Oma kehityskohde liityy kisarutiineihin ja oman kunnon parantamiseen. Huomasin ensimmäisen startin ja nollan jälkeen, että kaikki paukut olivat jääneet radalle. Jalat painoi ja päässä humisi tyhjyys. Piti ihan toden toella herätellä kroppaa uuteen suoritukseen ja samalla aivotkin orientoituivat kisatilanteeseen uudestaan. Hieman hassua oli se, että minusta vaikeammalla radalla (ensimmäinen) meillä oli parempi etenemä kuin virtaviivaisemmalla (jälkimmäinen). Tässä näkyy ehkä kisaorientoitumisen vaikeus... ja myös se, etten jostain syystä luottanut Mörköön kovemmassa vauhdissa.
Päällimmäisenä fiiliksenä kuitenkin hauskuus. Onhan se helpottavaa että tupla on kasassa jo nyt ja muutenkin SM-nollia 5/8. Tästä on hyvä jatkaa loppukausi keskittyen oleelliseen, eli Mörkön tapauksessa koitan löytää meille sopivat kouluttajat talvikaudeksi. Kiitollinen olen pienestä leijonasta, ei sitä ihan jokaisella ole tuollaista luottapakkausta.
