Voihan toko-koeilmo

Näitä "hyviä ideoita" taas. Kun ei tunnu kesällä muuten olevan tarpeeksi tekemistä (tämä siis sarkasmilla) niin sain päähäni vilkaista olisiko toko-kokeita mitenkään järkevästi. Huomasin elokuun olevan jo täynnä ja jos yhtään vanhat merkit pitää paikkansa niin syyskuu ja ehkä lokakuukin pitää vielä kiirettä. Joukkoon saattaisi mahtua pari rally-tokoa, mutta jos tokolle haluan suoda mahdollisuuden niin se on käytettävä nyt.

Hieman treenailtiin kotona ja kaikki tuntui olevan mallillaan. Mörkö osaa teknisesti alokas-luokan asiat, tietenkään muiden häiriössä tai liikkurin kanssa ei olla päästy harjoittelemaan. Keittiötreeniä päivittäin jonkin pienen asian kanssa ja pari kertaa kävin taloyhtiön parkkipaikalla kokeilemassa yksittäisiä liikkeitä ja useamman liikkeen palkattomasti. Yhteistyö sujui, Mörkö oli tyytyväinen pieni koira - ja minä ilmoitin meidät kokeeseen.

Mutta voi miksi voi miksi niin tein? Tänään kävin vieraalla parkkipaikalla tekemässä seuraamista, ja valitettavasti innostunut koira sulkeutui. Seurasi sopivan välimatkan päässä jos laisinkaan. Vaikka koitin alkuun viritellä tavalliseen tapaan ja tehdä seuraamista yhtä huolettamasti kuin kotonakin. Mikä ihme saa Mörkön ahdistumaan?

Nyt sitten ahdistun minäkin. Mennäkö kokeeseen laisinkaan? En minä tee sinne päin tuloksella yhtään mitään. Enkä usko että kokeessa käyminen ainakaan olisi mieltä nostattavaa Mörkölle. Jos taas jäädään mielentilaa hinkuttamaan kotio ja vieraille kentille niin sitten kyllä jää hinkkuttamatta... tunnen itseni ja jos ei ole koevalmius edes pitkän matkan päästä näkyvillä niin sitten ennemmin suuntaan rajoitetun aikani agilityyn. Voi miksi en ymmärrä mikä Mörköllä on. Suuntahan on ollut koko ajan parempi vuoden takaisesta, ja varmasti olisi vieläkin parempi jos olisin enemmän panostanut tekemiseen. Mutta jaksaako se kuitenkaan kantaa kokeessa.

Jos nyt kuitenkin päätän mennä kisaamaan, niin minun pitää saada oma mielentilani viritettyä täysin oikealle taajuudelle. Ei mennä tekemään tulosta saati jännitetä pisteitä. Mennään viettämään yhdessä mukava viisiminuuttinen. Se on vaan niin kovin helppo sanoa, vaikea toteuttaa. Rally-tokoon verrattuna tokossa on vielä hiljaisuus vaatimuksena, ei pysty kannustamaan ja kiittämään hyvistä suorituksista mikä auttaa Mörköä vapautumaan kehässä. Ehkä.

Onko väärin mennä kokeeseen, jos on valmiiksi epävarma?

Tikrun puomi etenee

Kesäkuussa yritin käydä 2-3 kertaa viikossa treenaamassa ja ensimmäiset viikot olin repiä hiukset päästäni kun homma ei tuntunut etenevän laisinkaan. Tikrull ei tuntunut olevan mitään hajua tekemisestä, saati kiinnostutsta tekemiseen. Sitkeästi jatkoin namiautomaatilla palkkaamista ja naksuttelua todella helpoilla harjoituksilla. Juoksutin Tikrua lähes kontaktin yläpuolelta laskevaa osaa alas kerta toisensa jälkeen.

Niin vain (laadukkaat) toistot tuottavat tulosta ja eilen päästin nauttimaan selkeästäi edistyneemmistä suorituksista. Pystyin päästämään Tikrun suorittamaan kontaktia minun edessä, niin että itse otin reilusti sivuttaissuunnassa välimatkaa tai että kävelin Tikrun edessä (eli "vedättäen"). Pystyin lähettämään Tikrua noin puolesta välistä laskevaa osaa parhaimmillaan.

Tänään kävin jälleen kokeilemassa puomia ja ei se eilinen ollut vain sattumaa, sillä suoritus on lähes vakioitunut mieleisekseni! Olisikohan ollut vain kerran kun en naksuttanut. Pystyin lähettämään Tikrua myös ylempää, melkein laskevan osan alusta saakka muutaman toiston verran.

Tehtiin myös vaihtelun vuoksi hypyn ja suoran putken kanssa pientä leikkimistä takaakiertojen ja valssien kanssa. Tikru painaa eteen päin kuin pieni orava :)

Kesätauolla

On jännä miten joka kesä olen pitänyt ehdottoman tärkeänä sitä että heinäkuu on "koiraton", ei kilpailla eikä treenata. Tänä vuonna kun kesä on muutenkin poikkeuksellinen ajattelin että miksi en kisaisi Mörkön kanssa kun koiralla kulkee. No en kisaa kun lähettyvillä järjestetään tasan yhdet kisat ja silloin olen itse taas toisaalla. Eli me ollaan kuitenkin tauolla, kisoista.

Mörkö taukoilee kokonaisvaltaisemmin ja nauttii pitkistä lenkeistä joita olenkin nyt saanut kivasti tehtyä vaihtelevilla alustoilla. Ajatuksena on vähintään ylläpitää nykyistä kuntoa ellei jopa parantaa niin että elokuussa Mörkö on valmis kisaradoille. Mörkö on pysynyt kropaltaan tosi hyvässä kunnossa, pääsinpä ensimmäistä kertaa ikinä viemään Mörkön hoitoon vain tarkistettavaksi. Aikaisemmin olen aina tiennyt jumeja olevan. Muutenkin Mörkö on ollut todella hyvällä tuulella, ja poikkeuksellisesti paininut Tikrunkin kanssa aika ajoin.

Tikru lenkkeilee kuten Mörkökin, mutta yritän käydän sen lisäksi 2-3 kertaa viikossa harjoittelemasas puomia. Alkuun olin ajatellut että puomi olisi "valmis" heinäkuun aikana, mutta vielä ollaan kyllä kovin kaukana tavoitteesta. Voihan se toisaalta olla että kun alun perusteet on työstetty kunnolla niin kokonainen puomi tulee sitten vauhdilla. Tällä hetkellä juoksutan Tikrua täyskorkean puomin laskevalta osalta namimaatille. Osumat ovat aika tarkasti keskelle kontaktialuetta, mutta hieman pohdin pitäisikö osumaa koittaa saada vielä alemmas. Nykyiset suoritukset Tikru tekee kyllä motivoituneesti mutta matalalla vireellä, eli pään vaivaa aiheuttaa myös se että mten saisin Tikrun suorittamaan puomia laukalla niin ettei homma keitä heti yli ja ettei Tikru loiki kontaktia. Aika on kullannut muistot kun muistelen Mörkön juoksupuomin opettamista. Aikaa kului nelisen kuukautta, mutta toistojen määrä on ihan jotain muuta kuin mitä Tikrun kanssa ollaan päästy tekemään (tämän paljasti blogi kun menneitä kaivelin). Nöyrästi siis vain tekemään laadullisia toistoja niin usein kuin mahdollista.