Vuosi 2021 ja suunnitelmat 2022

Tämäkin koronavuosi jää monella tavoin historiaan. Alkuvuodesta harrastaminen oli pitkään jäissä. Kesän suunnitelmat menivät taasen uusiksi miehen muuttuneiden työkuvioiden takia. Loppuvuodesta palasin itse töihin, ja sitä myöten arkikuviot menivät monilta osin uusiksi molempien lasten aloittaessa päiväkodissa. Yllättävintä ehkä ikinä on se, että etätyö mahdollistaa huomattavasti kevyemmän arjen kuin mitä osasin kuvitellakaan ja mahdollistaa huomattavasti enemmän aikaa koirien kanssa lenkkeilyyn. Olen korvamerkinnyt säästetyt työmatkat koirien kanssa ulkoiluun ja ulkoilun määrä on kolminkertaistunut loppuvuoden aikana (poislukien marraskuun ja joulukuun kovat pakkaset). Hieman hassua on myös se, että olen muutenkin koirien kanssa treeanannut ja kisannut enemmän kuin aikoihin. 

Tavoitteena oli 100km, tuli 150km

Vuosien jälkeen rinteessä, ja vieläpä suksilla!

Talven iloja

Pienempikin sai kuskin oikeudet

Retkillä tärkeintä on eväät

Mörkön tavoitteet vuodelle 2021 olivat:

• Kaikista tärkeimpänä vaalia terveyttä
• Suunnitelmissa viimein hommata lisenssi ja kisata tokossa ja rally-tokossa
• Lenkkeilyä, syliä sekä vieressä nukkumista

Mörkö on ollut terve koko vuoden, toivotaan että sama trendi jatkuu! Kyllähän koirassa jo näkee että ikää  on sekä turkin harmaantumisesta että jäykistyneistä liikkeistä. Kuitenkin Mörkö lenkkeilee samat lenkit Tikrun kanssa ja varsinkaan lenkin pituus ei ole Mörkölle mikään juttu. Mäkisemmät maastot väsyttävät Mörköä selkeästi enemmän kuin ennen, joten ihan pahimmat mäkilenkit on jätetty Mörkön kanssa väliin. Käsittääkseni Mörkön kuulo ja näkö toimivat ainakin välttävällä tasolla, sillä en ole huomannut koirassa viitteitä jomman kumman aistin katoamisesta. Sänkyynkin hyppää kuten nuorempana, ei liioin taida nivelet kiusata. Toisessa etujalan tassussa on kaiketi nivelrikkoa, Mörkö kun nuoleskelee välillä tassua. Mutta koska ei ole edes viikottaista niin olen vain seurannut asiaa. Treenaaminen ja kisaaminen ovat selkeästi Mörkölle mieltä piristäviä asioita.

Tälle vuodelle hankin ensimmäistä kertaa pk-lisenssi, vai mikä se onkaan nimeltään. Tokoa ja rally-tokoa varten, joista jälkimmäinen jäi kokonaan pois valikoimasta kun en jotenkaan koe rally-tokoa tällä hetkellä kiinnostavana. Keskityimme Mörkön kanssa siis tokoon. Kevään ensimmäiset toko-kisat olivat Veikkolassa toukokuussa ja niistä kotiin tuomisina oli hiukan jännityyneenä tehty ykköstulos. Kaksi kesän koetta olivat todellisia rimanalituksia, paikalla makuun ongelmat tuntuivat liian isoilta selätettäväksi. Mutta koska minulla ei ole tapana luovuttaa niin alkusyksystä ymmärsin viimein mistä asia kiikastaa ja niinpä syyskussa saatiin kolmas ykkönen ja TK1 - ensimmäisenä löwcheninä! Kuukauden päivät mietin, että olisikohan tokoilukin aikaa jättää taakse, mutta kun koira tykkää ja oppii edelleen uutta niin olen nyt loppuvuoden aikana alkanut pikkuhiljaa opettamaan avoimen luokan puuttuvia liikkeitä. Vielä on työstettävänä merkki ja ruutu, mutta uskon että pahimmat vaikeudet ovat takana joskaan se ei tarkoita etteikö töitä ole vielä paljon tehtävänä.

