Tähän kirjoitukseen on mennyt paljon aikaa, koska halusin kuvat mukaan.
Lähtökohdat SM-kisoille eivät olleet tänäkään vuonna mitenkään parhaat. Olimme yksin ja yhdessä erilaisissa flunssissa ja kiertotaudeissa melkein koko elokuun. En kerennyt tekemään yhtään pidempää lenkkiä Tikrun kanssa, saati yhtään treeniä. Oma vointi alkoi parantumaan SM-viikon tiistaina ja päätettiin lähteä reissuun. Perjantain etkoilla kävin kipaisemassa vain yhden radan, sillä halusin säästellä itseäni. Halusin kuitenkin käydä kisaamassa yhden radan verran, jotta näen pystynkö yhtään juoksemaan ja että Tikru pääsee näkemään kisapaikan.
Tikru vaikutti mukavan rennolta ja saatiin alle oikein mainio Marko Mäkelän tuomaroima rata. Todella hyvä hyvänmielenrata, joskin hidas.
Kisa-aamuna muu porukka jäi hotelliin nukkumaan kun TIkrun kanssa suuntasimme kisoihin. Valitettavasti minua ennen lähteneet kaksi koirakkoa olivatkin poissa, ja koska en tätä tiennyt niin minulle tuli tosi kiire radalle. Olin kyllä tietoinen että kiire tulee, ja siksi Tikrun boksi oli niin lähellä kenttää kuin mahdollista. Kiire painoi kuitenkin päälle ja Tikru oli ihan hirveillä kierroksilla kentälle päin mennessä. Sain koiran ihan mukavasti kuulolle lähtökarsinassa, mutta kun tulimme radalle lähtöön niin kiire näkyi koiran itsevarmuuden katoamisena. Se on jännä miten muutaman metrin aikana kerkeää radalla miettiä vaikka ja mitä. Kun suorastaan lapioin Tikrua yli ensimmäisen ja toisen esteen niin väänsin itkua kolmannella hypyllä. Mietin mielessäni että näinkö me nolataan itsemme ja tällainen ratako tästä nyt tuli. Neljännellä hypyllä sisuunnuin ja päätin että me ei anneta periksi, vaan näytetään että kyllä mekin osataan. Tikrulla meni vielä muutama este oikeaa virettä löytäessä, mutta lopulta mentiin noin puolet hyvällä vauhdilla ja yhdessä tehden. Tuloksena radalta 0 virhettä, ja jonkin aikaa saimme olla tuloslistan kärjessäkin. Etenemältään suoritus oli 3,7m/s mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna (3,3m/s). Oikeita asioita ollaan siis tehty. Tuloksena 91/161.
Henkisesti tämä oli myös tärkeä kisa. Siinä missä viime vuonna lähes hävetti laittaa seurapaita päälle missä on meidän nimet painatettuna, niin tänä vuonna kannoin paitaa ylpeydellä. Tiedostan toki ettemme kuulu Suomen kärkeen, mutta olemme työllä ja taidolla lunastaneet SM-kisaoikeuden ja totta hitossa olen ylpeä suorituksestamme.
Tikru ei aamun aikaisina tunteina osunut kenenkään kuvaaja kameraan, mutta onneksi perjantaina esikisoista saimme useammankin hyvän kuvan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti