Haukku!

 Pieni asia luultavasti kaikille muille, mutta minulle todella merkityksellinen saavutus. Tikru haukahti keskiviikkonan treeneissä, pyytämättä ja hetsaamatta. Se oli sellainen vaativa HAU, ei mikään pieni wuh. Tikru istui edessäni kun kuuntelin kouluttajan ohjeita, tuijotti tiukasti ja komensi haukahtamalla. Tätä ollaan tavoiteltu! Että Tirkun tekeminen rentoutuisi agilityssä. 

Kun vihdoin ja viimein pääsin  alkuvuodesta Jenna Caloanderin koulutukseen joka toinen viikko, otettiin heti tavoitteeksi Tikrun vireen parantamisen. Homma alkoi aivan perusjutuista. Opeteltiin erilaisia tapoja leikkiä sekä hetsata koiraa. Opeteltiin leikkimään, tekemään jokin yksittäinen asia ja palkkaus leikillä. Jätettiin makupalat kokonaan treenitilanteesta sivuun, ne kun laskevat väkisin koiran virettä. Tämä pakotti minut pahasti epämukavuusalueella ja jouduin todella opettelemaan tapoja leikkiä Tikrun kanssa. Jenna konttasi maan tasossa ja palkkasi koiraa. 

Melko nopeasti alkoivat treenit kulkea sen verran hyvällä vireellä että aloimme harjoitella uutta lähtörutiinia. Samaan aikaan koitin kotona saada Tikrua haukkumaan. Sinänsä kornia, että normaalisti melko äänekäsä koira ei sanonut mitään millään keksimälläni tavalla. Lopulta läpimurto tapahtui keväällä kun sain lelun kanssa Tikrusta pienen wuh ulos. Tätä käytöstä vihjeestä rupesin säännöllisesti vahvistamaan eri paikoissa. Ensin omalla pihalla, sitten hiekkakentällä. Kisoissa parkkiksen rauhallisimmassa nurkassa ja lopulta niin että pystyin pyytämään haukahdusta lähdössä. Ei Tikru edelleenkään aina pysty haukkumaan, sen pystyy näkemään melko hyvin koirasta että kannattaako edes pyytää haukkumista. Mutta vaikkei rentous riittäisikään haukkumiseen, niin pystyin lisäämään lähtörutiiniin muutaman tempun millä koira rentoutuu mukavasti.

Kesän jälkeen jatkoin haukun ja leikkimisen treenaamista eri tilanteissa sekä alettiin keskittymään treeneissä pelkän vireen sijasta myös taitoihin. Ensimmäiseksi tavoitteeksi otettiin pujottelun ja puomin itsevarmuuden parantamisen. Ehkä enemmän itsevarmuus on lopulta parantunut minulta, lopputuloksena on kuitenkin harjoituksissa ja kisoissa melko hyvin näistä esteestä selviävä koira. Estetreenin lisäksi otimme mukaan pientä ratatreeniä ja täytyy sanoa ettei leijeröinti tunnu enää minusta pahalta ja poispäinkäännös on aivan tehtävissä.

Tämän viikon treeneissä yhdistimme puomin, pujottelun ja ratatreenin. Seitsemän estettä ja palkka, mukana puomi ja pujottelu peräkkäisinä esteinä. Hyppyhumppaa yhdeksän esteen verran sisältäen leijeröinnin ja persjätön (minulle myös jostain syystä edelleen hieman hankala ohjaus). Viiden esteen pätkä missä pujottelu ja puomi peräkkäisinä esteinä. Ensimmäisessä ja viimeisessä pätkässä piti minun pöllöilyn takia ottaa toiseen kertaan, ja oli ihana huomata ettei Tikru ottanut toistosta itseensä lainkaan. Päin vastoin! Kolmas pätkä kun meni uusiksi, niin ohjetta kuunnellessa Tikru tosiaan komensi HAU. Ja teki perään loistavan suorituksen <3

Odotan mielenkiinnolla ja innoissani seuraavia kisoja.

ALO100 ja RTK1

 Lauantaina oli pitkästä aikaa lajinvaihto kun vuorossa oli rally-tokonkilpailut. Toiveissa oli, että saisimme viimeisn tuloksen ALO-luokasta ennen kuin säännöt muuttuvat ensi vuoden alusta. Halusin varmistaa onnistumista, joten kävin kolme kertaa syyskuussa rally-tokotreeneissä. Treeneissä itsessään ei tullut mitään mullistavaa, enkä sitä odottanutkaan, mutta säännöllinen treenaaminen vie kyllä eteen päin. Samalla saatiin häiriötreeniä, ja tuli treenattua myös niitä ikävämpiä kylttejä. Suurin saavutus oli että viimein sain Tikrun tajuamaan liikkeestä seiso jota olemme treenailleet enemmän ja vähemmän aktiivisesti keväästä. Työstin myös vahvaa lähtökäyttäytymistä, uusia sääntöjä silmällä pitäen.

Kannatti panostaa muutama sunnuntai-ilta treenaamiseen, sillä oli helppo mennä hyvillä mielin ja rennosti kisoihin. Lohjan kirsujen halli on Tikrulle varsin uusi, yhden kerran olemme käyneet siellä aikaisemmin. Suoritukset etenivät nopeasti ja kun oli enää yksi koira jäljellä otin Tikrun ulos boksista. Lämmittelyn tehtiin sakasalainen, koira ihmisen ympäri ja liikkeestä maahan meno. Ja sitten radalle!

Tikru lähti hyvin kuulolla kehään, mutta sitten teki perisyntinsä ja alkoi hyppimään sivulle tullessa ylös päin. Niinpä hihna oli solmussa koiran jaloissa lähtö-kyltillä. Onneksi ei oltu vielä saatu lähtölupaa joten remmi kuntoon ja lälhtölupaa odottelemaan. 

Lähtö hyvä. Ensimmäinen saksalainen hyvä, muistin jättää tarpeeksi välimatkaa kylttiin niin Tikru ei edes yrittänyt kiertää kylttiä. 270 oikeaan hyvä, askel oikealle ihan ok. Käännös vasemmalle ok. 360 oikealle vaatii hiukan koiran houkuttelua. Koira kiertää meni sujuvasti ja samoin liikkeestä maahan. Täyskäännös oikealle oli jostain syystä sellainen missä Tikrun ajatus katosi, mutta sain mukaan kutsumalla. Hyvä istuminen sivulle, erinomainen maahan meno, kiertäminen hyvä mutta kun pysähdyin Tikrun viereen niin Tikru kerkesi nousta ylös ennen minun käskyä. Onneksi olin nopea reaktioissani, tuomarikin sanoi suullisesti myöhemmin että hyvä pelastus. Eteen istuminen hyvä, sivulle tulo hyvä. 270 vasempaan lähti epäsynkassa Tikrun kanssa ja olin jo varma että vinoudesta tulee virhettä. Hyvin Tikru kuitenkin lähti kääntymään kun pyysin uudestaan. Vauhdikkaasti pujottelu sekä käännös oikeaan ja maali. Suoritus tuntui melko hyvälle ja eniten ilahdutti se, että vaikka Tikru kolme kertaan pysähtyikin (ehkä paineistui!) niin koira pystyi kuitenkin jatkamaan suoritusta rentona.

Kyllä silti myönnän että olin todella yllättynyt että tuloksena oli 100p! Rally-toko on kuitenkin niin herkkä laji, että suorituksessa on väkisinkin jotain sanottavaa melkeinpä aina. Vaikka halusin mennä Tikrun kanssa kisaan "hakemaan tulosta", niin en ikinä koskaan osannut edes kuvitella että meille 100p olisi mahdollista. Olen ollut aika monta päivää omissa pilvissä, ja nauttinut onnistumisesta :) Jälkeen päin tajusin että tämä oli ensimmäinen kerta löwcheneissä että tuli 100p. 

Poikkeuksellisesta sain suorituksen jopa videolle.

Meinasi lähteä mopo ihan käsistä kun hetken aikaa mietin vielä AVOssa kisaamista tämän vuoden puolella. Mutta muistuttelin itselleni, että agility on vielä meidän päälaji, joten AVO-luokka saa odottaa ensi vuoteen.

Kolme rentoa rataa

 Viikonloppuna oli tarjolla Arto Laitisen ratoja HAUlla. Koska kyseessä on kotihalli, niin päätin ilmoittaa Tikrun kolmelle radalle. Ensin oli hyppy ja sitten kaksi agility-rataa.

Oikeastaan kaikkia ratoja voi kuvailla samalla tavoin. Sain tehtyä lämmittelyn hyvin ja sain Tikrun hyvin vetoleikkiin. Tikru tuli rentona lähtöön ja lähdettiin heti suorittamaan hyvässä vireessä rataa. Ei ollut nähtävillä alkuradan tahmeutta, vaan alusta loppuun radat menivät samalla sujuvuudella. Myöskään nopeuksissa ennen pujottelua ja pujottelun jälkeen ei ollut havaittavissa ainakaan merkittävää eroa. Ehdottomasti siis menestys vireen ja rentouden suhteen. Hieman hassua, että viimeisin rata oli kaikkein paras. Ei siis näkynyt väsymystä tällä kertaa.

