloa pitää päästä harjoittelemaan muiden kanssa.
Yllättäen kisattiin kuitenkin rally-tokossa! Helmi-maaliskuussa kun oli vähemmän agilitykisoja niin päätin hyödyntää heti tilaisuuden ja mentiin rally-tokoon. Alkuvuoden kista menivät ilman kummampaa treenaamista, tavoittelin mukavaa fiilistä kisoissa. Sykysllä päätin kokeilla saada viimeisen ALOn tuloksen ennen kuin säännöt muuttuvat 2026 alussa, ja viimeisen tuloksen eteen treenasinkin enemmän ajatuksella ja kurssilla. Ehdottomasti kannatti, tuloksena 100p ja ennen kaikkea mukavan rento kisakaveri radalla.
Näyttelyssä tuli muutamia käytyä, suurimmat keskittyivät elokuulle kun oli MV-näyttely Suomessa. Viikon sisään kolme näyttelyä oli kyllä aika paljon. Tikrun kanssa käytiin myös näyttelytreeneissä, mikä näkyi kivasti rentoutena kehissä.
Tikru on edelleen virkeä ja vetreä ja unohdan säännöllisesti että kyseessä on veteraani. Muuten Tikru oli terve vuoden aikana, mutta loppuvuodesta piti poistattaa yksi kulmahammas. Hammas olikin ilmeisesti ollut kipeä jo pidempään, sillä Tikru reipastui hirveän paljon operaation jälkeen. Tikru nauttii lenkkeilystä, kotona treenailusta ja kaikenlaisesta yhdessä olosta.
Tikrun tavoitteet vuodelle 2026:
nauttia Tikrun viimeisistä agilitykilometreistä
tavoitteena agilityn SM-kisat
tokon ALOn ja AVOn liikkeiden viimeistelyä, mahdollisesti kokeisiin
rally-tokon AVOn liikkeiden opettelua (uudet säännöt), mahdollisesti kokeisiin
muutama näyttely
terveyttä ja virkeyttä Tikrun päiviin
Vuosi sitten sanoin että pitäisi saada pentu kotiin, ja samaa sanon edelleen. Vuosi sitten oli mahdollisuus todella mielenkiintoiseen lainakoiraan, mutta valitettavasti tätä mahdollisuutta ei enää ole. Olisimme pitäneet nuoren koiran pidempäänkin päivien ilona, mutta tällaista ei meille suotu :( Eli pentututka aktivoitu, katsotaan mitä vuoden aikana tapahtuu.
Kaikista kiltein Mörkö, joka on aina metrin päässä 😍 Edelleen ihanan pirteä, vaikka alkaakin ikä jo näkyä. Tukka harvenee, kuulo on mennyt ja askel hidastuu, mutta mieli on yhtä kirkas kuin ennenkin. Ole vielä kauan meidän ilona, Mörkö ❤️
Myrskyisällä iltalenkillä
Olen etuoikeutettu, että minulle on suotu pitkäikiäisiä koiria. Siltikin on vaikea uskoa että Mörköä on ollut jo 16 vuotta. Mörkö lenkkeilee edelleen satunnaisia metsälenkkejä, ja päivittäin tekee usesamman kerran kilometrin lenkin. Ruoka maistuu hyvin ja vielä paremmin jos samalla jumpataan. Rappuset sujuu hyvin ylöspäin, alaspäin koitan kantaa mahdollisuuksien mukaan. Mörkö hyppää itse myös sohvalle. Melko hyvin kun ottaa huomioon vuoden takaisin välilevyntyrän, hyvin on koira kuntoutunut siitä. Kuulo on mennyt täysin ja luulen että varsinkin hämäränäkö on huonohko. Toki lihaksia on vähemmän kuin nuorempana, mutta kyllä lihaksia edelleen löytyy. Turkin harveneminen ja lihasten vähentyminen on tehnyt sen että Mörkö palelee herkemmin, joten nollan tuntumasta olen alkanut vaatettamaan Mörköä lenkeillä. Mörkö tuntuu olevan varsin tyytyväinen ratkaisuun.