Mörkön tavoitteet vuodelle 2022:

• terveyttä toivon edelleen
• ehkä kokeillaan osaamistasoamme tokon AVOssa, mutta vain jos Mörkön fyysinen kunto ja henkinen vointi sen sallii
• lenkkeillään ja jumpataan mielekkäitä määriä
• kainalokaverilla on aina paikka vieressäni <3

Tikrun tavoitteet vuodelle 2021 olivat:

• Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
• Juoksupuomin valmiiksi saaminen
• Agilityssä kolmosiin
• SM-kisat
• Luonnetesti
• Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Tikrun alkuvuoteen kuului valitettavasti eturauhasen ongelmaa ja siitä johtunut pitkä treenitauko. Loppusyksystä taas selvisi hurjan iso lihasepätasapaino koirassa, mikä onkin korjaantunut hyvin lenkkeilyllä, vesijuoksulla ja maltillisella treenaamisella. Muutoin Tikrun vuosi olikin lääkärivapaata, toivotaan samanlaista jatkoa ensi vuodellekin! 

Juoksupuomi tavoitteena alkaa pian hymyilyttämään - eihän tämä tule valmiiksi ikinä! Vuoden aikana Tikrun osumat ovat laskeneet kontaktin yläreunasta noin puoleen väliin kontaktia. Havaitsin vain aivan loppuvuodesta, etten olekaan treenannut tarpeeksi liikehäiriötä. Ilman liikehäiriötä osumat on 100%, liikehäiriöillä osumat nousee minun makuun liian ylös. Tietääpä mitä treenata ensi vuonna. Tikrua vaivasi myös vierailla puomeilla jännittäminen, ja tämä on vähentynyt huomattavasti nyt kun treeni- ja kisapaikkoja on ollut vaihtelevasti ympäri etelä-Suomea.

Alkuvuden treenitauolla ei ollut kisaamiseen pahemmin vaikutusta, koska koronan takia kilpailutoimintakin oli jäässä muutenkin. Kuitenkin tiedostin jo alkuvuodesta, että tavoite SM-kisoista pitää hylätä, koska ei päästy treenaamaan eikä kisaamaan suunnitellusti. Kesällä helteet taas rajoittivat harrastamista, joten vuoden 14 starttia kertyivät lähinnä loppuvuodesta. Kokemattomuus näkyi kisakentillä niin, että ensimmäinen rata oli aina hyvä ja toinen rata meni ihan kuutamolla koiran haistellessa numerokylttejä tai tervehtiessä ratatyöntekijöitä. Kisastarttien ja kisarutiinin myötä alkoivat kahden radan päivätkin sujumaan ja lopulta saatiin kolmesta viimeisestä kisasta nolla, mutta valitettavasti näistä vain yksi oli LUVA. Joten jatkamme vielä hetken kakkosissa.

Luonnetestissä käytiin syksyllä. Eihän koiran luonne tietenkään ollut mihinkään muuttunut, temperamenttia saisi olla enemmän. Tällä kertaa Tikru oli kuitenkin enemmän itsensä, tiedä sitten mikä ensimmäisellä kerralla kuormitti koiraa jo valmiiksi niin paljon ettei mukana ollut koira ollut omani oloinen. Olen hiukan hämmentynyt miten jatkossa luen luonnetestituloksia, ylipäätänsä tulee muistaa etteä se on sen päivän tulos ja siten osittain suuntaa antava.

Tikru osallistui vuoden aikana neljään näyttelyyn, kahteen Suomessa ja käytiin tekemässä retki Tsekkeihin maailman voittaja -näyttelyyn. Liettuassa Tikru vieraili toisen esittäjän matkassa, matkaan tarttui kaivattu cacib. Mielestäni Tikru on nyt vasta kropaltaan valmis, toivon että päästäisiin hiukan enemmän kehiin tulevaisuudessa.

Muutoin Tikrusta on kuoriutunut tämän vuoden aikana ihan uusi puoli esiin, kun Tikru hakeutuu nykyään syliin rapsuteltavaksi, nukkuu sängyssä vieressä selällään ja (valitettavasti) haluaisi nuolla kasvoja. Aikaisemmin Tikru on viettänyt paljon aikaa omissa oloissaan, mutta nyt koira on lähes koko ajan lähettyvillä. Mukava muutos! Mörkön kanssa yhteiselokin on jotenkin löytänyt paremmin paikkansa, ainakaan koirat eivät ole ihan niin paljon toistensa kanssa murisemassa kuin aikaisemmin.

Tikrun tavoitteet vuodelle 2022:

• Terveyttä vaalitaan ja ylläpidetään
• Juoksupuomin jatkaminen "kisavalmiimmaksi"
• Agilityssä kolmosiin
• SM-kisat, ehkä kun ovat niin kaukana
• Jossakin ulkomailla näyttelyissä viimeistä cacibia metsästämässä
• Tokon alkeiden treenaamista
• Hassuttelua, sylittelyä, metsässä juoksemista sopivassa määrin

Mörkö 12v

 Näin se aika kuluu, vaikkei sitä haluaisi hyväksyä. Mörkökin on jo selkeästi veteraani, vaikka välillä innostuukin leikkimään kuin nuori koira. Mörkön virkeyteen vaikuttaa selvästi positiivisesti pieni puuhastelu, joten lähes päivittäin tehdään kotona jotain joko pelkästään mielenvirkistykseksi tai ihan tavoitteellisempaa.

On ilo huomata, että Mörkö jaksaa hyvin käydä pitkillä lenkillä. Ilmeisesti kroppakin on selvinnyt suuremmilta rikoilta, ainakaan koira ei näytä kipuilua mitenkään. Aktiiviajan jäätyä taakse on Mökrön kehonhuotla jäänyt vähemmälle, olen koittanut käyttää koiran 3-4 vuodessa tarkistettavana kuitenkin. Purukalusto kaipaisi puhdistuta, muuten pieni vanha koira on täyttä priimaa <3

Mörkö vietti synttäreitään erilaisissa treeneissä, kun päästiin ihan sisätiloihin katsastamaan missä mennään merkin kierron ja ruudun kanssa. Molemmat vaativat enemmän treeniä kuin toivoin, mutta pitkä matka ollaan tultu parissa kuukaudessa jo eteen päin. 

Askelvoimamittausta ja vesijuoksua

Yksi päivä elokuussa se tapahtui, Tikru tuli ontuen pois tienvieruksen pusikosta. Oikeastaan Tikru ei varannut painoa laisinkaan oikealle takajalalle. Oli perjantai ilta, totta kai. Jäin seuraamaan tilannetta viikonlopun ylitse, koiran tila parani joka hetki hieman. Lopulta maanantaina koira käytti taas kaikkia jalkojaan, joten en vienyt Tikrua lääkäriin. Mutta aloin miettimään että entäs jos kaikki ei ole kuitenkaan hyvin. Tämän seurauksena oli illalla paljon googlettelua, ja selvisi että on olemassa askelvoimamittaus ja että sellaiseen voi mennä myös ilman lähetettä. Varasin siltä seisomalta ensimmäisen vapaan ajan.

Syyskuun alussa oli askelmittauksen vuoro. Seistessä ilmeni ettei Tikru seissyt tasapainoisesti, etujalkojen ero oli noin 75-25. Takajaloissa ei vastaavaa eroa ollut. Kävellessä ei etujalkojen eroa enää huomannut mittauksessa. Mittauksessa selvisi myös että Tikrun vasen takajalka astuu noin 3cm vasemman etujalan ulkopuolelle, kun optimitapauksessa askeleet tulisivat päällekkein käynnissä. Olin jo useamman kuukauden pistänyt merkille että ikään kuin Tikru ei käyttäisi vasenta takajalkaa yhtä tehokkaasti kuin oikeaa. Näytti siltä että liikerata jäi kesken. Tarkemmin koiraa katsottuani askelvoimamittauksen jälkeen havaitsin, että Tikru käyttää vasenta takajalkaansa ylipäätänsä aivan eri tavoin kuin oikeaa. Siinä missä oikea liikkuu suoraan eteen ja taakse, vasen tekee puoliympyrää ulkokautta takaa eteen. Kun oikein katsoin koiraa, niin sehän oli muutenkin aivan kiero liikkuen banaanina vasemmalle taipuneena.

Lilan (vas tj) pitäisi osua punaisen päälle (vas ej), aivan kuten oikeat jalat vihreä ja sinien osuu.

Suurin osa kuormituksesta kohdistuu vasemmalle etujalalle.