Tulosmielessä olisin toivonut parempaakin, mutta pitää olla tyytyväinen siihen että jokaiselta radalta tuli tulos ja fiilis kaikkinensa on hyvä. Jokaiselta radalta tuli reilu sekuntti yliaikaa ja ensimmäiseltä agility-radalta ilmeisesti tuli vitonen puomilta ja toisella radalla hätäilin itse pujottelussa vitosen. Ei ole kyllä aikoihin ollut näin montaa tulosta peräkkäin, joten hylkyherkkyys on selkeästi pienentynyt. Edistymistä sekin.

Syyskuun agility (SM-nollat 1/8)

 Jäänyt liian pitkäksi aikaa tekemisiä dokumentoimatta itselle. Syyskuu on ollut kuitenkin varsin aktiivinen agilityn saralla. Katselin elokuussa kisakalenteria, ja koska huomasin että lokakuussa on hiljaisempaa päätin jatkaa SM-kisojen jälkeen kisaamista. Taukoillaan lokakuussa hetkinen.

Kuun vaihteessa 30.8. käytiin juoksemassa kaksi Mikko Aaltosen starttia HAUlla. Harmi kun näistä radoista ei ole videota, olisi mukava nähdä suoritusaika. Ensimmäinen hypäri oli erittäin hyvää tekemistä, luulen että yksi meidän nopeimmista suorituksista. Valitettavasti yksi takaakierto livahti toisin päin ja sitä myöten HYL. Radalla oli vauhdin lisäksi myös hyviä kohtia minulla, kun uskalsin tavallista rohkeammin "ottaa riskiä" eli ohjata nopeammin. Agilityrata ei jää historian kirjana huipputuloksena. Jostain syystä Tikru jumitti seitsämäntenä olleeseen putkeen sekunneiksi. Tästä eteen päin rata oli hyvää tekemistä, joskin ilmeisesti puomilta tuli vitonen. En ole ihan päässyt kiinni miksi Tikrua jännittää pujottelu, mutta jo useammassa radassa olen huomannut että Tikru rentoutuu pujottelun jälkeen. Niin tälläkin radalla ja rentoutumisen myötä vauhti kasvoi ja saatiin erittäin onnistunut irtautuminen esteelle numero 16 leijeröinnillä. Olin ylpeä pienestä löwchenistäni :)

14.9. Lohjalla juostiin pari Janne Karstusen rataa. Ensimmäisellä agilityradalla Tikrua jännitti. Tosi paljon. Tekeminen oli sitä myötä tuskaisen hidasta. Luultavasti itse aloin suorittamaan rataa, ja sitä myöten omasta tekemisestä puuttui rentous. Ainakaan ei tee huonoa pohtia tätä asiaa ja koittaa saada omaa mieltä "löysemmäksi" kisoissa. Huonohkon radan niittasi hylkäykseksi lopulta se, että iste kaaduin radalla. Kerta se on ensimmäinen! Kaipa se on ihan hyvä saavutus että tällä iällä osaa kaatua niin ettei mihinkään satu. Varsinaisesti ei tapahtunut mitäään, edellisen päivän ruohonleikkuu-urakka tuntui vain reisissä niin paljon että yksinkertaisesti veto loppui akasta. Seuraava hyppyrata oli niin mahdoton että oli helppo mennä naureskellen lähtöön. Tikru olikin sitten vauhti päällä ja vaikeahkolta radalta saatiin muuten kelpo suoritus, mutta Tikru nappasi minun selän takaa yhden ylimääräisen hypyn.

20.9 oli vuorossa HAUlla Marko Kivihalmeen ratoja. Ennen rataa sain Tikrun jopa haukkumaan ja leikkimään rennosti vetoleikkejä. Ja Tikruhan teki rataa itsevarmana ja hyvällä vauhdilla. Tekeminen tuntui ihanalta, tältä agilityn pitääkin tuntua kun koira liikkuu omalla moottorilla eteen päin. Itse asiassa Tikru meni niinkin vauhdikkaasti että radan lopussa ohjaukseni oli auttamattomasti myöhässä ja sitä myöten takaakierron sijasta Tikru meni hypyn suoraan. Valitettavasti radalta ei ole suoritusaikaa, olisi ollut kivat tietää etenemä. Toiselle agilityradalla Tikru lähti vieläkin rennommapana ja paineli vieläkin kovempaa. Keinukin oli vauhdikas ja puomilla hyvä osuma. Valitettavasti kaikessa vauhdin hurmassa Tikrulla sekosi askeleet jostain syystä pujottelusta ja yksi väli jäi pujottelematta. Tästäkään radasta ei ole etenemää, mutta väitän että mentiin ensimmäistä vauhdikkaammin. 

Tässä kohtaa mietin pitkään että pitäisikö jättää viimeinen startti tekemättä vai mennä kun homma toimii. Rata ei ollut niin kiva kuin kaksi agilityrataa, mutta päätin kuitenkin mennä hypärille. Tulosmielessä ei olisi kannattanut, mutta oppimismielessä kannatti. Tikru teki melko hyvää suoritusta, ei yhtä nopeaa kuin päivän aikaisemmat radat mutta edelleen melko rennosti. Itsellä vaan loppui näemmä rahkeet enkä saanut mieltä ja kroppaa oikeaan vireeseen. Tältäkin radalta hitaahko HYL.

Tänään 28.9. kisattiin vuorostaan Lohjalla Marika Blomin radoilla. Edellisistä kisoista viisastuneena juostiin kaksi rataa. En saanut Tikrua kummallekaan radalle niin rentoon mielentilaan, että olisi uskaltanut pyytää haukkumista. Sain Tikrun kyllä leikkimään vetoleikkiä, mutta leikki oli selkeästi vaisumpaa kuin viikko sitten. Ensimmäisenä ollut hypäri lähti kuitenkin hyvin liikkeelle, hieman oli Tikrulla käkkäri päällä. Puolessa välissä olleen pujottelun jälkeen Tikrukin laitta kaasun pohjaan ja erinomaisesti maaliin. Tältä radalta tuli nolla ja etenemä oli 4.1m/s. Agilityradalle lähtiessä koitin "ottaa rennosti" vaikka tiesin että olisi mahdollisuus tuplanollaan. Ehkä tämä ajatus kuitenkin painoi mieltä, sillä Tikru oli koko radan epävarman oloinen. Teki kyllä rataa, mutta hitaasti. Jälleen pujottelun jälkeen rata muuttui vauhdikkaammaksi ja saatiin onnistunut puomi tehtyä. Tuloksena 3,68 yliaikaa, ja etenemä oli vain 3,5m/s.

Nyt onkin hyvä pitää muutaman viikon kisatauko. Treenit kyllä jatkuu, mutta toivon että saisi panostettua enemmän lenkkeilyyn. Lenkkeilyn ohessa tietty jumpataan. Koko syyskuun ajan on toko/rally-toko ollut myös mukana aivojumppana, kun ollaan treenailtu lähikentällä vielä kun kenttä on pehmeä ja on tarpeeksi lämmintä. Toiveena olisi löytää talven aikana aikaa myös tokoilulle, mutta saas nyt nähdä miten käy kun agilityn ehdoilla täytetään viikonloput.

Agility SM Valkeakoskella

 Tähän kirjoitukseen on mennyt paljon aikaa, koska halusin kuvat mukaan.

Lähtökohdat SM-kisoille eivät olleet tänäkään vuonna mitenkään parhaat. Olimme yksin ja yhdessä erilaisissa flunssissa ja kiertotaudeissa melkein koko elokuun. En kerennyt tekemään yhtään pidempää lenkkiä Tikrun kanssa, saati yhtään treeniä. Oma vointi alkoi parantumaan SM-viikon tiistaina ja päätettiin lähteä reissuun. Perjantain etkoilla kävin kipaisemassa vain yhden radan, sillä halusin säästellä itseäni. Halusin kuitenkin käydä kisaamassa yhden radan verran, jotta näen pystynkö yhtään juoksemaan ja että Tikru pääsee näkemään kisapaikan.

Tikru vaikutti mukavan rennolta ja saatiin alle oikein mainio Marko Mäkelän tuomaroima rata. Todella hyvä hyvänmielenrata, joskin hidas. 

Kisa-aamuna muu porukka jäi hotelliin nukkumaan kun TIkrun kanssa suuntasimme kisoihin. Valitettavasti minua ennen lähteneet kaksi koirakkoa olivatkin poissa, ja koska en tätä tiennyt niin minulle tuli tosi kiire radalle. Olin kyllä tietoinen että kiire tulee, ja siksi Tikrun boksi oli niin lähellä kenttää kuin mahdollista. Kiire painoi kuitenkin päälle ja Tikru oli ihan hirveillä kierroksilla kentälle päin mennessä. Sain koiran ihan mukavasti kuulolle lähtökarsinassa, mutta kun tulimme radalle lähtöön niin kiire näkyi koiran itsevarmuuden katoamisena. Se on jännä miten muutaman metrin aikana kerkeää radalla miettiä vaikka ja mitä. Kun suorastaan lapioin Tikrua yli ensimmäisen ja toisen esteen niin väänsin itkua kolmannella hypyllä. Mietin mielessäni että näinkö me nolataan itsemme ja tällainen ratako tästä nyt tuli. Neljännellä hypyllä sisuunnuin ja päätin että me ei anneta periksi, vaan näytetään että kyllä mekin osataan. Tikrulla meni vielä muutama este oikeaa virettä löytäessä, mutta lopulta mentiin noin puolet hyvällä vauhdilla ja yhdessä tehden. Tuloksena radalta 0 virhettä, ja jonkin aikaa saimme olla tuloslistan kärjessäkin. Etenemältään suoritus oli 3,7m/s mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna (3,3m/s). Oikeita asioita ollaan siis tehty. Tuloksena 91/161. 