Kainalokaveri nukkuu yöt vieressä, ja toivon että meillä on edellä vielä monta yhteistä yötä ja päivää <3
Joulukuussa oli perinteinen messarin Voittaja, mistä ei kyllä jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Tikrun veteraaniluokan ensimmäinen EH. Tuomarilla tuntui olevan linjana ettei veteraanit taikka juniorit saa ERIä. Tikrulla on nyt joka luokasta EH, joten josko tämä oli nyt sitten se "tilastoharha" :D
Joulukuussa tuli hoidettu molempien koirien hampaat. Ensin alkuun oli Mörkön vuoro ja tätä kyllä jännitin tosi paljon. Mörköllä on jo ikää 15v sekä 2/6 sydänvika. Toisaalta suu oli sen verran hoidon tarpeessa että jos olisi jättänyt hoitamatta niin siitäkin olisi voinut tulla omat ongelmansa. Onneksi vein Mörkön hammashoitoon, rauhoitus sujui erinomaisesti ja kävin noutamassa virkeän koiran eläinlääkäristä.
Yllätyksekseni myös Tikru sai hammashoitoa, vaikka vajaa vuosi sitten kävi edellisen kerran. Huomasin jo messarissa että Tikrun suu haiskahtaa... ja olihan siellä tarvetta hoitoon. Jälkeenpäin mietin voisiko marraskuun kisojen alisuoriutuminen johtua suusta. Onneksi nyt on kunnossa, Tikru on paljon rennoman oloinen.
Marraskuussa kisattiin kolmen viikonlopun verran. Lähtökohtaisesti koko kuukausi meni alisuorittaen ja alivireisesti.
Hyvinkäällä 16.11. HyKun hallilla Johanna Nybergin tuomaroimana agility ja hyppyrata. Radat olivat mukavia ja varsinkin aglity-radalla mentiin rennosti starttiin ja alku oli mainio. Jostain syystä Tikru jäi haistelemaan kesken radan maata ja siihen meni useita sekunteja ennen kuin koira keskittyi taas tekemiseen. Pujottelu ja puomi hyvät. Hyppyradalta ei ole muistikuvia, sillä Tikru pääsi häkistä ulostullessa rähähtämään toiselle koiralle kun koira tuli tosi iholle. Ikävä tapahtuma, eikä näitä tietenkään pitäisi tapahtua mutta kun ollaan ahtaissa oloissa ja kyseessä on eläimet niin kaikesta varovaisuudesta huolimatta Tikru pääsi rähähtämään. Ja kun Tikrusta lähtee kokoaan suurempi ääni, niin se kyllä säikäyttää. Kanssakilpailija uhkasi tehdä vihaisen koiran ilmoituksen, ja kaikki oikeushan hänellä siihen onkin... ikävää oli vain se, että uhkaus jäi uhkaukseksi mutta silti onnistui viemään fiiliksen jälkimmäiseltä radalta täysin.
Lohjalla 22.11 Andrea Meghini radalla pari starttia. Ensimmäisessä startissa Tikrun fokus herpaantui jostain syystä ja jäi katselemaan yleisöä. Tästä syystä ajaitui toisena olleen hypyn ohitse. Tämän jälkeen hyvä pujotteluja ja puomi, muutenkin erinomaista tekemistä maaliin saakka. Ensimmäisen radan jälkeen tuntui että omat paukut jäi ensimmäiselle radalle. Toinen rata oli kauttaaltaan hyvää tekemistä, erinomainen puomi, pujottelu ja keinu, mutta kun omat jalat eivät kulje ei etenemäkään päätä huimannut.
Lohjalla 30.11. pari rataa Janne Karttusen tuomaroimana. Ensimmäinen rata oli VMP! Tikru meni ensimmäisen puolikkaan perässä vedettävänä, jälkimmäinen puolikas todella vauhdikkaasti ja teknisesti taitavasti. Tällaisilta radoilta pitäisi saada nolla. Motivaatio sai todella suuren kolauksen, kun vanha vire-ongelma pamahti esille. Toinen rata parempi, mutta saatiin Tikrun ensimmäinen virhe A-esteeltä ja toinen vielä puomilta. Tämä rata meni sentään alle ihanneajan.
Jälkiviisas on helppo olla. Myöhemmin opin etten itse ollut kunnossa ja myös Tikrulla oli omat terveyshaasteensa. Nyt ollaan pidetty joulukuu taukoa ja tauko jatkuu tammikuun loppuun. Mielenkiintoista nähdä johtuiko marraskuun alavireisyys omasta olotilasta sekä Tikrun terveydestä.
Pieni asia luultavasti kaikille muille, mutta minulle todella merkityksellinen saavutus. Tikru haukahti keskiviikkonan treeneissä, pyytämättä ja hetsaamatta. Se oli sellainen vaativa HAU, ei mikään pieni wuh. Tikru istui edessäni kun kuuntelin kouluttajan ohjeita, tuijotti tiukasti ja komensi haukahtamalla. Tätä ollaan tavoiteltu! Että Tirkun tekeminen rentoutuisi agilityssä.
Kun vihdoin ja viimein pääsin alkuvuodesta Jenna Caloanderin koulutukseen joka toinen viikko, otettiin heti tavoitteeksi Tikrun vireen parantamisen. Homma alkoi aivan perusjutuista. Opeteltiin erilaisia tapoja leikkiä sekä hetsata koiraa. Opeteltiin leikkimään, tekemään jokin yksittäinen asia ja palkkaus leikillä. Jätettiin makupalat kokonaan treenitilanteesta sivuun, ne kun laskevat väkisin koiran virettä. Tämä pakotti minut pahasti epämukavuusalueella ja jouduin todella opettelemaan tapoja leikkiä Tikrun kanssa. Jenna konttasi maan tasossa ja palkkasi koiraa.
Melko nopeasti alkoivat treenit kulkea sen verran hyvällä vireellä että aloimme harjoitella uutta lähtörutiinia. Samaan aikaan koitin kotona saada Tikrua haukkumaan. Sinänsä kornia, että normaalisti melko äänekäsä koira ei sanonut mitään millään keksimälläni tavalla. Lopulta läpimurto tapahtui keväällä kun sain lelun kanssa Tikrusta pienen wuh ulos. Tätä käytöstä vihjeestä rupesin säännöllisesti vahvistamaan eri paikoissa. Ensin omalla pihalla, sitten hiekkakentällä. Kisoissa parkkiksen rauhallisimmassa nurkassa ja lopulta niin että pystyin pyytämään haukahdusta lähdössä. Ei Tikru edelleenkään aina pysty haukkumaan, sen pystyy näkemään melko hyvin koirasta että kannattaako edes pyytää haukkumista. Mutta vaikkei rentous riittäisikään haukkumiseen, niin pystyin lisäämään lähtörutiiniin muutaman tempun millä koira rentoutuu mukavasti.
Kesän jälkeen jatkoin haukun ja leikkimisen treenaamista eri tilanteissa sekä alettiin keskittymään treeneissä pelkän vireen sijasta myös taitoihin. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otettiin pujottelun ja puomin itsevarmuuden parantamisen. Ehkä enemmän itsevarmuus on lopulta parantunut minulta, lopputuloksena on kuitenkin harjoituksissa ja kisoissa melko hyvin näistä esteestä selviävä koira. Estetreenin lisäksi otimme mukaan pientä ratatreeniä ja täytyy sanoa ettei leijeröinti tunnu enää minusta pahalta ja poispäinkäännös on aivan tehtävissä.
Tämän viikon treeneissä yhdistimme puomin, pujottelun ja ratatreenin. Seitsemän estettä ja palkka, mukana puomi ja pujottelu peräkkäisinä esteinä. Hyppyhumppaa yhdeksän esteen verran sisältäen leijeröinnin ja persjätön (minulle myös jostain syystä edelleen hieman hankala ohjaus). Viiden esteen pätkä missä pujottelu ja puomi peräkkäisinä esteinä. Ensimmäisessä ja viimeisessä pätkässä piti minun pöllöilyn takia ottaa toiseen kertaan, ja oli ihana huomata ettei Tikru ottanut toistosta itseensä lainkaan. Päin vastoin! Kolmas pätkä kun meni uusiksi, niin ohjetta kuunnellessa Tikru tosiaan komensi HAU. Ja teki perään loistavan suorituksen <3
Odotan mielenkiinnolla ja innoissani seuraavia kisoja.
Lauantaina oli pitkästä aikaa lajinvaihto kun vuorossa oli rally-tokonkilpailut. Toiveissa oli, että saisimme viimeisn tuloksen ALO-luokasta ennen kuin säännöt muuttuvat ensi vuoden alusta. Halusin varmistaa onnistumista, joten kävin kolme kertaa syyskuussa rally-tokotreeneissä. Treeneissä itsessään ei tullut mitään mullistavaa, enkä sitä odottanutkaan, mutta säännöllinen treenaaminen vie kyllä eteen päin. Samalla saatiin häiriötreeniä, ja tuli treenattua myös niitä ikävämpiä kylttejä. Suurin saavutus oli että viimein sain Tikrun tajuamaan liikkeestä seiso jota olemme treenailleet enemmän ja vähemmän aktiivisesti keväästä. Työstin myös vahvaa lähtökäyttäytymistä, uusia sääntöjä silmällä pitäen.
Kannatti panostaa muutama sunnuntai-ilta treenaamiseen, sillä oli helppo mennä hyvillä mielin ja rennosti kisoihin. Lohjan kirsujen halli on Tikrulle varsin uusi, yhden kerran olemme käyneet siellä aikaisemmin. Suoritukset etenivät nopeasti ja kun oli enää yksi koira jäljellä otin Tikrun ulos boksista. Lämmittelyn tehtiin sakasalainen, koira ihmisen ympäri ja liikkeestä maahan meno. Ja sitten radalle!
Tikru lähti hyvin kuulolla kehään, mutta sitten teki perisyntinsä ja alkoi hyppimään sivulle tullessa ylös päin. Niinpä hihna oli solmussa koiran jaloissa lähtö-kyltillä. Onneksi ei oltu vielä saatu lähtölupaa joten remmi kuntoon ja lälhtölupaa odottelemaan.
Lähtö hyvä. Ensimmäinen saksalainen hyvä, muistin jättää tarpeeksi välimatkaa kylttiin niin Tikru ei edes yrittänyt kiertää kylttiä. 270 oikeaan hyvä, askel oikealle ihan ok. Käännös vasemmalle ok. 360 oikealle vaatii hiukan koiran houkuttelua. Koira kiertää meni sujuvasti ja samoin liikkeestä maahan. Täyskäännös oikealle oli jostain syystä sellainen missä Tikrun ajatus katosi, mutta sain mukaan kutsumalla. Hyvä istuminen sivulle, erinomainen maahan meno, kiertäminen hyvä mutta kun pysähdyin Tikrun viereen niin Tikru kerkesi nousta ylös ennen minun käskyä. Onneksi olin nopea reaktioissani, tuomarikin sanoi suullisesti myöhemmin että hyvä pelastus. Eteen istuminen hyvä, sivulle tulo hyvä. 270 vasempaan lähti epäsynkassa Tikrun kanssa ja olin jo varma että vinoudesta tulee virhettä. Hyvin Tikru kuitenkin lähti kääntymään kun pyysin uudestaan. Vauhdikkaasti pujottelu sekä käännös oikeaan ja maali. Suoritus tuntui melko hyvälle ja eniten ilahdutti se, että vaikka Tikru kolme kertaan pysähtyikin (ehkä paineistui!) niin koira pystyi kuitenkin jatkamaan suoritusta rentona.
Kyllä silti myönnän että olin todella yllättynyt että tuloksena oli 100p! Rally-toko on kuitenkin niin herkkä laji, että suorituksessa on väkisinkin jotain sanottavaa melkeinpä aina. Vaikka halusin mennä Tikrun kanssa kisaan "hakemaan tulosta", niin en ikinä koskaan osannut edes kuvitella että meille 100p olisi mahdollista. Olen ollut aika monta päivää omissa pilvissä, ja nauttinut onnistumisesta :) Jälkeen päin tajusin että tämä oli ensimmäinen kerta löwcheneissä että tuli 100p.
Poikkeuksellisesta sain suorituksen jopa videolle.
Meinasi lähteä mopo ihan käsistä kun hetken aikaa mietin vielä AVOssa kisaamista tämän vuoden puolella. Mutta muistuttelin itselleni, että agility on vielä meidän päälaji, joten AVO-luokka saa odottaa ensi vuoteen.
.jpg)
.jpg)
(1).jpg)