Näiden löydösten perusteella aloin rakentamaan suunnitelmaa joka koostui fyssarin harjoitteista, vesijuoksusta, osteopatiasta ja kraniosakraalihoidosta peruslenkkeilyä unohtamatta. Fyssarin harjoitteet koostettiin tukemaan oikean etujalan lihasheikkoutta sekä vasemman etujalan voiman kehitystä. Ajatuksena on, että kun lihasheikkous pienenee niin myös vasemman takajalan käyttö muuttuu tehokkaammaksi. Vesijuoksu suunniteltiin tukemaan lihasten tasapainoisempaa kehittymistä, nyt kun koiralla oli diagonaalisesti vahvat lihakset ja toiseen suuntaan heikot. Kraniosssa ja osteopatiassa koira saatiin suoremmaksi, varsinkin lantion alueelta. Loppuvuosi menikin näiden parissa, lisänä vielä Tikrulle räätälöidyt hyppytekniikkatreenit. 

Tulokset tähän mennessä ovat olleet merkittävät, joskin takapakkejakin on tullut. Tikru mm ravaa rappuset (ennen loikki), käyttää takapäätänsä tehokkaammin (voimakkaampi laukka ja ponnistus), selässä on selkeästi paremmat lihakset (takapäähän kaivataan vielä lisää), Tikru liikkuu pääsääntöisesti suorana ja vasemmat jalat kulkevat samaa linjaa (tässä kyllä myös eniten notkahduksia).  Koira istuu paljon ryhdikkäämmin, ja kantaa itsensä liikkuessaan paremmin. Etuosaan on tullut kuin huomaamatta lisää lihasta. Alkuvaiheessa pidin useamman viikon tauon agilitystä, kuudennen viikon jälkeen otettiin agilitykin mukaan treenisuunnitelmaan.

Miten Tikru vesijuoksi?

• 13.9. 151m, 5min+5min: kovasti koiraa jännitti
• 16.9. 246m, 0,7km/h ja 13min: edelleen jännitti
• 19.9. 314m, 0,9km/h ja 15min: vähemmän jännitystä, pystyi syömään jo makupaloja
• 14.10. 321m 0,8-0,9km/h 15min: selkeästi rennompi koira, söi makupaloja ja kulki 13min häntä pystyssä, sitten alkoi väsyttämään

Lokakuun 19. oli vuorossa fyssarin tsekkaus miten syyskuun alussa saamani jumpat ovat vieneet koiraa eteen päin. Olin todella iloinen että heikommasta oikeasta etujalasta ja etuosasta on tullut melkeinpä jäntevämpi kuin vasemmasta. Harjoitteet ovat siten olleet tehokkaita. Tikrulla oli joustava selkä, mutta jostain syystä koira vetää lantiota hieman alleen. Pitää seurailla ettei enteilisi eturauhasen ongelmaa. Vasemman takajalan etureisi on vielä oikeaa heikompi, pakaroihin on tullut lihasta lisää tasapainoittaen lihaksistoa. Seuraavaksi teemaksi saimme vasemman takajalan aktivoinnin, sillä Tikru ei näytä tiedostavan vasemman takajalan olemassa oloa. Tikruhan laukkaa lähes ainoa oikeaa laukkaa ja ponnistaa oikealla jalalla. Myös peruuttaessa tai korokkeelle noustessa oikea jalka johtaa. Koitetaan nyt siis jumpalla aktivoida hermoratoja ja muistutella että täällä olis tällainen neljäskin jalka jota voipi käyttää.

• 21.10 520m, 1,0km/h 20min: reippaasti ja jaksavana koko ajan häntä pystyssä
• 5.11 633m 1.1km/h23min, 1-tason ylämäkeä 8min: Reippaasti, viimeinen 5min alkoi väsyä
• 8.11 509m 0.9km/h 20min, 1-tason ylämäki 5min: selkeästi väsynyt, pyrki kulkemaan poikittaen. Kevennettiin kuormitusta. Kuun alkuun oli tullut muutenkin paljon lenkkiä, palautumiselle ei lienee jäänyt tarpeeksi aikaa
• 25.11 633m 1,0km/h 24min
• 3.12 653m 0.9-1.3km/h 22.5min

Pää liian ylhäällä, juuri namia odottamassa

Miten tästä eteen päin?

