OIVA, me ollaan kolmosissa!!!

 Epätavalliseen tapaan olin kolmantena viikonloppuna peräkkäin kisoissa. Yleensä koitan välttää peräkkäisiä kisoja, sille en koe mitään tarvetta kuormittaa koiraa jatkuvalla kisaamisella. Nyt mahdolliset kisat olivat kaikki kuun alussa, joten päätin tehdä poikkeuksen asian suhteen.

Lauantaina siis suuntasiin Sipooseen Johanna Nybergin tuomaroitavaksi. Kerrankin oli niin hyvä lähtöpaikka, että kerkesin hakea koiran rauhassa sisälle hyvän aikaa ennen omaa suoritusta. Siitäkin huolimatta ensimmäinen agilitystartti meni aivan kuutamolla juoksemiseksi. Tikru kyllä istuutui itsenäisesti lähtöön, mutta katseli taivaalle ja oli poissaoleva. Lähti kuitenkin pyynnöstä radalle, mutta kielsi toisena olleen putken ja lopulta otti väärän radan heti alussa. Toki väärä rata olisi voinut tulla muutenkin (putkin A-esteen alla, putki olisi pitänyt ottaa), mutta nyt kun koira oli jotenkin "jäässä" niin ei se edes irronnut tavanomaisesti esteelle. Toki kun alla oli jo hylkäys, niin pääsin kokeilemaan juoksupuomin kääntyy-käskyä. En ole treenannut kääntymistä ainakaan vuoteen ja hiukan epäilin että miten toimii. Selkeästi Tikru kuitenkin eteni kootumpaa laukkaa puomilla ja teki oikein mainion puomin. Pujottelun suunnassa oli ratatyöntekijä ja jostain syystä Tikru jätti pujottelun kesken ja meni moikkaamaan henkilöä. Tämänkin laitan paineistumisen piikkiin. Kaiken kaikkiaan päällimäisenä tunteena ihmetys, että mikä Tikrua ahdistaa.

Toiselle agilityradalle hain Tikrun autosta samalla tavalla aikaisin sisälle. Tällä kertaa koko koiran olemus oli rennompi, Tikru hakeutui aktiivisesti kontaktiin ja oli välittämättä (ja haukkumatta) toisille koirille. Tehtiin lämmittelyt selkeästi yhdessä, samassa kuplassa. Omaa vuoroa odotellessa Tikru alkoi jopa vetämään lähdön suuntaan. Siitäkin huolimatta ensimmäiset viisi estettä meni taas hiukan tervassa. En riskeerannut toisena ollutta takaakierto-persjättöä, vaan tein varman takaakierto-valssin. Pujottelu oli hidas, samoin keinu. Mutta siitä eteen päin sitten mentiinkin tyylikkääsi. Aina niin tyylikkäästi että oltiin nollalla maalissa 3,65m/s etenemällä! Hetki piti vielä jännittää että riittääkö sijoitus ja riittihän se kun olimme 2/14 :)

Johan tuntuukin mahtavalta! Viimein kolmosissa! Ensimmäisen kakkosen LUVAN jälkeen kisasin kaikkiaan kahdeksan kertaa joista kuusi nollaa. Aika huikea nolla% (67,7%) kaiken lisäksi! Odotan innolla tulevia koitoksia kolmosissa, ja sitä että päästään vihdoinkin toteuttamaan meidän tavoitteita ja unelmia. Mutta siten ennen huilataan kisoista, useampi viikko. Lenkkeillään nykyistä enemmän ja minä treenaan persjättöjä, pitäähän ne nyt osata kolmosissa.

Persjättöjä

 Viikkotreenissä oli valikoitunut juuri sopivasti Oreniuksen suunnittelema treeni, missä pääsin treenaamaan persjättöjä. Hypyillä 3 ja 13 sai näppärästi takaakierto-persjätön ja hyppyjen 4, 5, 9, 14 ja 15 jälkeen persjätöt. Vaikeaa oli, minulle. Kaksi peräkkäistä persjättöä onnistui, kolmeen peräkkäiseen persjättöön ei aivot mitenkään taipuneet. Jalat kyllä vie tarpeeksi pitkälle, eli siitä ei ongelma johdu, mutta kun kroppa ei tarpeeksi ajoissa niin eihän Tikru pysty ohjaukseen tulemaan.

Tätä pitää treenata kyllä nyt niin että ohjauksesta tulee sujuva. Kun ohjaukset onnistuvat sujuvasti treeneissä, niin sitten pitää vielä saada siirrettyä osaaminen kisoihin. Se kieltämättä hiukan hirvittää, sillä minulla on jo usean vuoden epäonnistumisen kokemus persjätöistä kisatilanteissa. Voi olla hankalaa saada siirrettyä onnistumiset kisoihin, tai sitten ei. Sen  näkee sitten.

Tuplanolla, joista toinen LUVA

 Ollut niin kiire viikko Mörkön terveyshuolineen (alempana) ettei ole kerennyt edes kirjata viime lauantain kisoista riviäkään. Käytiin Tikrun kanssa ensimmäistä kertaa Ojangossa, ja oli mukava huomata ettei Tikru välittänyt uudesta paikasta pahemmin. Edellisestä kerrasta onkin jo vuosia, ja täytyy kyllä sanoa ettei Ojangosta tullut edelleenkään omaa lempipaikkaa. Jotenkin ahdas, pohja "kova" ja ylipäätänsä jotenkin turhan kaoottinen ja ahdas tunnelma. Tikru kulki ahtaissa paikoissa hyvin ja rauhoittui myös tekemään omia tehtäviä toisista koirista välittämättä. Molempien starttien alussa Tikru oli jostain syystä jännittynyt, enkä lopulta pyytänyt koiraa edes istumaan kun se selkeästi ahdistaa koiraa tällä hetkellä. 

Tuomarina oli Timo Teileri, uusi tuttavuus. En ollut ihan kauhean ilahtunut hänen radoilla olleista hieman tiukoista linjoista, mutta toisaalta radoilla sai myös sellaisia haasteita joita ei ole ollut kovinkaan paljoon. Muun muassa pujotteluun menot olivat kummallakin radalla vaikeahkot ja käännöskäskyistä olisi ollut hyötyä.

Tikrun ensimmäinen rata oli agilityrata, mikä selvittiin nollalla maaliin 3,58m/s etenemällä. Tällä suorituksella tulimme toisiksi ja nousunolla jäi siis haaveeksi. Puomi oli neljäntenä esteenä radalla, ja jos edellisissä kisoissa Tikru tekin aivan super puomin (radan lopussa) niin nyt oli todella jännittynyt suoritus ja osumakin ihan kontaktin yläreunassa. Radan edetessä Tikrukin rentoutui ja meno parani.

Hyppyradalle lähdettäessä Tikru oli taas hieman jännittynyt, mutta ensimmäisten esteiden jälkeen meno rentoutui. Pujotteluun tultiin klo 3 niin että itse olin vielä vasemmalla puolella. Ei mitään ongelmaa, vaikka lähestyminen oli vielä kovasta vauhdista! Muutoin oikein siistiä tekemistä ja nolla 3,82m/s etenemällä. Tällä suorituksella tuli voitti ja se himoittu LUVA! Nyt on kaksi kolmesta koossa.

Mörkö... Mörköllä ilmeni viime viikolla tarve hammashoitoon ja se hiukan pisti jännittämään kun koira on kuitenkin jo 12v. Verikokeet olivat kuitenkin oikein siistit ja kun sydänkin kuullostaa siltä miltä pitääkin niin suu hoidettiin kuntoon. Kotiin tultiin kolme hammasta köyhempänä ja hiukan yllättäen eturauhasen tulehduslääkkeiden kanssa. Mörkö ei ollut oireillut tulehdusta mitenkään, joten sinänsä hyvä että rauhoituksen aikana otettiin virtanäyte ennemminkin varotoimenpiteenä - mikä paljastikin aika pahankin tulehduksen. Nyt Mörkö ottaa rauhallisemmin useamman päivän ennen kuin aletaan taas touhuilemaan omia juttujamme.