sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Syyskuun agility (SM-nollat 1/8)

 Jäänyt liian pitkäksi aikaa tekemisiä dokumentoimatta itselle. Syyskuu on ollut kuitenkin varsin aktiivinen agilityn saralla. Katselin elokuussa kisakalenteria, ja koska huomasin että lokakuussa on hiljaisempaa päätin jatkaa SM-kisojen jälkeen kisaamista. Taukoillaan lokakuussa hetkinen.

Kuun vaihteessa 30.8. käytiin juoksemassa kaksi Mikko Aaltosen starttia HAUlla. Harmi kun näistä radoista ei ole videota, olisi mukava nähdä suoritusaika. Ensimmäinen hypäri oli erittäin hyvää tekemistä, luulen että yksi meidän nopeimmista suorituksista. Valitettavasti yksi takaakierto livahti toisin päin ja sitä myöten HYL. Radalla oli vauhdin lisäksi myös hyviä kohtia minulla, kun uskalsin tavallista rohkeammin "ottaa riskiä" eli ohjata nopeammin. Agilityrata ei jää historian kirjana huipputuloksena. Jostain syystä Tikru jumitti seitsämäntenä olleeseen putkeen sekunneiksi. Tästä eteen päin rata oli hyvää tekemistä, joskin ilmeisesti puomilta tuli vitonen. En ole ihan päässyt kiinni miksi Tikrua jännittää pujottelu, mutta jo useammassa radassa olen huomannut että Tikru rentoutuu pujottelun jälkeen. Niin tälläkin radalla ja rentoutumisen myötä vauhti kasvoi ja saatiin erittäin onnistunut irtautuminen esteelle numero 16 leijeröinnillä. Olin ylpeä pienestä löwchenistäni :)


14.9. Lohjalla juostiin pari Janne Karstusen rataa. Ensimmäisellä agilityradalla Tikrua jännitti. Tosi paljon. Tekeminen oli sitä myötä tuskaisen hidasta. Luultavasti itse aloin suorittamaan rataa, ja sitä myöten omasta tekemisestä puuttui rentous. Ainakaan ei tee huonoa pohtia tätä asiaa ja koittaa saada omaa mieltä "löysemmäksi" kisoissa. Huonohkon radan niittasi hylkäykseksi lopulta se, että iste kaaduin radalla. Kerta se on ensimmäinen! Kaipa se on ihan hyvä saavutus että tällä iällä osaa kaatua niin ettei mihinkään satu. Varsinaisesti ei tapahtunut mitäään, edellisen päivän ruohonleikkuu-urakka tuntui vain reisissä niin paljon että yksinkertaisesti veto loppui akasta. Seuraava hyppyrata oli niin mahdoton että oli helppo mennä naureskellen lähtöön. Tikru olikin sitten vauhti päällä ja vaikeahkolta radalta saatiin muuten kelpo suoritus, mutta Tikru nappasi minun selän takaa yhden ylimääräisen hypyn.

20.9 oli vuorossa HAUlla Marko Kivihalmeen ratoja. Ennen rataa sain Tikrun jopa haukkumaan ja leikkimään rennosti vetoleikkejä. Ja Tikruhan teki rataa itsevarmana ja hyvällä vauhdilla. Tekeminen tuntui ihanalta, tältä agilityn pitääkin tuntua kun koira liikkuu omalla moottorilla eteen päin. Itse asiassa Tikru meni niinkin vauhdikkaasti että radan lopussa ohjaukseni oli auttamattomasti myöhässä ja sitä myöten takaakierron sijasta Tikru meni hypyn suoraan. Valitettavasti radalta ei ole suoritusaikaa, olisi ollut kivat tietää etenemä. Toiselle agilityradalla Tikru lähti vieläkin rennommapana ja paineli vieläkin kovempaa. Keinukin oli vauhdikas ja puomilla hyvä osuma. Valitettavasti kaikessa vauhdin hurmassa Tikrulla sekosi askeleet jostain syystä pujottelusta ja yksi väli jäi pujottelematta. Tästäkään radasta ei ole etenemää, mutta väitän että mentiin ensimmäistä vauhdikkaammin. 

Tässä kohtaa mietin pitkään että pitäisikö jättää viimeinen startti tekemättä vai mennä kun homma toimii. Rata ei ollut niin kiva kuin kaksi agilityrataa, mutta päätin kuitenkin mennä hypärille. Tulosmielessä ei olisi kannattanut, mutta oppimismielessä kannatti. Tikru teki melko hyvää suoritusta, ei yhtä nopeaa kuin päivän aikaisemmat radat mutta edelleen melko rennosti. Itsellä vaan loppui näemmä rahkeet enkä saanut mieltä ja kroppaa oikeaan vireeseen. Tältäkin radalta hitaahko HYL.

Tänään 28.9. kisattiin vuorostaan Lohjalla Marika Blomin radoilla. Edellisistä kisoista viisastuneena juostiin kaksi rataa. En saanut Tikrua kummallekaan radalle niin rentoon mielentilaan, että olisi uskaltanut pyytää haukkumista. Sain Tikrun kyllä leikkimään vetoleikkiä, mutta leikki oli selkeästi vaisumpaa kuin viikko sitten. Ensimmäisenä ollut hypäri lähti kuitenkin hyvin liikkeelle, hieman oli Tikrulla käkkäri päällä. Puolessa välissä olleen pujottelun jälkeen Tikrukin laitta kaasun pohjaan ja erinomaisesti maaliin. Tältä radalta tuli nolla ja etenemä oli 4.1m/s. Agilityradalle lähtiessä koitin "ottaa rennosti" vaikka tiesin että olisi mahdollisuus tuplanollaan. Ehkä tämä ajatus kuitenkin painoi mieltä, sillä Tikru oli koko radan epävarman oloinen. Teki kyllä rataa, mutta hitaasti. Jälleen pujottelun jälkeen rata muuttui vauhdikkaammaksi ja saatiin onnistunut puomi tehtyä. Tuloksena 3,68 yliaikaa, ja etenemä oli vain 3,5m/s.

Nyt onkin hyvä pitää muutaman viikon kisatauko. Treenit kyllä jatkuu, mutta toivon että saisi panostettua enemmän lenkkeilyyn. Lenkkeilyn ohessa tietty jumpataan. Koko syyskuun ajan on toko/rally-toko ollut myös mukana aivojumppana, kun ollaan treenailtu lähikentällä vielä kun kenttä on pehmeä ja on tarpeeksi lämmintä. Toiveena olisi löytää talven aikana aikaa myös tokoilulle, mutta saas nyt nähdä miten käy kun agilityn ehdoilla täytetään viikonloput.

maanantai 8. syyskuuta 2025

Agility SM Valkeakoskella

 Tähän kirjoitukseen on mennyt paljon aikaa, koska halusin kuvat mukaan.

Lähtökohdat SM-kisoille eivät olleet tänäkään vuonna mitenkään parhaat. Olimme yksin ja yhdessä erilaisissa flunssissa ja kiertotaudeissa melkein koko elokuun. En kerennyt tekemään yhtään pidempää lenkkiä Tikrun kanssa, saati yhtään treeniä. Oma vointi alkoi parantumaan SM-viikon tiistaina ja päätettiin lähteä reissuun. Perjantain etkoilla kävin kipaisemassa vain yhden radan, sillä halusin säästellä itseäni. Halusin kuitenkin käydä kisaamassa yhden radan verran, jotta näen pystynkö yhtään juoksemaan ja että Tikru pääsee näkemään kisapaikan.

Tikru vaikutti mukavan rennolta ja saatiin alle oikein mainio Marko Mäkelän tuomaroima rata. Todella hyvä hyvänmielenrata, joskin hidas. 


Kisa-aamuna muu porukka jäi hotelliin nukkumaan kun TIkrun kanssa suuntasimme kisoihin. Valitettavasti minua ennen lähteneet kaksi koirakkoa olivatkin poissa, ja koska en tätä tiennyt niin minulle tuli tosi kiire radalle. Olin kyllä tietoinen että kiire tulee, ja siksi Tikrun boksi oli niin lähellä kenttää kuin mahdollista. Kiire painoi kuitenkin päälle ja Tikru oli ihan hirveillä kierroksilla kentälle päin mennessä. Sain koiran ihan mukavasti kuulolle lähtökarsinassa, mutta kun tulimme radalle lähtöön niin kiire näkyi koiran itsevarmuuden katoamisena. Se on jännä miten muutaman metrin aikana kerkeää radalla miettiä vaikka ja mitä. Kun suorastaan lapioin Tikrua yli ensimmäisen ja toisen esteen niin väänsin itkua kolmannella hypyllä. Mietin mielessäni että näinkö me nolataan itsemme ja tällainen ratako tästä nyt tuli. Neljännellä hypyllä sisuunnuin ja päätin että me ei anneta periksi, vaan näytetään että kyllä mekin osataan. Tikrulla meni vielä muutama este oikeaa virettä löytäessä, mutta lopulta mentiin noin puolet hyvällä vauhdilla ja yhdessä tehden. Tuloksena radalta 0 virhettä, ja jonkin aikaa saimme olla tuloslistan kärjessäkin. Etenemältään suoritus oli 3,7m/s mikä on paljon enemmän kuin viime vuonna (3,3m/s). Oikeita asioita ollaan siis tehty. Tuloksena 91/161. 

Henkisesti tämä oli myös tärkeä kisa. Siinä missä viime vuonna lähes hävetti laittaa seurapaita päälle missä on meidän nimet painatettuna, niin tänä vuonna kannoin paitaa ylpeydellä. Tiedostan toki ettemme kuulu Suomen kärkeen, mutta olemme työllä ja taidolla lunastaneet SM-kisaoikeuden ja totta hitossa olen ylpeä suorituksestamme.


Tikru ei aamun aikaisina tunteina osunut kenenkään kuvaaja kameraan, mutta onneksi perjantaina esikisoista saimme useammankin hyvän kuvan <3