Ihan alkuun katsotaan miten hyvin koira jatkaa omaa kehitystään peruslenkkeilyllä. Olen nyt löytänyt kivan rytmin liikkua koirien kanssa ja lenkkien määrät viikossa ovat triplaantuneet. Etsin ja löysin mukavia mäkisiä reittejä kotimme lähettyviltä, joten ihan tasaiset lenkit ovat jääneet oikeastaan palauttelupäiviin. Kotijumppa kuuluu edelleen pari kertaa viikossa ohjelmaan varioiden vasemman takajalan aktvivoinnista syvien lihasten aktivointiin. 

Pohdin että olisiko mielenkiinnon takia käyttää koira uudestaan askelvoimamittauksessa, mutta tulin siihen tulokseen ettei se toisi enää mitään lisäarvoa kun selkeästi koira on kehittymässä muutenkin parempaan suuntaan. Ehkä keväämmällä voisi harkita, mutta ei mittaus siinäkään vaiheessa varsinaisesti mitään uutta tietoa enää toisi kun nyt muutoksen näkee koirasta jo ihan paljaalla silmälläkin. 

Hiukan harmittaa, etten osannut etsiä tietoa aikaisemmin aiheeseen liittyen. Lieventävänä asianhaarana se, ettei askelvoimamittausta ole edes ollut saatavilla kuin vasta muutaman vuoden ja alkuun sekin pelkästään eläinlääkärin lähetteellä. Onneksi Tikru ei ole loukkaantunut vakavammin lihaksiston epätasapainosta johtuen. Agility on aina riskialtis laji, mutta nyt voin (ehkä) treenata hiukan pienemmällä loukkaantumisriskillä. Ainakin Tikrun laukanvaihto-onglemat tai omiin jalkoihin kompuroinnit ovat kadonneet tyystin. 

Tuplanolla, mutta ei LUVAa

 Käsittämätöntä, että näinkin voi käydä! Tikrun kanssa oli tänään kaksi starttia Petteri Kermisen tuomaroimana JAUlla. Agilityradan nolla oli ruma rata, mutta kuitenkin nolla. Sijoituksena 3/10. Hyppyrata oli mainio, joskaan ei Tikru edelleenkään mennyt kaasu pohjassa. Sijoituksena 2/5. Koska kakkosissa on jostain syystä sidottu LUVAn saaminen kisaajamäärään niin kummassakin startissa oli yksi kisaaja liian vähän että olisi tullut LUVAt ja oltaisiin aloitettu kolmosista ensi vuonna. Sinällään jotenkin hassua, että 10 kisaajan joukosta kolmas nolla ei ole LUVAn arvoinen mutta jos kisaajia olisikin ollut 11 niin olisi ollut. Säännöt ovat säännöt, ja näillä mennään.

En oikeasti osaa oikeasti olla pahoillani ettei LUVAa nyt tullut. Kolmesta viimeisestä kisasta on tullut nyt nollat, eli meillä riittää pääsääntöisesti taidot ja vauhti nollaan. Kokemustakin alkaa pikkuhiljaa enemmän, ja se näkyy Tikrun rennompina suorituksina. Kyllä tänäänkin Tikrua jännitti jokin ennen ensimmäisen radan alkua ja rata oli hiukan tahmea alusta loppuun. Radalla kuitenkin nähtiin todella siisti juoksupuomi ja paikoitellen rennompaa menoa.

Hyppyradalla taas ylipäätänsä oltiin radalla yhdessä. Tämä oli ensimmäinen tuplastartti missä molemmat radat sujuivat keskittyen rataan. Aina aikaisemmin jälkimmäinen startti on ollut ihmeellistä haahuilua. Kyllä nytkin Tikrulla oli koko radan ikään kuin käsijarru päällä, mutta siitäkin huolimatta tehtiin meidän paras etenemä (4.1m/s). Lupaa siis hyvää että etenemä tulee vielä paranemaan kun Tikru ja minä saadaan lisää kokemusta ja Tikru rentoutta.

Tämän vuoden kisat olivat tässä. Treenaamaan toivottavasti päästään vuoden vaihteen molemmin puolin, treenattavaa kyllä riittää. Mutta onpa mukava odottaa ensi vuoden kisoja nyt kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen!