Mahtui kesään parit kisatkin, vaikka pääsääntöisesti nautin lomasta ilman kisojen tuomia aikataulupaineita.
22.7. oli Niinulla Mika Kankaan kaksi starttia. Kisat, jotka olisi pitänyt minun osata jättää välistä mutta joista sain kuitenkin paljon oppia. Ihan itse aiheutin sen että tulin kisoihin aivan liian myöhään. Kiireellä koira ja tavarat autosta, suoraan rataan tutustumiseen ja kisakirja vielä toimistoon. Rata itsessään oli helpohko, mutta Tikru meni koko radan käsijarru päällä. Tulostauluun HYL.
Agilityradalle sain Tikrun paremmalle fiilikselle lämmittelyssä, mutta radalle mennessä koira oli aivan jumissa. Lähti kyllä radalle, mutta oli todella hidas. Puolessa välissä rataa Tikru rentoutui ja loppu mentiin tukka putkella.
Kisoista jäi itselleni niin huono fiilis, niin fiilikset vuoden takaa. Kun koira näyttää surkealta lähdössä ja kun itseäni alkaa ahdistamaan koiran ahdistus. Vaikka startteina oli aivan surkea näytös, niin lopulta tämä muutamaa päivää myöhemmin kääntyi toivottavasti voitokseni sillä pohdin lisää tapoja selvitä startin ahdistuksesta...
... ja näitä uusia työkaluja testattiin 30.7. Arto Laitisen radoilla HAUlla. Ensimmäiseen starttiin valmistauduin jälleen lelulla leikiten ja kaikki tavoitteet olivat lähdössä. Koska koira oli hyvässä vireessä, pyysin Tikrua haukkumaan lähdössä ja koirahan haukkui! Tämän radan tavoite oli saavuitettu, ja koska ratakin vielä meni virheittä olin kovin tyytyväinen vaikkei ihanneaikaan päästykään.
Seuraavalla agilityradalla Tikru ei suostunutkaan leikkimään lelulla omaa vuoroa odotellessa, mutta nytpä en itse ahdistunut kun oli ajatus mitä voin näissä tilanteissa tehdä. Pyysin koiralta pari käsikosketusta ja ympäri pyörähtämistä, palkkasin namilla. Ja voi jee sanoi Tikru kun ilahtui asiasta, ja tällekin radalle päästiin hyvällä mielellä ja melko hyvässä vireessä. Vauhtiakin oli paremmin, joskin edelleen tuli yliaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti