Ei todellakaan käsijarrua päällä tänään

 Käytiin tänään iltapuhteina juoksemassa kaksi Marko Kivihalmeen rataa Lohjalla. Jostain syystä minua jännitti enemmän kuin ikinä, vatsassa väänsi ja kädet tärisi. Muistutin itselleni koko ajan että mikä on fokus tänään kisoissa, eli se että koiran vire nousee lähdössä ja saadaan tehtyä ensimmäinen este. Kaikki muu on plussaa.

Agilityrata oli mukavan haastava. Ripeää liikkumista, koiran itsenäistä suorittamista ja irtoamista. Uudesta lämmittelyrutiinista on muvautunut mukava ja se että pidän odottelun ajan Tikrun sylissä näyttää toimivan hyvin. Häiritsevää haistelua ei ollut ollenkaan, koska joko pidin koiran kiireisenä tai sylissä. Ainoa pieni harmistus oli se etten saanut Tikrua leikkimään vetolelulla, mutta en antanut tämän häiritä sen enempää. Ehkä tilaa oli hiukan liian vähän, ehkä toiset koirat olivat hieman liian lähellä. Kokeilen ensi kerralla ulkona leikkiä. Mutta eipä Tikru leikkiä tarvinnutkaan viren nostatukseen! Lähdössä oli tosi paljon tilaa ja kun kysyin Tikrulta että mennäänkö niin Tikru olisi ollut jo valmis lähtemään. Otin koiran viereen, laskin ÄN, YY, TEE ja lähdettiin. Ja Tikruhan läksi! Ei ollut ujoutta, ei ollut hitautta, ei ollut itseluottamuksen kanssa ongelmia. Päästiin melkein koko rata hienolla suorituksella maaliin, kunnes kolmanneksi viimeisenä olleella A-esteellä ohjasin itse huolimattamosti ja Tikru tuli ohitse. Sitä sattuu kun vauhti kasvaa, eikä ole kokemusta omilla jaloilla liikkuvasta koirasta. Lopputuloksena HYL, olisi ollut kiva tietää loppuaika. Vahvasti uskon että olisi mennyt ihanneaikaan.

Hyppyrata oli vaikea. Siinä oli haastava alku (viisi estettä) ja haastava loppu (kolme estettä). Jälleen kivasti tilaa lähdössä ja toisin ensimmäisen radan kuviot lähdössä. Jälleen Tikru lähti vauhdikkaasti radalle. Suunnittelin ensin alkuun tekeväni väkisin persjätön, mutta kosa se oli niin väkinäinen päätin ottaa heti käyttöön viikolla ensimmäistä kertaa treenaamaani poispäinkääntöä. Hieman Tikru vaikutti yllättyneeltä, mutta suoritti tehtävän. Kolmanneksi viimeisenä esteen oli pujottelu, ja sisäänmeno ei onnistunut tässä. Liekö sitten ohjasin kuitenkin epätarkasti tai sitten se oli Tikrulta lapsus kun ei olal tuollaista 90 asteen sisäänmenoa aikoihin treenattu. Myöhemmin selvisi että alussa Tikru oli myös suorittanut yhden hypyn väärin päin, joten radalta HYL.

Kisatavoite täyttyi siis 100%! Ei yhtään haitannut vaikka tuloksellisesti ei ihmeitä tehtykään, kun koira kulki omin jaloin, vauhdikkaasti ja tiesi mitä teki. Tästä on hyvä jatkaa muutaman viikon päässä hieman vieraammassa paikassa.

Rally-tokosta ALO71

Kun ilmoittauduin kisoihin kuvittelin mielessäni miten kerkeän hyvin viikkojen aikana treenata. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta, ja en oikeastaan tehnyt edes olohuonetreeniä. Onneksi olen kirjoittanut Tikrun käskyt muistiin, sillä piti ennen omaa vuoroa tarkistaa että muistan en edes oikeat vihjeet.

Raili Sonninen-Korhosen suunnittelema rata 15.3. oli pitkä, pidempi ja todella pitkä kun siihen oli mahdutettu sekä pujottelu edes-takaisin, kasikko ja spiraali. Vastapainona oli sitten vähän istumisia ja eteen tuloja ei ollenkaan. Huono suhde meille. Mukana oli myös seiso-istu-maahan tehtävä ja tämän arvasinkin menevän -10 kun ei Tikru osaa vielä seiso -käskyä (olohuoneen ulkopuolella). Päätin olla murehtimatta rataa sen enempää, kun asialle ei siinä vaiheessa kuitenkaan mitään voi.

En saanut Tikrua vietyä kehään sellaisessa mielentilassa kuin toivoin, ja jouduin houkuttelemaan Tikrua lähdön perusasentoon. Vaikka tämä ei olekaan optimi, niin sain hyvin pidettyä oman pään kurissa enkä alkanut enempää jännittämään. Alku meni hyvin, mutta edes-takaisin pujottelu meni aikaimoiseksi säädöksi. Pitää ottaa pohdinnan alle miten toimin koirasta poispäin kaarteissa jatkosti. Tulisiko minun liikkua hitaammin? Tästä kun selvittiin tuli -10 siitä jo etukäteen tietämästäni seiso-istu-maahan kyltistä. Tämän jälkeen taisin itse rentoutua, sillä Tikru teki hyvää seuraamista rennosti ja hyvällä ilmeellä. Kasikkokin meni todella hyvin. Spiraalissa Tikrulle tuli harmillinen kutku ja siinä Tikrun rapsutellessa mietin että mitähän sitä kannattaisi tehdä, uusia vai jatkaa. Päätin jatkaa, ja loppu meni hiukan nihkeämmin mutta oikein. Seuruutin koiran pois kehästä ja jatkoin niin pitkään että seuraaminen oli taas rentoa ja superpalkka. 

Koska tiesin että radalta tulee kahteen kertaan -10p niin olin kovassti epäileväinen että tuleekohan tulosta laisinkaan. Yllätyksekseni pisteet riittivät juuri ja juuri, joten kaksi hyväksyttyä tulosta kahdelta eri tuomarilta tekee sen, että seuraava kisa voi olla kenen tuomarin vain ja tuloksen myötä voisi tulla koulutustunnus. Tätä en tule kuitenkaan tapahtumaan ennen kesää, sillä agility tulee viemään kevään ja kesän. 

Olen tyytyväinen itseeni että otin sen ensimmäisen stepin viimein ja ilmoitin Tikrun kisoihin. Sain arvokasta tietoa missä mennään taidollisesti. Eniten ilahdutti se, että olin ihan hyvin osannut itse arvioida taitotasoa. Tikru sai myös kokemusta kisaamisesta ja toivon että näiden kahden kisan tiedoilla osaan viedä tokossa asioita eteen päin niin että koevalmius lähestyisi.

Oikea suunta agilityssä (SM-nollat 3/8)

 Hirveän paljon myöhässä agilitykuulumisia 22.2. pidetystä kisoista. 

Olen päässyt alkuvuodesta muutaman kerran Jenna Caloanderin treeneihin, ja tähän kohtaan se on ollut ihan parasta mitä on hetkeen tapahtunut. Jenna on uskonut Tikruun ja saanut minutkin uskomaan meihin koirakkona. Tämän lisäksi Jenna on kunniakkaasti käärinyt hihat ja tullut tekemään töitä minun kanssa ruohonjuuritasolle. Ei meidän tekemät harjoitukset ole mitään tajunnan räjäyttäviä uusia keksintöjä, vaan ihan perusjuttuja. Asioita mitä olisin voinut itsekin tehdä, jos olisin uskonut meihin koirakkona. Koska itsekin epäilin onko meistä koirakkona mihinkään, jäin mieluummin toistamaan samaa tuttua ja turvallista kehittymättä kuitenkaan merkittävästi. 

Jennan kanssa aloimme kaivamaan Tikruun uudestaan virettä. Ensimmäiseksi haasteeksi tuli se, että namit ja lelut pois ja opettelin leikkimään Tikrun kanssa ilman apuja. Tätä olen tehnyt paljon kotona ja Tikru vastaakin leikkiin jo tosi kivasti. Samoin olen koittanut saada Tikrua haukkumaan käskystä, mutta tämä on täysin vaiheessa vielä. Sinänsä hassua kun Tikru on tosi äänekäs koira, niin haukkuminen käskystä onkin sitten vaikea kaivaa esille. Kaikki treenit mitä olen eri paikoissa tehnyt on perustunut siihen että ensin haetaan yhdessä leikkien oikea vire, sitten tehdään harjoitus, palkataan lelulla. 

22.2. I-HAHilla oli Miia Kallion tuomaroimat kisat, joihin lähdin harjoittelemaan leikkimistä ja virettä. Päätin että käytän juuri niin kauan lähdössä aikaa kun on tarve ja tarvittaessa lähden vaikka suoraan ensimmäiseltä hypyltä pois radalta jos lähdössä palaa tolkuttomasti aikaa. Omaa vuoroa odotellessa sain Tikrun ensin leikkimään lelulla ja lopulta minun kanssa. Nappasin koiran syliin ilman hihnaa, mentiin lähtöön, tein suullisen virittelyn ja mentiin. Tikru tuntui hitusen hitaalla, hieman oli käkkäri päällä mutta muuten vire ja fiilis oli parempi kuin aikoihin. Tehtiin rata nollana, mutta valitettavasti 0.03s yliajalla (etenemä 3,89m/s). 

Seuraavassa startissa leikin taas omaa vuoroa odottaessa lelulla ja sain Tikrun vastaamaan hyvin vireen nostoon myös lähdössä. Tällä radalla Tikru tuntui etenevän ilman jarrua, joskaan en usko että vieläkään ollaan lähellä Tikrun maksimia. Tikru tuntui kuitenkin rennolta ja itsevarmalta. Tuloksena nolla (etenemä 3,99m/)!

Nyt on 3/8 SM-nollaa kasassa. Huikan hullunkurisesti kaikki nollat ovat hyppyradalta, kun yleisesti Tikrulla ei ole väliä onko agility- vai hyppyrata.

Huomionarvoista on etenemät. Tikru on kulkenut vastaavilla etenemillä ainoastaan tutuissa halleissa (Lohja, KKK, HAU) ja muissa paikoissa on mennyt selkeästi hitaampaa. Tikru on vaikuttanut vieraissa paikoissa myös huolestuneelta. Selkeästi Jenna on osannut viedä meitä Tikrun kanssa oikeaan suuntaan, ja tehty työ alkaa realisoitumaan myös vieraammissa kisapaikoissa. Toki tästä työt oikeastaan vasta alkaa, mutta on ihanaa olla pitkästä aikaa motivoinut. Agility on tuntunut pidemmän aikaa hieman liikaa suorittamiselta, ja motivaation kautta on löytynyt uusi ilo treenata ja suunnitella treenejä.