Henkisesti tämä oli myös tärkeä kisa. Siinä missä viime vuonna lähes hävetti laittaa seurapaita päälle missä on meidän nimet painatettuna, niin tänä vuonna kannoin paitaa ylpeydellä. Tiedostan toki ettemme kuulu Suomen kärkeen, mutta olemme työllä ja taidolla lunastaneet SM-kisaoikeuden ja totta hitossa olen ylpeä suorituksestamme.

Tikru ei aamun aikaisina tunteina osunut kenenkään kuvaaja kameraan, mutta onneksi perjantaina esikisoista saimme useammankin hyvän kuvan <3

 

HeCVW-25 & VMV-25!!

Tikru osallistui Helsinkin Circuit Showhun 7.8. Messukeskuksessa. Samana päivänä alkoi hoito ja koulu ja myönnän että oli hiukan aikataulutettu aamu, mutta kerkesin lopulta hyvissä ajoin näyttelyyn ja parkkipaikkakin löytyi helpolla. Huomasin tosin autolla että näyttelykärryjen pöytälevy oli jäänyt kotiin, mutta enpä antanut tälle paljoa arvoa vaan suuntasin suoraan myyntikojuun ostamaan uuden pöytälevyn - ja myinkin pöydän vielä saman päivän aikana samaan hintaan eteen päin :D

Steven Seymour arvosteli Tikrun seuraavasti: 10 year old masculine dog in lovely condition. nice dark eye. good expression. excellent ribcage. nice short strong loin. very good tail carriage. in profile he has lovely carriage and moves very well.

Lopputuloksena VSP-vet ja titteli HeCVW-25

Erityisesti mieltä lämmitti se miten hienosti ja rennosti Tikru esiintyi. Hieman naurahdin sisäisesti kun tuomari sanoi että koirasta huomaa että on tottunut olemaan näyttelyissä. Itse asiassa tämä oli kolmas näyttely missä Tikru oli koko ajan rento, niin pöydällä kuin maassakin. Asetin vuosi sitten tavoitteeksi sen että Tikru voi olla rennosti näyttelyissä ja sen eteen tehty työ ja harjoitukset tuottavat juurikin sellaista tulosta kuin toivoinkin :)

Maailman voittaja -näyttely oli heti seuraavana päivänä 8.8. Itse kehä oli kehäsihteerien toimesta melkoisen sekava, mutta lopulta kaikki tittelit ja sertit saatiin jaettua. Löwcheneitä oli ilmoitettu huikeat 44 koiraa! 

Anthony Allcock arvosteli Tikrun seuraavasti: Very good condition for his age. Attractive head piece. Enough neck. Good fore ribs. Good rear angulation. Perhaps a little long in body. Secure stop. Good topline. Moved well for age.

Tuloksena VSP-vet, CACIB-V sekä VMV-25!!! 

Tälläkin kertaa Tikru meni rennosti. Olemme nyt selkeästi saavuttaneet sellaisen rutiinin koiran kanssa, että mennään kehään hyvällä fiiliksellä, tehdään kehässä pyydetyt asiat rennosti ja tullaan kehästä pois tyytyväisenä.

Kaivari -25

 Ei ole kesää ilman Kaivaria :) Tänäkin vuonna saatiin nauttia kauniista ja lämpöisestä säästä. Irlantilainen tuomari Linda Mills arvosteli Tikrun seuraavasti: 

Lovely veteran, in great condition. Very expressive eyes. Dark with black rims. Excellent size and proportion. Silky texture coat. Excellent movement with nice reach.

Tuloksena VET ROP.

Ryhmiin ei kuitenkaan jääty, sillä oli kiire viettämään perheen kanssa Helsinki-päivää. Ajettiin auto maan alle parkkiin, käytiin syömässä hyvin ja vierailtiin Paradox -museossa. Todella iso suositus tälle!